Olen edellisessä suhteessa, joutunut kärsimään seksin takia tosi paljon. Ensiksi miehes ei välittänyt mun mielipiteistä seksissä yhtään ja sen liikaa harrastamisella koittui mulle kaikenlaisia kipuja, fyysisia ongelmia ja jatkuvia antibioottikuureja.
Eli nyt luulen, että mulle on jäänyt asiasta aika paljon traumoja. Ainakin tarviin tosi paljon aikaa luottamuksen rakentamiselle. Miehet jos oikeasti välitätte naisesta, niin suostutteko odottamaan ja tukemaan häntä tälläisessa tilanteessa?
Eli nyt luulen, että mulle on jäänyt asiasta aika paljon traumoja. Ainakin tarviin tosi paljon aikaa luottamuksen rakentamiselle. Miehet jos oikeasti välitätte naisesta, niin suostutteko odottamaan ja tukemaan häntä tälläisessa tilanteessa?
Vastaukset 40
Vanhimmat
jonka kanssa alat seurustelemaan sais mielellään varmaan olla sen verran fiksu, että ymmärtää ? Jos ei, niin tuskin suhteesta muutenkaan ois mitään tullut.
Kysymys kuuluu, miksi kukaan järkevä mies tahtoisi jonkun tahdottoman vässykän, joka antaa kohdella itseään miten sattuu? Jos itse et osaa pitää puoliasi ja sanoa "Ei", niin miten joku luottamuksen rakentaminen siinä auttaa?
epäempaattinen mies.
Onhan se empatia ihan kiva jutska, mutta parisuhdetta ajatellen terapauttina toimiminen ei ole järkevä alku suhteelle. Toki jotain voi kiinnostaakin nainen, joka antaa poikaystävänsä harrastaa millaista seksiä tämä tahtookin oman fyssiikkansa kustannuksella, mutta normaali mies yleensä tahtoo parisuhteeseen Naisen, ei kynnysmattoa.
"Onhan se empatia ihan kiva jutska, mutta parisuhdetta ajatellen terapauttina toimiminen ei ole järkevä alku suhteelle."
Ei ole tarkoituskaan toimia terapeuttina vaan tukea toista! (Mutta sekä sana empatia että sana tukea lienee sinunlaisellesi miehelle vieras.)
Lukee nyt sen ap:n viestin uudelleen.
"Ensiksi miehes ei välittänyt mun mielipiteistä seksissä yhtään ja sen liikaa harrastamisella koittui mulle kaikenlaisia kipuja, fyysisia ongelmia ja jatkuvia antibioottikuureja."
Terapiaa tuollainen nainen tarvitsee- ei mitään poikaystävää tai tämän "tukea". Mutta jos omat psyykkiset rajoitteensa voi mies korjata, niin sille tielle sitten, sitä uljasta prinssiä etsimään.
"Terapiaa tuollainen nainen tarvitsee- ei mitään poikaystävää tai tämän "tukea"."
Sieltä se tuli. Tuollainen on EPÄEMPAATTISUUTTA!
Hyvinkin empaattista. Ymmärtävää, jopa, mitä sinä et taas ymmärrä, koska olet idiootti.
Minulle ei myöskään vielä tähän ikään mennessä ole selvinnyt, miten hedelmällinen pohja terapia-alku on suhteelle. Kunnon miehet tuntuvat tosin näkevän tässäkin asiassa tilaisuutensa koittavan. Pahaa tekee kuin ajatteleekin...
Et tiedä empaattisuudesta mitään! Tukea ja läheisyyttä tuo aloittaja varmaan tarvitsee (oikeanlaiselta mieheltä).
Etkö sinäkään käsitä, että ei ole kyse mistään terapiasta vaan EMPAATTISUUDESTA ja TUESTA!
samaa mieltä sun kanssasi. Taustalla tollaisessa "terapiaa vain kehiin vaivaan kuin vaivaan, ennen kuin mitään poikaystäviä tai tukea niiltä edes hakisit"- ajattelussa on aika usein näkökulma, että mies joutuisi näkemään vaivaa naisen hyvinvoinnin vuoksi ja se vaivannäkeminen ei miellytä. Arkielämä on kuitenkin arkielämää, eikä mitään ruusuilla tanssimista aina. Vastakkain kumppaninsa pienempien tai suurempien 'traumojen' kanssa joutuu tavallaan jokainen, joka parisuhteeseen todella haluaa sitoutua. Jokainen joskus vakavassa parisuhteessa elänyt tietää sen.
Ei voida ajatella ainakaan siten, että naisen, joka on edellisessä suhteessaan joutunut kärsimään väärinkohtelusta pitäis vain hoitaa kaikki mahdolliset traumansa ja ikävät kokemuksensa hus, pois mielestään, ennen kuin voi edes harkitakaan suhdetta. Ja "kynnysmattoa" ihmisestä ei koskaan tee ainakaan se, jos on joutunut jonkun mäntin uhriksi aiemmissa ihmissuhteissaan.
" Tukea ja läheisyyttä tuo aloittaja varmaan tarvitsee (oikeanlaiselta mieheltä)."
Varmaan...? Koskahan naiset alkavat kantamaan itse vastuuta elämästään?
Mikähän ihme siinä on, että naiset (kuten sinäkin) jostain syystä kuvittelevat, että uusi mies parantaa kaikki haavat ja saa elämän hymyilemään? Niinkuin mies olisi elämän tarkoitus. Jesus. Rakasta siinä miehenä sitten avoimesti ja vastavuoroisesti tasa-arvoisena kumppanina, kun miehen pitää olla empaattinen, kiltti, ymmärtäväinen ja rakastava ja huomioonottava kuin koiranpentu ja ja ja ...kaikkea juuri sillä tavalla, millä nainen tahtoo, koska naisella ei kaikki ole ihan kohdillaan päänupissa. Eihän siitä nyt tule lasta eikä paskaa, joten se seuraava mies saa elämän raiteille sitten taas. Hohhoi.
Minä kun luulen, että sinä olet se idiootti, joka ei erota näitä kahta asiaa toisistaan. En suinkaan minä, MPW tai Mmies.
Jos naisella on ollut vaikeuksia niin ei niitä noin vain pyyhitä pois! Ja kumppanin kanssa jaetaan ilot ja surut. Tottakai rakkaalleen kerrotaan asiat mitä on tapahtunut ja tämän tulee tukea ja ymmärtää. Näköjään kaikista ei siihen ole. Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole elämässä ollut koskaan minkäänlaisia vaikeuksia, ei ainakaan mitään isompia.
Ja edelleenkin: olet epäempaattinen.
"Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole elämässä ollut koskaan minkäänlaisia vaikeuksia, ei ainakaan mitään isompia."
Minulla on ollut suurempiakin vaikeuksia, mitä ap:lla, mutta minä en etsi naisesta ratkaisua niihin tai "empatiaa". Vaikeuteni olen käsitellyt itse, enkä kaipaa mitään äiti-hahmoa minua paapomaan suhteessa omien mokieni vuoksi. Vaikea ymmärtää miehen ajatuksen juoksua, vai?
...
tietää terapiasta mitään? Se auttaa ihmistä selvittämään ongelmat. Tukea ja empatiaakin se voi jossain määrin olla, mutta pääasiassa se auttaa ihmistä selvittämään ongelmat.
Tukeminen ja empaattisuus on taas jotain aivan muuta.
"Ja "kynnysmattoa" ihmisestä ei koskaan tee ainakaan se, jos on joutunut jonkun mäntin uhriksi aiemmissa ihmissuhteissaan."
"Joutunut uhriksi"? Eikö nainen ole vapaa lähtemään suhteesta, jos mies alistaa naista muka? Sori, mutta jos nainen ehdoin tahdoin jää alisteiseen parisuhteeseen, niin kyllä se on ihan omaa syytä ja tahdottomuutta- tai sitten "rakkautta".
Eli jos nainen itse ei osaa pitää puoliaan ja sanoa "Ei", niin miten joku luottamuksen rakentaminen siinä auttaa? Pitääkö miehen opettaa naista sanomaan se "Ei"- ettei parisuhteesta nyt niin traumaattinen tulisi puolin ja toisin?
""Joutunut uhriksi"? Eikö nainen ole vapaa lähtemään suhteesta, jos mies alistaa naista muka? Sori, mutta jos nainen ehdoin tahdoin jää alisteiseen parisuhteeseen, niin kyllä se on ihan omaa syytä ja tahdottomuutta- tai sitten "rakkautta"."
Tottakai. Tietysti nainen on vapaa lähtemään. Näkisin ehkä kuitenkin, että syntyneet traumat eivät välttämättä liity oleellisesti (jos niitä kerran on edellisistä suhteista jäänyt) siihen asiaan, lähti nainen miten suhteesta miten nyt lähtikään. Jos traumoja on syntynyt, ne ovat syntyneet. Uuteen suhteeseen kannetaan kuitenkin mukana entinen: kaikki ns. edellinen elämä ja aiemmat kokemukset.
Kysymys uuden suhteenkin onnistumisessa ensisijaisesti onkin siitä, miten kumppani kyetään hyväksymään kokonaisuudessaan, kaikkine kokemuksineen ja tunteineen. Toki kai terapioillakin voidaan paikkailla traumoja, jos niitä on päässyt syntymään, mutta ei se poista uudelta kumppanilta toisen menneen elämän tapahtumien hyväksymisen tärkeyttä. Kokonaisuudessaan.
"Eli jos nainen itse ei osaa pitää puoliaan ja sanoa "Ei", niin miten joku luottamuksen rakentaminen siinä auttaa? Pitääkö miehen opettaa naista sanomaan se "Ei"- ettei parisuhteesta nyt niin traumaattinen tulisi puolin ja toisin?"
Ihmisen luonteen heikkoutta se, jos on sattunut huonosti kohdellut ex kohdalle, ei kai? Jokainen suhde on oma juttunsa. Jokainen ihminen, jonka sä tapaat tuo susta esiin uusia puolia tai piirteitä, tiettyjä enemmän kuin toisia kulloisestakin ihmisestä ja suhteen luottamuksellisuudesta riippuen.
Miksei aiemmassa suhteessaan huonosti kohdelluksi joutunut osaisi käyttää "ei"- sanaa uudessa suhteessa? Miehen käytös ei määrity naisen kautta, eikä naisen käytös miehen kautta. Kysehän on vuorovaikutuksesta. Toki tietysti aina on niitäkin, jotka toistaa samaa ihmissuhdekaavaansa ja traumojaan suhteesta toiseen... Mitenkään ei kuitenkaan voi ajatella ainakaan, että niin olis kaikkien kohdalla.
" Näkisin ehkä kuitenkin, että syntyneet traumat eivät välttämättä liity oleellisesti (jos niitä kerran on edellisistä suhteista jäänyt) siihen asiaan, lähti nainen miten suhteesta miten nyt lähtikään. Jos traumoja on syntynyt, ne ovat syntyneet"
Oleellisestihan ne juuri liittyvät, jos nainen ei ole tajunnut lähteä ajoissa- kuten ap:n tapauksessa olin lukevinani. Siis, jos ehdoin tahdoin hankkii itselleen kokemuksia, joiden tietää olevan traumaattisia, niin mitä vittua- miksi odottaa uuden miehen "parantavan" haavansa? Tuossa on jokin naisen logiikan pimeä puoli, joka ei valkene minulle koskaan. Tämä nyt on tuon välissä raivonneen (ei ap:n) lässytystä, eli ei oikeastaan taas liity ap:n viestiin oikeastaan mitenkään. Pisti vain silmään tuo naisen näkeminen "uhrina".
" Uuteen suhteeseen kannetaan kuitenkin mukana entinen: kaikki ns. edellinen elämä ja aiemmat kokemukset."
Ei muuten kanneta, koska entisiä kumppaneita on aina ollut ne 3 :) Suuri osa kokemuksista jää kumppanille tuntemattomiksi ja pahimmassa tapauksessa pikku prinsessan käytös (traumat?) täysin tuntemattomiksi.
"Ihmisen luonteen heikkoutta se, jos on sattunut huonosti kohdellut ex kohdalle, ei kai?"
Jos ei ole tajunnut lähteä, eli sanoa se "Ei".
"Miehen käytös ei määrity naisen kautta, eikä naisen käytös miehen kautta. "
Huonossa parisuhteessa hyvinkin juuri näin yleensä naisten osalta. Suurimman osan ihmisistä ei pitäisi koskaan olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta niinpä niin- tapa istuu sitkeässä.
"Oleellisestihan ne juuri liittyvät, jos nainen ei ole tajunnut lähteä ajoissa- kuten ap:n tapauksessa olin lukevinani. Siis, jos ehdoin tahdoin hankkii itselleen kokemuksia, joiden tietää olevan traumaattisia, niin mitä vittua- miksi odottaa uuden miehen "parantavan" haavansa?"
En oikein usko tän ketjun aloituksen perusteella, että ap. kirjoittaja erityisesti toivoi uuden miehen "parantavan haavansa". Tuen toivominen ja odottaminen menneisyyden ikävillekin kokemuksille miesystävältä lienee inhimillistä, eikö? Ja sehän on täysin eri asia, kuin odottaa, että joku toinen puolesta tekee ja rakentaa elämästä silkkaa onnea ja auvoa. Kumppanin tuki elämässä koetuille kokemuksille on oikeastaan aika ehdotonkin edellytys sille, että suhde voisi ylipäätään onnistua. Huonot on eväät suhteelle ainakin siinä tapauksessa, jos kumppanin ajatus alusta alkaen olis, että: "duunaas sä vaan yksinäs traumas veks ja tuu mun pakeille sitten, kun kaikki on kivaa" (esimerkin vuoksi).
Ja suhteesta lähtemisestä vielä... Mistä voit aina ehdottomasti uuden ihmisen tavatessasi tietää, minkälainen hän on? Kaikki ihmisten piirteet ei aina paljastu noin niinkuin heti kättelyssä. Moni on mennyt naimisiin unelmaihmisensä kanssa ja huomannut vasta aikoja myöten, että monsterihan se "ihana" ihminen olikin. Kaikki ihmiset tekee elämässään (ainakin jonkinlaisia) virheitä, et varmasti voi kiistää(?). Virheistä voi oppia ja menneisyyden traumoistakin voi päästä yli. Se ei varmaan kuitenkaan koskaan onnistu, jos ihminen tuomitaan luonteeltaan heikoksi menneisyyden ja aiempien suhteidensa vuoksi tapaan: "mitäs et silloin aiemmin osannut sanoa "ei" tai "mitäs et heti lähtenyt".
Elämä ei ole aina niin yksioikoista, kuin ihminen turvallisuushakuisesti haluaisi ajatella. En sano, että aina ja erityisesti pitäis ymmärtää ja paapoa esim. niitä, jotka vuodesta toiseen muka "kaatuilee portaissa" ja iskee päätään "seinänkarmiin", eivätkä lähde väkivaltaisesta suhteesta. Silti monissa suhteissa ja parisuhdeväkivallassa voi olla taustalla todella monimutkaisia syytekijöitä, mistä syystä aiempien suhteiden kokemuksille ei usein ole kannattavaa hakea syytekijää siitä tahosta, joka suhteessa on kärsinyt.
"Tuossa on jokin naisen logiikan pimeä puoli, joka ei valkene minulle koskaan."
Niin, mielipiteisiinhän on kaikilla oikeus. Mä naisena ( ja melko paljon kokemuksia miehistä omaavana) tulkitsisin tän asian ehkä viime kädessä kuitenkin siten, että koska ap:n problematiikassa oli kysymys nimenomaan seksistä ja siitä, että uusi mies joutuisi noudattamaan kärsivällisyyttä hänen kanssaan juuri siinä asiassa ( vähän varomaan, kenties odottamaankin), niin siksi monien miesten reaktio asiaan oli niin ehdoton.;)
Vaikken juuri näe eroja naisten ja miesten ajattelussa muutoin, niin miehen seksuaalisuus on kuin onkin erilaista, kuin naisen. Tai jollei erilaista, niin mies ehkä käsitteellistää seksiä ja seksuaalisuutta vähän eri tavalla ts. eri merkityksessä, kuin nainen. Kaipa joistakin miehistä saattais olla vähän pelottavaakin ajatus siitä, että joku toinen _mies_ olisi aiemmin kohdellut _hänen_ naistaan seksuaalisesti huonosti. Saattaisihan siinä ehkä jonkinlaisia paineitakin miehelle tulla, mitä tulee itsen todistamiseen paremmaksi rakastajaksi, kuin naisen edellinen huonosti kohdellut mies, kai sitenkin.;) Jokatapauksessa varmastikin ap:hen aidosti ihastuva ja rakastuva mies tulee näkemään tuon seksiasiankin vain positiivisena haasteena ja mahdollisuutena osoittaa henkilökohtainen kyvykkyytensä, ajattelisin.
"Tämä nyt on tuon välissä raivonneen (ei ap:n) lässytystä, eli ei oikeastaan taas liity ap:n viestiin oikeastaan mitenkään.Pisti vain silmään tuo naisen näkeminen "uhrina"."
Tuota. Hmm. "Lässytystä"? Kutsun sitä mieluummin mielipiteen ilmaisuksi.:D Ethän muuten luullut, että mä ainakaan olisin tuo nimim. "ei ap"? En ole käyttänyt ketjussa muuta nikkiä, kuin tän viestin nikkikentässä näkyvää. Toi kommenttisi ei nyt jotenkin auennut mulle ( voi tosin hyvin olla niinkin, että oma mokani ja ettei mulla nyt vain jotenkin leikkaa, pahoitteluni.;D). Uhrina itse ainakaan en naista sinänsä näe. Lähinnä sympatiaa toivoin hänen kokemuksilleen.
"Ei muuten kanneta, koska entisiä kumppaneita on aina ollut ne 3 :)"
Sun täytyy ainakin vaihtaa raflaa.;D No mut ei... Vakavasti ottaen: ainakin siinä tapauksessa, jos aina törmäät tunnevammaisiin ja ulkoaopeteltuja miellyttämis/ valhelauseita suoltaviin ihmisiin, kohderyhmäsi ( noin suhdemielessä) voi olla väärä.
"Suurimman osan ihmisistä ei pitäisi koskaan olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta niinpä niin- tapa istuu sitkeässä."
Heh... Yritä vaikka ajatella 'positiivisesti' (tai jotain?). Ainakaan sukupuuttoon kuoleminen ei ensimmäisenä uhkaa ihmiskuntaa.:/
"En oikein usko tän ketjun aloituksen perusteella, että ap. kirjoittaja erityisesti toivoi uuden miehen "parantavan haavansa"."
No se oli sen (ei ap):n lässytyksiä.
" Huonot on eväät suhteelle ainakin siinä tapauksessa, jos kumppanin ajatus alusta alkaen olis, että: "duunaas sä vaan yksinäs traumas veks ja tuu mun pakeille sitten, kun kaikki on kivaa" (esimerkin vuoksi)."
Huonot ne ovat siinäkin tapauksessa, että on itse traumatisoitunut ja odottaa toisen (kyllä) `parantavan` itsensä ja luovan uudelleen uskon miehiin/naisiin.
Siis esimerkin vuoksi; jos minä alistuisin parisuhteessa seksiorjaksi ja antaisin naisen sitoa minut ruoskittuna sänkyyn, tunkea 30senttistä dildoa perseeseeni samalla kun nainen ymppää päätäni muovipussiin, niin _itseeni_ siinä uskon menettäisin- en naissukupuoleen. Jotenkin sama yhtälö ei sitten toimi naisten osalta?
"Mistä voit aina ehdottomasti uuden ihmisen tavatessasi tietää, minkälainen hän on?"
Paljastuuhan se lopuksi. Toki ihminen muuttuu aikojen saatossa ja toiset ihmiset saavat ihmisissä esiin aina uusia puolia- joko hyviä tai huonoja. Mutta siinä vaiheessa, kun maskit valahtavat, peliin astuu ihmisen Vapaa Tahto.
" Virheistä voi oppia ja menneisyyden traumoistakin voi päästä yli. Se ei varmaan kuitenkaan koskaan onnistu, jos ihminen tuomitaan luonteeltaan heikoksi menneisyyden ja aiempien suhteidensa vuoksi tapaan: "mitäs et silloin aiemmin osannut sanoa "ei" tai "mitäs et heti lähtenyt"."
Mutta kun muiden mielipiteillä ei ole paskankaan merkitystä niiden juttujen kannalta, joita sulla on pään sisällä. Jos odottaa hyväksyntää ja empatiaa, niin hakoteillä ollaan. Itse sitä pitää itsensä hyväksyä, eikä odottaa muiden tekevän sitä puolestaan.
" En sano, että aina ja erityisesti pitäis ymmärtää ja paapoa esim. niitä, jotka vuodesta toiseen muka "kaatuilee portaissa" ja iskee päätään "seinänkarmiin", eivätkä lähde väkivaltaisesta suhteesta."
Pelko on hyvä motivoija, mutta siitä ei ap:n tapauksessa ollut kyse.
"Silti monissa suhteissa ja parisuhdeväkivallassa voi olla taustalla todella monimutkaisia syytekijöitä, mistä syystä aiempien suhteiden kokemuksille ei usein ole kannattavaa hakea syytekijää siitä tahosta, joka suhteessa on kärsinyt."
Kärsinyt osapuoli on siis vain ulkoisten tekijöiden ja onnettomien tapahtumien kohde- tahdoton uhri? Muista, että puhumme parisuhteesta emmekä esim. maailmantaloudesta tai sodista.
"... koska ap:n problematiikassa oli kysymys nimenomaan seksistä ja siitä, että uusi mies joutuisi noudattamaan kärsivällisyyttä hänen kanssaan juuri siinä asiassa ( vähän varomaan, kenties odottamaankin), niin siksi monien miesten reaktio asiaan oli niin ehdoton.;)"
En tiedä. Itse en puhunut mitään siitä seksistä tai sen odottamisesta.
"Jokatapauksessa varmastikin ap:hen aidosti ihastuva ja rakastuva mies tulee näkemään tuon seksiasiankin vain positiivisena haasteena ja mahdollisuutena osoittaa henkilökohtainen kyvykkyytensä, ajattelisin."
Positiivisena haasteena? Onhan siinä eroja harrastaako seksiä ns. normaalin seksuaalisuuden omaavan naisen kanssa tai vapaaehtoisesti seksileluksi antautuneen tai esim. raiskatun naisen kanssa. Se `positiivinen haaste` ei ole positiivinen, jos se on jättänyt traumoja naiseen, joita tämä ei ole _itse_ käsitellyt lävitse.
"Sun täytyy ainakin vaihtaa raflaa.;D No mut ei... Vakavasti ottaen: ainakin siinä tapauksessa, jos aina törmäät tunnevammaisiin ja ulkoaopeteltuja miellyttämis/ valhelauseita suoltaviin ihmisiin, kohderyhmäsi ( noin suhdemielessä) voi olla väärä."
Itseasiassa, ainoa paikka, jossa olen moiseen idiotismiin törmännyt, on tämä palsta enkä palloile täällä suhdemielessä. Mutta se kertoo taas kaiken palstalaisista.
Helvetti, unohdin poimia tekstistäsi vain sen oleellisen ja vastata vain parilla lakonisella lauseella:( Ei tule toistumaan.
"Helvetti, unohdin poimia tekstistäsi vain sen oleellisen ja vastata vain parilla lakonisella lauseella:( Ei tule toistumaan."
Sun pitäis vaan olla tarkkana, kuin porkkana.;D Luulen kuitenkin, että olet kokenut vain pienen osatappion.:/ Ota löysin rantein, hmm...
"Siis esimerkin vuoksi; jos minä alistuisin parisuhteessa seksiorjaksi ja antaisin naisen sitoa minut ruoskittuna sänkyyn, tunkea 30senttistä dildoa perseeseeni samalla kun nainen ymppää päätäni muovipussiin, niin _itseeni_ siinä uskon menettäisin- en naissukupuoleen. Jotenkin sama yhtälö ei sitten toimi naisten osalta?"
Tuo on aivan extreme- esimerkki! Ei- mitenkään verrannollinen/ ap. tilanteeseen liittyvä...En jotenkin osaa kommentoida tuota tässä yhteydessä.
"Positiivisena haasteena? Onhan siinä eroja harrastaako seksiä ns. normaalin seksuaalisuuden omaavan naisen kanssa tai vapaaehtoisesti seksileluksi antautuneen tai esim. raiskatun naisen kanssa. Se `positiivinen haaste` ei ole positiivinen, jos se on jättänyt traumoja naiseen, joita tämä ei ole _itse_ käsitellyt lävitse."
Tossa Se tulee, mistä mä ainakin olen koko ajan pyrkinyt esittämään eriävää näkökulmaa. Mitä on ihmisen 'normaali' seksuaalisuus ? Mielestäni sä tässä kysymyksessä vähän abnormalisoit _ihmistä_ , etkä hänen kokemuksiaan, mikä jälkimmäinen musta olis se altruistisempi lähtökohta. Ajattelisin, että kokemussisällöt eivät tän ap. kysymyksen kaltaisissa tilanteissa niinkään määritä ihmistä itseään ts. hänen persoonaansa, vrt. esim. seksuaalisuuden 'normaalisuus': kokemussisällöt olis pikemminkin aika monissa elämän vaihtelevissa tilanteissa erotettava ihmisen Todellisesta Olemuksesta, ts. siitä, mitä ihminen itse ja persoonana on. Jos siis haluaa tarkastella asioita empaattiselta kannalta.;)
Joo, joo... Ihmisellä _on_ toki vapaa tahto (mihin aiemmin viittasit), mutta sen perusteella on usein turhaa, ainakaan, syyllistää. Sitäpaitsi niin ap. tapauksessakin on muuten myös häntä huonosti kohdelleella ex- miehelläkin ollut vapaa tahto: hän olisi varmasti voinut kohdella ap.ta monessa toisinkin. Ei se mieskään ainakaan vapaa vastuustaan ole, eikö niin? Vapaa tahto on olemassa kaikilla. Se ei kuitenkaan kiellä vastuun merkitystä: vastuuta kohdella muita hyvin.
"Jos odottaa hyväksyntää ja empatiaa, niin hakoteillä ollaan. Itse sitä pitää itsensä hyväksyä, eikä odottaa muiden tekevän sitä puolestaan."
Ei todellakaan olla hakoteillä, jos parisuhteelta odottaa hyväksyntää ja empatiaa...Päin vastoin: sellainen ihminen kunnioittaa itseään suuresti ja tervellä tavalla, joka näitä odottaa. Parisuhteessahan katsos ei olla Yksin, vaan siinä on kysymys nimenomaan vuorovaikutuksesta ja yhteisestä päätöksestä jakaa elämää yhdessä toisen osapuolen kanssa. Musta sellaisen, joka ei tuota asiaa tajua ( en tällä viittaa suhun) olis ehkä parempi perustaa parisuhde ainoastaan Itsensä kanssa. *virn*
Ai niin, tää äsken unohtui..:
"Kärsinyt osapuoli on siis vain ulkoisten tekijöiden ja onnettomien tapahtumien kohde- tahdoton uhri?"
Ei, ei ja vielä kerran ei. En ole väittänyt "tahdottomuudesta" yhtään mitään: aivan muuta. Olen lähinnä koko ajan yrittänyt sanoa, että mun mielestäni _vastuu_ ei ole yksin kärsimystä kokeneella...Itse asiassa varmaan aika usein parisuhteissa vastuutaan voimakkaammin rikkonut on se taho, joka traumoiksi asti on toiselle kärsimystä tuottanut. Näin ollen, esim. ihmisen vapaata tahtoa _korostavilla_ puheilla (tms...) tän kaltaisissa tapauksissa mielestäni vain vielä kertaalleen vedetään kuvainnollisesti 'köniin' kärsimystä kokenutta ja lisäksi päästetään kärsimystä tuottanut osapuoli vastuustaan. Toisin sanoen: sivumennen annetaan hyväksyntä käytökselle, joka on tuottanut jollekulle mahdollisesti merkittävääkin kärsimystä. Sellainen ei musta aina ole kovin empaattista, mutta näkökulmaansa kai kuitenkin jokaisella oikeus. En kiistä.
Näin.:)
" Ei- mitenkään verrannollinen/ ap. tilanteeseen liittyvä.."
Hyvinkin liityvä. Ehkä mielikuvitukseni hieman laukkasi *köh*, mutta pointtini oli se vapaaehtoisuus siinä ja sitä kautta se luotamuksen menettäminen- mihin?
" Mielestäni sä tässä kysymyksessä vähän abnormalisoit _ihmistä_ , etkä hänen kokemuksiaan, mikä jälkimmäinen musta olis se altruistisempi lähtökohta. Ajattelisin, että kokemussisällöt eivät tän ap. kysymyksen kaltaisissa tilanteissa niinkään määritä ihmistä itseään ts. hänen persoonaansa, vrt. esim. seksuaalisuuden 'normaalisuus': kokemussisällöt olis pikemminkin aika monissa elämän vaihtelevissa tilanteissa erotettava ihmisen Todellisesta Olemuksesta, ts. siitä, mitä ihminen itse ja persoonana on. Jos siis haluaa tarkastella asioita empaattiselta kannalta.;)"
Eieiei, vaan juuri ne kokemukset tässä tapauksessa _ovat_ ne ihmisen määrittävä tekijä, koska ne kokemukset on hankittu tieten tahtoen. Ne kokemukset eivät ole tuleet odottamatta ja pyytämättä, vaan tietoisesti ja harkiten pidemmän ajan kuluessa. Kertoo hyvinkin paljon ihmisestä mielestäni. Ei nyt ehkä enää pelkästään tämän ap:n tapauksessa, mutta yleensä, ei voida erottaa ihmistä ja tekojaan, jos oletetaan, että ihmisellä jokinlainen kontrolli tekemisiinsä ja omaan elämäänsä on. Empatialla ei asian tarkastelussa ole mitään tekemistä, koska minä lähinnä mietin sitä Tahtokysymystä.
"Joo, joo... Ihmisellä _on_ toki vapaa tahto (mihin aiemmin viittasit), mutta sen perusteella on usein turhaa, ainakaan, syyllistää."
Ei kyse ole syyllistämisestä, vaan ymmärtämisestä- empatiasta, helvetti, jos niin tahdot:)
" Sitäpaitsi niin ap. tapauksessakin on muuten myös häntä huonosti kohdelleella ex- miehelläkin ollut vapaa tahto: hän olisi varmasti voinut kohdella ap.ta monessa toisinkin. Ei se mieskään ainakaan vapaa vastuustaan ole, eikö niin?"
Juujuu, mutta se mies ei tässä ole nyt se minua kiinnostava oleellinen seikka. Päivänselvää, että mies on kusipää kaappihomo, mutta miksi naiset sietävät sellaista? Se on se kysymys, mikä minua kiinnostaa, ei miesten käytös.
"Ei todellakaan olla hakoteillä, jos parisuhteelta odottaa hyväksyntää ja empatiaa.."
Tarkoitin asiaa noin niinkuin laajemmassa mittakaavassa- itsensä hyväksymisessä ja oman itsensä tuntemisessa. En tarkastele naisia tai itseäni parisuhdetta silmälläpitäen, missä ehkä olemme erilaisia.
" Musta sellaisen, joka ei tuota asiaa tajua ( en tällä viittaa suhun) olis ehkä parempi perustaa parisuhde ainoastaan Itsensä kanssa. *virn*"
Olemme siis samaa mieltä, että suurimman osan ihmisistä ei pitäisi olla missään tekemisissä toisen sukupuolen kanssa;)
" Näin ollen, esim. ihmisen vapaata tahtoa _korostavilla_ puheilla (tms...) tän kaltaisissa tapauksissa mielestäni vain vielä kertaalleen vedetään kuvainnollisesti 'köniin' kärsimystä kokenutta ja lisäksi päästetään kärsimystä tuottanut osapuoli vastuustaan. Toisin sanoen: sivumennen annetaan hyväksyntä käytökselle, joka on tuottanut jollekulle mahdollisesti merkittävääkin kärsimystä."
Se toinen- siis kärsimyksen aiheuttanut osapuoli, ei vain kuulu siihen aiheeseen, josta minä puhuin alun perin, ja kuten aiemmin mainitsin, ei päivänselvyyksien lateleminen ole mielekästä.
Näinpä. Tai jotain.
"mutta pointtini oli se vapaaehtoisuus siinä ja sitä kautta se luotamuksen menettäminen- mihin?"
Mistä voimme tietää vapaaehtoisuudesta ja siitä, missä määrin sitä missäkin tilanteessa on mahdollista toteuttaa & miksi vapaaehtoisuutta kukin toteuttaa mihinkin suuntaan? Mistä voimme aina tietää ihmisten elämäntilanteista ylipäätään, noin syvällisemmin? Jos nyt ajatellaan ap:n kuvaamaa tilannetta esim., ei me siitä voida tietää mitään muuta kuin se, mitä hän asiasta verbaalisesti meille ( muulle lukevalle yleisölle) julki toi. Toisin sanoen ulkopuoliset eivät oikeastaan voi tietää hänen kokemustensa vapaaehtoisuudestakaan... noh,juuri mitään.
Vapaa tahto on ihmisellä olemassa, mutta luulen ihmiselämään joskus sattuvan sellaisia tilanteitakin, kenelle laajemmassa mittakaavassa, kenelle taas vähän vähäisemmässä määrin, joissa toimiminen vapaan tahdon mukaisesti on rajoitettua (esim. ympäristötekijöistä etc. ulkoisista seikoista johtuen). Kirjoitusten sisältö ei ole koko totuus asioista koskaan, minkä varmastikin hyvin tiedät.;)
"Eieiei, vaan juuri ne kokemukset tässä tapauksessa _ovat_ ne ihmisen määrittävä tekijä, koska ne kokemukset on hankittu tieten tahtoen. Ne kokemukset eivät ole tuleet odottamatta ja pyytämättä, vaan tietoisesti ja harkiten pidemmän ajan kuluessa. Kertoo hyvinkin paljon ihmisestä mielestäni."
No mutta, mutta, mutta... Eikös tuo nyt ole aika deterministinen näkökulma kuitenkin: kokemukset "_ihmisen_ määrittävä tekijä", ei kai? Tämä kommenttisi on hieman ristiriidassa kirjoitustesi "vapaasta tahdosta" kanssa.;)
"Ei nyt ehkä enää pelkästään tämän ap:n tapauksessa, mutta yleensä, ei voida erottaa ihmistä ja tekojaan, jos oletetaan, että ihmisellä jokinlainen kontrolli tekemisiinsä ja omaan elämäänsä on. Empatialla ei asian tarkastelussa ole mitään tekemistä, koska minä lähinnä mietin sitä Tahtokysymystä."
En sinänsä hakenut ihmisen ja tämän tekojen erottamisen tärkeyttä. En hakenut ns. "joko- tai näkökulmaa". Olet hyvinkin oikeassa siinä, että tekoja ja ihmistä ei voida erottaa toisistaan. Se empatia taas( ts. hienovaraisuus?) on musta tärkeää ainakin sikäli, jos nää näkökulmat kytketään ap. tapaukseen. Hänhän kertoi ikävistä kokemuksistaan. Tahdon merkitystä voi kai toki pohtia myös, mutta musta miel. ilman henkilösidonnaista personointia, personoiden enemmän ehkä muita syytekijöitä...
"Ei kyse ole syyllistämisestä, vaan ymmärtämisestä- empatiasta, helvetti, jos niin tahdot:)"
Hmh.:/ Empatiasta? Miten vain. *nyt olen kyllä aivan pihalla.;D*
"Päivänselvää, että mies on kusipää kaappihomo, mutta miksi naiset sietävät sellaista? Se on se kysymys, mikä minua kiinnostaa, ei miesten käytös."
Pisteet MMies. Tulihan se sieltä.;) _Tässä_ on sitä empatiaa. Onhan sulla sitä. * kerkesin äsken tulla jo vähän epätoivoiseksikin..* Miksi ihmiset sietävät huonoa kohtelua? Toi onkin sitten jo hankalampi kyssäri. Katselin eilen kotimaista leffaa "Paha maa", ja vaikka se melko surkea onkin, kävi mielessä joitakin ajatuksia. Ehkä tosta kyssästä vois ajatella jotenkin tapaan, että ihminen on itsensä, perintötekijöidensä ( etc., etc.)lisäksi myös aina ympäristötekijöidensä muokkaama. Siinä, missä yksilö muokkaa ympäristöään, muokkaa ( ts. altistaa?) yksilön ympäristö siis myös yksilöä. Ihmisillä on ihanteita, mutta kuka muka aina onnistuu toimimaan niiden mukaan? Huolimatta siitäkin, että ihmisellä on periaatteessa, huom. periaatteessa, vapaa tahto ts. vapaa valinnan mahdollisuus siltä osin, miten elämänsä haluaa elää ja mihin/ miten erilaisiin olosuhteisiin sopeutua...
"Tarkoitin asiaa noin niinkuin laajemmassa mittakaavassa- itsensä hyväksymisessä ja oman itsensä tuntemisessa. En tarkastele naisia tai itseäni parisuhdetta silmälläpitäen, missä ehkä olemme erilaisia."
Ymmärsin. Mul oli tossa red line...Kontekstualisoin, (ts. ainakin yritin kontekstualisoida) koko keskustelua ap. tapaukseen ja ap. tapauksen kautta, missä (ainakin) nähdäkseni oli kysymys nimenomaan _parisuhteista_ ja niiden muodostamisesta aiempien ikävien kokemusten jälkeen.
"Olemme siis samaa mieltä, että suurimman osan ihmisistä ei pitäisi olla missään tekemisissä toisen sukupuolen kanssa;)"
Emme ole.:)* virn* Olet kyllä hyvinkin oikeassa siinä, että aika paljon on niitäkin, joiden ei pitäisi olla..missään tekemisissä vastakkaisen...ja silleen.
"ei päivänselvyyksien lateleminen ole mielekästä."
Ei kai niin.:/
:)
"Mistä voimme tietää vapaaehtoisuudesta ja siitä, missä määrin sitä missäkin tilanteessa on mahdollista toteuttaa & miksi vapaaehtoisuutta kukin toteuttaa mihinkin suuntaan?"
Lähden siitä olettamuksetsa, että nainenkin on tässä yhteiskunnassa vapaa päättämään omasta elämästään eikä suinkaan pakotettu avioliittoon tms., eli täysivaltainen aikuinen suhteessa omiin valintoihinsa. Ja ap:n tapauksessa emme mistään uhkailusta, väkivallasta, pakosta tms lukeneet, jos nyt siinä tahdot pysyä.
"Vapaa tahto on ihmisellä olemassa, mutta luulen ihmiselämään joskus sattuvan sellaisia tilanteitakin, kenelle laajemmassa mittakaavassa, kenelle taas vähän vähäisemmässä määrin, joissa toimiminen vapaan tahdon mukaisesti on rajoitettua (esim. ympäristötekijöistä etc. ulkoisista seikoista johtuen)."
Joono, parisuhde ei mielestäni ole tällainen. Mielestäni parisuhde perustuu _aina_ Vapaaehtoisuuteen- ketään ei voi pakottaa mihinkään, mitä tämä ei tahdo. Tästä pidämme näin `feministeinä` kiinni, eikö? ;D
"No mutta, mutta, mutta... Eikös tuo nyt ole aika deterministinen näkökulma kuitenkin: kokemukset "_ihmisen_ määrittävä tekijä", ei kai? Tämä kommenttisi on hieman ristiriidassa kirjoitustesi "vapaasta tahdosta" kanssa.;)"'
Tässä ap:n tapauksessa (ja kaltaisissaan) pysyen, ei ole. Vapaa Tahto on tahtonut ne kokemukset ja piste. Kysymys vain, että miksi. Tai, miksi katumus jälkikäteen- mistäs me mitään tiedämme?
"Se empatia taas( ts. hienovaraisuus?) on musta tärkeää ainakin sikäli, jos nää näkökulmat kytketään ap. tapaukseen. Hänhän kertoi ikävistä kokemuksistaan. Tahdon merkitystä voi kai toki pohtia myös, mutta musta miel. ilman henkilösidonnaista personointia, personoiden enemmän ehkä muita syytekijöitä..."
No, paskaako sitä päätä silittelemään, jos henkilön täytyy se Todellisuus jonain päivänä kohdata kuitenkin? Voihan sitä paeta tietenkin ja syyttää kaikesta vain ja ainoastaan miestä sivuuttaen oman osuutensa tapahtumiin, mutta mitä helvetin järkeä siinä olisi loppujen lopuksi? Nii-i, se Uusi Mies parantaa naisen ja elämä hymyilee ja sitten hankitaan kotia ja lapsia ja ja ja...vai? Ja juuri se, että `personoidaan muita syytekijöitä`, on sitä "uhrina" näkemistä- syy kaikesta vieritetään muiden harteille. Ja edelleen puhumme vapaaehtoisesta parisuhteesta kuitenkin. Mutta Draamaa pitää elämässä olla, niin...
"Pisteet MMies. Tulihan se sieltä.;)"
Öh, et tainnut lukea ensimmäistä viestiäni tähän ketjuun, tai muitakaan sen jälkeen, vai?
"Huolimatta siitäkin, että ihmisellä on periaatteessa, huom. periaatteessa, vapaa tahto ts. vapaa valinnan mahdollisuus siltä osin, miten elämänsä haluaa elää ja mihin/ miten erilaisiin olosuhteisiin sopeutua..."
Periaatteessa? Niinno, mutta jos puhutaan edelleen kuitenkin parisuhteista, niin eipä täällä sen suurempaa Vääryyttä tapahdu, paitsi totaalikieltäytyjien fasistisessa kohtelussa, mutta se nyt ei liity taas aiheeseen.
Mutniinsiisjoo, ap:lla on ollut vapaa valinta tehdä, mitä tahtoo vuodella elämästään ja hän tahtoi käyttää sen kusipään sadistin kanssa. Nii-i?
"Ymmärsin. Mul oli tossa red line...Kontekstualisoin, (ts. ainakin yritin kontekstualisoida) koko keskustelua ap. tapaukseen ja ap. tapauksen kautta, missä (ainakin) nähdäkseni oli kysymys nimenomaan _parisuhteista_ ja niiden muodostamisesta aiempien ikävien kokemusten jälkeen."
Juujuu, mutta mua ei pahemmin kiinnosta tuollainen rajoittunut keskustelu pelkästään yhden esimerkin kautta, vaan mielelläni pyrin ajattelemaan asiaa laajemminkin ja sivuutan ne parisuhteet, koska mielestäni mielenkiintoisempi jutska on se Yksilö. Jotenkin niiiiiiiin tyyyyyyyylsää naisten jutut täälläkin, joiden ainoa kiintopiste tuntuu olevan Mies ja Parisuhde, vittu, vaikka oma päänuppi olisi missä kunnossa tahansa, niin miehen tulisi suurinpiirtein ryömiä Naiseuden edessä pelkän Naiseuden vuoksi. En ala.
"Emme ole.:)"
Olemmepa, jos tarkemmin mietit;)
tukevat naista kaikenlaisissa tilanteissa
tukevat naista kaikenlaisissa tilanteissa
Tiedän että olen joskus ollut tyhmä ja kokematon, samalla olen joutunut vahvemman ja monipuloivan ihmisen ylikävelemäksi eli nyt kaipaan sitten terapiaa. Mulla ei ole muita ongelmia kuin vain luottamus miehiin on kärsinyt. Ehkä se onkin sitten parempi, että en seurustele enää ikinä tai en ainakaan koske pitkällä tikullakaan miehiin, jotka ei olisi valmiit tukemaan ja odottamaan.
Mä olen nyt paljon vahvempi kuin ennen ja jos joku ei ole valmis odottamaan, niin tervemenoa vaan, kuule en jää tollasia surkimuksia kaipaamaan. Elämässä tapahtuu vaikka mitää ja silloin pitää olla valmis tukemaan toista parisuhteessa. Tollasista tuhkamunista ei ole mihinkään, jos ei kestä sitä että toisella on voinut joskus olla vaikeaa. Tollainen hylkäisi varmasti vaimonsakin, jos se joutuisi raiskatuksi.
"Tollasista tuhkamunista ei ole mihinkään, jos ei kestä sitä että toisella on voinut joskus olla vaikeaa. Tollainen hylkäisi varmasti vaimonsakin, jos se joutuisi raiskatuksi."
Aivan. Mutta tiedoksi sinulle: tämän palstan vakkarikirjoittajat ovat muutenkin kaukana hyvistä, kunnon miehistä. Tämän palstan miehet ovat naisen kanssa vain seksin takia, suurin osa. Ja mitä huorahtavampi nainen, sitä paremmin häntä tällä palstalla miehien keskuudessa kohdellaan, ja päinvastoin. Eli löydät kyllä varmasti sopivan hyvän miehen joka ymmärtää ja tukee, ja saatte sitten hyvän suhteen aikaiseksi :).
Niin sinä tarvitset terapiaa etkä mitään suhdetta. Sitten vasta on uuden suhteen aika, kun entiset möröt on karkoitettu.
Edes minä en suostuisi seksittömään "suhteeseen"
jos luottamus on pahasti mennyt, niin ei sitä pelkällä terapialla palauteta. Olisi hyvä jos tutustuisi johonkin mieheen joka osoittautuu hyväksi ja luottamuksen arvoiseksi. Silloin suhteesta tulee hyvä. Pitäähän se luottamus konkreettisesti kokea, ei pelkästään terapian avulla.
Ja tyytyväisyys lähtee itsestä. Sitä ei voi muista hakea eikä ainakaan missään nimessä edes kannata. Sitten oma minuus on toisen varassa, huonompi homma itselle ja omalle psyykkeelle jos toinen osoittautuu taas joksikin paskapääksi. Tai sitten suhde muuttuu läheisriippuvaisuudeksi yms eikä sekään ole hyvä kuin korkeintaan jossain s/m tyylisissä jutuissa.
Minua on kohdeltu myös trauman arvoisesti joten tiedän homman ihan tasan tarkkaan. Sillä olen edelleenkin sitä mieltä että itse on prosessoitava ne isot möröt pois häiritsemästä eikä lykätä uuden miehen niskoille. Vanhat asiat pilaa heti alkuunsa sitä uutta suhdetta. Itse saisin ainakin helkkarinmoisen raivarin, jos uusi mieheni tutkisi kännyäni yms epäluuloista ja selittäisi sen sillä, että ex-akka petti.
Uusi suhde on uusi alku ja uusi mahdollisuus.. mutta sille pitää antaa se mahdollisuus eikä pilata sitä vanhoilla asioilla, haamuilla.
kauankin ennen kuin traumat on selvitetty. Ongelmat eivät suinkaan ole este suhteen aloittamiselle. Se kumppani voi olla siinä tukena. Ihan kuin ystävätkin ovat (tai ainakin pitäisi olla).
Omaa muijaa pitää tukea kriisissä kuin kriisissä. Toisaalta odotteluun en lähde,tussu ei voi fyysisesti olla kipee vuosia ja seksuaaliongelmaisen naisen kanssa ei tuu ko sanomista,sen on elämä tähän 30v ikään mennessä opettanut.
sitä voi tovin venalla, jos mimmi on seukkailumatskua...muuten ei
joku odottaa ja tukee.
voi, tällaisessa tapauksessa tytön pitää kyllä muuten sit kolahtaa ku metrisen koivuhalon. Mitä järkeä ois ees mennä sänkyyn jos toista pelottaa tai se menee paniikkiin... mulla ei oisluontoo painaa väkisin.
Ja jos näin käy niin en mie nää mitään ongelmaa siinä ettei sitä luottamusta alettais rakentamaan sänkykammarin puolella hyvin hitaasti ja varovasti. Toki eihän se tietty mikään unelma alku oo parisuhteelle, mut jos kaikki muut asiat on kunnossa niin se ei oo ku pikkuinen hidaste. Varmaan puolivuotta jaksais sitä odottaa, jos asiaa saadaan parannettua ja edistymistä havaitaan niin sit pidempäänki. Mut sillon jo miun on oltava niin rakastunu että.
Voisko se sit johtaa eroon... Se on tietty mahdollista jossain vaiheessa ellei edistystä ala tapahtua, mut ei siihen miestä välttämättä tarvita sen edistyksen luomiseen, pitää alkaa tutustumaan omaan kehoonsa ja oppia tuntemaan itsensä ja sen mistä nauttii.
Kyllä ainakin mä jaksan odottaa. Ei ongelmaa. Tottakai muuta hellyyttä on hyvä olla. Mutta ei sen tarvitse itse aktiin edetä.
Muista myös, että miehille voi ja täytyy sanoa myös se EI. Sä suostuit joka kerta, tai ainakin melkein ja nyt sä olet sitten tuossa tilassa. Harmi juttu, mutta eiköhän se siitä.