Olen yli kaksikymppinen nainen ja haaveilen kunnon parisuhteesta ja ikuisesta rakkaudesta. Olin vuoden kestävässä huonossa suhteessa, jossa oli jatkuvia riitoja, eikä kunnon kunnioitustakaan ollut puolin eikä toisin.
Haaveilen miehestä, joka veisi jalat altani. Jonka kanssa syttyisi se palava rakkaus ja intohimo, joka hiljallee muuttuisi syväksi ja kestäväksi rakkaudeksi. Haluan kumppanin olevan mulle samalla paraskaveri, jonka kanssa riittäisi juttua ja naurettaisi yhessä vaikka aamutunneille asti.
Tietenkin joka suhteessa tulee myös erimielisyyksiä ja riitoja, mutta ne ei olisi mitenkään hirveän pahoja tai hermoja jatkuvasti kiristäviä. Molemmat hyväksyy toisen virheet ja että ne eivät tuntuisi edes hirveän vaikealta hyväksyä.
Jotenkin en vain haluaisi tyytyä vähempään, vaan löytää oma sielunkumppani, jonka kanssa mennä naimisiin ja perustaa perhe.
Toivon, että joku päivä tulisin löytämään sut ja maattais toistemme kainalossa ja naurettais sille, kunka vaikealta silloin tuntuikaan löytää se oikea.
Onko joku kenties löytänyt sen oikean, jos olette niin missä ja miten kauan siihen meni?
Haaveilen miehestä, joka veisi jalat altani. Jonka kanssa syttyisi se palava rakkaus ja intohimo, joka hiljallee muuttuisi syväksi ja kestäväksi rakkaudeksi. Haluan kumppanin olevan mulle samalla paraskaveri, jonka kanssa riittäisi juttua ja naurettaisi yhessä vaikka aamutunneille asti.
Tietenkin joka suhteessa tulee myös erimielisyyksiä ja riitoja, mutta ne ei olisi mitenkään hirveän pahoja tai hermoja jatkuvasti kiristäviä. Molemmat hyväksyy toisen virheet ja että ne eivät tuntuisi edes hirveän vaikealta hyväksyä.
Jotenkin en vain haluaisi tyytyä vähempään, vaan löytää oma sielunkumppani, jonka kanssa mennä naimisiin ja perustaa perhe.
Toivon, että joku päivä tulisin löytämään sut ja maattais toistemme kainalossa ja naurettais sille, kunka vaikealta silloin tuntuikaan löytää se oikea.
Onko joku kenties löytänyt sen oikean, jos olette niin missä ja miten kauan siihen meni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei siitä tiedä mistä se elämän suuri rakkaus tulee vastaan. se voi olla seuraavan nurkan takana.. kuka tietää?
oma tarinani..
itse tutustuin häneen ensi kerran ku hän seurusteli toisen kaverin kanssa ja puoltoista vuotta myöhemmin tapasin hänet (ja onnekseni hän oli vapaa) eräänä sunnuntai päivänä uudestaan kioskin edessä kurvasin prätkällä hänen eteensä ja siitä asti.....
...6 vuotta myöhemmin meillä on 2 mahtavaa lasta
ja oma talo jne...
ei muuta kun odottelemaan..
sillä välin elä unelmaasi,
äläkä unelmoi elämääsi.
toisille olla hieno kokemus, kuin edelliselle vastaajalle, mutta minun kokemukseni sitä ei ollut.
Rakkaus ja se sielunkumppanin löytäminen vain tulee eteen, tai ainakin puoliksi, koskaan ei vain tiedä onko se toinen myös samoilla ajatuksilla ennenkuin jotain konkreettista tapahtuu/tehdään.
Mutta, tosiaan noin nuorena sitä kyllä varmasti tulee vastaan vielä vaikka mitä. Rakkaus ei katso paikkaa ja aikaa (heh, eli minullakin vielä mahdollisuus)
t.kulissiliitossa elävä ja onnen kadottanut.
että hänet löytäisin. 28-vuotiaana olin oikeastaan jo lopettanut etsimisen ja tyytynyt kohtalooni. Kaikki mun seurustelut oli kestäneet max. vuoden ja suhteiden laatu oli surkea.
Sitten yhtenä kesäiltana hän vain oli siinä. Alusta asti hän oli jotenkin niin "oman" oloinen, sielunkumppanini, vastakappaleeni. Kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni.
Hän on paras kaverini ja juttua ja naurua riittää. Joskus ollaan ihan hiljaakin. Tiedän, että häntä parempaa en ikinä tule löytämään. Hänen kanssaan haluan elää.
Ennen en uskonut, että se oikea kävelee vastaan silloin kun vähiten odottaa. Mulle kävi juuri näin.
Ehdin seurustella pitkään aivan väärän ihmisen kanssa ennen kuin tapasin nykyiseen mieheni. Polkumme leikkasivat aika yllättäen: rakastettuni loikkasi eteeni vähän kuin puun takaa :) (Olemme puhuneet siitä sattumasta monesti jälkeenpäin.)
Tutustuminen oli hämmentävä kokemus. Alusta asti tuntui niin hyvältä. Henkinen ja ruumiillinen yhteisyyden tunne oli mieletön. Läheisyys, nauru, rentous, olemisen helppous. Aika pian sitten valkeni molemmille, että näillä eväillä lähdetään taipaleelle.
Ikuisesta rakkaudesta en vielä näin nuorena (alle 25 v.) mene sanomaan mitään. Tiedän vain, että olen nyt tavannut sen ihmisen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, jokapäiväisen arkeni ja juhlan hohtavat hetket. Parasta on, kun toinen tuntee samoin. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ympärille katsoessa on huomannut, että aika useat loppujen lopuksi tyytyvät. Elämä vaan menee joskus niin. Ja voi siitäkin ihan toimiva suhde tulla. Toivoa sopii kuitenkin, että mahdollisimman moni saisi kokea rakkauden toiseen ihmiseen totena ja täytenä.
Onnea matkaan.