Näin taas HYVIN pitkästä aikaa unta mun teinirakkaudesta. En ole viime aikoina muistanutkaan koko asiaa, mutta nyt näin taas unta, että oltiin koulussa, taas, istuttiin vierekkäin, niin kuin aina juhlissa (aakkosjärjestyksessä) olin ennen sitä juhlaa kuulemma kirjoittanut sille sähköpostia ja kertonut vihdoinkin rakastavani häntä. Mitä en ole koskaan oikeasti tehnyt. Hän sanoi että on paljon asiaa minulle, että tässä on nyt tapahtumassa jotain hyvin onnellista, ja sanoi että puhutaan juhlan jälkeen. Katsoin hänen käsiään ja sydän alkoi taas hyppiä kurkussa. Siinä unessa me puhuttiinkin juhlien jälkeen, en muista kylläkään mitä... Nykyään olen avoliitossa, mutta se teinirakkaus piinaa koko ajan silti.. Rakastan kultaani HYVIN paljon, mutta se oli erilaista. Myöskin ensimmäistä kertaa. Niin, oikein se on kun sanotaan ettei ensimäinen rakkaus pääty koskaan. Olen tässä muutaman päivän unen jälkeen ollut taas perhoset vatsassa, ihan niin kuin olisi sunnuntai, ja tietäisin että huomenna taas näen hänet. Rakkaudestani en kertonut hänelle koska pelkäsin että minulle nauretaan. Noh, en olisi uskaltanut muutenkaan, olin silloin liian ujo. Kadun sitä. Mutta mitän nyt.. pitäisikö mun etsiä hänen numeronsa ja lähettää ne sanat joita olen päässäni hänelle kertonut miljardeja kertoja? En kuitenkaan voi unohtaa häntä.. olen kyllä jo muutaman vuoden koittanut koulun pyytyttyä.. Hänellä voi olla tyttöystävä.. ja jos kultani tästä saa tietää, en tiedä mitä tapahtuu... ei mitään hyvää. En kuitenkaan uskalla en osaa kertoa hänelle tästä asiasta mitenkään. En osaa selittää että rakastan häntä paljon, enkä halua erota, mutta haluan tietää, että oliko se toinen minusta koskaan kiinnostunut.
voi voi voi
...
3389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin harva ihminen näkee todella enneunia, ja se mikä ennen kaikkea aina tulee muistaa unista, ne tulevat _sinun_ alitajunnastasi, ja johtuvat siis sinun ajatuksistasi, tunteistasi ja kokemuksistasi. Tässä tapauksessa kuulostaa siltä, että k.o hlö on myös unissasi, koska on ollut paljon ajatuksissasi. Monet unet voivat olla hyvin todentuntuisia, mutta paluu reaalielämään kannattaa, elämän itsensä takia.
Mitä kirjoitit ensirakkaudesta, se pitää paikkansa, mutta yleensä juuri sen vuoksi, että sitä ensirakkautta harvemmin eletään loppuun asti. Se siis ei missään vaiheessa pääse varsinaisesti kasvamaan, kukoistamaan, kuihtumaan ja kuolemaan, ja jää sen takia sille tasolle, mitä se ensirakkauden unelmissa on.
Unestasi voi helposti päätellä, että olet miettinyt, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisit tunnustanut rakkautesi, ja katunut ettet sitä tehnyt. Et kirjoituksessasi kertonut, kuinka paljon tapahtui todellisuudessa, ja kuinka paljosta haaveilit? Seurustelitteko, tapailitteko, vai oliko kyseessä enemmän ihastuminen "kaukaisemmin" sinun puoleltasi? Kirjoitit, että haluat tietää oliko se toinen sinusta koskaan kiinnostunut...mistä voisi päätellä, että teillä ei ollut seurustelusuhdetta. Sinä olet elänyt ihastustasi ja haavekuvaa mielessäsi pitkään, mutta vastapuolella ei mahdollisesti ole mitään tietoa asiasta, eikä hän luultavimmin ole sinne päinkään todellisuudessa, millaisen olet hänestä mielessäsi muokannut.
Jos ajatus painaa kovasti mieltäsi, etkä tunne pääseväsi siitä mitenkään eroon, ehdottaisin että etsisit kyseisen henkilön numeron käsiisi, soittaisit ja ehdottaisit tapaamista. On melkoisen varmaa, että tavatessa tulet huomaamaan, että ne ajatukset, mitä olet hänestä ajatellut, eivät kohtaa todellisuutta, haavekuvasta on helppo tehdä unelmien mies, etenkin jos arki avopuolison kanssa ei aina ole sitä ruusuisinta. Se, mitä en missään nimessä suosittelisi tekemään, lähettämään niitä sanoja joita olet päässäsi hänelle kertonut...haavekuvalle ei voi lähettää tekstiviestejä, ja k.o haavekuvaasi et todellisuudessa tunne.
Miehesi mieltä on turha pahoittaa asialla, sinun itsesi on kerrottava itsellesi mistä todellisuudessa on kysymys, ja jos tosiaan et pääse haavekuvastasi eroon...kohtaa hänet todellisuudessa, asia millä saatat pelastaa avoliittosi, sisäistäessäsi haavekuvasi todellisen kuvan. Tällä hetkellä voisi sanoa, että henkisesti petät avopuolisoasi, kuvittelemalla että rakastat toista, ja niin kauan kuin nämä tunteet sisälläsi myllertävät, on aika mahdotonta että sitoutuisit täydellä sydämellä avopuolisoosi... siivoa siis menneisyytesi, unista ja todellisuudesta.
Et sinä ole rakastunut ensirakkauteesi, olet rakastunut mielikuvaan jonka hänestä olet luonut. Kaikki, mikä on saavuttamatonta tai toteutumatonta on aina ah niin ihanaa ja romanttista. Up to you, haluatko pitää tämän haaveen ja kehitellä ties mitä elämää suurempia kuvitelmia siitä, miten kävisi jos... vai otatko häneen yhteyttä ja rikot pilvilinnasi.
Ennen kaikkea muista, että puolisosi ei ansaitse mielikuvitushahmojen perään haikailevaa naista. Elä tässä päivässä äläkä haavemaailmassa.
Itse rakastuin 2 vuotta sitten mieheen, ja hän minuun. Miehellä tietysti perhe. Huumassa elettiin muutama kuukausi, montaa kertaa ei tosin pystytty näkemään. Molemmat tiesivät että yhteinen aika on pian ohi. Aika, joka meille suotiin, kului tosiaan nopeasti, ja vaikka mies harkitsikin vakavasti, hän palasi perheensä pariin. Olin vuoden yksin parannellen haavojani (jotka toki alusta asti tiesin saavani). Nyt olen kohta vuoden seurustellut kohtalaisen onnellisessa, joskin aika riitaisassa suhteessa. Usein mietin miestä, joka 2 vuotta sitten näytti mitä rakkaus todella on. Olemme pitäneet yhteyttä sähköpostitse juuri sen verran, että molemmat tietävät toisen olevan kunnossa. Olen todennut, että ainoa tapa päästä hänestä eroon, olisi kohdata hänet kasvokkain ja todeta että aika on vienyt mennessään ne elämää suuremmat tunteet, jotka joskus vallitsivat. Vaarana on ainoastaan se, että jos aika ei olekaan vienyt niitä..