Lähdinpä tuossa yksi ilta pohtimaan... sanotaan, että avioliitto vaatii toimiakseen työtä, ettei avioliitto ole lastenleikkiä, että avioliitto on haaste. Nimenomaan avioliitto, ei parisuhde, avoliitto tai muunlainen sitoutunut yhteiselämä, määritelköön kuka milläkin nimellä tahtoo. Mikä tekee avioliitosta niin erilaista?
Muuttuuko vuosikausia yhdessä olleen tasapainoisen pariskunnan yhteiselo jotenkin työläämmäksi ja vaikeammaksi, jos he vihille astelevat? Miksi?
Muuttuuko vuosikausia yhdessä olleen tasapainoisen pariskunnan yhteiselo jotenkin työläämmäksi ja vaikeammaksi, jos he vihille astelevat? Miksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Avioliitossa on vaikeinta (meidän ja monen tuttavaparin mielestä) se, että useat vaikeat asiat kasaantuvat.
Samaan aikaan lapset ovat pieniä, ollaan väsyneitä, on raha- ja opiskeluhuolia, on työpaineita, on ongelmia vanhempien kanssa.
Jos sitten osuu yksikin lisähuoli (sairaus, työttömyys, uskottomuus tms), avioliiton kärryjä on vaikea vetää.
Ja silloin on kummankin muistettava, mitä tuli luvanneeksi hääpäivänä.
Sitkeyttä ja huumorintajua - siinä meidän monen resepti.
Niin ja monet menevät liian nopeasti yhteen,ja sit
ten kun ropleemia tulee ei hermot kestä.No meillä
ollaan yhdessä 23,5vuoden avion jälkeen,vaikka pa
hasti hölmöilinkin,onneksi eukko rauhoittui vihdoin
ja nyt ei enää hölmöillä.
...harvemmin vuosikymmenien saatossa muuttuu, mutta ihmiset muuttuvat sitäkin varmemmin. Eihän sitä nuorempana tiedä vielä, minkälaiseksi aikuiseksi sitä kasvaakaan, joten pitkässä suhteessa voi oman henkilökohtaisen kasvun myötä tulla vaikeita paikkoja. Suhde ei ole yksi ihminen, vaan siinä on alusta loppuun saakka kaksi erillistä yksilöä, joiden voi olla vaikea sopeutua kaikkiin niihin haasteisiin yhdessä, joita elämänkaarella on tarjottavanaan.
Kun sitä nuorena on mennyt naimisiin, ei ole mitenkään voinut tietää etukäteen, millaiseksi ne vuodet itsen ja toisen koulivat. Haasteisiin ja elämään suhtautumiset, luonteenpiirteet sun muut eivät pitkässä suhteessa välttämättä pysy samanlaisina kuin mitä ne alkujaan olivat. Ihminen kun kehittyy, vaikka se meneekin naimisiin.
Olen kolmannessa avioliitossa, ollut noin puoli vuotta ja kaikki mättää!!!
Eka avio kesti 9 vuotta (lapseton) ja päättyi, kun sairastuin vakavasti. Toka avio kesti 20 vuotta (lapseton) ja päättyi lopulta miehen alkoholismiin ja väkivaltaan.
En tiedä, mitä vikaa minussa on? Paljon varmaankin. Odotin tältä aviolta paljon. En saanut sormuksia, mieheni on täysin impotentti, ei halua hakea ongelmaan apua. Ei lyö, ei raiskaa, on kiltti, mutta selvästi minussa kiinnostaa vain taloudellinen asemani, raha. Nyt olin niin viisas, että vaadin avioehdon eli asunto on minun, ostin sen itse, kaikki mööbelit ovat minun (kuitit tallella kaikesta), säästöni ja sijoitukseni ovat minun ja puolet uudesta autosta (olen II haltija).
Sahataanko se puoliksi, tiedä häntä.
Kuitenkin joulu meni mönkään. Ei halunnut normaaleja jouluperinteitä, suuttui minuun ja lähti jouluaamuna tuttujensa luo?, tuli tapanina takaisin. Haluavatko miehet avioliitossakin olla poikamiehiä, mennä ja tulla milloin huvittaa? Eikö miehet halua avioliiton symboleja, sormuksia? Eikö miestä kiinnosta seksi sen vertaa, että hakisi apua.
Ihmettelen, mitä tässä suhteessa teen? Olen äiti ja kokki, pyykkäri...sitä olen ennenkin ollut. Miten saan miehen huomaamaan, että olen nainen?
Vai haenko seksiapua muualta...
tietenkin hyvä vitsi,ei voi olla oikeata elämää,
taikka sitten kirjoittaja on täysi ä---ö.
Kirkossa on ehdottomasti vikansa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kirkko on sallinut naispappeuden ja vastustaa naispappeuden vastustajia. Jos haluat oikeasti vaikuttaa kirkon asioihin, pyri kirkkovaltuustoon tai hallitukseen tai äänestä sinne hyviä tyyppejä.
Tämä kommentti oli tarkoitettu aivan toiseen keskusteluun! Ompi useita juttuja samaan aikaan auki, kun on niin hidas tämä systeemi taas...
Hyviä vastauksia sain, miksi parisuhde, yhteiselo tai ylipäätään pitkät tiiviit ihmissuhteet ovat haasteellisia. Ja sehän nyt on itsestään selvää, että tällaiset suhteet eivät toimia aina kuin unelma. Mutta pohdintojeni kohde on se, että miksi AVIOLIITTO olisi jotenkin vaikeampaa tai haastavampaa kuin muunlainen miehen ja naisen (tai muutkin kombinaatiot passaa) välinen pitkä parisuhde. Ja sitä mietin edelleen.
Minuakin on ihmetyttänyt nykyinen avioitumiskammo. Naimisiinmeno parantaa puolisoiden oikeusturvaa ja tuntuu monesta ihmisestä henkisesti vankemmalta pohjalta rakentaa suhdetta kuin avoliitto. Ei elämä siitä vaikeammaksi muutu avioliiton myötä tai ainakaan ei pitäisi muuttua... Tuntuu siltä, että joillakin (naisilla) on ihmeellisiä odotuksia, että häiden jälkeen jatkettaisiin ikään kuin normaalia romanttisemmissa tunnelmissa ja elämä muuttuisi juhlavammaksi. Uskokaa tai älkää, joillekin naimisiinmeno ja suuret häät ovat myös keino yrittää ehostaa tylsäksi käynyttä yhteiselämää. Jotkut hankkivat vielä lapsenkin paikatakseen huonosti menevää suhdetta. Erohan siitä seuraa nopeasti, jos leikkiin ryhdytään väärin perustein! Aika myös tekee joillekin tepposen eli joillain on taipumus erota aina muutaman vuoden jälkeen, kun ihastumisvaihe on ohi. Omia motiivejaan kannattaisi miettiä ennen avioitumista, mutta jos kaikki tuntuu olevan kunnossa siltä osin, suosittelen naimisiinmenoa kaikille:)
Minuakin on ihmetyttänyt nykyinen avioitumiskammo. Naimisiinmeno parantaa puolisoiden oikeusturvaa ja tuntuu monesta ihmisestä henkisesti vankemmalta pohjalta rakentaa suhdetta kuin avoliitto. Ei elämä siitä vaikeammaksi muutu avioliiton myötä tai ainakaan ei pitäisi muuttua... Tuntuu siltä, että joillakin (naisilla) on ihmeellisiä odotuksia, että häiden jälkeen jatkettaisiin ikään kuin normaalia romanttisemmissa tunnelmissa ja elämä muuttuisi juhlavammaksi. Uskokaa tai älkää, joillekin naimisiinmeno ja suuret häät ovat myös keino yrittää ehostaa tylsäksi käynyttä yhteiselämää. Jotkut hankkivat vielä lapsenkin paikatakseen huonosti menevää suhdetta. Erohan siitä seuraa nopeasti, jos leikkiin ryhdytään väärin perustein! Aika myös tekee joillekin tepposen eli joillain on taipumus erota aina muutaman vuoden jälkeen, kun ihastumisvaihe on ohi. Omia motiivejaan kannattaisi miettiä ennen avioitumista, mutta jos kaikki tuntuu olevan kunnossa siltä osin, suosittelen naimisiinmenoa kaikille:)
Sen sitoutumisaste on suurempi. Päätös yhteisestä tulevaisuudesta on siksi vaikeampi.
eikä mikään leikkihiekkalaatikolla, tappiot tai voitot voivat olla helkutin suuria, sekä henkisesti että taloudellisesti. Kunnossapito/huoltaminen kannattaa taatusti.
Me oltiin oltu yhdessä 10 ja puoli vuotta, ennen kun mentiin naimisiin ja tilanne muuttui entistäkin paremmaksi. Naimisiin kun mentiin, niin molemmat tiesi varmasti, että tämän ihmisen kanssa haluan olla elämäni loppuun saakka ja enää ei ole tarvis haahuilla minnekään. Ennestään hyvin toiminut suhde vain siis kruunattiin avioliitolla, eikä avioliitto meillä ainakaan vaadi erityistä työtä eikä ole haaste.
Itse muita pariskuntia seuranneena olen huomannut, että ei se avioliitto sinäänsä ole vaikeaa, mutta ne asiat mitä avioliitossa yleensä tehdään sekä ne odotukset mitä ihmisillä elämästä ja toisesta on avioliittoa solmittaessa. Avioliitosta on toki työläämpää erota, kuin avoliitosta.
Yksi yleisempiä juttuja on, että kun mennään naimisiin, niin perustetaan perhe eli lapset mullistavat joillakin parisuhteen niin totaalisesti, että kyllä siinä on haastetta ja työtä.
Sitten ne epärealistiset odotukset avioliiton auvoisuudesta eli luullaan, että toinen ja jopa itsekin muuttuu (vallan toiseksi ihmiseksi jossain tapauksissa), kun papin aamen on kuultu? Täh, ihan kun niin kävis...
Avioliitto ei todellakaan ole lastenleikkiä ja jokaisen kannattaa todella tarkkaan harkita syitä, miksi oikeesti haluaa naimisiin, jos ylipäätään haluaa...
huomioimatta tässä keskustelussa mikä avioiliitto
oikeasti on.sehän on avoliitto ilman, lapsia.?
miksi yleensä mennä avioliittoon,jos ei ole
lapsia.sorry harry/agnes.