Hyvät naiset,
kommentoikaa, mitä olette mieltä:
miesystäväni on sanonut, että sitten kun menemme naimisiin, hän ottaa minun sukunimeni. Nimeni on harvinainen ja poikkeuksellinen ja koska olen aikaisemminkin ollut naimisissa, en aio enää vaihtaa tyttönimeäni mihinkään vaikka avioituisin uudelleen. Vaihdoin ja palautin sen kerran, en tee sitä enää.
Kun mainitsin asiasta miesystävälleni, hän ilmoitti heti, että sitten hän ottaa minun nimeni. Lisäksi hän on vihjaillut että kosinta on tulossa piankin...Kun aloimme seurustella, hän luopui toisesta etunimestään heti kun selvisi, että se oli sama kuin entisellä miehelläni! Viikon seurustelun jälkeen hän teki ilmoituksen maistraattiin ja luopui etunimestään. - siis tuota...olenko ihan vinksahtaneen vanhanaikainen, kun en halua miehen ottavan sukunimeäni? Se ei tunnu oikealta. Emme tee yhteisiä lapsia, joten siltä osin on samantekevää, vaikka olemme eri nimisiä naimisissa ollessakin. Mutta ajatus, että mies ottaisi minun nimeni, saa hänet vaikuttamaan jotenkin lälläriltä. Okei, kuulostan tyhmältä. Mutta en silti halua.
Luopuuko tasapainoinen ihminen, aikuinen, noin vaan nimestään toisen takia? On eri asia muuttaa nimeä itsensä vuoksi, mutta toisen...?
t. nimekäs nainen
kommentoikaa, mitä olette mieltä:
miesystäväni on sanonut, että sitten kun menemme naimisiin, hän ottaa minun sukunimeni. Nimeni on harvinainen ja poikkeuksellinen ja koska olen aikaisemminkin ollut naimisissa, en aio enää vaihtaa tyttönimeäni mihinkään vaikka avioituisin uudelleen. Vaihdoin ja palautin sen kerran, en tee sitä enää.
Kun mainitsin asiasta miesystävälleni, hän ilmoitti heti, että sitten hän ottaa minun nimeni. Lisäksi hän on vihjaillut että kosinta on tulossa piankin...Kun aloimme seurustella, hän luopui toisesta etunimestään heti kun selvisi, että se oli sama kuin entisellä miehelläni! Viikon seurustelun jälkeen hän teki ilmoituksen maistraattiin ja luopui etunimestään. - siis tuota...olenko ihan vinksahtaneen vanhanaikainen, kun en halua miehen ottavan sukunimeäni? Se ei tunnu oikealta. Emme tee yhteisiä lapsia, joten siltä osin on samantekevää, vaikka olemme eri nimisiä naimisissa ollessakin. Mutta ajatus, että mies ottaisi minun nimeni, saa hänet vaikuttamaan jotenkin lälläriltä. Okei, kuulostan tyhmältä. Mutta en silti halua.
Luopuuko tasapainoinen ihminen, aikuinen, noin vaan nimestään toisen takia? On eri asia muuttaa nimeä itsensä vuoksi, mutta toisen...?
t. nimekäs nainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miun kaveri meni toissa kesänä naimisiin ja hänen mies vaihto sukunimeä. Se on sitä nykyaikaa.
Teillä oli vissii sit aika katkera ero exäs kanssa jos et kestä sitä nimeä ees enää kuulla. Mut käyhän se nykyseltäs ilmi että on tosissaan siun kanssa kun aattelee mitä on tehnyt ja valmis tekemään. Ootko sanonu nykyselles että et halua hänen ottavan siun sukunimeä? Asiasta kannattas puhua.
"Luopuuko tasapainoinen ihminen, aikuinen, noin vaan nimestään toisen takia? On eri asia muuttaa nimeä itsensä vuoksi, mutta toisen...?"
Minkäs takia sie ekan kerran naimisiin mennesäs vaihoit nimeä jos et toisen takia? Kenen sitte?
...tasapainoinen, aikuinen ihminen, joka on tunteidensa kanssa sinut, voi ihan hyvin haluta kumppaninsa kanssa yhteisen sukunimen. Tuskinpa siinä on kyse pelkästään siitä, että hän sitä sinun vuoksesi uhrautuen tekisi, vaan se voi hänestä itsestään tuntua hyvältä. Ehkä nimi vain sattuu olemaan hänelle sopiva, hieno, miellyttävä tms...
Miksi muuten tasapainoinen, aikuinen ihminen vaikuttaa olevan mustasukkainen omasta sukunimestään? Olisiko se ihan kauheaa, jos sukunimi ei olisikaan niin poikkeuksellinen?
"Kun aloimme seurustella, hän luopui toisesta ETUNIMESTÄÄN heti kun selvisi, että se oli sama kuin entisellä miehelläni! VIIKON seurustelun jälkeen hän teki ilmoituksen maistraattiin ja luopui etunimestään."
Siis hetkinen... millaines "impulssi Ilmari" tuo mies oikein on. Viikon jälkeen vaihtaa etunimeään ja sitten vielä sukuniemäänkin. Milestäni tuo sukunimijuttu ei ole mitenkään kovin outo, mutta tuo etunmen muuttaminen jo VIIKON seurustelun jälkeen ihmetyttää suuresti. Minkäslaisia muita "nopeusennätyksiä" tuolla miehellä mahtaa olla?
Se on myös "outoa" että itse pidät sukunimen muutosta jotenkin "outona", vaikka itse et ole miehen nimeä ottamassa... siis se että naimisissa olevalla pariskunnalla on (olisi) sama nimi.
Miksi muuten avioliitto, ei avoliitto? Kun ei kerran lapsia, ei nimen muutosta... Seremonian ja sormusten takia?
Käytit myös sanaa "miesystävä" miehestäsi puhuttaessasi, tuo kuulostaa jotenkin kylmältä ja etäiseltä.... Eikö kihlattu, mies, raks tms. lämpimäpi san olisi paikallaan(?)