Täällä väännetään niin kovasti kättä seksin tarpeesta ja merkityksestä parisuhteessa, että minäkin vähän sohaisen ampiaispesää.
Luin jostakin menneenä kesänä naisen tekemän kirjoituksen (varmaankin joku alan ammattilainen tai ajattelija) ko aiheesta.
Vapaasti muisteltuna sisältö oli jotakuinkin näin:
Mies ja nainen avioliittoon (parisuhde) mennessään sitoutuvat antamaan toisilleen seksiä. Muutenhan ne asuisivat jonkun kaverin /sisaren tai äidin luona.
Mitäpä tuosta sanotte? Kova väite!!!
Luin jostakin menneenä kesänä naisen tekemän kirjoituksen (varmaankin joku alan ammattilainen tai ajattelija) ko aiheesta.
Vapaasti muisteltuna sisältö oli jotakuinkin näin:
Mies ja nainen avioliittoon (parisuhde) mennessään sitoutuvat antamaan toisilleen seksiä. Muutenhan ne asuisivat jonkun kaverin /sisaren tai äidin luona.
Mitäpä tuosta sanotte? Kova väite!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ongelma onkin siinä, että avioliittolupauksessa sitoudutaan rakastamaan toista myötä ja vastoinkäymisessä.
Jos mies kohtelee naista itsestään selvyytenä, ei tue mutta vaatii kyllä itseään tuettavan, niin silloinhan asetelma on juuri se, että mies kuvittelee elävänsä äitinsä kanssa.
Vain äiti rakastaa poikaansa pyyteettömästi ja nostaa pojan jalustalle.
Vaimo yleensä edellyttää asioiden jakamista tasa-arvoisessa suhteessa ja siinä se ongelma on.
Kun nainen ei viihdy suhteessa, seksihalut katoavat ja nainen alkaa viihtymään kodin ulkopuoellla.
vihkikaavassa kysytään TAHDOTKO... rakastaa...
Se on tässä omalla kohdalla mennyt ; kävin itsestään selvyydeksi, enkä saanut tukea hetkellä, jolloin olisin sitä eniten tarvinnut. Kokosin itseni pettymyksen jälkeen, ja päätin, että kun suoriutuu asioista yksin, ei tule pettymyksiäkään. Lopetin miehen paapomisen, ja suuntasin mielenkiintoni lasten kanssa puuhasteluun ja harrastuksiini... Tilanne nyt: mies kärvistelee seksin puutteessa - kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta!
Entäpä jos ei kärvistelekään antaa vaan ymmärtää...
Mitä tarkoitaa itsestään selvänä pitäminen?
Eikö nainen myös pidä silloin miestä itsestään selvyytynä jos ei halua huolehtia kumpaninsa tarpeista?
Ja jos sotketaan kotityöt ja rakkaus/helyys/seksi keskenään niin eikö silloin olla metsässä?
Samoin silloin jos lapset sotketaan kahden aikuisen suuhteeseen sekaan.
Lapsista kun käsitääkseni pitäisi kasvataa itsenäisiä omilaantoimeentulevia aikuisia ihmisiä eikä oman kumpanin korvikeita
Tuo itsestään selvyytenä pitäminen on monitahoinen juttu. Minäkin olen saanut kuulla muutaman kerran :"Minä en ole mikään taloudenhoitaja".
Yritän jakaa koti-ja lastenhoitovastuut. Myönnän että pyykkipuolella on heikompi lenkki, mutta muuten hoidan oman osani. Lapset vien hoitoon ja haen joka päivä, ruokin useinmiten ja laitan nukkumaan.
Eli tässä on tämä kotityöpuoli.
Mutta nyt haluan ottaa sen minulle vielä merkityksellisemmän puolen, eli rakkaus/hellyys/seksi.
Joka päivä sanon vaimolleni jotain ystävällistä hänestä, halaan, saatan vähän hieroa niskaa kun hän on tietokoneen ääressä, annan pusun kun törmätään keittiössä yhteen. Haluan häntä myös seksuaalisesti, ja olen aina aloitteentekijä. Toisin sanoen, hän EI ole minulle ITSESTÄÄNSELVYYS eikä kone, hän on minulle tärkeä ihminen jonka kanssa haluaisin jakaa kaikki hyvän parisuhteen elementit.
Mutta mitä minä saan? Hän ei juuri koskaan koske minuun tai silitä, ei sano minusta positiivisia asioita eikä juurikaan anna hellyyttä. Olen juuri ymmärtänyt, että ehkä minä olenkin se itsestäänselvyys, joka kantaa rahaa ja ruokaa kotiin, hoitaa lapsia, tiskaa tiskit ja tuo muutenkin mukavaa turvallisuutta.
Eli oletko sinä itsestäänselvyys? Ainakin silloin kun teet kaikki työt, mutta sinua ei enää nähdä miehenä/vaimona jota pitää myös rakastaa ja jolle osoitetaan se myös niin että toinenkin ymmärtää.
"Itsestään selvyytenä pitäminen" on naisten nettikeskusteluissa käyttämä retorinen lausuma. Se tarkoittaa eri henkilöille eri asioita, ja joskus se ei tarkoita mitään, vaan toimii lähinnä jonkin toiminnan oikeutuksena. Toki sellaisiakin naisia on, jotka kokevat oikeutetusti olevansa itsestään selvyyksiä, jos kumppani vaikkapa flirttaa kovasti muiden kanssa, eikä pyri osoittamaan oman vaimon olevan hänelle tärkein. Myös sen, ettei kumppani välitä oman puolisonsa hellyyden tai seksin tarpeista, voi aivan hyvin kokea itsestään selvyytenä pitämiseksi.
Miehetkin voivat kokea itsensä "itsestään selvyydeksi", mutta he monesti muotoilevat asian toisin, sanovat asiat niin kuin ne ovat.
Vaimosi todellakin pitää sinua itsestäänselvyytenä, ehkä jopa tylsänä, särmättömänä puurtajana. Ei sellaiselle miehelle seksiä heru. Olin itse vastaavassa tilanteessa, mutta sitten tein muutoksen. Vähensin kotitöitä, lisäsin harrastuksia. Kehittelin omia reissuja, joihin en ottanut vaimoa mukaan. Syyksi kerroin, että en halua häntä mukaan. Se loukkasi häntä, mutta en antanut sen häiritä (Omapa on ongelmansa jo tuollaisesta loukkantuu. En koskaan loukkaa häntä tahallani).
Lopputuloksena vaimo on tasan yhtä tyytymätön kotitöihin kuin ennenkin. Sen sijaan parisuhde parani ja seksin määrä n. kolminkertaistui. Luultavasti koko avioliitto pelastui.
Naiset eivät aina tiedä itsekään, mitä haluavat. Jos vaimoltani kysytään, hänelle varmaan sopisi erinomaisesti, että minä tekisin vaikka 90 % kaikista kotitöistä. Käytännössä se ei kuitenkaan toimisi. Miehen pitää vetää rajat. Muuten hän ei ole mikään mies, eikä sytytä naisen haluja.
Sitten olenkin oikealla tiellä.
Olen itsekin todennut empiirisesti että kotitöiden lisääminen ei vaikuta positiivisesti muille suhteen osa-alueilla, vaikka niinkin joskus luvataan.
Olen aloittanut lenkkeilyn, paino on pudonnut ja kroppa rupeaa näyttämään jo hyvältä (jopa komeaksi tuttu nainen tänään kehui), vuodenvaihteessa lisätään salitreenit ja vaikka jotain muuta.
Sitten ilmeisesti kannattaisi käydä silloin tällöin ulkona, se on kyllä jäänyt tässä vuosien mittaan. Voipi olla että alkaa kotonakin kiinnostamaan että miten tuo ukko pidetään porukassa mukana. Pois minua ei haluta kyllä päästää, kuka sitten heräisi joka hiton aamu viikonloppuisin lasten kanssa kun vaimoke nukkuu kymmeneen.
Tuota en ole ajatellut. Keskustelupalstoilla nainen sanoo olevansa itsestäänselvyys kun hänen mielestään kotitöitä ei ole jaettu tasapuolisesti (siis niitä "naisten" töitä, mies tekee aina sitten miesten työt).
Mutta mies ei lauo asiaa tällä tavalla, vaikka hänen tarpeitaan henkisellä/fyysisellä puolella ei huomioida, vaan mies on yksinkertaisesti puutteessa ja sehän on aina loppujen lopuksi miehen vika (esim. ei osallistu kotitöihin, ei osaa lämmitellä, tulee 30 sekunnissa, liian pieni jne). Huvittavaa...
itsestäänselvänä on se, ettei suhteen ja kumppanin eteen tarvitse nähdä vaivaa. Kun toinen on hiljaa, kaikki on ok. Kun toinen valittaa, se on "vain niitä naisten hömpötyksiä". Näin meillä. Miksi hitossa keskittyisin miehen - aikuisen ihmisen! - tarpeista huolehtimiseen, jos vuodesta toiseen saan itse sitä samaa... Hyvinä päivinä hellyyttä ja rahvaanomaisesti sanottuna tissien puristelua, huonoina päivinä ohikulkemista aivan kuin minua ei olisi olemassakaan? Kun rankan paikan tullen muutaman kerran oikein kunnolla joutuu pettymään toiseen - parisuhteeseen mennessä oletin, että toinen on paikalla tukena henkisesti, kun sitä tarvitsen - ei enää jaksa välittää. Opettelee pärjäämään yksin - sillä niin ei ainakaan pety. Lopputuloksena saatan olla kylmä bitch - mutta ainakaan ei satu, kun joutuu pettymään.
Hah! Kotitöiden jakamisesta meillä ei ole koskaan puhuttu - ehkä oma mokani, koska olen aina pitänyt "huushollihommista". Miehen osallistuminen rajoittuu mattojen tamppaamiseen. Kaupassakäynti, pyykkäys,siivous, lastenhoito (paitsi nyt, kun osaavat itse hakea ruokaa kaapista, jollen ole päivystämässä kotona) eivät kuulu "toimenkuvaan". Kun ei toista kiinnosta, niin ei kiinnosta. Enpä itsekään ole kovin hanakasti ollut autoon öljyjä tai renkaita vaihtamassa - joten kotityöt eivät ole mikään kynnyskysymys.
Kaksivuotiaasta ei muuten ihan hetkessä kasvateta "itsenäistä, omillaan toimeen tulevaa aikuista ihmistä"... Et voi tarkoittaa, että miehen paapomisen ja tyydyttämisen pitäisi mennä lasten edelle? Oman kumppanin korvikeita... No hoh hoh!
Missään alkuperäisessä tekstissä ei mainita että lapsi on 2v. Ja vaikka olisikin niin ei silti pidä sotkea sitä lasta kahden aikuisen suhteeseen.
Enkä tarkoita tällä sitä että miehen pitäisi mennä lapsen edelle.
Jos sinä et keskity mieheen aikuiseen ihmiseen niin miksi miehen pitäisi keskityä sinuun aikuiseen ihmiseen?
Ja missään ei myöskään lue että missä tilanteessa sitä tukea olisi tarvittu?
On asioita joissa toinen voi tukea mutta on myös asioita joissa tuki pitää hakea ulkopuolelta esim. mielenterveys ongelmat
Ja kyllä aikuisen ihmisen tuleekin pärjätä omilaan eikä tarjota omaa elämäänsä toisen eletäväksi.
Yhdessä kun pitäisi olla sen takia että niin on hyvä olla.