Olen aikuinen nainen joka vihdoinkin luuli löytäneensä sen elämänsä miehen, jonka kanssa perustaa perheen yms. Luulin, että meillä oli samanlaiset näkemykset tulevaisuuden suhteen...ensin matkustelua ja sitten lapsia.
Nyt mieheni kuitenkin haluaa muuttaa joksikin aikaa ulkomaille töihin...työpaikkaa hänellä ei vielä ole. Hän haluaa seikkailua. Asua toisessa maassa jonkin aikaa (vuoden tai kaks, ehkä kauemminkin). Itse en halua lähteä pitkäksi aikaa pois. Sitäpaitsi olisin täysin valmis jo vakiintumaan ja perustamaan sen perheen.
Mikä neuvoksi. Rakastan miestäni ja hän minua. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä vasta 7 kuukautta. En tiedä mitä siitä tulee jos hän nyt lähtee pariksi vuodeksi pois...? Jos oottelen häntä turhaan ja hän vaikka löytää uuden naisen. Ja biologinen kelloni tikittää. Onko kellään kokemuksia? Voiko kaukosuhde toimia?
Nyt mieheni kuitenkin haluaa muuttaa joksikin aikaa ulkomaille töihin...työpaikkaa hänellä ei vielä ole. Hän haluaa seikkailua. Asua toisessa maassa jonkin aikaa (vuoden tai kaks, ehkä kauemminkin). Itse en halua lähteä pitkäksi aikaa pois. Sitäpaitsi olisin täysin valmis jo vakiintumaan ja perustamaan sen perheen.
Mikä neuvoksi. Rakastan miestäni ja hän minua. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä vasta 7 kuukautta. En tiedä mitä siitä tulee jos hän nyt lähtee pariksi vuodeksi pois...? Jos oottelen häntä turhaan ja hän vaikka löytää uuden naisen. Ja biologinen kelloni tikittää. Onko kellään kokemuksia? Voiko kaukosuhde toimia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pidätä mikään.!!! Tulevaa saa lyödä kalikallakin.!Ei auta maammelaulukaan.!Ero on edessä!Kaukosuhde vai.??Ukkos haluaa päästä eroon susta eikä raaski sanoa.!Lähtee pois sen vuoksi.!Ymmärys hoi äly ÄLÄ JÄTÄ.!Jos rakastais ei puhuiskaan lähdöstä.On saanut tarpeekseen haaveiluistas.!!!!!
...en usko, että haluaa musta eroon kun toivoo, että tulisin hänen mukaansa. Ja kun sanoin, että pitää nyt vakavasti miettiä meidän suhdetta niin hän säikähti ja sanoi, että ei haluais erota musta, mutta toisalta ei myöskään haluaisi hylätä unelmaansa ulkomailla asumisesta. Et sillai...
sitten ajatella,että lähtisit kuitenkin hänen mukaansa??Mitä maata hän on ajatellut?Oletteko keskustelleet ajasta,tarkoitan esim. jonkinlainen kompromissi et minkä aikaa asuisitte ulkomailla..??Voihan sielläkin perustaa perheen sun muut normaalit kuviot mitä tekisitte Suomessa=)..Varsinkin jos rakastatte toisianne ja haluatte olla yhdessä!!Kuitenkin kaukosuhde on raastava kokemus kummallekin...eikä se pitemmän päälle varmasti tule toimimaan,ikävä kyllä..
mutta miettikää yhdessä asioiden plussat ja miinukset...mitä te oikeastaan menetätte jos annatte elämän viedä ja toteutatte unelmia..??
Tsemppiä=)!!
Jos olette kerran olleet yhdessä vasta 7 kk niin ehkä ei ole vielä järkevää perustaa perhettä ym. Ehkä parin vuoden kasvun aika tekee sinullekin hyvää. Välimatka koettelee suhdetta, mutta se näyttää, kuinka luja suhteenne on. Unelmia ja niiden toteuttamista et kuitenkaan voi kieltää mieheltäsi.
Lähde sinne ulkomaille mukaan. Se jos mikä näyttää, onko teidän suhteella tulevaisuutta. Jos on, on sitten jotain, mitä vanhana muistella.
Kyllä kaukosuhde voi toimia, onhan siitä monta esimerkkiä. Teidän kohdallanne
en kuitenkaan siihen luottaisi, kun sinulla tuntuu olevan kauhea kiire
siihen perheen perustamiseen. Onko mieheltä edes kysytty, että haluaako
hän jo lapsia? Minä en kyllä 7kk yhdessäolon jälkeen alkaisi vielä
mitään lapsia hankkimaan, vaikka kuinka kello tikittäisi.
Ethän sinä vielä edes vanha ole. Alle 30v. Hyvin ehtisi vielä pari vuotta
ulkomaillakin asustaa, mutta jos et halua, niin sitten et halua.
Oma päätöshän se on. Jos haluat suhteen ennemmin lopettaa että pääset
perhettäsi perustemaan, niin sitten lopetat. Jos nyt kiellät miestä
toteuttamasta unelmiaan, niin tuskin sekään muisto positiivisesti
suhteeseenne vaikuttaa?
siltä tuntuu ja jos molemmat haluu lapsia nii siitä vaa!!!!
en ymmärrä "odottelua"!!!
...kyllä ennen lapsien hankkimista matkustella ympäriinsä ja kasvattaa lapseni Suomessa. Mieheni haluaa Intiaan. En osaa kuvitella asuvani siellä paria kuukautta enempää. Mulla on täällä kuitenkin kaikki ystävät, suku ja työpaikka.
En itsekkään halua niitä lapsia nyt heti. Mutta ehkä vuoden tai kahden päästä vois jo olla sellanen hetki. Kun tavattiin puhuttiin siitä kuinka kumpikin haluaisi jo vakiintua ja perustaa perhettä. Itse olen seikkailuni jo seikkaillu ja olisin täysin valmis vakiintumaan. Pelkään, että jos lähden mukaan Intiaan, että reissu venyy ja venyy...En muutenkaan varmaan saa sieltä mitään alan duunia. Kaikki ystäväni jäisivät tänne. Voi en tiedä mitä mun pitäisi tehdä...
En minä kyllä 7 kk:n jälkeen suosittelisi tekemään mitään lapsi-ym. juttuja. Tuollainen reissu on hänen unelmaansa, ollut jo ennen sinua.
Olen sitä mieltä, että jos ratkaisu on vaikea, sitä ei pidä tehdä, vaan siirtää. Tai muokata sitä. Voit esimerkiksi mennä tapaamaan häntä vaikka ei sinne Intiaan vaan jonnekin muualle.
Aina, jos toinen joustaa liikaa, päätös tulee kummittelemaan ja siihen kriisissä vedotaan.
Jos todella haluat olla hänen kanssaan, tutustut hänen matkustusminäänsä ja lähdet. Jos hän menee yksin, teidän elämäänne ei juuri enää asiat yhdistä. Rakkaus tulee yhteisistä jutuista, ei siitä, että toteutatte vain omia juttujanne.
Miksi ei siis toteuteta sinun haavettasi? Siksi, että sen hän ehtii kokea myöhemminkin. Pienten lasten vanhempina ei niin reissata, ainakaan helposti reppumatkalla.
Te olette eri vaiheessa elämänkehää, toinen jo haluaa aaettua ja toinen lentää.
Muista: If you love somebody, set them free. They'll always come back then.
nyt kun luin viestisi jatkoa.. mene ihmeessä mukaan jos mies kerran haluaa.
On se sinullekin mahtava kokemus. ota vuorotteluvapaata siitä saat vielä palkkaakin.
Ystävät ja sukulaiset on täällä edelleen ja odottavat teitä täällä. Ja tosiaan kaikista maista on yhteys tänne koti suomeen. Ja sitten näet miten teillä ihan oikeasti menee kun ollaan uudessa ja erilaisessa ympäristössä. itse olisin lähtenyt lapsineni kiinaan mutta se ei ollut sillä kertaa mitenkään mahdollista. ei muuta kuin kamat kasaan ja miehen kanssa menoksi kohti suurta seikkailua. on sitten kiikustuolissa muisteloita
Tarkasteleppa haluamienne maiden sääntöjä, saatte huomata että useimmissa maissa on muutaman kuukauden maksimi vierailuaika. Lisäksi kestää aikamoisen paperisodan ennenkuin saa tarvittavat oleskeluluvat kuntoon (jos saa niitä lainkaan) työlupia varten.
On tietysti eri asia jos haluaa olla jatkuvasti liikkeellä maasta toiseen, mutta se taas vaatii melko mahtavaa budjettia pidemmällä ajalla. Jos ystäväsi on vuosien mittaan säästänyt tätä unielmiensa matkaa varten, anna ihmeessä hänen tehdä se.
Mikään ei kaduta myöhemmin niin paljon kuin se että olisi ollut aikanaan tilaisuus nähdä ja kokea uutta ja on jättänyt sen tilaisuuden käyttämätä.
Näinä päivinä on lähes mahdotonta löytää maailman kolkkaa jossa ei olisi internet yhteyttä joten hänen kolutessaan maailman raittia, sinä voit olla päivittäin tilanteen tasalla olit sitten kummalla tahaansa pallon puolikkaalla.
Jos hänen matkasuunnitelmansa kestää useita kuukausia etkä sinä voi esim työsi puolesta matkata hänen kanssaan, mikä estää sinua tapaamasta häntä vaikka viikon verran jossain sovitussa kaupungissa? Tuon ei pitäisi olla kovin suuri taloudellinen taakka, voit googeloida suhteellisen halvat lentomatkat jos vietät tarpeeksi aikaa koneen ääressä.
Huomasit kai sävystäni että olisi iso virhe kieltää ystävääsi matkustamasta.
mua ihmetyttää tosi paljon miks aikuinen ihminen alkaa kysyä netissä erotako vai ei??? mitä kummaa?! eikö aikuinen ihminen osaa enää tehä päätöstä ite? ketä aiot syyttää vanhana siitä että et menny tai menit mukaan seikkailuun? meitäkö jolta pyysit neuvoa? mehän ei edes tunneta teitä!
perheen perustamisesta voin 2 lapsen äitinä sanoa vain sen että lapsia ei hankita! ne on lahja! ne SAADAAN! niitä pitää arvostaa ja rakastaa! lapsi tarvii aikuiset vanhemmat jotka osaa tehä ite vaikeatkin päätöksensä! eli jos et osaa ite päättää edes sen vertaa että jatkuuko sun suhde niin miten voit miettiä perheen perustamista?? Perheessä aikuisten pitää kantaa vastuu KAIKESTA, myös siitä muutetaanko/erotaanko/jäädäänkö/ostetaanko uusi auto/yms! ei lapsi osaa tehdä päätöksiä aikuisten puolesta tai ratkoa aikuisten ongelmia eikä pienen lapsen pitäisi ikinä joutua sellaseen tilanteeseen että sellasta vaadittais!
Aikuistukaa molemmat! Ja keskustelkaa ja selvittäkää asioita ennen päätöksentekoa! oli päätös sitte kumpi tahansa niin olkoot se TEIDÄN!
suosittelen suhteen päätöstä, niissä reissuissa kotikylän friidut unohtuu. Ja mies kaipaa myös seksiä. Sitä otetaan sieltä mistä sitä saa...
Omalla kokemuksella on mies lähti kiinaan 3kk työreissu. Siellä oli muutaman viikon päästä kiina tyttö auttamassa monin eri tavoin.. niinkuin mies asian sanoi kun kiinni jäi.
Ei siinä mies muistanut kotikylän avovaimoa ja kahta poikaa hetkeen aikaan. tämä on vain mun kokemus ja monen muun. Kiinaan esim mennään isojen palkkojen toivossa mutta se on rasite perheelle. Näin on käynyt monelle tuttavallenikin jonka ukot on työreissuun lähteneet. Millä niitä vahdit. Jos mies lähtee hommaa ainakin itsellesi tänne mies siksi aikaa auttaan myös sinua monin eri tavoin...