Olen tavannut toisessa kaupungissa asuvan miehen, joka kolahti totaalisesti ensimmäisellä keskustelulla. En ole pitkään aikaan - ehkäpä en koskaan - kohdannut vastaavanlaista. Ja ihme kyllä, mieskin vaikuttaa minuun kovin ihastuneelta.
Välimatkaa ei ole kuin Helsingistä Tampereelle, ja olen sitä väliä valmis reissaamaan. Kunhan juttu vain pyörähtäisi kunnolla käyntiin, niin kyllä käytännön asiat saataisiin sovitettua.
Kuinka vaikeaa teillä oli saada asiat rullaamaan alussa? Tapasimme muutama viikko sitten, mutta käytännössä vietimme vain yhden vuorokauden yhdessä ennen kuin miehen piti lähteä reissuun, jossa on vieläkin. Puhelimet ovat käyneet kuumina lähes päivittäin, ja uudesta tapaamisesta olemme sopineet jo heti kättelyssä. Mies on tunnustanut olevansa ihastunut. Turhauttaa vain kamalasti, että tässä saattaa mennä parikin viikkoa vielä ennen kuin tapaamme. Pelkään, että nykyinen kiinnostus sammuu hänen puoleltaan tapaamisen puutteessa, emmekä koskaan pääse näkemään.
Entä sitten kun näemme? Jos menen hänen luokseen toiseen kaupunkiin, niin käytännössä "joudun" jäämään yöksi? Olemme tosin jo nukkuneet yhdessä, mutta missä vaiheessa seksi tulee kuvioihin? Normaalisti olen tapaillut useita kertoja ennen kuin mitään on tapahtunut, mutta toki nyt tunnen miehen pitkien puhelinkeskusteluiden perusteella paremmin kuin jos olisin tapaillut häntä muutamia kertoja livenä "lähisuhteessa".
Kamala fiilis kun tuntee, että käsissä on jotain ainutlaatuista, mutta pelkää särkevänsä sen vahingossa.
Välimatkaa ei ole kuin Helsingistä Tampereelle, ja olen sitä väliä valmis reissaamaan. Kunhan juttu vain pyörähtäisi kunnolla käyntiin, niin kyllä käytännön asiat saataisiin sovitettua.
Kuinka vaikeaa teillä oli saada asiat rullaamaan alussa? Tapasimme muutama viikko sitten, mutta käytännössä vietimme vain yhden vuorokauden yhdessä ennen kuin miehen piti lähteä reissuun, jossa on vieläkin. Puhelimet ovat käyneet kuumina lähes päivittäin, ja uudesta tapaamisesta olemme sopineet jo heti kättelyssä. Mies on tunnustanut olevansa ihastunut. Turhauttaa vain kamalasti, että tässä saattaa mennä parikin viikkoa vielä ennen kuin tapaamme. Pelkään, että nykyinen kiinnostus sammuu hänen puoleltaan tapaamisen puutteessa, emmekä koskaan pääse näkemään.
Entä sitten kun näemme? Jos menen hänen luokseen toiseen kaupunkiin, niin käytännössä "joudun" jäämään yöksi? Olemme tosin jo nukkuneet yhdessä, mutta missä vaiheessa seksi tulee kuvioihin? Normaalisti olen tapaillut useita kertoja ennen kuin mitään on tapahtunut, mutta toki nyt tunnen miehen pitkien puhelinkeskusteluiden perusteella paremmin kuin jos olisin tapaillut häntä muutamia kertoja livenä "lähisuhteessa".
Kamala fiilis kun tuntee, että käsissä on jotain ainutlaatuista, mutta pelkää särkevänsä sen vahingossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai oikein kolahti???Vaikuttaa ihastuneelta.!Joo ja juttu pyörähtäis käyntiin? Sitäkö olet etsinyt.??? Mitkä käytännön asiat.Ja oikein PELOTTAA et kiinnostus sammuu.!!!Voi herraisä .! Oletko 16 v.?Mene vain Yöksi!!!!Sitä saa mitä tilaa.! Tunnethan tyypin PITKIEN PUHELINKESKUSTELUIDEN perusteella.Täysin älyvapaata juttua.!!!Ja tosiaan on ainutlaatuset jutut sinulla.SAATANAN PÖHKÖ.! ELÄ REAALISSA JA TÄTÄPÄIVÄÄ.Luuletko olevas prinssessaruusunen???? Eiku tampereelle.Sillä oottaa susihukkanen OMENA SUUSSA.!!!!EHE.!EHE.
Älä stressaa! :)
Anna asioiden sujua omalla painollansa.. Ei se ihastus ja kenties jopa rakastus mihinkään häviä, vaikka välimatkaa olisi mitä :))
Teille on kehkeytymässä omanlaisensa suhde mikä etenee teidän tahtiinne ja muotoutuu sellaiseksi kuin te sen itse teette.
Itse saattaisin pidemmän päälle jopa ahdistua jos joka päivä pitäisi "ilmoittautua" tai jos joka hetki pukkaisi viestiä taikka puhelua jne.. Kun kummallakin on kuitenkin "oma" elämänsä ja "omat" touhunsa, työnsä ja kaverinsa niin pitää ymmärtää suhteen olevan hieman ilmavampi kuin mitä valtaväestöllä on :)
Anna asioiden sujua omalla painollansa.. Ei se ihastus ja kenties jopa rakastus mihinkään häviä, vaikka välimatkaa olisi mitä :))
Minä kyllä olisin tuossa ihan toista mieltä.
Annetaankos avioliittoonkin suosituksia että anna asioitten mennä omalla painollaan.Kyllä siinä pitää tehdä työtä niin kuin parisuhteen luomisessakin.
Jos molemmat on hissuttelijoita niin vuositolkulla menee turhaa aikaa ja sitten jälkeenpäin harmitellaan mitä olisi pitänyt tehdä.
Välimatkaa en näe esteenä mutta ihastus varmaan häviää jos heittääntyy tuppisuuksi.En tarkoita että koko ajan pitäisi olla äänessä vaan pitää kontaktia yllä.
Jos minulle nainen eka treffeillä näyttää turhan hissuttelijalta niin menköön.
Meitä on moneksi mutta mieluummin yliaktiivinen kuin välinpitämätön.
No mikä sopii yksille ei sovi kaikille. Itse rakennan suhdettani todella hitaasti.Välimatkaa on puoli Suomea ja kummallakin on työnsä ja velvollisuutensa sekä elämässä ja ihmissuhteissa koetut pettymykset. Joten meille tämä sopii, siis hidas eteneminen. Kukin rakentakoon suhteensa tavallaan ja tottakai suhdetta niinkuin avioliittoakin on hoidettava, mutta jatkuva soittelu ja tekstiviestien paukuttelu voi tuntua kontrolloimiselta siitäkin siis kannattaa keskustella.
Miksi ei toimisi niinkin lyhyellä välimatkalla, jos toimii yli tuhannen kilometrin päästä? "Kaikki aikanaan", sanoo kaverini ja kumpikin ikävöi. Tapaamiset ovat harvoja, puhelut jopa 5-6 tuntia kestäviä (ei joka päivä eikä juurikaan tekstareita). Olosuhteet pakottavat kummankin pysymään paikallaan ja silti... en vaihtaisi. Ei vaihtaisi hänkään.
Parasta ovat yhteiset kesälomat ja jomman kumman oma loma.
Ja tuo mietteesi seksin tulemisesta, sanoisin siihenkin, että 'kaikki aikanaan', anna kypsyä: jonakin iltana ette sitä edes mieti ja kaikki etenee seksin upeimpiin hetkiin asti. Toisaalta: kumpikin osapuolista on oikeutettu tulemaan lähelle ja siitä se lähtee. Lämmin iho iholla... ja enempäähän ei alkamiseen tarvita. Tee aloite, mene lähelle, halaa, suutele jaota yöpaitasi auki, riivi hänenkin paitansa ja loput hotuvat pois, kun aika on. (Ehkäpä olet etäinen eikä hän uskalla?)
Pelottavalta kuulostavat sanasi "täytyy jäädä yöksi". Eikö se olisi oikeammin "saa jäädä yöksi"? Toisaalta teidän välimatkanne on lyhyt, junat kulkevat eikä matka kukkaroa tyhjennä.
Oma kokemukseni etäsuhteesta on seitsemältä vuodelta ja kaikki toimii paitsi, että ikävä on molemmilla. Välimatkaa on yli tuhat kilometriä, mutta ehkä jonakin päivänä, jonakin päivänä - on muutakin kuin kesälomat tai jomman kumman loma tulla toisen luo.
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin eikä vain odottamaan tai torjumaan toistaan.