Yritin aina olla anopin ystävä, vaikka vaikeaa se oli. Tulimme toimeen vaikka ystäviä emme olleet, vaikka hän yritti. Myönnän etten ole luonteeltani kiltti ihminen lainkaan.
Muutimme muutama vuosi sitten ulkomaille ja anoppi erosi sen aikaisesta miehestään vähän ennen sitä. Eli voitte arvata hän siis turvaa ainoaan lapseensa ja vaatii meitä tietysti jokaiseksi pyhäksi luokseen. Minulta toki kysytään haluanko ja suostun, koska en halua tuottaa puolisolle pahaa mieltä. Eli lennämme Suomeen aina muutamaksi päiväksi, joista taas tämä joulu on koettelemusta. Leivoin jouluksi kaikenlaista. Anoppi oli ostanut vastaavia kaupasta joten hän julisti ettei syö mitään tuollaista itsetehtyjä. Hän myös jokaikinen kerta marisee siitä, että emmekö nyt muuta jo takaisin Suomeen. Ja suunnittelee miten voisi muuttaa meille kun muutamme Suomeen. Emme ole muuttamassa takaisin eikä hänen poikansakaa häntä meille halua asumaan. Ikinä.
Anoppi on raivostuttavan sivistymätön eli hän ei oikeasti tiedä maailmasta oman kotikaupunkinsa ulkopuolella mitään. Okei se ei haittaisi, mutta kun hän luulee tietävänsä. Hän mielellään esittää tietävänsä kaiken ja suuttuu verisesti jos häntä korjaa (myös hänen jälkeläisenä inhoaa tätä piirrettä). En ole ikinä riidellyt hänen kanssaan, mutta hänen vihjailunsa ja erittäin epäkohtelias käytöksensä on todella loukkaavaa. Jos uhraan joka vuosi joululomani (eli 5 lomapäivää, joista kaksi menee lentämiseen) siihen, että voin vietää aikaa tämän tädin kanssa niin voi hän syödä YHDEN saamarin itseleivotun piparin kaupasta ostetun sijasta!
Koen itseni aina anopin luona ihan totaalisen epätoivotuksi ja huonoksi ihmiseksi. Olen nytkin todella masentunut siitä, ettei mikään kelpaa ja koko ajan pitää purra kieltä ettei vaan puhuisi suutaan puhtaaksi. Hänen itsetuntonsa ja yksinäisyytensä ei ehkä kestäisi sitä, että kertoisin kaiken mitä ajattelen. Joulut ovat muodostuneet järkyttäviksi kokemuksiksi. Eli käytännössä ne ovat pilalla. Olen jo miettinyt, että pitääkö erota, että pääsen eroon moisesta anopista. Ajatus erosta on hirveä, mutta psyyke ei kestä anoppia, mutta toisaalta olisi hirveä sanoa miehelle, ettei hän voi enää tavata äitiään.
Muutimme muutama vuosi sitten ulkomaille ja anoppi erosi sen aikaisesta miehestään vähän ennen sitä. Eli voitte arvata hän siis turvaa ainoaan lapseensa ja vaatii meitä tietysti jokaiseksi pyhäksi luokseen. Minulta toki kysytään haluanko ja suostun, koska en halua tuottaa puolisolle pahaa mieltä. Eli lennämme Suomeen aina muutamaksi päiväksi, joista taas tämä joulu on koettelemusta. Leivoin jouluksi kaikenlaista. Anoppi oli ostanut vastaavia kaupasta joten hän julisti ettei syö mitään tuollaista itsetehtyjä. Hän myös jokaikinen kerta marisee siitä, että emmekö nyt muuta jo takaisin Suomeen. Ja suunnittelee miten voisi muuttaa meille kun muutamme Suomeen. Emme ole muuttamassa takaisin eikä hänen poikansakaa häntä meille halua asumaan. Ikinä.
Anoppi on raivostuttavan sivistymätön eli hän ei oikeasti tiedä maailmasta oman kotikaupunkinsa ulkopuolella mitään. Okei se ei haittaisi, mutta kun hän luulee tietävänsä. Hän mielellään esittää tietävänsä kaiken ja suuttuu verisesti jos häntä korjaa (myös hänen jälkeläisenä inhoaa tätä piirrettä). En ole ikinä riidellyt hänen kanssaan, mutta hänen vihjailunsa ja erittäin epäkohtelias käytöksensä on todella loukkaavaa. Jos uhraan joka vuosi joululomani (eli 5 lomapäivää, joista kaksi menee lentämiseen) siihen, että voin vietää aikaa tämän tädin kanssa niin voi hän syödä YHDEN saamarin itseleivotun piparin kaupasta ostetun sijasta!
Koen itseni aina anopin luona ihan totaalisen epätoivotuksi ja huonoksi ihmiseksi. Olen nytkin todella masentunut siitä, ettei mikään kelpaa ja koko ajan pitää purra kieltä ettei vaan puhuisi suutaan puhtaaksi. Hänen itsetuntonsa ja yksinäisyytensä ei ehkä kestäisi sitä, että kertoisin kaiken mitä ajattelen. Joulut ovat muodostuneet järkyttäviksi kokemuksiksi. Eli käytännössä ne ovat pilalla. Olen jo miettinyt, että pitääkö erota, että pääsen eroon moisesta anopista. Ajatus erosta on hirveä, mutta psyyke ei kestä anoppia, mutta toisaalta olisi hirveä sanoa miehelle, ettei hän voi enää tavata äitiään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jostain kumman syystä osa "äideistä" ja anopeista kuvittelee, että jälkipolvi on olemassa vain heitä ja heidän viihtyvyyttään varten. Normaalissa suhteessa lapsi (aikuinenkin) voi tukeutua vahmepiinsa, mutta näissä epäterveissä tapauksissa vanhemmat erilaisten tekosyiden turvin tukeutuvat lapsiinsa ja odottavat lapsiltaan jatkuvaa huomiota. Neuvoisin sinuakin elämään omaa elämääsi ja miehesi voi oman halunsa mukaan (mutta toki sinun kanssa neuvotellen ja asoioista sopien) tavata äitiään vaikka yksin.
Meillä oli myös mielenkiintoinen anoppikuvio jouluna, me molemmat miniät päätimme jättää kanssakäymisen minimiin. Yritimme anopin parasta ajatella ja tukea miehiämme eräässä asiassa, mutta meillä ei ole kuulema asiaan mitään sanomista, sillä emme ole sukua. Olemme ihan "kypsiä" miniöitä, minä ollut yli 20v mieheni kanssa ja käly yli 30v. Olimme suunnitelleet anopille syntymäpäiväjuhlia, mutta nyt päätimme vetäytyä koko hankkeesta, pitäköön juhlansa ihan itse oman sukunsa kesken!
Kuinka anopin pojat eivät huomaa? Sitä en ymmärrä.
Eivätkö perheet keskustele keskenään?
Muistan omasta nuoruudestani, että keskinäisisä erimielisyyksissä mieheni aina asettui minun puolelleni, ja yritti tukea minun näkemystäni. Mehän olemme se perhe.
Kun ihminen avioituu, edellisen kodin ihmiset jäävät sivuun. Jos eri mieltä ollaan, on jo perheen keskinäisen harmonian vuoksi tärkeää, että aviopari ei asetu toisiaan vastaan, eikä toinen rupea olemaan muun suvun puolella.
Eivätkö nykyisin keskustelut ole muotia avioparien välillä? Jos pitää vuosien ajan tulla Suomeen jouluksi pahoittamaan mielensä anopin takia, niin eikö mies sitä huomaa, muka? Eikö halua huomata? Etkö ole sanonut mielipidettäsi, vai eikö hän usko?
Ennen aikaan oli varattomuudessa se hyvä vaikutus, että kun ilmoitti, että rahat eivät riitä matkustamiseen, niin asia oli sillä sipuli.
Eipä monikaan anoppi kustantaisi pojan perhettä ulkomailta asti voidakseen sitten nälviä miniää 5 päivää.
Sanokaa vaikka, että menee nyt vähän huonosti, lapset haluavat olla kavereitten kanssa ja lisäansioita tienataan joulunpyhät.
Väität, että kun ihminen avioituu, niin edellisen perheen jäsenet jäävät sivuun, se on kyllä pirun pitkä valhe.
Pojan äiti on aina pojan äiti ja vaimo on vieras ihminen, ei kuulu sukuun.
Siis vaimo pitkäköön suunsa kiinni ja äiti ja poika ovat toistensa kanssa tekemisissä ja jos on lapsia, niin poika ja lapset ovat tekemisissä vanhempiensa tai äitnsä kanssa niin paljon kuin vain haluaa.
Herää pahvi!
Kun nainen ja mies menevät naimisiin, heistä tulee silloin se yksikkö, joka pitää yhtä! Sekä miehen että vaimon vanhemmat eivät enää kuulu samalla tavalla heidän elämänsä, kuin ennen naimisiin menoa. Erityisen vaikeaa on monelle äidille päästää pojastaan irti pojan mentyä naimisiin, mutta se on toimivan avioliiton yksi edellytys. Jos erimielisyyksiä tulee anopin kanssa, on miehen velvollisuus ja rooli tietenkin olla vaimon puolella.
Rakkautta vanhempiin tämä ei tietenkään vähennä, mutta jos esim. äiti ei osaa päästää pojstaan irti, vaikkakin sitten ihan henkisistä siteistä, se saattaa olla hyvinkin haitallista terveelle rakkaudelle lapsen ja vanhemman välillä. Ja olla tuskaa myös miniälle.
Onhan se nähty, millaisia yksikköjä mies ja nainen naimisiin mennessään muodostavat. Puolet eroaa jossakin vaiheessa, petetään ja ryypätään, lapset jätetään vennonvieraitten armoille.
Äidit (anopit) ovat ja pysyvät kunnes kuolevat. Vai pitäisi miehen erota äidistäänkin? Eikö se riitä, että joutuu/pääsee eroon eukostaan ja lapsistaan?
Niinkö kävi sinullekin, ettet pystynyt eroamaan äidistäsi avioliittoon mennessäsi, vaan riipuitte toisissanne äidin kuolemaan sakka, tai jos äitisi elää, niin ehkä edelleenkin.
Avioliittosi on ollut vaikea, sillä kuten itse sanot:
"Pojan äiti on aina pojan äiti ja vaimo on vieras ihminen, ei kuulu sukuun."
Et siis mahtunut miehesi sukuun, mutta jouduit luovuttamaan sinne lapsesi. Miten se side omaan poikaan pääsee sinulla muodostuman, jos miehen äidillä eli anopillasi, on etusija poikaansa ja pojan lapsiin? Ovatko perheesi lapset myös sitä mieltä, että sinä et kuulu isän sukuun?
Kirjoituksestasi pääsen siihen murheelliseen lopputulokseen, että et ole oikein kenellekään kelvannut, vaan olet joutunut riippumalla riippumaan läheisissäsi, etkä ole nyt halukas sallimaan miniälle hänen paikkaansa suvussa.
Itsekkään en tule nyt kehuttavan hyvin anopin kanssa toimeen, näemme harvoin ja hyvin pintapuolista. Mutta en oleta mieheni olevan minun puolella automaattisesti. Jos toinen meistä siis miniä tai anoppi alkaisi jotain älytöntä vaatimaan tai haastamaan, niin mieheni kuuluu laittaa vastaan ihan kummallekin. Mielestäni asia sen ratkaisee kumman puolella miehen kuuluu olla, ihan omia aivoja käyttäen. Välillä kun ei itse ehkä näe, miten typerä sitä tulee oltua. Mies voi sitten kumman vain laittaa ruotuun, jos tähän on tarvetta. Siis nyt kun puhutaan miniä/anoppi asioista.
he tulevat yhdeksi lihaksi. Mies eroaa silloin vanhemmistaan. Sanoohan sen jo Iso Kirjakin.
valhe, että pojan tai miehen tulee olle vaimonsa puolella, jos tulee erimielisyyksiä.
Oletko todella uuno??????
On kysymys tietystä asiasta, jota analysoidaan ja jos vaimo on väärässä, niin luultavasti sieltä anoppilastakin löytyy ovi sille "sydämenvalitulle", joka on näköjään maailman tyhmin ja vittumaisin olio.
Anopit ovat aina malkein oikeassa jo elämänkokemuksensakin takia.
avioparit eroavat ja ovat naimisiin mennessään tulleet yhdeksi lihaksi, niin mitä erossa tapahtuu, kun melkein kaikki eroaa ja montakin kertaa....
Siis haetaanko saha ja sahataan poikki vai?
Olet ehkä yksi maailman tyhmin ihminen ja elät jossain menneisyydessä et nykymaailmassa.
Jokainen ihminen, vaikka rakastaa miestään tai vaimoaan, on TODELLA IHAN OMA PERSOONANSA JA OMA LIHANSA JA TEKEE ASIAT OMALLA TAVALLAAN JA AJATTELEE OMILLA AIVOILLAAN.
Mikä sinäkin olet puhumaan "yhdestä lihasta", sillä uskon, että sitä on "riiputettu" todella
monen kymmenen eri úkon toimesta, että silleen, muuten minä menin naimisiin neitsyenä....
tekisi sille anopillekin hyvää nähdä muutakin maailmaa kotikylänsä ulkopuolelta, ehkäpä anopin sivistystasokin hieman kohenisi.
Jos anoppisi tulisi teille vieraisille niin sinä saisit olla omalla reviirilläsi, tuskin sitä nälvimistäkään sitten syntyisi niin paljoa.
Ja tosiaan, keskustele miehesi kanssa josko hän voisi käydä ainakin joskus ihan itsekseen äitiään
katsomassa niin kaikilla pysyisi parempi mieli.
Älä kuitenkaan harkitse eroa! eihän se olisi mikään ratkaisu mihinkään jos puolisosi kanssa toisianne rakastatte. Eihän se anoppikaan ikuisuuksiin elä.
Oikein hyvää Tulevaa vuotta 2008! T. eräs äiti
Tykkäät että kun olet nähnyt jotain suomen ulkopuolelta niin olet jotenkin parempi ihminen.
Todella on pieni sielu sinulle siunaantunut kun et edes lämmöllä kestä muutamia juhlapäiviä miehesi äitiä.
Kirjoituksesi oli raivostuttavan sivistymätön, sivistynyt ihminen ei kirjoittaisi tuollaista anopistaan. Toivottavasti miehesi kuitenkin huomaa asian oikean laidan ja ymmärtää jättää sinut yksin sinne ulkomaille joululomien ajaksi kun lähee katsomaan äitiään.
'
Ällötti lukea kaltaisesi snobin nirppanokkaista vuodatusta. Vanhenet se sinäkin. Luonteesi rumentaa jo kasvojasi....
luulisi ettei anopista ole liikaa vaivaa kun asutte ulkomailla,mutta et joulukin saa ap noin huonolle tuulelle.Eikä mielestäni siinä ole mitään pahaa jos anoppisi toivoisi et muuttaisitte suomeen,no sitä minäkään en enää hyväksyisi et anoppi asuisi saman katon alla (on asunut 25 vuotta nyt edesmennyt)että jotain minäkin tiedän anoppi miniä suhteesta. Mutta koittakaa nyt hyvät arvoisat miniät hieman ymmärtää anoppejakin ja muistakaa että teistäkin jonain päivänä tulee anoppi,miltä se sit tuntuu jos miniänne on samaa mieltä teistä,vaikka ette tarkoita mitään pahaa,ja tietenki myös anopin tulee kunnioittaa miniäänsä,onhan elämä paljon antoisampaa kun kaikki voisi elää sovussa rinta rinnan toisiaan tukien ja kunnioittaen.
Tässä aamukahvilla juttuasi lukiessa palautuu kauhukuvina ´vuosien takaiset, jo menneen avioliiton aikaiset joulut mieleen.
Olet kyllä äärettömän ymmärtäväinen ja epäitsekäs. Oletko ajatellut, että ehkäpä miehesi tarvitsee sinun hienovaraista apua katkaistakseen sen viimeisen napanuoran säikeen äitiinsä. Jospa jopa hänelle joulun vietto tms. viikonloput ovat raskaita, mutta ehkäpä hän ei teidän kahden naisen välissä saa sanotuksi, että hänkin jättäisi tapaamiset väliin.
Käännäpäs vähäksi aikaa asiat toisin päin..kehu anopppisi tekemisiä, mutta älä ole tekemisisssä hänen kanssaan...sinullakin on oikeus lomaan, juhlaan sekä yhteiseen lomaan juhlapyhinä miehesi kanssa, eikö???
Ja laita miehesi päättämään lentääkö yksin viettämään joulua äiteensä kanssa, vai pysyykö kotona sinun kanssasi. Näin saat hyvin selville, missä avioliitossasi oikein mennään. Karvas totuus paljastuu valitettavasti.
lutka.
Jos poika ei saa perheineen tai yksin viettää joulua äitinsä kanssa, niin sellainen pissis vielä saa maistaa yksinäisen elämän ja yh-lapsista tulee narkkareita.
Antaa anopin hajota aamuihinsa.
kyllä sinäkin vielä vanhenet..ja jos hyvin käy niin olet joskus anoppi tai appiukko ?
Joskus anoppi ja olen ystävilleni sanonutkin, että jos musta tulee samanlainen kuin mun anopista niin tulevat sitten potkimaan perseelle. Mä olen kyllä niin onnellisessa asemassa, että mulla on ystävä jolla on samanlainen anoppi kuin mulla ja saadaan purkaa tuntoja toisillemme. Myös mieheni veljen vaimo on kokenut tämän saman.Tiedetään mistä puhutaan. Mä olen kyllä niin itsepäinen silti, että vastaan anopille kyllä samalla mitalla, ei hän nyt kuitenkaan mikään jumala ole.
syö itsetehtyä...mitä hittoa varten teet! Anna ostaa ite omat herkkunsa!
Sitten kun vinkuu, että etpäs tuonut niitä itetehtyjä,voit napauttaa että eivätpä ole ikinä ennenkään sulle kelvanneet!
Jos olet kuin kynnysmatto,sua kohdellaan kuin kynnysmattoa!
Tuuleta itseäsi ja ajatuksiasi.
Tuolla joku sanoi, että ei sew anoppi mikään jumala ole! Niinhän se on,huomaa se!
Ei sun tarvi sille pokkuroida!
Kyllä äidit ja varsinkin jos poika on ainut lapsi pitävät toistensa puolta viimeiseen asti.Olen aina tullut anoppini kanssa toimeen,välillä toki heikomminkin.Anopin raadollisuuden sain karvaasti kokea kun jäin kiinni salasuhteesta.Ei sitten yhtään ymmärrystä,että hänen pojassaan olisi jotain vikaa jollei suhde toimi.Hän myrkytti avioliittomme loppuun haukkumalla minua jokaiselle vastaantulijalle ja poikansa ei puolustanut minua yhtään,sellainen nynnerö kun on.Että sellanen tapaus,nyt anoppi kiroaa ettei ole tullut tehtyä avioehtoa ja minä petollinen miniä vien kaiken.
se vieraissa kävit!