seurustelimme yli vuoden. Näimme parin kuukauden välein. Toistemme luo matkustaminen oli aina hyvin hankalaa ja sen vuoksi usein mietin, kannattaako tämä?
Useampi kuukausi, ja emme nähneet. Läheisyyden puute raastoi. Oli ikävä. Toisten sanomiset, "onko tos mitään järkee" mietitytti. Tiesin, että hän voisi hyvinkin olla se oikea. Molemmat avauduimme täysin. Uskontojemme ja kulttuuriemme väliset erot pienenivät, koska molemmat yrittivät sopeutua.
Väsyminen jatkuvaan odottamiseen. Tiesin olevani nuori. Halusin tehdä vielä monia asioita. Vähitellen mietin enemmän ja enemmän millaista elämä olisi ilman häntä. Tiesin, että minun täytyy pian tehdä päätökseni.
Sitten päätin. Päätin lopettaa sen lähes täydellisen suhteen. En vain jaksanut enää odottaa. Tämä tuli lähes shokkina poikaystävälleni. Hän vannoi, että kaikki kääntyy parhain päin. Sanoin vain haluavani aikaa ja olla yksin.
Nyt kun molemmat ovat saaneet kiinni taas elämästä, olemme puhuneet tästä paljon. Me molemmat nuorukaiset aiomme elää omaa elämäämme, ja jos meidät on yhteen tarkoitettu, niin tapaamme vielä ja silloin kaikki on helppoa.
Näin olen asian itselleni selvittänyt. Aina ei tarvita sitä pahaa. Rakkaus ei loppunut. Pelkään, että kadun tätä ratkaisua vielä joskus, kun sen korjaaminen on jo mahdotonta. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen. Hän pysyy aina rinnallani hyvänä ystävänäni ja kuuntelee minua aina. Sitä en koskaan tiedä teinkö oikean ratkaisun.
Tiedän, että ulkomaalaiset miehet ovat ihania. Mutta koskaan en aio enää numeroani antaa kenellekkään. Tämä oli yksi elämänvaihe, jota en koskaan kadu.
Tällä haluan vain saada ihmisten silmiä auki, onko se rakkaasta taisteleminen välttämättä sen arvoista. Jos siihe tuhlaantuu monia vuosia, rahaa, ja epätoivoa. Kuuluuko sen elämän olla sellaista. Rakkaudesta täytyy taistella, mutta miten paljon?
Useampi kuukausi, ja emme nähneet. Läheisyyden puute raastoi. Oli ikävä. Toisten sanomiset, "onko tos mitään järkee" mietitytti. Tiesin, että hän voisi hyvinkin olla se oikea. Molemmat avauduimme täysin. Uskontojemme ja kulttuuriemme väliset erot pienenivät, koska molemmat yrittivät sopeutua.
Väsyminen jatkuvaan odottamiseen. Tiesin olevani nuori. Halusin tehdä vielä monia asioita. Vähitellen mietin enemmän ja enemmän millaista elämä olisi ilman häntä. Tiesin, että minun täytyy pian tehdä päätökseni.
Sitten päätin. Päätin lopettaa sen lähes täydellisen suhteen. En vain jaksanut enää odottaa. Tämä tuli lähes shokkina poikaystävälleni. Hän vannoi, että kaikki kääntyy parhain päin. Sanoin vain haluavani aikaa ja olla yksin.
Nyt kun molemmat ovat saaneet kiinni taas elämästä, olemme puhuneet tästä paljon. Me molemmat nuorukaiset aiomme elää omaa elämäämme, ja jos meidät on yhteen tarkoitettu, niin tapaamme vielä ja silloin kaikki on helppoa.
Näin olen asian itselleni selvittänyt. Aina ei tarvita sitä pahaa. Rakkaus ei loppunut. Pelkään, että kadun tätä ratkaisua vielä joskus, kun sen korjaaminen on jo mahdotonta. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen. Hän pysyy aina rinnallani hyvänä ystävänäni ja kuuntelee minua aina. Sitä en koskaan tiedä teinkö oikean ratkaisun.
Tiedän, että ulkomaalaiset miehet ovat ihania. Mutta koskaan en aio enää numeroani antaa kenellekkään. Tämä oli yksi elämänvaihe, jota en koskaan kadu.
Tällä haluan vain saada ihmisten silmiä auki, onko se rakkaasta taisteleminen välttämättä sen arvoista. Jos siihe tuhlaantuu monia vuosia, rahaa, ja epätoivoa. Kuuluuko sen elämän olla sellaista. Rakkaudesta täytyy taistella, mutta miten paljon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
huh huh, ku luin tuota niin tuntu ihan ku oisin lukenu itestäni, oon nimittäin yhen ihanan marokkolaisen miehen kanssa suhteessa ja välimatkaa on n300km. eipä ole helppoa ku meikä opiskelee ja hän on töissä, niin että vaikee löytää yhteistä aikaa ja etäisyys puuduttaa. musta tuntuu että hän vois olla oikea mies mulle, mutta toisaalta taas oon nuori ja haluisin törppöillä ja koheltaa niinku muut nuoret. se että hän on muslimi ja minä ateisti (sain kristillisen kasvatuksen)ei ole ollut mikään ongelma koska olemme kummatkin suvaitsevaisia, eikä mitään fundamentalisteja. toisinaan ollaan käyty mielenkiintoisia keskusteluja uskonnoista. nähään toisiamme yleensä kerran, pari kuussa. olis suunnitelmissa muuttaa yhteen ens kesänä. mutta sitä odotellaan monta yksinäistä viikkoa...