miten kostaa pettäminen

mutta pettäminen ei saa olla pakkopullaa, vaan kohdalle pitää osua ihana ihminen, jonka kanssa ei edes muista pettävänsä. Muuten sitä ei kestä pää. Oma koston välikappaleeni oli niin ihana, että suhdetta kesti monta kuukautta.

kostaminen ei ole minkään arvoista.

Paras ratkaisu on dumpata uskoton ja antaa hänen ymmärtää että olet tuon käyttäytymisen yläpuolella. Saa siinä onneton yksilö rypeä omassa loassaan ja tuta mitkä seuraamukset ovat kun yhteiset säännöt rikotaan.

Jos kyseessä on tunteeton yksilö ei mikään auta ei edes kosto

Eikös se sillä kun lähtee eriteille?

pettämättä. Parempaa kostoa et tule koskaan saamaan. Paras kosto on jättää kostamatta.

Pitkä suhde, yli 20 vuotta yhdessä. Mies myönsi pettäneensä, mutta haluaisi silti jatkaa edelleen. Lasten takiahan tässä jatketaan, kun asuvat vielä kotona jonkin tovin, mutta odotan silti jo hetkeä, kun... No siihen ei mene enää kuin muutamia vuosia. Miehille tulee iänmyötä aika jolloin he eivät enää "pysty" ja silloin on minun vuoroni kokeilla aidan toista puolta, silloin katsotaan ketä oikeasti sattuu.

¨vikittele, joku hänen kaverinsa! Mitä läheisempi, sen vittumaisemmalta tuntuu, mutta muista, että saatat samalla kostaa itsellesi(morkkikset)!
Toinen hyvä kosto on, että jos olette nyt eronneet, niin näytä, että sulla pyyhkii hyvin ja et näytä, että sä haikailisit sen perään ja annat ymmärtää, että sulla on täysin uudet kuviot.
Palkkaa vaikka joku helvetin hyvännäkönen gorilla samoihin bileisiin jne...

Miten kostaa? Eipä ole moinen käynyt mielessä. Tosin olen niin luottavainen, etten varmaan tajuaisi jos mua petettäisiin. Mut sen sanon, että en uhraisi pettäjään yhtään aikaa, en edes koston verran. Hän olisi minulle kuollut. Siitä päivästä lähtien hänen olemassaolonsa pyyhittäisiin pois lokikirjastani. Kipua en voisi pyyhkiä, mutta luopuisin hänestä. Lopullisesti.

Minun mieheni petti minua menemällä huoriin. Se oli minulle aivan järkyttävää aikaa koska luulin todellakin että meidän avioliittomme on vuosisadan rakkaustarina. No se petos aiheutti sen että aloin pettämään häntä eikä se tuska lähtenyt pois ollenkaan. Salasin pettämiset häneltä. Mutta nyt mieheni oli mennyt facebookkiini ja lukenut viestit jota olin kirjoittanut ystävättärelleni. Viesteissä kirjoitin niistä kaikista miehistä yksityis kohtaisesti kuinka hyviä he olivat mitä ne tekivät minulle ja kuinka nautin. Vasta kun jäin kiinni se tuska katosi minka miehen aiheutti jäädessään kiinni huorista. Nyt olen saanut rauhan itseni kanssa ja tuska on kadonnut. Mitä meillä on jäljellä avioliitostamme en tiedä mutta voin sanoa että en hetkeäkään kadu sitä että olin niiden kaikkien ihanien miesten kanssa en vaihtaisi hetkeäkään pois on edes jotakin mitä muistella sitten keinutuolissa. Nyt mieheni on tuskissaan ja se vielä että hän tietää sen että olisi saaanut minusta täydellisen vaimo. Mutta kun hän mokasi niin pahoin. Luulen että tunteeni kuolivat miestäni kohtaan sillä hetkellä kun hän jäi pettämisestä kiinni.

No ihan perinteisesti kostin mieheni uskottomuuden ottamalla itselleni nuoren ja komean rakastajan.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Näinhän se pastori vihkivalalla taisi sanoa...
Paskapuhetta. Myös minä tulen muistamaan puolison pettämisen loppuelämäni. "Anteeksi olen antavinani, mutta unohda en koskaan"

jättämällä äijän lopullisesti. Pettäjään ei kannata haaskata aikaansa, ei se siitä miksikään muutu.

Mä panin mun tyttöystävän siskoo kun mun tyttöystävä petti mua. Kostin sit panemalla sen siskoo. Kerroin sille tekstarilla et sun siskos oli hvvä pano.

Minusta kosto on aina se kaikkein huonoin teko. Pistä elämäsi kuntoon ja näytä, että sinulla on elämä hyvin, hänellä tuskin on.

Eli kiinnitä huomio vain itseesi ja siihen, että saat kantavat jalat allesi ja elät tasapainoista elämää, siihen sitten loksahtavat palaset kohdelleen, et tarvitse mitään kostoa ajatella, vaan oman elämäsi kuntoon saattaminen on varmasti se suurin asia, toinen joutuu näkemään, että hänen tekonsa eivät sinua vie oajnapohjaan.

Paras kosto on ensin jättää pettäjä ja sen jälkeen olla häntä kohtaan aina ystävällinen, hymyillä kun tavataan ja näyttää kuinka hyvin itsellä menee, vamasti korpeaa kun ei ikinä tule tietämään vitutuksesta vaan olettaa hänestä eroon pääsyn tuottaneen pelkkää onnea ja iloa.

Jaa jaa.
Mun miesystävä petti mua suhteen alussa (4kk)suhteen alkamisen jälkeen.
Itki ja vannoi jäävän viimeiseen kertaan.
Näitä kertoja tuli kuitenkin uusia ja joka kerta sama juttu, itkun kautta "anteeksi"antoon.
Tehtiin lapset ja lopetin välittämisen, siihen hetkeen kun lopetin hänestä välittämisen ja mustasukkaisuuden, hän lopetti kaikenlaisen käymisen ravintoloissa tms. ?
Mutta ei ne asiat maton alle lakaisemisella miksikään tule.
Aloin alussa ns. kostamaan, ensin hänen hyvän kaverin kanssa, satunnaisten yhden yön heilojen.
Löysin "suuren" rakkauden, jonka kanssa lähes kahden vuoden suhde.
Kun se loppui, jatkan satuinnaisilla pettämisillä.
Minusta tuli tapapettäjä.