Oletko pettynyt vastakkaiseen sukupuoleen? Miksi?
Kysymys naisille.
,,.,.,.,,..,,.,.,.
171392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En parisuhdemielessä. Ei ole aihetta.
Kaippa se liittyy vastuunpakoilemiseen, ja vapaamatkustamiseen parisuhteessa. Jonkun pitää myös ne ikävät velvollisuudet hoitaa, ja miksi se aina olen minä?
No, kaikkea ei voi saada, joten pidänpä sitten huolen myös siitä ettei toinenkaan osapuoli kaikkea saa... (näin vältän hyväksikäyttö-fiilikset, jotka kohdistuvat minuun)
"joten pidänpä sitten huolen myös siitä ettei toinenkaan osapuoli kaikkea saa..."
pahoinvointinne vain syvenee, kun ilkeyttä kylvetään. Olkaa rehellisiä toisillenne ja erotkaa mielummin. On typerää kiusata ja aiheuttaa paha olo toiselle!
Olen pettynyt ja siksi, että hän ei suostu kertomaan, mikä nyppii. Tai edes keskustelemaan aikuisen tavoin. Taas turhaa vouhotusta mun puolelta ja mies osoittautuu luuseriksi! Että mua ottaa päähän, perkele!
Olen. Siksi.
kyllä - mun kohdalle on osunut vain miehiä joilla on alkokoholiongelma tai jotka eivät osaa puhua. Kun tulee pienikin ristiriita niin juostaan karkuun eikä selvitetä asioita ; (
Yksi tapaus, jossa yhtäkkiä ratkesi ryyppäämään viikoiksi. Oma veli ja muutama muu hullu. Miksi kysyt? Kai nyt kaikki joskus elämässään pettyvät ihmisiin, myös miehiin.
Että jokainen voisi kenties itse miettiä sitä, että miten voisi olla aiheuttamatta pettymystä sen sijaan, että syyllistäisi muita. Kai nyt jokaisella pettyneellä on itselläkin parantamisen varaa? Tein saman kysymyksen miehille myös miehen logiikan puolella. Aika hiljaista sielläkin. Onko kuitenkin kyse siitä, että lähes jokainen pettynyt ja valittava on loppupelissä pettynyt itseensä ja ei uskalla myöntää sitä itselle?
...sitä on itseensä pettynyt, lähinnä siltä pohjalta että onkin pitänyt ylipäänsä kenellekään minkäänlaisia valtuuksia omaan elämään mennä antamaankaan. Ja ylipäänsä koko epäonnistumisen tunne.
Ja kyllä, mietin itse paljonkin asioita yleensäkin kaikessa elämässä siltä kantilta mitä olisin ehkä itse voinut tehdä toisin. Vaan arvaas mitä? Kyllä se yksipuolinen toisten ihmisten parhaan ajattelu hieman raskaaksi ajan myötä käy. Suurimmalta osaltahan jää koko tietoinen "uhraus" huomaamatta kokonaan, otetaan asiat ihan itsestäänselvyytenä tai äärimulkvistien kohdalla iloitaan siitä että ollaan saatu jotenkin huijattua heikompaa kun ei oma mielikuvitus riitä tajuamaan että voitto voi olla myös luovutussellainen. Ja seuraavaksi näemme onnettoman ajattelijan itkemässä täällä pahaa oloaan, jolloin kanssakeskustelijat pääsevät taivastelemaan mokomaakin kynnysmattoa kun on antanut itsellensä pahaa tapahtua.
Että tämmöinen lopputulos siitä tulee kun alkaa oikein miettiä sitä omaa parantamisen varaansa.
Ps. Samoilla linjoilla kuin nimimerkit kyllä, pikku-sisko ja Carabelle
vaikka en samaa sukupuolta kanssanne olekkaan. On vaikeaa elää nykyajassa pettymättä ihmisiin. Se on niin ikävä tosiasia, että suurin osa ihmisistä ei vaan ole hyviä. Ne ei ole läpeensä pahojakaan. Ei. Ne ei vaan ole yksinkertaisesti hyviä. Ne on sokeita. Ei sen kummempaa.
Unohtui kertoa, että tällä aloituksella oli tarkoitukseni saada ne ruikuttavat miehet lukemaan tätä. Ei syyllistää naisia. Että ne ruikuttavat miehet voisi lukea vastauksia täällä ja ottaa kenties jotain opiksi sekä katsoa myös itseensä. Ja sitten sama asia toisinpäin miehen logiikan puolella. Pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen on kuitenkin puolin ja toisin. Vähän on tehtävissäkin puolin ja toisin, jos osapuolet edes tiedä tai ymmärrä mistä pettymykset johtuu.
olen, koska haluan ajatella, että ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, mutta kun nyt kysytään suoraan, niin vastaan: olen (myös) pettynyt.
Syitä:
- miehet haluavat aina omistaa naisen (en ole ns. vaimo-tyyppiä; en ole halunnut perustaa perhettä)
- miehet ovat vahvan naisen kanssa kuin pikkupoikia; koettelevat naisen käsrivällisyyttä aivan kuin tämä olisi heidän äitinsä (esim. katoamalla päiväkausien ryyppyreissuille)
- miehistä ei ole ed. mainusta syystä antamaan henkistä tukea vahvalle naiselle; nainen on se, joka yksipuolisesti tukee miestä
K y l l ä olen pettynyt.
Miksikö?
Aikaisemmin olen ollut naiivi, olen alentunut samalle tasolle. Viime aikoina minua on muuten vaan viilattu linssiin ja manipuloitu x( Tuloksena päätelmä siitä kuinka vääriin ihmisiin sitä voikaan välillä olla lääpällään ja minkä takia!? Oli itsetutkiskelun ja analyysin aika kyökkipsykologian avulla :D Ja sitten kurkistus peiliin.
Vahvistuminen alkoi ja sillä tiellä olen edelleen, vaikka takapakkia meinasi tulla. Onneksi se olikin vain mutka matkassa ;D
Juu, onhan sitä tullut petyttyä miehiin, tasan tarkkaan laskettuna kolmeen mieheen elämäni aikana..
Syyt? Miehet ovat ilmeisesti olleet minulle vääränlaisia, sillä yksikään heistä ei ole todellakaan suostunut joustamaan minunkin hyväkseni/mahdollisen parisuhteen hyväksi.
Ensimmäisellä oli toisaalta erilaiset mielipiteet parisuhteesta ja toisaalta haluja olla kanssani, eikä turn on-turn off-suhteesta tullut oikein mitään.. Toinen taas pelaili aikansa jotain pelejä kanssani, ehta pelimies siis kenties.. Kolmas kyllä varmaan rakasti aidostikin elämää paljon kokenena ja minua vanhempana, mutta mm. entisenä mallina (en silti yleistä entisiä malleja :)) hän edelleen taisi elää siitä mistä naisia on syytetty näillä palstoilla, so. huomiosta. Tosin minun huomiollani ei ollut enää paljoakaan aika tai tilaa.. Yhteistä aikaa löytyi muutenkin hyvin niukasti ainaisten töitten takia..
Mutta elämä jatkuu, taidan olla vastakkaisen sukupuolen sauhteen vielä optimisti kun vieläkin uskon löytäväni miehen, jonka kanssa sujuu entisiä paremmin. Jos jotakin olen oppinut, niin alusta alkaen ottamaan miehen luonteesta paremmin selvää ja etenemään varovaisemmin..
Pettymystä on vaikea välttää, jos on miehiä ystävinä. Joikainen noista ajattelee pissavehkeillään, eikä parisuhde ole ihan sitä mitä minä naisena sen olen ajatellut olevan.
Uskollisuutta, rehellisyyttä, avoimmuutta, läheisyyttä ja niinkin naiivi olen ollut, että olen kuvitellut siihen liittyvän sellaista kuin rakkaus.
Harva mies kestää "yksinoloa" tai edes tuntee itseään tarpeeksi antaakseen sille toiselle osapuolelle oman itsensä.
Nainen on miehen jatke, mitä mitataan monilla mittareilla. Ulkonäkö, seksuaaliset taidot, vaimoainekset jne.
Parisuhde on elmään kuuluva peli, mikä koetaan rajoittavaksi, mutta ah niin tarpeelliseksi jotta mies voi tuntea olevansa kokonainen.
Parisuhteessa voidaan valehdella sumeilematta, toisinaan syystä ettei toinen loukkaannu ja tai ala itse tekemään typeryyksiä.
Jos mies pettää, se on jätkäporukassa kurko, jos kurkon nainen pettää sen saa piestä.
Miehet on lojaaleita toisilleen, näennäisesti.. Kun on tarpeeksi vauhtia päässä, on kaikki sallittua, kunhan kukaan ei tee itselle sitä mitä mies on itse tekemässä.
Kaikki yhden, ja yksi kaikkien puolesta, kunnes tulee ongelmia. niihin ei mies puutu, jokainen hoitakoon ne niin kuin parhaaksi näkee, sillä puuttuminen on akkojen hommaa.
Huoh, johan sitä on siinäkin.. Tähän päälle muutama viimeisin baarireissu, missä varsinkin varatut miehet on seksiä vonkaamassa niin mihinkäs lopputulokseen tässä voi tulla?
-Naisten on aivan turha kuvitella, että ihminen on yksiavioinen..
Koska poikaystäväni ei osaa puhua asioista yritän ymmärtää häntä kaikin tavoin ja joustaa niissä asioissa missä hän haluaa..Hän ei huomioi minua tarpeeksi.. ex petti... jaa öö sit on näit juoppoj ollu.... miehet haluu vaan seksiä naisiltä.. muuten valehtelevat!
pettynyt.
Olen vain pettynyt omiin odotuksiini miesten suhteen.