Ensivaikutelman merkitys

positiivinen, jotta mieheen haluaa tutustua ja ehkäpä rakastua. Epämiellyttävä rutjake ei muutu kiinnostavaksi ajan myötä, vaikka voissa paistaisi. Toisaalta miellyttävän ensivaikutelman antanut mieskin voi muuttua rutjakkeeksi saatuaan paljastaa mahdollisen henkisen tyhjyytensä. Koskaan mies ei saa mahdollisuutta tutustumiseen, ellei hänessä ole jotain karismaa tai vetoa. Ihastumisesta voin puhua muutaman tapaamisen jälkeen, rakastumisesta kuukausien myötä. Rakkaus astuu ehkä kuvioon parin vuoden kuluttua, eli kun ihminen roolin takana paljastuu kokonaisuudessaan.

ystäväni kommentin ensitreffien jälkeen erään miehen kanssa: "No hänen kanssaan mä en ainakaan mene naimisiin". Nyt ovat olleet naimisissa jo kymmenen vuotta. :) Syynä tuohon lausahdukseen oli ulkonäköön liittyvä asia, mikä oli häirinnyt ystävääni. Rakastuttuaan mieheen tuo asia lakkasi häiritsemästä eikä hän enää edes huomannut koko asiaa.

Naisille merkkaa ulkonäköäkin enemmän siis se, että miehen seurassa on helppo ja hyvä olla. Miehet ovat tässä asiassa onnekkaammassa asemassa verrattuna naisiin.

Olen kyllä kuullut ja hyväksynyt totena, että ensivaikutelma on pääsääntöisesti pysyvä ja ohjaa näkemystä voimakkaasti varsin pitkään.

Silti, voiko ensivaikutelman tehdä vain kerran? Tai voiko ensivaikutelma muuttua radikaalisti? Mieleeni muistuu tapaus jossa ensivaikutelma oli, ei nyt negatiivinen, mutta varsin yhdentekevä. Meni aikaa pari vuotta ja tapasin henkilön uudelleen ja ensivaikutelma (tai mikä sitten oli) oli varsin viehättävä. Sen jälkeen vaikutelma on vain vahvistunut. Että ei se niin armotonta aina ole. Oliko kyse kahdesta eri ensivaikutelmasta vai oliko se yhden vaikutelman tarkentumista?

Yhden kerran muistan jolloin ensivaikutelma oli tympeä, mutta lähempi tunteminen muutti käsityksiäni täysin vastakkaiseen suuntaan. Ei se kovin yleistä kyllä ole.

Ensivaikutelma saattaa antaa ihmisestä täysin väärän kuvan. Ihminen onkin todellisuudessa jotain ihan muuta kuin mitä ensin voisi kuvitella. Naistenmiehet luultavasti osaavat olla hurmaavia ensivaikutelmaltaan. Toisaalta tympeältä vaikuttavat voivat olla todella ihania ihmisiä kun tutustuu paremmin.

Joskus tosin tulee jonkun kohdalla sellainen tunne, että tähän ihmiseen ei voi luottaa, ja jos se tunne on vahva tai tulee sellaisena intuitiivisena, niin se usein pitää paikkansa.

Elikkäs elämäni tähän mennessä ainoa todellinen ihastus oli tällainen:

Luennoitsija astuu lavalle, en edes katso sinnepäin. Korviin osuu ärsyttävä narina joka osoittautuu naisen ääneksi. Se on luennoitsija. Nostan katseeni ja tavallista tavallisempi harmaavarpunen seisoo lavalla jatkaen narinaansa. Itsetietoisessa asennossa se seisoo ja puhuu ihan niinkuin muka tietäisi jotain asiasta, josta takuuvarmasti minä tiedän enemmän. Olen varma, että tämän naisen kanssa en tule toimeen.

Kolmen viikon kuluttua olen korviani myöten ihastunut tuohon naiseen.

Ensivaikutelmateorioilla olen sen jälkeen pyyhkinyt persettä.

eikä ensivaikutelma ole pettänyt kertaakaan. Itse olen kyllä kusettanut itseäni sen ensivaikutelman jälkeen mutta se onkin asia erikseen. Niin ja jokin miehentapainen olen.

Jaaha, Ratikka - luepa nyt oma tekstisi hitaasti ja ymmärtäen. :-)

Väität (1):

Aika rankkaa olisi naisen elämä, jos pitäisi jokaisen vastaantulevan, sopivaan ikähaarukkaan menevän miehen kanssa kuukausikaupalla tapailla ennen kuin tietäisi, että kiinnostaako edes alustavasti. Kyllä muutama sekunti riittää hyvin. Luulenpa, että kyse on siitä, että alun valintaprosessi on niin automaattinen, että ihminen ei huomaa sellaista tehneensäkään. Useimmista "hylätyistä" ei jää minkäänlaista muistijälkeä.

Vaikea kyssäri.

"Jotkut (erityisesti naiset) sanovat, että ihastuakseen heidän täytyy tuntea mies hyvin ja tutustumisvaihe saattaa kestää kuukausia. Tämä ei laisinkaan vastaa omia tuntemuksiani. Jos joku nainen ei ensisilmäyksellä ole viehättävä ollut, ei hän silmissäni ole sellaiseksi myöhemminkään muuttunut."

Naiseksi, joka olen kahden vuorokauden sisään kieltäytynyt kaksista treffeistä (kahden aidosti mukavan oloisen miehen kanssa) en tiedä, olenko oikea henkilö edes pohtimaan tuota...Ei musta kuitenkaan ensivaikutelma ole aina ratkaiseva. Aika monissakin ihmissuhteissa, mitä nyt muistelen, mulle hlö.koht. on käyny niin, että ensivaikutelma ihmisestä on ollut neutraalin luontoinen tms. yleismukava, mutta myöhemmin muuttunut voimakkaasti positiiviseen suuntaan.

En mä tiedä... Kai omalla kohdallani kysymys on joskus enemmänkin riskien ottamisesta ja toisaalta siitä, haluaako minkälaisia suhdekuvioita ts. jännitystä juuri sillä hetkellä elämään. Salamaihastumisia voi niitäkin tapahtua, mutta toisaalta jotkut ihmiset ja heidän luonteensa avautuu vasta laajemman tuntemisen kautta. Ns. 'yleispositiivinen' ensivaikutelma on mulle kuitenkin aina tärkeä. Ikinä en ainakaan edes harkitsisi mitään uusia tapaamisia ihmissuhdemielessä sellaisen ihmisen kanssa, joka alkujaankin on antanut mulle voimakkaan negatiivisen vaikutelman itsestään.

Luulen, että toi kyssäris on todella yksilöllinen juttu itse kullekin.

voivat vaikuttaa negatiivisesti jo ennenkuin ees on ko. ihmistä nähnyt. Ne pohjautuvat usein muilta kuultuihin juttuihin.
Ensivaikutelma voi siis joko vahvistaa tätä tai kumota sen ihan täysin. Riippuu, miten paljon ihminen antaa muiden vaikuttaa omiin mielipiteisiinsä.

Lisäksi vaikuttaa humalatilan vahvuus. Ihan eri asia saada ensivaikutelma jostain ihmisestä kolmen promillen humalassa, kuin selvinpäin.
Kännisen silmä kaunistaa ja varmaan vääristää kokonaiskuvaa.

Kai sitä nyt heti alussa jokainen jakaa ihmiset kahteen joukkoon; niihin, joista pitää ja niihin, joista ei pidä. Voihan ne suuntaan jos toiseenkin muuttua..
Mulla ei ole kyllä silti koskaan muuttunut.
Joko olen pitänyt ihmisestä alusta asti tai sit en. Alitajunnassa vähintään on ollut silloin varoituskolmio kyseisen ihmisen kohdalla.
Ei noita silti montaa oo...ja naisia olleet kaikki nämä joista en ole pitänyt.

.

nainen vastaa:

itselläni on juuri niin, että ensivaikutelma saattaa muuttua hyvinkin paljon tutustumisen jälkeen. Monesti on käynyt juuri päinvastoin, eli mahtavalta vaikuttanut mies olikin liian hyvää ollakseen totta ja mies joka vaikutti ihan tavikselta osoittautuikin loisto tyypiksi.

Iän myötä sitä, tietenkin oppii paremmaksi ihmistuntijaksi ja tietyntyyliset ihmiset kuten seikkailijat ja ihmssuhdepelurit oppii tietyistä toiminta-tavoista tunnistamaan nopeasti. Ihan parissa sekunnissa sitä vaikutelmaa ei kuitenkaan saa ja voi mennä päivä-/pari ennekuin huomaa millainen ihminen todellisuudessa on.

Tuo sama pätee itseasiassa tuntemiini naisiinkin. Ystävystyessäni olen saattanut muutta paljonkin käsitystä kyseisestä naisesta siitä mitä se oli ensi-tapaamisella. Sen jälkeen arvioin vasta ihmisen ulkonäön. Minun silmissäni huonosti käyttäytyvä, ilkeä ihminen näyttää rumalta vaikka hän olis kuin sliipattu, hoikka tms. Kun taas lämminsydäminen, mukava ja fiksu ihminen näyttää kauniilta ja miellyttävältä. Eli sliipattu kiiltokuva ihminen rumenee silmissäni mikäli hän paljastuu ikäväksi luonteeltaan...jännä juttu?

Sellaisessa tilanteessa pysähtyy maailma ja kaikki materia sillä sekunnilla
pysymättömästi, lähtemättömästi. Kuin amerikkalaisissa elokuvissa kirjaimellisesti.

Tulevaisuudessa toisen kielteiset ja myönteiset piirteet tulevat ajan kanssa
paremmin tutuiksi, kuin rippileirillä konsanaan. Sitten kun valinnan hetki tulee,
ottaako vai jättää, jää jokaisen itsensä arvioitavaksi.

Puhut ihan asiaa.

naista olemasta objektiivinen ulkonäön suhteen, miehillä tätä ei luonnollisestikaan tapahdu. Kun nainen on ihastunut mieheen, hän näkee tämän komeana, vaikka hän ei oikeasti olisikaan. Jos mies on komea, niin kai häneen voi jonkinlaista kiinnostusta tuntea jo ensisilmäyksellä. Jos taas ei, niin pitää tutustua luonteeseen. Kukaan ruma ei muutu komeaksi, mutta tavis muuttuu kyllä, jos hänellä on ihana luonne. Samoin komea voi muuttua rumaksi kusipäisen luonteen perusteella. Ainoa asia, jota henkilökohtaisesti pystyn tuntemaan ulkonäön perusteella on lievä kiinnostus ja sekin perustuu enemmän olemukseen, kuin ulkonäköön. Minusta ulkonäöstä voi kiinnostua, mutta ihastumiseen vaaditaan luonne. Mä oletan, että kutsut kiinnostusta ihastukseksi ja kiintymystä rakkaudeksi? Minusta tuo neljä on ihan eri tunteita.

Sinä sekoitat ihmiset, jotka valitsevat kumppanin tunteen perusteella ja ihmiset, jotka valitsevat kumppanin himon ja järjen perusteella. Ensimmäiset tosiaan tarvitsevat tuon tutustumisen, toisille taas oleellinen asia on ulkonäkö, jonka tietysti näkee heti.

tykkää kaivella näköjään vanhoja...

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, mutta meitä on kovin erilaisia. Miulta kun vie jalat alta, niin ne menee het, tai ei koskaan.