On tullut lueskeltua hirveesti täällä näitä palstoi ja mä oon huomannut, että ihminen joka on jätetty kaipaa hirveesti sitä rakastaan takaisin. Selväähän tämä on kun olisi halunnut jatkaa suhdetta?
Mutta onko täällä myös tapauksia joissa ihminen joka jätti, onkin halunnut sen kultansa takaisin ? ja jos on niin miten on käynnyt ? Kuinka pitkä teiän ero on ollut ja kuinka tää kaikki alkoi ja tapahtui ?
Halun tietää, koska tällä hetkellä mut on jätetty ja mietin, että tunteeko tämä mun elämäni rakkaus ikävää? Hän sanoi, ettei enään rakasta muo mutta selväähän tuo on ku on vasta kuullut, että mä olin käyttäynyt sitä kohtaan tosi ilkeästi.
Meinaan vaan, että onko mahdollista, että aikaa annettua se tuntis taas rakkautta muo kohtaan? Jos vaan saisin sen tajuamaan, että oon muuttunut.
Mutta onko täällä myös tapauksia joissa ihminen joka jätti, onkin halunnut sen kultansa takaisin ? ja jos on niin miten on käynnyt ? Kuinka pitkä teiän ero on ollut ja kuinka tää kaikki alkoi ja tapahtui ?
Halun tietää, koska tällä hetkellä mut on jätetty ja mietin, että tunteeko tämä mun elämäni rakkaus ikävää? Hän sanoi, ettei enään rakasta muo mutta selväähän tuo on ku on vasta kuullut, että mä olin käyttäynyt sitä kohtaan tosi ilkeästi.
Meinaan vaan, että onko mahdollista, että aikaa annettua se tuntis taas rakkautta muo kohtaan? Jos vaan saisin sen tajuamaan, että oon muuttunut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, mulla kävi niin, että nainen jätti ja ilmoitti parin kuukauden päästä rakastavansa edelleen ja tajusi tehneensä virheen. Otin takaisin, koska minun tunteet ei ollut muuttuneet. Meni puoli vuotta loistavasti, sitten kuin salamaniskusta hän sanoi että haluaa lopettaa suhteen.
Mitään riitoja meillä ei ollut, eikä kolmansia osapuolia. Eromme jälkeen hän on ollut yhteydessä kuukausittain, halusi ilmeisesti jollain tasolla olla ystävä tms. Sanoin ihan vasta, että en voi olla ystävä nyt, ehkä sitten tulevaisuudessa.
Kyllä uskon että exälläsi on tunteet sua kohtaan tallella, joskus sitä vaan ei ajattele suuttuneena asioita objektiivisesti. Ei ne tunteet häviä sormen napsautuksella.
Se että haluaako hän jatkaa tietenkin riippuu siitäkin, miten pahasti oot häntä loukannut, mieti antaisitko itse anteeksi...
Toivotaan että saat elämäsi rakkauden takaisin, niinkuin minä sain edes vähäksi aikaa.
Exästäni en tiedä, mutta enpä häntä enään kaipaakkaan.
mun exä vaan ei oo osoittanut minkään laista vastakaikua mun tunteilleni viimeiseen puoleentoista kuukauteen... sen sijaan se on vaan räkinyt aina päin naamaa ja ollu niin kylmä muo kohtaan vaikka mä oon yrittänyt kaikkeni, että se tuntis olonsa taas tärkeäks ja rakastetuks
Ei sellasta vaan kaipaa :\
Sen sijaan ... tapahtui elämässäni jotain sellaista mitä mä vähiten odotin. Tapasin uuden tytön ja se on kyl tosi ihana :) Toivoa sopii, että se olis "todellinen".
Niin, luovutin, koska en enää jaksanut. Kaipaan, mutten voi sitä hänelle kertoa...se ei olisi tervettä. Hänen 'rakkautensa' ei ollut joko aitoa, tai sitten 'tervettä'. Kyllä hän sanoi rakastavansa usein, minä en niin usein, koska sen sanominen ääneen täytyy tulla juuri oikealla hetkellä ja aidosti sydämestä.
Hän teki paljon pahaa, tietämättään tai tietoisesti ja jälkeenpäin yritti todistella tehneensä vain siksi, että halusi huomiotani ja kaipasi minua. Liian paljon ilkeyksiä tuli, jotta koskaan voisin luottaa hänen vilpittömyyteensä. Silti ikävöin, mutta yksin sisälläni, koska kenellekään en voi totuutta sanoa. Joka päivä mietin häntä, mutta ihan oikeasti ei olisi turvallista sitä hänelle mitenkään kertoa. Aika parantaa haavoja, muttei kokonaan koskaan saa korjattua. Arvet jää, mutta elämä jatkuu. Ja tiedän, että jossain on olemassa se ihminen, joka minua rakastaa ehdoitta. En minä tästä enään nuorene ja elämä on tehty elettäväksi.
Hyviä mietteitä, mutta onko sulle tullut mieleen että rakkaus muutta mieltä ja ehkäpä ero on saannut sun poikaystäväs/tyttöystäväs tajuamaan, mikä sen elämässä oli oikeasti tärkeintä. Ihan niinkuin minullekkin kävi.
Että etkö usko siihen toiseen mahdollisuuteen ? Minusta meistä jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden jos se katumus tulee sydämmestä.
Että hän olisi tajunnut, niin kuin minutkin on saanut tajuamaan.
Niitä 'toisia' mahdollisuuksia oli vuoden aikana monta. Paljon lupauksia, mutta teot kertoivat muuta... Kuinka hän voisi saada luottamuksen takaisin? Kuinka voisin luottaa siihen, että katumuksensa tulisi suoraan sydämestä, kun niin monet kerrat sain kaikesta lopultakin syyt niskoilleni? Ei. En usko enään 'toiseen mahdollisuuteen'. Minä ihan oikeasti pelkään häntä liikaa...vieläkin... Kaipaan vain niitä hyviä puolia, jotka ehkä olivatkin vain kulissia...
toinen osapuoli? Eikö hänkin ansaitsisi sen onnen, siis tietää että häntä rakastaa joku jossain? Niinkuin sanoit se kantaa paljon. Auttaa jaksamaan päivästä toiseen. Tiedätkö kuinka kauheaa yksipuolinen rakkaus on? Ehkä hänkin tietää ettei teillä ole tulevaisuutta ja silti rakastaa, ehdoitta.
Ite olin samaa ihmistä kohtaan se joka jätti, ja joka jäi katumaan sitä. Mulla oli pari säätöä siinä välissä koska koitin kovasti päästä exästä yli vaikka ite jätinkin.. Sain toisen mahdollisuuden, ja sitten.. Erottiin taas.. Nyt sitten haikailen taas hänen peräänsä mutta en halua enää satuttaa häntä, hän on kärsinyt jo tarpeeksi takiani.. Tiedän että hän rakastaa minua vielä, koska tunnusti sen minulle.. Mutta en vain voi enää.. Vaikka haluankin todella vain mennä hänen luokseen ja kertoa tunteistani ja siitä kuinka olen ikävöinyt häntä...
Olin itse myös se joka jätti. Viimeisellä kerralla siis(meillä oli aiemminkin taukoa, mutta palasimme aina yhteen) ja samalla satutin häntä pahemmin kuin osasin koskaan arvatakaan! Mies oli rikki viime kesän minun takiani, mutta välitti edelleen minusta.
En minäkään ole koskaan lopullisesti lakannut välittämästä. Oli vain tunne, että minun piti nähdä maailmaa, ennen kuin voisin sitoutua täydestä sydämestäni, ja sitä en ollut ehtinyt tehdä ennen kun viisi vuotta sitten rakastuimme. Ennen joulua tajusin kuitenkin viimein, että olen valmis asettumaan aloilleni ja haluaisin tehdä sen tämän miehen kanssa. Olin kuitenkin myöhässä, sillä hän oli juuri aloittanut uuden suhteen ja kertoi olevansa onnellinen siinä.
Olen tietenkin onnellinen hänen puolestaan, sen mitä voin tässä tilanteessa. Tällä kertaa olen sitten minä, joka satutti itsensä -ja todella pahasti! Tiedän, että saan syyttää vain itseäni, mutta se koskee silti aivan liikaa.. Ainoa vaihtoehto, millä tätä selitän, on se, että tämä oli minulle erittäin hyvä opetus. Jos ja toivottavasti kun rakastun seuraavan kerran, olen ainakin viisaampi kuin 5 vuotta sitten. Ehkä en menetä enää toista rakkautta...
Jätin itse mieheni kolme vuotta sitten ja aloitin melko pian uuden suhteen. Luulin jo että tämä on se oikea ja luulin päässeeni exästä ylitse. Mutta todellisuus iski yhtäkkiä päin kasvoja ja huomaan rakastavani exää edelleen. Ja tätä nykyistä kohtaan ei ole mitään tunteita enää. Tiedän exän myös kaipaavan. Mitä teen? Kuinka pienenä maanmatosena mun tarvitsee ryömiä exäni eteen anomaan anteeksiantoa?
Tein kerran sen virheen (ja nimenomaan virheen) että aloitin uudestaan suhteen saman poikakaverin kanssa, kenen kanssa tuli ero puoli vuotta aikaisemmin. Ei siitä oikein tullut mitään, ja luulempa että aloimme siksi seurustella uudestaan kun kumppani oli jo tuttu ja "turvallinen." Olisi pitänyt jo kerrasta tajuta etä jos ei toimi niin sitten ei toimi. Uudestaan samaa virhettä en tekisi, vaikka kuinka paljon toista rakastaisi. Siinä suhteessa kumpikin tekisi kuitenkin taas ne samat virheet mitkä aikaisemminki, vaikka kuinka lupaisi ja uskottelisi toiselle että on muuttunut.