Eli jakaisin mielelläni muiden kokemuksia/ideoita seuraavassa, jokseenkin tuskastuttavassa, tilanteessa.
Olen siis 27 -vuotias mies, seurustellut nyt nykyisen kumppanini kanssa n. 5 vuotta. Parisuhde on sujunut, ja sujuu edelleen muuten loistavan hyvin, lukuun ottamatta yhtä minun mielestäni myöskin aika tärkeää asiaa, eli seksiä.
Muut perusasiat ovat siis kunnossa, enkä alkuaikoina pitänyt tätä seksiasiaakaan sen suurempana ongelmana, ajattelin sen kyllä järjestyvän ajan myötä. Eli meidän suhteessa tätä seksiä ei ole alussakaan tulvinut ovista ja ikkunoista, jollainen lähtökohta voi joissain muissa tapauksissa olla. Tämä siksi, että seksi ei ole puolisolleni koskaan ollut mikään erityisen merkittävä asia, vaan ihan silloin tällöin (max. 1-2 krt/kk) on riittänyt mainiosti. Eikä hänen mielestään seksin tarvitse (eikä se kuulemma oikeastaan saakaan) olla mitään erityisen extremeä, vaan yleensä tapahtuma on aikalailla samanlainen paikkoineen, kellonaikoineen ja tapahtumineen.
Meillä ei myöskään ole kyse siitä, ettei ongelmaa olisi tiedostettu, vaan asiasta on kyllä puhuttu jo vuosia, myös hyvin rakentavassa hengessä. Perimmäisenä ongelmana on ilmeisesti asenteiden ero seksiä kohtaan. Eli kun se minusta on tärkeä osa parisuhdetta, ja ns. vaihtelu virkistää seksin toteuttamisessa, on puolisoni aivan toisella kantilla. Seksi on hänestä häveliästä hommaa(esim. pornolehdet ja elokuvat ovat hyvin epämiellyttäviä/nolottavia), ja parisuhteessa ovat muut asiat paljon tärkeämpiä. Esim. autossa seksin harjoittaminen on hänestä jo ajatuksena aivan liian nolottavaa, saatikka että seksiä voisi ajatella harjoitettavan missään muuallakaan oman kodin ulkopuolella, ja sielläkin vain omassa sängyssä, verhojen tiukasti kiinni ollessa. Myös erilaiset asennot, suuseksi ym. ovat periaatteessa samalla listalla, eli mieluummin ei. Minäkään en kuitenkaan ole mitään nahkapukuja ja sirkustemppuja edes halunnut, vaan minunkin haluni ovat olleet ihan ”normaaleissa” jutuissa, vaihtelevissa paikoissa, asennoissa, seksin kestoissa ym., välillä vaikka vähän rohkeammissakin. Täytyy tässä vaiheessa myös lisätä, että olen muutenkin aikalailla romanttinen ihminen, ja tietääkseni otan naiseni kaikin puolin hyvin huomioon, näin hän on ainakin itse sanonut. Seksissä, kuten muutenkin suukottelen, silittelen ja hellin monin tavoin, eli kyse ei ole mistään ”makaahan akka alla, niin minä hoidan hommani” –parisuhteesta.
Näin kun on siis jatkunut nyt vuosia, ja itse olisin ollut halukas harrastamaan seksiä siis huomattavasti monipuolisemmin sekä myös hieman useammin(esim. viikoittain), olo rupeaa olemaan aikalailla tuskastunut. Minulla on ollut aiempia seurustelusuhteita, joiden seksikokemuksia nyt muistelen aikamoisella kaiholla. Eroaminen minulla ei kuitenkaan tämän asian takia ole koskaan käynyt mielessä, muiden asioiden ollessa niin hyvin kunnossa. En ole myöskään pettänyt puolisoani tähän mennessä mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan, ajaako tämä tilanne minut siihen enemmin tai myöhemmin, sillä jo nyt anonyymi seksi esim. luonnon helmassa rupeaa tuntumaan yhä houkuttelevammalta. Tällä hetkellä ajattelenkin, että mikäli vaihtoehdot ovat vain ero tai seksin etsiminen muualta, valitsen jälkimmäisen. Seuraa luulisin löytäväni, sillä olen ihan komea ja urheilullisen taustan ansiosta hyvävartaloinen(joten siinäkään ei ole syy puolison laimeaan haluun) mies.
Mutta tässä vaiheessa kuulisin mielelläni kommentteja, tarinoita, ideoita, ehdotuksia ym. samankaltaisen kohtalon omaavilta sekä myös vastapuolen roolin tunnistavilta, tai sitten muuten vain niiltä joilla jotain ehdotettavaa on. Vastaukset voit laittaa myös maililla osoitteseen [email protected], yritän sitten itse vastailla mahdollsuuksien mukaan.
Olen siis 27 -vuotias mies, seurustellut nyt nykyisen kumppanini kanssa n. 5 vuotta. Parisuhde on sujunut, ja sujuu edelleen muuten loistavan hyvin, lukuun ottamatta yhtä minun mielestäni myöskin aika tärkeää asiaa, eli seksiä.
Muut perusasiat ovat siis kunnossa, enkä alkuaikoina pitänyt tätä seksiasiaakaan sen suurempana ongelmana, ajattelin sen kyllä järjestyvän ajan myötä. Eli meidän suhteessa tätä seksiä ei ole alussakaan tulvinut ovista ja ikkunoista, jollainen lähtökohta voi joissain muissa tapauksissa olla. Tämä siksi, että seksi ei ole puolisolleni koskaan ollut mikään erityisen merkittävä asia, vaan ihan silloin tällöin (max. 1-2 krt/kk) on riittänyt mainiosti. Eikä hänen mielestään seksin tarvitse (eikä se kuulemma oikeastaan saakaan) olla mitään erityisen extremeä, vaan yleensä tapahtuma on aikalailla samanlainen paikkoineen, kellonaikoineen ja tapahtumineen.
Meillä ei myöskään ole kyse siitä, ettei ongelmaa olisi tiedostettu, vaan asiasta on kyllä puhuttu jo vuosia, myös hyvin rakentavassa hengessä. Perimmäisenä ongelmana on ilmeisesti asenteiden ero seksiä kohtaan. Eli kun se minusta on tärkeä osa parisuhdetta, ja ns. vaihtelu virkistää seksin toteuttamisessa, on puolisoni aivan toisella kantilla. Seksi on hänestä häveliästä hommaa(esim. pornolehdet ja elokuvat ovat hyvin epämiellyttäviä/nolottavia), ja parisuhteessa ovat muut asiat paljon tärkeämpiä. Esim. autossa seksin harjoittaminen on hänestä jo ajatuksena aivan liian nolottavaa, saatikka että seksiä voisi ajatella harjoitettavan missään muuallakaan oman kodin ulkopuolella, ja sielläkin vain omassa sängyssä, verhojen tiukasti kiinni ollessa. Myös erilaiset asennot, suuseksi ym. ovat periaatteessa samalla listalla, eli mieluummin ei. Minäkään en kuitenkaan ole mitään nahkapukuja ja sirkustemppuja edes halunnut, vaan minunkin haluni ovat olleet ihan ”normaaleissa” jutuissa, vaihtelevissa paikoissa, asennoissa, seksin kestoissa ym., välillä vaikka vähän rohkeammissakin. Täytyy tässä vaiheessa myös lisätä, että olen muutenkin aikalailla romanttinen ihminen, ja tietääkseni otan naiseni kaikin puolin hyvin huomioon, näin hän on ainakin itse sanonut. Seksissä, kuten muutenkin suukottelen, silittelen ja hellin monin tavoin, eli kyse ei ole mistään ”makaahan akka alla, niin minä hoidan hommani” –parisuhteesta.
Näin kun on siis jatkunut nyt vuosia, ja itse olisin ollut halukas harrastamaan seksiä siis huomattavasti monipuolisemmin sekä myös hieman useammin(esim. viikoittain), olo rupeaa olemaan aikalailla tuskastunut. Minulla on ollut aiempia seurustelusuhteita, joiden seksikokemuksia nyt muistelen aikamoisella kaiholla. Eroaminen minulla ei kuitenkaan tämän asian takia ole koskaan käynyt mielessä, muiden asioiden ollessa niin hyvin kunnossa. En ole myöskään pettänyt puolisoani tähän mennessä mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan, ajaako tämä tilanne minut siihen enemmin tai myöhemmin, sillä jo nyt anonyymi seksi esim. luonnon helmassa rupeaa tuntumaan yhä houkuttelevammalta. Tällä hetkellä ajattelenkin, että mikäli vaihtoehdot ovat vain ero tai seksin etsiminen muualta, valitsen jälkimmäisen. Seuraa luulisin löytäväni, sillä olen ihan komea ja urheilullisen taustan ansiosta hyvävartaloinen(joten siinäkään ei ole syy puolison laimeaan haluun) mies.
Mutta tässä vaiheessa kuulisin mielelläni kommentteja, tarinoita, ideoita, ehdotuksia ym. samankaltaisen kohtalon omaavilta sekä myös vastapuolen roolin tunnistavilta, tai sitten muuten vain niiltä joilla jotain ehdotettavaa on. Vastaukset voit laittaa myös maililla osoitteseen [email protected], yritän sitten itse vastailla mahdollsuuksien mukaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toivottavasti en romuta sun elämääsi mutta:
Olin jotakuinkin sinun ikäisesi kun pariuduin juuri samanlaiseen suhteeseen. Kuvittelin että kun itse ole nainen ja suhtaudun seksiin iloisen positiivisesti, niin saan sen kyllä onnistumaan myös parisuhteessa kun vaan jaksan tehdä töitä asian eteen. Turha luulo. Ja ajanmittaan kävi sitten niin että kun seksi loppui, alkoi turhautuminen, itsetunnon aleneminen, masentuminen, suuttuminen ja lopulta loppui rakkaus ja sen tilalle aloi tulla ihan kauheita tunteita.
Kyllä molemmipuolinen nautinnollinen seksi vaan kuuluu parisuhteeseen ja on yksi sen oleellinen edellytys.
Neuvoisin sinua vielä yrittämään sen verran että vaadit sinulle kuuluvana perusoikeutena puolisoasi lähtemään seksuaaliterapiaan ja katsotte vielä sen tien. Jos ei onnistu niin mieti tarkkaan mitä haluat. Toi vieraan hakeminen on niin epätoivoinen ja turhauttava ja johtaa vaan kaikkien onnettomuuteen. Jos siihen olet päätymässä niin mieti ihan oikeeasti rehellisempää ja rakentavampaa ratkaisua.
Eroaminen on joskus parasta mitä voi tehdä huonolle parisuhteelleen; vapauttaa sinut löytäämään itsellesi sopivampi kumppani ja vapauttaa samaan myös puolisosi.
Sinä olet vielä nuori ja ehdit vaikka kuinka monta ihanaa ihmistä elämässäsi tapaamaan. Minä voin kertoa,että se tie missä ensin tuhoaa itsetuntonsa turhalla yrittämisellä, ja eroaa vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua on turhauttava. Vaikkakin nyt on minullakin asiat paremmin kun osasin seksittämässä suhteessa kosakaan edes kuvitella.
Kyllä hyvä seksi on erittäin tärkeä osa parisuhdetta.
Olisipa minulla ollut kaltaisesi mies!
Puhuminen on tärkeää - mielestäni se on ainut avain ja keino hyvään suhteeseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Se sinulta sujuu - entä vaimoltasi?
Ilmeisesti hän ei vieläkään silti ymmärrä mistä puhut. Ehkä sinun kannattaisi vielä kerran kokeilla - vähän vaatia. Ja jos ei auta, niin - no harkitse mitä elämältä haluat. Minulle hyvä seksi on kyllä niin tärkeä, että en kestä ilman sitä. Hyvän seksin puute murentaa koko suhteen pitkällä ajalla, eli vie pohjan pois.
Olet jo suhteen alussa passiivisesti hyväksynyt ja vuosien varrella vahvistanut, että 1-2/kk riittää. Tätä ajatusta on hyvin vaikea saada pois kumppanisi ajatusmaailmasta.
Koen että seksi on yksi perustarpeista. Itse lähdin ja sinuna lähtisin menemään suhteesta. Tosin varmasti vaikeaa ja mietityttää, jos kaikki muu on kunnossa.
Ihminen sopeutuu monenlaisiin olosuhteisiin, jos haluaa,joskus jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Jos akvaarion veden lämpötilaa nostetaan pikkuhiljaa, kalat tottuvat siihen, kunnes ovat keitettyjä kaloja... samalla tavalla parisuhteessakin voi joustaa, kunnes tulee "keitetyksi".
Omassa "akvaariossasi" lämpötila on jo alkanut nousta epämukavaksi, mistä kertovat ajatuksesi vieraissa käymisestä avioeroa parempana vaihtoehtona. Toimivaa parisuhdetta ei tietenkään haluaisi romuttaa. Siitä huolimatta, että epäilemättä on monia parisuhteita, joita tekohengitetään vieraissa käymällä, ei sitä voi pitää ainakaan ensisijaisena ratkaisukeinona ihan jo sen vuoksi, että sille tielle lähteminen vie kumppanisi ja sinun väliseltä luottamukselta pohjan.
Sanot, että olette tiedostaneet ongelman ja puhuneet siitä myös rakentavassa hengessä. Puhut seksiin liittyvistä asenne-eroista. Kiinnostaisiko kumppaniasi selvittää, mistä hänen häveliäs suhtautumisensa seksiin juontuu, olisiko hän halukas työstämään seksiin liittyviä estojaan? Seksiterapia voisi olla avuksi. Se, miten kumppanisi seksiin näkyvästi suhtautuu, on vain jäävuoren huippu. Lapsuusperheestä omaksuttujen asenteiden vaikutus on usein voimakas, ja niiden merkityksen oivaltaminen voisi auttaa teitä molempia ymmärtämään nykyhetkeä.
Yhtä kaikki, erilaiset seksuaaliset tarpeet ovat todella monessa suhteessa kompastuskivenä, omani mukaan lukien... ei näihin ongelmiin ole mitään patenttiratkaisua: mikä toimii yhdessä suhteessa, ei auta toisessa. Ja siinä missä yksi ottaa ja jättää seksin takia, toinen jää ja on ihan onnellinen, ja kolmas jää mutta kokee elävänsä vain puolittain...
Vaikka asiasta keskusteleminen voi ahdistaa kumppaniasi, minusta voisi olla ihan hyvä, että hän tietää missä itse tällä hetkellä menet ajatuksinesi.
...että näin eronneena on miettinyt paljonkin sitä mennyttä elämää. Ehkä mun isoin virheeni oli etten uskaltanut koskaan oikein kunnolla riitauttaa tilannetta. Eli mitäs jos tekisit oiken todella rohkean, mutta rehellisen ja avoimen teon. Anna kumppanisi lukea tämä keskustelu. Täällähän kaikki ovat kerrankin suhtautuneet sinun ensimmäiseen viestiisi asiallisesti ja olet saanut tukea sille että seksin merkitystä ei pitäisi väheksyä.
Tottakai kumppanisi ainakin ensin suuttuu noista pettämisajatuksista, MUTTA; ajatteleminen ei ole tekoja. Ja se kertoo vaan siitä miten umpikujassa tunnet olevasi. Ja sekin että haet apua täältäkin anonyymisti kertoo myös hyvää sinun halustasi olla luotettava ja uskollinen.
Noin hienon miehen kanssa suhteen eteen kannattaisi naisen ryhtyä näkemään vähän vaivaakin.
Erittäin hyvä ja käyttökelpoinen ehdotus! Siitä pääsette kunnolla ja rehellisesti puhumaan. Se puhuminen kun on aika vaikeaa - minulle ainakin - on vaikea rehellisesti sanoa ja vaatia esim. enemmän ja parempaa seksiä. Ja kuunteleminen on vielä vaikeampaa; olen ainakin itse kokenut, että kukaan miehistäni ei ole aidosti kuullut/ymmärtänyt koskaan mitä yritän sanoa, ja kun se seksistä puhuminen muutenkin on vaikeaa ja pelottavaa.
Tämän keskustelun näyttäminen ja siitä eteenpäin jatkaminen on lisäksi kaikkista pienin "paska" ja ainut joka antaa edes jonkinlaisen mahdollisuuden suhteellenne.
1. Jos jätät tilanteen siksi mitä se on (et puhu, et tee mitään), niin sinä kuolet sisältä. Suhteenne kylmettyy.
2. Jos puhut, naisesi ei luultavasti kuule, kuten ei tähänkään asti, ja mikään ei kuitenkaan muutu. Tuloksena kohta 1.
3. Ero - no se sitten päättää koko touhun.
4. Lähdet vieraisiin. Se ei nyt takuulla paranna sinun ja vaimosi parisuhdetta! Toki sinulle tulee hetkittäin hyvä olo (saat seksiä), mutta pidemmän päälle se ei tee hyvää sinulle. Kaksoiselämän viettäminen syö ihmistä sisältä, aiheuttaa pahaa oloa, ja joskus se paha olo on suurempi kuin hyvä olo joka siitä seksistä tulee. Eli koko homma voi mennä miinukselle kokonaisvaltaisesti ajatellen. Vaikutat todella mukavalta ja fiksulta mieheltä - joten pelkäämpä, että kaksoiselmä voi syödä sisintäsi pahasti. Itsekkäille, kylmille, omaa etuaan ajaville ne suhteet käyvät - he eivät kanna omantunnontuskia.
En tiedä faktana mutta muistelisin jostain kuulleeni että haluttomuuteen on harvemmin syynä jokin fysiologinen "vika". Useimmiten ajoittaiset haluttomuudet johtuu esim. väsymyksestä ja hormoniheittelyistä. Pitkään jatkuva haluttomuus, (jos suhteessa on kaikki hyvin ja pitää puolisoaan haluttavana) "vika" on korvien välissä. Luulen että kuvailemassasi tilanteessa naisellasi on lukkoja siellä korvien välissä. Hän ei taida olla ihan sinut naiseutensa/seksuaalisuutensa kanssa. En tiedä mitä asialle tulee varsinaisesti tehdä. Käydä terapeutilla (jollain seksuaalisemmoisella) tai ihan itse pohtia itseään jos on siihen tarpeeksi analyyttinen luonne.
Omakohtainen kokemukseni asiasta on semmoinen, että seurustelin joskus (ihan helkkaristi aikaa siitä) miehen kanssa joka oli kaikin puolin esimerkillinen kumppani. Syy siihen että lopulta kuitenkin erottiin voi olla ties mikä tai mitkä asiat tahansa yhdessä, mutta päällimäisenä aiheena (mistä ei kovasti keskusteltu) oli haluttomuuteni jota ihmettelin noin vuoden ajan. Pohdin jopa olenko jotenkin frigidiksi muuttunut.
Jossain vaiheessa vaan seksi rupesi tuntumaan nolottavalta ja likaiselta ja jotenkin turhalta.
Sitten meni aikaa, oltiin jo erottu, kasvoin aikuisemmaksi naiseksi ja samalla kasvoin henkisesti myös seksuaalisesti. Jossain vaiheessa koen jopa kyltymättömyyden hetkiä. Ero entiseen on se, että olen nykyään itsevarmempi, pidän itseäni viehättävämpänä kuin ennen epävarmana nuorena. Tiedän nykyään paremmin mistä pidän ja saan nautintoa seksistä. Ennen en juurikaan ikinä saanut seksin aikana orgasmia, vai sainkohan koskaan. Nykyään saan melkeinpä aina. Seksi on muuttunut asiaksi josta saan itsellenikin jotain. Ennen hain sillä kai jotain hyväksyntää tms. ja kun minut oli jo tämän mallikkaan puolisoehdokkaan puolelta täysin hyväksytty, mitä muuta siitä sain? Lisäksi koska en itse juurikaan saanut siitä muuta nautintoa kun läheisyyttä, seksi oli melkein pelkästään toisen miellyttämishakuista. Nyt, sen toisen miellyttämisen lisäksi, pidän myös oikeutenani sitä että omat tarpeeni tulee tyydytettyä. Seksuaalisuus on asia joka kehittyy ja kasvaa, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään. Se on vuoroin voimakkaampaa, vuoroin vähemmän voimakkaampaa, mutta ei vähemmän tärkeää. Se on tärkeä osa parisuhdetta. Kun se toimii, tiedät että teillä on kaikki hyvin keskenänne, sekä että kumppanillasi on asiat hyvin. Siellä pään sisällä. Ehkä vaimosi on jämähtänyt tämän seksuaalisuutensa kanssa. Tai mitä ilmeisimmin on.
Esimerkiksi tosta että pitää olla sinut itsensä kanssa käy vaikka se, että tänään meinaan yllättää mieheni seksikkäillä alusvaatteilla joita ei ole vielä nähnyt päälläni. Hän saa hieronnan ja muuta mukavaa. En pitäisi tilannetta yhtään eroottisena jos minua nolottaisi vartaloni niissä hepenissä.
ei tarvitse nolostua mistään. Ei tarvitse ajatella, että näyttääkö jotenkin pöllöltä vaikkapa kalukukkaro päällä tai että nainen on hepenissään. Kun puolison näkee todella himoittavan näköisenä, niin siinä aitaa kaatuu ja tanner tömisee. Hyvä seksi syventää rakkautta ja päinvastoin.
Itselläni on ollut sillä rintamalla hiljaista asumuseron vuoksi, mutta kyllä jaksan muistaa niitä aikoja vuosia sitten, kun rakkautta oli ilmassa ja vällyjen välissä. Sitä tultiin vähän joka ilmansuunnasta. Pahus, kun saisin elämäni takaisin.
Libidon eroille ei mitään voi, mutta opituille malleille ja luurangoille kaapissa kyllä voi tehdä jotain jos haluaa. Jos HALUAA siis! Vaikuttaa siltä, ettei naisesi halua laittaa tikkua ristiin asian eteen. Jos hänellä on alhaisempi libido luonnostaan, ei hän ymmärrä että seksielämä voi olla toiselle paljon tärkeämpi. Minustakin terapia olisi paras vaihtoehto tässä vaiheessa. Kyllä sen heikon libidon takaa voi löytyä vaikka minkälaista häpeää, kenties kotoa/lapsuudesta/nuoruuden kokemuksista peräisin.
Sä oot helvetti levittäny tätä samaa viestiä joka ikiselle keskustelupalstalle...