Vuodatetaanpa omaa suht surkeaa tilannettani. Parin viikon päästä mittariin pamahtaa 21 vuotta ja sukupuol on mies.
Olen kuulunut nykyiseen ystäväporukkaani 18 vuotiaasta asti eli nyt 3 vuotta (kaikki miehiä)Silloin kaikki meistä oli sinkkuja. Yökerhoissa viikonloppuisin pyörittiin ja monesti sitten porukalla mietittiin että ei ole helppoa löytää tyttöystävää, silloin ei oikein kenelläkään natsannut. edelleen tulee baanalla käytyä kerran viikossa.
Nyt siten huomaan tulleenki tilanteeseen että olen viimeinen tästä porukassa joka on edelleen sinkku. tähän tilanteeseen en todellakaan kuvitellut joutuvani vielä pari vuotta sitten. Näillä kavereillani näyttää olevan kohtuu vakavat suhteet menneillään, hyvä heille ja tottakai olen tyytyväinen ystävieni puolesta enkä todellakaan tunne mitään kateutta tai katkeruutta heitä kohtaan.
Tällälaisissa tilanteissa vaan se oma onneton naistilanne tulee esiin entistä selvemmin ja olen helvetin ahditsunut siiä että minä olen vieläkin sinkku.
Tätä tekstiä ei saa ymmärtää väärin. en todellakaan halua tyttöystävää vain sen takia että kavereillakin sellainen on vaan motiivini ovat täysin terveet ja normaalit eli halu saada kumppani niinkuin se on suurimmalla osalla ihmisistä. kaipaan läheisyyttä, rakkautta ja tottakai seksiäkin.
Mutta sitä ei voi kiistää etteikö tämmöinen ylläkertomani tilanne saa aikaan entistä masentuneemman olon asian takia. tätä sinkkuuta oli paljon helpompi silloin käsitellä ja purkaa kun oli kohtalotovereita lähellä, nyt niitä ei enää ole ensimmäsitäkään. se oli hieman helpompaa kun kaverit olivat samassa veneessä.
Tulee aina hieman haikea ja surullinen fiilis kun illainstujaisissa muut istuvat tyttöystävä kainalossa ja näyttävät rakastuneilta ku minä porukan ainoana paikalla sinkkupoikana. ei se hyvältä tunnu. onneksi sentään näillä seurustelevillä ysävilläni on edelleen aikaa minulle, siitä tottakai olen kiitollinen.
Olen näköjään se tyyppi tästä porukasta joka sai paskat kortit naismarkkinoille. on luuseri olo.
Täysin onneton suhari en sentään naisrintamalla ole ollut sillä on minulla sentään tilillä 3 kappaletta yhden yön juttuja ja muutama suhteentynkä mutta todella äkkiä minulla kaikki jutut ovat loppuneet. en siis ole vielä koskaan seurusellut.
Kun jotakin naista Olen alkanut tapaileen on se poikkeuksetta mennyt niin että niihin joihin itse olen ihastunut niin tyttö ei ole sitten ihastunut minuun ja ne tapaukset jotka itseä ei sitten lopulta sytyttänyt ihastuivat minuun. On se niin uskomatonta että aina käy näin, turhauttaa.
joskus tulee kelailtua sitä että pitäisikö vain ottaa joku sellainen nainen johon nyt jossain on tutustunut ja se osoittaa ihastusta minua kohtaan vaikka se nainen ei itseä juuri sytytäkkään. Näitä tapauksia nimittäin muutamia on ollut ja olen monesti miettinyt teinkö oikeen kun laitoin jutun heti alkuunsa poikki ku nainen kuitenkin osoitti aitoa kiinnostusta minua kohtaan. syyt ovat olleet siinä että naisen ulkonäkö ei ole minua siinä mielessä kiinnostanut tai sitten luonne ei ole ollut minulle sopiva.
Tuleehan siitä hieman paska fiilis silloin kun joskus tutustuu sellaiseen naiseen joka ihastuu minuun mutta en tunne naista kohtaan samalla lailla ja joudun laittamaan jutun poikki. sellaisia tapauksia nimittäin ei paljoa ole ollut että tyttö olisi minuun ihan kunnolla ihastunut. ei ne todellakaan mitään vastenmielisiä naisia ole olleet vaan ei vain ole sitä oikeanlaista kiinnostuksen tunnetta minuun syttynyt näissä tapauksissa, turha varmaan silloin mitään juttua edes yrittää?
eikö se näin ole ettei kannata alkaa sellaisen kanssa seurustelemaan joka ei kaikinpuolin ja kunnolla sytytä ja saa sitä kunnon ihastumisen tunnetta aikaan? oli se syyt sitten mikä tahansa siihen miksei täysillä kiinnosta niin ei kannata alkaa seukkailemaan. mielipiteitä tähän??
rimakaan minulla ei liian korkealla ole. Mutta joitain vaatimuksia tottakai on eikä minulle kuka tahansa kelpaa. Realismin ja järjen pidän kuitenkin tässä rimnakorkeuden suhteen mukana enkä todellakaan vaadi naiselta liikoja.
Tidostan myös sen että itse en mikään huippuluokan tapaus ole että voisin pitää rimaa äärettömän korkealla. Toisaalta ei se rima mitenkään erityisen matalallakaan missään nimessä ole.
Nämä ystäväni jaksavat aina tsempata minua ja ovat kuulemma ihmeissään siitä miksei minulla ole naisrintamalla vielä natsannut.Enkä kyllä mielestäni ole yhtään se rumempi kuin nämä ystävänikään, muutaman kohdalla ihan päinvastoin.
Onneksi on sentään hyviä ystäviä, rakkaus elämästäni sen sijaan puuttuu kokonaan.
Ja vielä lopuksi sanon vielä sen että en haje tyttöystävää sen takia että kaikilla kavereillakin on! vaikka kaikki ystäväni olisivat sinkkuna haluaisin ja etsisin tyttöystävää ihan niinkuin tähänkin asti, tämä tilanne vaan muistuttaa karulla tavalla aina siitä että edelleen yksin ollaan.
Olen kuulunut nykyiseen ystäväporukkaani 18 vuotiaasta asti eli nyt 3 vuotta (kaikki miehiä)Silloin kaikki meistä oli sinkkuja. Yökerhoissa viikonloppuisin pyörittiin ja monesti sitten porukalla mietittiin että ei ole helppoa löytää tyttöystävää, silloin ei oikein kenelläkään natsannut. edelleen tulee baanalla käytyä kerran viikossa.
Nyt siten huomaan tulleenki tilanteeseen että olen viimeinen tästä porukassa joka on edelleen sinkku. tähän tilanteeseen en todellakaan kuvitellut joutuvani vielä pari vuotta sitten. Näillä kavereillani näyttää olevan kohtuu vakavat suhteet menneillään, hyvä heille ja tottakai olen tyytyväinen ystävieni puolesta enkä todellakaan tunne mitään kateutta tai katkeruutta heitä kohtaan.
Tällälaisissa tilanteissa vaan se oma onneton naistilanne tulee esiin entistä selvemmin ja olen helvetin ahditsunut siiä että minä olen vieläkin sinkku.
Tätä tekstiä ei saa ymmärtää väärin. en todellakaan halua tyttöystävää vain sen takia että kavereillakin sellainen on vaan motiivini ovat täysin terveet ja normaalit eli halu saada kumppani niinkuin se on suurimmalla osalla ihmisistä. kaipaan läheisyyttä, rakkautta ja tottakai seksiäkin.
Mutta sitä ei voi kiistää etteikö tämmöinen ylläkertomani tilanne saa aikaan entistä masentuneemman olon asian takia. tätä sinkkuuta oli paljon helpompi silloin käsitellä ja purkaa kun oli kohtalotovereita lähellä, nyt niitä ei enää ole ensimmäsitäkään. se oli hieman helpompaa kun kaverit olivat samassa veneessä.
Tulee aina hieman haikea ja surullinen fiilis kun illainstujaisissa muut istuvat tyttöystävä kainalossa ja näyttävät rakastuneilta ku minä porukan ainoana paikalla sinkkupoikana. ei se hyvältä tunnu. onneksi sentään näillä seurustelevillä ysävilläni on edelleen aikaa minulle, siitä tottakai olen kiitollinen.
Olen näköjään se tyyppi tästä porukasta joka sai paskat kortit naismarkkinoille. on luuseri olo.
Täysin onneton suhari en sentään naisrintamalla ole ollut sillä on minulla sentään tilillä 3 kappaletta yhden yön juttuja ja muutama suhteentynkä mutta todella äkkiä minulla kaikki jutut ovat loppuneet. en siis ole vielä koskaan seurusellut.
Kun jotakin naista Olen alkanut tapaileen on se poikkeuksetta mennyt niin että niihin joihin itse olen ihastunut niin tyttö ei ole sitten ihastunut minuun ja ne tapaukset jotka itseä ei sitten lopulta sytyttänyt ihastuivat minuun. On se niin uskomatonta että aina käy näin, turhauttaa.
joskus tulee kelailtua sitä että pitäisikö vain ottaa joku sellainen nainen johon nyt jossain on tutustunut ja se osoittaa ihastusta minua kohtaan vaikka se nainen ei itseä juuri sytytäkkään. Näitä tapauksia nimittäin muutamia on ollut ja olen monesti miettinyt teinkö oikeen kun laitoin jutun heti alkuunsa poikki ku nainen kuitenkin osoitti aitoa kiinnostusta minua kohtaan. syyt ovat olleet siinä että naisen ulkonäkö ei ole minua siinä mielessä kiinnostanut tai sitten luonne ei ole ollut minulle sopiva.
Tuleehan siitä hieman paska fiilis silloin kun joskus tutustuu sellaiseen naiseen joka ihastuu minuun mutta en tunne naista kohtaan samalla lailla ja joudun laittamaan jutun poikki. sellaisia tapauksia nimittäin ei paljoa ole ollut että tyttö olisi minuun ihan kunnolla ihastunut. ei ne todellakaan mitään vastenmielisiä naisia ole olleet vaan ei vain ole sitä oikeanlaista kiinnostuksen tunnetta minuun syttynyt näissä tapauksissa, turha varmaan silloin mitään juttua edes yrittää?
eikö se näin ole ettei kannata alkaa sellaisen kanssa seurustelemaan joka ei kaikinpuolin ja kunnolla sytytä ja saa sitä kunnon ihastumisen tunnetta aikaan? oli se syyt sitten mikä tahansa siihen miksei täysillä kiinnosta niin ei kannata alkaa seukkailemaan. mielipiteitä tähän??
rimakaan minulla ei liian korkealla ole. Mutta joitain vaatimuksia tottakai on eikä minulle kuka tahansa kelpaa. Realismin ja järjen pidän kuitenkin tässä rimnakorkeuden suhteen mukana enkä todellakaan vaadi naiselta liikoja.
Tidostan myös sen että itse en mikään huippuluokan tapaus ole että voisin pitää rimaa äärettömän korkealla. Toisaalta ei se rima mitenkään erityisen matalallakaan missään nimessä ole.
Nämä ystäväni jaksavat aina tsempata minua ja ovat kuulemma ihmeissään siitä miksei minulla ole naisrintamalla vielä natsannut.Enkä kyllä mielestäni ole yhtään se rumempi kuin nämä ystävänikään, muutaman kohdalla ihan päinvastoin.
Onneksi on sentään hyviä ystäviä, rakkaus elämästäni sen sijaan puuttuu kokonaan.
Ja vielä lopuksi sanon vielä sen että en haje tyttöystävää sen takia että kaikilla kavereillakin on! vaikka kaikki ystäväni olisivat sinkkuna haluaisin ja etsisin tyttöystävää ihan niinkuin tähänkin asti, tämä tilanne vaan muistuttaa karulla tavalla aina siitä että edelleen yksin ollaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan fiksulta kaverilta vaikutat joten ajattelin vastata. Olet vielä aika nuori - tiedän ettet ehkä omasta mielestäsi ja ei se luonnollisesti lohduta tippaakaan tässä vaiheessa. Kuitenkin tosiasia on se, että elämä on vasta edessäsi.
Itselläni ei tuossa vaiheessa ollut takana juuri enempää suhderintamalla kuin mitä itse kerrot. Sitten yht äkkiä pari suhdetta putkeen ja kuinka ollakkaan vasta 24 täytettyäni menin jo naimisiin ja 7 vuotta menikin hyvin ennen eroa. Sen jälkeen on ollut muutama ( 6kk) suhde, mutta ei sen enempää. Olen silti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tiedän että muita ikätovereita on samassa tilanteessa.
Älä vain tee sitä virhettä, jossa ryhdyt suhteeseen tytön tai naisen kanssa josta et ole oikeasti kiinnostunut. Se ei pidemmän päälle kestä ja tunnet sitten vain olosi onnettomaksi, ajaudut pettämään tai sitten vain teen tämän naisen elämän surulliseksi eroamalla. Jollei hän siis kerkee ensin, naisilla on tapana vaisttota nämä asiat ennen miestä.
Älä luovu toivosta. Ole oma itsesi ja kuuntele sydäntäsi. Äläkä tuijota kelloa.
Ihan fiksulta kaverilta vaikutat joten ajattelin vastata. Olet vielä aika nuori - tiedän ettet ehkä omasta mielestäsi ja ei se luonnollisesti lohduta tippaakaan tässä vaiheessa. Kuitenkin tosiasia on se, että elämä on vasta edessäsi.
Itselläni ei tuossa vaiheessa ollut takana juuri enempää suhderintamalla kuin mitä itse kerrot. Sitten yht äkkiä pari suhdetta putkeen ja kuinka ollakkaan vasta 24 täytettyäni menin jo naimisiin ja 7 vuotta menikin hyvin ennen eroa. Sen jälkeen on ollut muutama ( 6kk) suhde, mutta ei sen enempää. Olen silti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tiedän että muita ikätovereita on samassa tilanteessa.
Älä vain tee sitä virhettä, jossa ryhdyt suhteeseen tytön tai naisen kanssa josta et ole oikeasti kiinnostunut. Se ei pidemmän päälle kestä ja tunnet sitten vain olosi onnettomaksi, ajaudut pettämään tai sitten vain teen tämän naisen elämän surulliseksi eroamalla. Jollei hän siis kerkee ensin, naisilla on tapana vaisttota nämä asiat ennen miestä.
Älä luovu toivosta. Ole oma itsesi ja kuuntele sydäntäsi. Äläkä tuijota kelloa.