En ole pitänyt miehiä itselleni liian nuorina, jos ovat olleet max 4 vuotta nuorempia. Näitä on ollut, kerran jopa naimisiin asti. Mutta 9 vuotta? Pitäisikö olla imrreltu siitä, että näytän nuoremmalta ja toinen harhautui, vai antaa palaa? En ole avioaikeissa, enkä kyllä pelkkää seksiäkään vonkaa. Katsotaanko sitä pitkään maailmalla, vai jos kukaan ei huomaa niin tarvitseeko edes kertoa?
Olen itse siis s. 63) ja toinen siis (-72). Aikuisia.
Kaipaan vain kokemuksia niiltä, jotka ovat olleet tai ovat aidossa suhteessa näin päin. En mitään seksijuttuja! Onko ongelmia ja jos on, mitä?
Olen itse siis s. 63) ja toinen siis (-72). Aikuisia.
Kaipaan vain kokemuksia niiltä, jotka ovat olleet tai ovat aidossa suhteessa näin päin. En mitään seksijuttuja! Onko ongelmia ja jos on, mitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä aihe kiinnostaa, sillä itselläni sama tilanne. Olen itse -72 syntynyt ja mies -81.
Seksi on tajunnan räjäyttävää, mutta riittääkö se? En edes tiedä uskallanko haluta tältä jutulta mitään muuta. Mies olisi valmis, mutta minua mietityttää. Kummallakaan ei ole lapsia. En edelleenkään tiedä, että haluanko edes koskaan. Mies haluaisi.
Mies on akateemisesti koulutettu ja hyvässä asemassa. Itselläni ei akateemista taustaa, mutta olen työelämässä erittäin hyvin pärjännyt.
En tiedä mitä teen...
sitä mitä teit, vai sitä mitä jätit tekemättä?
Siinäpä kysymys.
Sinun tilanteesi on siinä mielessä erilainen, että meillä on kummallakin lapset on hankittu.
Tilanteessasi mies niitä haluaa. Jos on vasta 26, ja sinä 35, on sinun tavallaan alettava toimimaan, jos perheen laitatte.
Sinulle siis rankempi päätös tavallaan. Mutta jos mies on vasta 26 ja kuitenkin jo töisssä, vaikuttaaa hän kypsältä ja sellaiselta, joka osaa tehdä ratkaisuja. Iso mielipideasia on taas se, että olette eri mieltä lapsein hankinnasta. Iällä ei ole sen kanssa tekemistä, sillä samat ongelmat on, vaikka olisi samanikäinen.
Jos sinun pitäisi siihen luottaa...
Tiedän yhden parin (en tunne itse), joissa nainen vanhempi tämän yhdeksän vuotta, akateeminen, ja mies on sitten duunari. Hyvin menee kuulemma, ja yksi lapsikin on. Nainen nyt jotain 44.
Musta tuntuu, että kaikkien kohdalla on kysymys omasta itseluottamuksesta. Voiko luottaa siihen, että minua rakastetaan vanhana? Jos ollaan jo valmiita nyt ajattelemaan, että rakkaus on numeroisssa, kertooko se enemmän omasta itsetunnostamme. Olemmeko valmiita puolustamaan erilaista rakkauttamme muille?
Kerran luin lehdestä, kuinka vammainen nainen oli nuorena mennyt naimisiin ihan tavallisen ja komean miehen kanssa ja heillä oli monta lasta. Minut kun on jio jätetty siinä vaiheessa kun lihoin 10 kiloa.
Näin miettiesssäni tulen siihen ajatukseen, että kaikki on vain istetunnosta kiinni.
Omaa tilannettani pelksitää tosiaan tuo, että ei ole isompia paienita. Jos siis vaan otan hetkestä kiinni ja nautin vaan! Huolehtimatta huomisesta. Garpe Diem!
Minä en huoli nuorempaa miestä, mutta ehkä olenkin erilaisessa asemassa, kun toivoisin elinikäistä suhdetta...enää en haluaisi erota...yksi avioero riitti tälle elämälle. Siispä katselen oikeastaan vain itseäni hitusen vanhempia miehiä. Olen ihan varma, että vaikka nyt itseäni nuorempi minusta kiinnostuisi, niin se ei lopulta pitkälle kanna, kun en nuoremmaksi tästä enää muutu. Olen siinä uskossa, että naista nuorempi mies haluaa vain seksisuhdetta, ei elinikäistä sitoutumista. Olen sinua hieman alle 10 vuotta nuorempi. Mutta koska itsekään et välitä sitoutumisesta, niin mikä ettei...kaipa se nuorempi mies silloin käy...
No ei minusta ainakaan mikään mahoton ikäero tuo yheksän vuotta ole,jos teillä muuten ok niin siitä vaan.Ps.Suurenpiakin ikäeroja on ollu ja hyvin on menny.
sulla alkaa pikapuoliin seksuaaliset halut laantumaan kun taas miehellä alkaa käydä päinvastoin..Voi tulla ratkaisematon yhtälö.