En jaksa enää uskoa rakkauteen tai onnellisuuteen. Yhden todella vaikean eron jälkeen "uskalsin" heittäytyä uuteen suhteeseen. Mies oli tuttu ja kaikki alkoi aivan ihananasti. Asiat oli puhuttu halki ja hän vakuutti käsitelleensä jo omaan eroonsa liittyvät asiat. Yhtäkkiä kuitenkin ilmoitti, ettei pystykään jatkamaan suhdetta, koska vanhat asiat painavat liikaa mieltä. Ei ollu ees miestä sanomaan asiaa kasvokkain, tekstarilla piti asiaa pyydellä anteeks.. Mua vaivaa ihan hirveesti se, ettei oo puhuttu mitään sen jälkeen, koska hän ei sitä halua. En pysty nukkumaan ja itku on todella herkässä. Pitäiskö mun vaatia häntä puhumaan asiat selviksi mun kanssa?! En pysty ymmärtämään asiaa kun melkeen jo kosi mua aikasemmin.. sit vaan jättää ilman kunnon selitystä. Lapsetkin ehdittiin ottaa mukaan kuvioihin. Miten tästäkin suosta noustaan??!!
Sydän sirpaleina
xxxklj
131353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Melkein kirjoitit kuin mun kertomukseni ja kokemukseni. Mies vaan ei ollut ennestään tuttu ja ei kosinut. Muuten sama kaava, näyttää olevan. Kaikki oli hyvin ja sitten kohta ei ollutkaan, outoja. Mullakin olisi hänelle kysymyksiä tai oikeastaan vaan yksi, johon haluaisi vastauksen ja sitten voisi jatkaa eteenpäin.
Kiitti kun vastasit! En oo tällästä ennen kokenut, enkä ymmärrä miten asiat voi olla ensin hyvin ja sit yhtäkkii ei ookkaan. Miehet ei kai pysty ymmärtää sitä, et asiat pitäis käsitellä loppuun, jotta voi jatkaa elämäänsä eteenpäin. Kysyn vaan et, miten en yhtäkkiä ansaitse ees vastauksia kysymyksiini??
Me molemmat kaivataan vastauksia ja toivon meidän molempien puolesta, että ne miehet alkaa niitä antamaan. Ei se mustakaan voi olla niin että ensin kaikki on hyvin ja sitten ei, aivan luonnotonta. Mun kysymys olisi MIKSI? Siihen vastaus ja sillä selvä. Ei tarvitsisi enää ajatella, mitä teki väärin tai miten voisi seuraavalla kerralla tehdä toisin. Eikö aina pidä oppia jotain? Ei voi oppia, jos ei saa palautetta. Toivon sinulle parempaa uutta vuotta ja halaus :o)
Tuskin se siitä miksikään enää muuttuu, vaikka yrittäisittekin keskustella asioista.
Ex-sulhos on ilmeisesti vaan rynnännyt vanhasta suhteesta uuteen eikä miettinyt loppuun asti mitä ja ketä oikeasti haluaa. Nyt sitten tajunnut ettei rakasta sua niin kuin pitäisi eikä kestä nähdä sinua tai sitä pettymystä minkä sinulle aiheutti, siksi ei halua edes puhua. Tai sitten on tullut joku uusi kuvioihin ja haluaa laakista päästä sinusta eroon. Kuivaa kyyneleesi ja unohda tuollainen mies. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta joskus vaan elämässä käy näin...silloin on parasta vaan kerätä itsensä ja yrittää jatkaa eteenpäin.
voi voi :( se on niin julmaa antaa ymmärtää,että kaikki on hyvin ja sitten vedetäänkin matto täysin yllättäen alta.
Mulle kävi myös niin..paitsi että mies yhtäkkiä lopetetti yhteydenpidon eikä selittänyt yhtään mitään! Haluaisin vaan vatauksia..miks? Tää on niin hirveetä, että ei voi kun itkeä ja et joku päivä vois unohtaa :(
Auttaa se ees vähän kun saa purkaa mieltään tänne. Ei kai tässä muu auta kun yrittää alottaa uus vuosi puhtaalta pöydältä. Lapsenkin takia on pakko jaksaa jatkaa arkista aherrusta.. mut miten vastaan sen kysymyksiin, miksei "X" enää tule käymään tai leikkimään hänen kanssaan.. en varmaan uskalla enää koskaan esitellä lastani yhdellekään miehelle, jos nyt ylipäätään enää mihinkään suhteeseen koskaan rupean..
"Yhtäkkiä kuitenkin ilmoitti, ettei pystykään jatkamaan suhdetta, koska vanhat asiat painavat liikaa mieltä."
Olisitko ollut tyytyväinen kun mies olisi miettinyt entistä elämäänsä eikä olisi täysillä keskittynyt teidän nopeasti luomaan haavemaailmaan? Kihlat ja lapset, ne tulee ajallaan ja kantaa kauas vasta kun tunne on molemminpuolinen. Ei toiselta tai ylipäätään keneltäkään voi VAATIA väkisin mitään.
Aika parantaa haavat usko siihen
yhdessä? Paljonko ikää..? Kuitteko kuinka kauan saman katon alla?
...jätti mut samalla tavalla kertomatta syytä. Kaikki oli hyvin, rakkaus vain syveni...
Tekstarilla ilmoitti lopettamisen, ja perui parin viikon päästä. Katui. Kun soitin, haukkui mut puhelimessa, ja sanoi lopettaneensa suhteen. Mut kyllä jätettiin jo sitten viisi aiempaa kertaa ihan kalliolle, ja annoin anteeksi ne. Ihme, ku annoin. Rakkaus on sitä... anteeksiantamista.
Ja olen tosi kunnollinen kaveri. Urheilen, en ryyppää (käytän kylläkin), en polta, opiskelen, hoidan talouteni kunnolla, olen avoin & ystävällinen, keskustelen jopa syvällisesti. Siisti ukko, kykenevä, lapsista pitävä, huolehtiva, hellä, kiltti, turvallinen, uskollinen jne.
Loppujen lopuksi mut vaan heivattiin (asuttiin kuitenkin erillään, mut tiiviisti seurusteltiin runsas kaksi vuotta, ja koettiin PALJON yhdessä) ulos hänen ja lasten elämästä. Syyttä. Eli mulle jäi kysymys; MIKSI?
Fyysisestä kosketuksesta ja näkemisestä on kohta kaksi kuukautta, ja vieläkin ruoka maistuu pahalle, eikä elämästä nauti, vaikka kuinka on aktiviteettia. Itkukin tulee spontaanisti, tunnustan. välillä masentaa, luonnollista.
Sulla se syy kyllä lukee omassa tekstissäsi, eli vastat itse kysymykseesi. Luepa se, niin ehkäpä heräät ajatukseen, että anna sen äijän selvittää asiat ajan kans, ja voi jopa olla, että palaatte.
Tai tehdään yhdessä niin, ettei anneta itseämme kohdella tuolla tavoin, ja etsitään itsellemme uusi elämä. Kun se on löydetty, ei anneta me sen aikaisemman haitata sitä nykyistä tai tulevaa. OK? Taistellaan...
Mä koen ihan samaa kuin sinä. Meillä kaikki oli hyvin ja huolehtinut hyvin yms. Mutta en hänelle kelvannut jostain syystä. Hän etsii ehkä parempaa miestä. Itse en juo, teen kaikki kotityöt, lapsia hoidan, leivon, yms....mutta Matto on vedetty alta liian nopeasti. Täytyy sanoa, että valitettavasti tätä se elämää on. Se on surullista. Olen jo kolmatta kertaa erossa saman vaimon kanssa ja lähti selittämättä. Ruoka ei maistu eikä elämä luista niinkuin pitää. Vaimoani rakastan mutta hän ei....tässä olen toipumassa ja yksin tässä kärsin. Tänään itkin kun on niin tuskainen olo.... On onneton kausi menossa. Huomisesta en tiedä
... syitä tilanteeseen/ eroon minäkin, ja en sellaista järkevää löydä. Tosiaan, kaikki oli hyvin.
ja kiitti viestistä. Lohdutta, kun tietää, että muillekin tapahtuu näin. Oloahan se ei korjaa, eikä tilannetta muuta, mutta auttaa eteenpäin elämässä. sitä tarvitaan, eli tsemppiä.
Eräs tietenkin, joka voi meissä kilteissä miehissä olla, jotta olemme tosiaan liian kilttejä.
Toinen mahdollisuus on, että nainen on dominoiva, jopa narsisti. Näitäkin on...
Pitää nukkua välillä.
Pärjäile, taistellaan!
Tuo tuollanen on kurjaa. Tiedän,että sattuu,suututtaa ja itkettää.
Itse olin suhteessa vuoden,joka oli henkisesti todella rankkaa(alkoholi,henkinen väkivalta jne.) ja lapselleni myös toi miehiä kohtaan jonkin asteista "pelkoa". Vuosi meni ennen kuin "uskalsi" edes miehiä katsoakkaan. Sitten ihastuin,ehkäpä alkoi jo rakastua. Puoli vuotta meni siinä suhteessa,ala-ja ylämäkeä. Sitten loppui seinään,ilman selityksiä. Reilu puoli vuotta meni taas itseään kasaillen ja ei edes hakennut uutta suhdetta.
Vähän aikaan sitten tapasin mukavan miehen,jolla myös lapsi. Olikin sisäisesti ihan jotakin muuta mitä antoi ymmärtää. Taas mieli maassa.
Miten aina voi löytää nuo "rentut" vaikka kahdessa tapauksessa ei ollut merkkejä.
Selityksiä ei saa,missä meni vikaan. Oliko minussa niin paljon vikaa? Miksi? Mitä? Ajatukset pyörii mielessä,masentaa ja itkettää. Miten sitä selität lapselle ettei ihmiset pysy elämässä? Usko menee onneen ja rakkauteen. Eihän tässä uskalla yrittää enää uusia suhteita,tavata ihmisiä. Luottamus menee kaikkeen.
Pakkohan sitä on yrittää uskoa huomiseen....vai mitä? Yksinäisyys lyö vasten kasvoja lapsen mennessä nukkumaan,mutta ei se yksinäisyys aina niin kamalaa ole. Välillä kaipaa ketään,kun huomaa että pärjää yksinkin,mutta olisihan se aikuinen arjessa paljon mukavempaa.
Tosin tällä hetkellä usko on mennyt,ei tässä tilanteessa edes uskalla yrittää mitään muuta,kun jatkaa elämässä eteenpäin.
... teillä on toisenne lapsen kanssa.
Kurjalta kuulostaa sullakin.On se kuitenkin hyvä, ettei tämä maailma ole pelkkiä kyynikkoja. Ja kyllä ne jättäjätkin kärsivät joskus, uskotaan näin. Aina voi analysoida mennytä, mutta sitä ei pysty muuttamaan. Tämän hetken pystyy tekemään itselleen ja muille. Tulevaisuus on huomenna, vasta. Anna ajan kulua. Rakenna itsesi uudelleen, ja antaudu elämään. Tsemppiä. taistellaan.