ero vai uusi alku

niin, on aika optimistista suunnitella ikuisesti uskollista liittoa, olettekos sitä ottaneet huomioon? tarkoitan vaan, ettei se uskottomuus tee teistä tai toisista mitään ihmistä kummempaa, ihminen sortuu elon tiellä niin monesti ja se on yksi niistä asioista.

jos valitsee uskottomuuden jälkeen sitten että haluaa vielä yrittää, niin sitten pitäisi myös yrittää, eikä ottaa sitä toista siihen vain kostaakseen kerta toisensa jälkeen. sillä sitähän sitten tekee, jos aina vaan se tulee esiin ja esiin. se pitää se asia puhua ja selvittää niin, ettei enää tarvii. ne syyt mitkä tähän johti, siis molemmissa ollet viat ja onko ne korjattavissa... on turha kuvitella, että vika olisi aina pettäjässä yksistään. voi olla, että hän ei ole kertonut todellisia toiveitaan, ei ole ehkä voinut? ei olla kuunneltu?
tai sitten hän on vain lapsellinen aidan takana-haaveineen. mikä tahansa on syynä, seksin puute tai se, ettei toiveet osukaan yksiin, se pitää selvittää. sitten päättää onko asioita mahdollista korjata. tietenkään ei ole, jos toisen vaatimukset ovat sellaisia mitä toinen ei voi kertakaikkiaan täyttää.

mutta asiat eivät ole myöskään hyvin, jos aina vaan miettii ja kantaa katkeruutta, sillä myrkyttää itsensä ja koko suhteen ja olisikin ehkä parempi sanoa se sitten ääneen ja päästää molemmat vapaiksi.
on väärin molempia kohtaan että asiat ja virheet seuraavat aina. jos kerran valitsee sen että yrittää ja antaa anteeksi, se pitäisi sitten tehdä koko sydämestään, siis ottaa tietoisesti se riski, että okei, tässä voi nyt käydä huonosti. minua on petetty kerran, ja otan nyt sen riskin toisesta kerrasta, koska tämä suhde on niin tärkeä... annan anteeksi kun asia on selvitetty ja sitten jatketaan, tämä asia on poissa...

siis jos asia kalvaa, sitä ei joko olekaan antanut anteeksi tai sitten ei ole selvitetty koko hommaa. anteeksi anto antokin on prosessi, eikä mikään sori hei, ihan totta-juttu. se on sitä, että tajutaan virheet, puhutaan niistä, kestetään se kipu, käydään asiat läpi vielä, tunnetaan kaikki tunteet vihaa, ja epäluuloa myöten, siihen saakka kunnes ymmärretään, siis molemmat, syyt ja voidaan tuntea myötätuntoa sitä toista ihmistä kohtaan.

kuulostaa vaikealta. no sitä se onkin. se vaatii yleensä todella paljon, ja todella harva pystyy siihen eikä kaikki suhteet ole sen arvoisia, että kaikki se tuska olisi vaivan arvoista.
lisäksi kun me ihmiset ollaan niin lapsellisia, me syytetään aina vain ja ainoastaan sitä toista, sitä kumpaa on helpompi syyttää, ja ollaan haavoinemme niin kipeitä, ettei todellisuudessa halutakaan antaa mahdollisuutta.

kuinka moni "pettäjän uhreista" on nimittäin täälläkin puhunut siitä, että ymmärtäisivät kyllä sitä toista: seksielämä on ollut liian hepposta jo kauan tai sitä ei ole ollut. ollaan oltu liikaa molemmat arjessa ja väsyneitä, alkaahan siinä haaveilemaan helposti. tai että olenpa itse nalkuttanut miehelleni ja arvostellut rumasti/kohdellut vaimoa kuin huonekalua enkä edes kiittänyt mistään...
tai että itsekin on tehnyt mieli joskus sortua? tai että todellisuudessa ei ollakaan oltu parisuhteessa rehellisiä, ollaan vain kerrottu ja tehty mitä oletetaan että se toinen haluaa tai tyyliin on itse itsensä kasvattanut haluamaan...? jos ollaan tuskallisen rehellisiä, pettämiseen on melkein aina (ei siis aina, mutta melkein) kaksi tekijää, ja ne molemmat ovat siinä petetyssä parisuhteessa... se kolmas on vain sattuman kauppaa.

miehet pettää pääasiallisesti seksin puutteen takia, naiset läheisyyden. jotenkin ne aina vaan menee ristiin, jotenkin niitä lukkoja vaan syntyy ja ihminen luulee ulkopuolisilla asioilla korjaavansa sisäisiä puutteita.
mutta lohduttavaa siinä on se, ettei petetyiksi tulleet ole huonompia kuin muutkaan, turha potea huonoa itsetuntoa tai miettiä pettikö se, koska olen huono? ei, se petti, koska on vain ihminen, eikä osannut toimia viisaamminkaan. tai ettei asioille voi enää mitään? voi niille, jos molemmat siihen suostuu, mutta jos siinä ei onnistu, niin ei se mitään, ei onnistu moni muukaan.
tai miettiä, että nyt se löysikin jotain ihmeellisempää? tuskin mitään elämää suurempaa. ja entä jos tästä tulee ero, onko sitten epäonnistunut? ei sen kummemmin, suhteet kestää sen, minkä kestää ja sitten kun tulee ylitsepääsemätön paikka, niin sitten tulee, eihän se ole epäonnistumista, koska suhde ei ole suoritus ja vain suorituksessa voi epäonnistua. muuten on vain asioita.

ja onko se pettäjä sitten maailman paskin ihminen? no ei, se on vain ihminen ja joo, tehnyt väärin, mutta toisaalta, kukapa ei olisi? eihän se siitä kulu... ;)
ja se mikä ratkaisee on lopputulos: niinkauan kun hän valitsee sinut, ja sinä hänet, niin te olette yhdessä. kysymys kuuluukin vain kuinka kauan sinä hänet valitset ja mikä on se syy, ettet enää valitse? hän tekee valinnat kyllä omasta puolestaan, niistä sinun ei tarvi murehtia, ja niitä et voi koskaan etukäteen tietää.

onnea kaikille suhteille, ja jos päätätte suhteen parantaa, toivon jaksamista, rehellisyyttä ja todella paljon rakkautta itseen ja toiseen, silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta! toivottavasti pääsette sellaiseen ratkaisuun, että voitte elää paremmin, oli se teille nyt mikä vaan. :)