Tervehdys kaikille vaan tasapuolisesti.
Ajattelin polkaista pystyn ketjun, jossa jokainen halukas voisi kertoa oman tarinansa työllistymisestään ja työttömänä oloajastaan. Eli hieman gallupin tapaista tässä ajattelin tehdä. Toivon että tämä ketju pysyisi mahdollisimman asiallisena. Eli:
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
-Miten sait töitä (kanava)?
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Ajattelin polkaista pystyn ketjun, jossa jokainen halukas voisi kertoa oman tarinansa työllistymisestään ja työttömänä oloajastaan. Eli hieman gallupin tapaista tässä ajattelin tehdä. Toivon että tämä ketju pysyisi mahdollisimman asiallisena. Eli:
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
-Miten sait töitä (kanava)?
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
Olin työttömänä viisi kuukautta. Oli ties kuinka mones kerta samassa tilanteessa.
-Miten sait töitä (kanava)?
Kaverin kautta, eka kerta sattui tällainen tuuri.
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
Olen päälle 30 vee.
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
Olen joka kerta työttömänä ollessani varma, että en enää ikinä saa töitä, tai ainakaan omalta alalta.
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Olen omalla alallani tällä hetkellä.
Niin laitetaanpa tähän nyt sitten omatkin kommentit.
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
Nyt on kolmas kerta kun olen työttömänä ja sitä on jatkunut kutakuinkin yksi vuosi. Katkona on pari lyhyttä pätkää. Nyt yhtäjaksoista 5,5 kk.
-Miten sait töitä (kanava)?
Eli työttömänä. Muutoin olen saanut töitä tutun kautta, kyselemällä ja mollin kautta hakemalla.
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
Kolmissakymmenissä.
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
Raskasta on ja aika epätoivoinen on olo välillä. Nyt tuntuu siltä etten saa oman alani töitä enää koskaan. Asiaa ei helpota jatkuvat kielteiset vastaukset eikä se ajatus siitä, että olen tuhlannut vuosia koulun penkillä turhaan.
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Edelliset työpaikat tuntuvat olevan pikemminkin taakkoja, koska ne ovat kaikki muutaman kuukauden pätkiä tai opintoihin liittyviä työharjoitteluja, joilla tuntuu CV:ssä olevan kovin vähäinen painoarvo. Lisäksi olen tehnyt niin monelaista hommaa, että CV on "sillisalaattia", vaikka olen sitä paikkojen mukaan koittanut räätälöidäkin.
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
Sain vakituisen työpaikan vähän ennen valmistumistani. En siis ollut työttömänä hetkeäkään.
-Miten sait töitä (kanava)?
AMK-opintoihin kuuluvan työharjoittelun kautta. Yritys jonne tein harjoitteluni tarjosi vakituista työsopimusta heti harjoittelun päätyttyä.
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
25v
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
Olen aina luottanut työllistyväni. Ehkä tyhmän sokeaa luottamista, mutta näin on vain ollut.
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Olen omalla alallani koulutusta vastaavissa tehtävissä, aivan AMK:n suuntautumisvalintaa myöten.
Työelämässä olen ollut noin neljä vuotta, työttömänä en tästä päivääkään.
soittelin yrityksiin, tuttavien kautta
alle 30-vuotias
Työttömänä en ole ollut
Päivääkään en ole omalla alallani ollut töissä, mikä harmittaa.Oman alan työnsaanti tyssää juuri työkokemuksen puutteeseen. Uutta ammattia hankin, sillä työllistyminen omalla alalla on epätodennäköistä.
Työttömänä ollu elämän aikana 9kk putkeen, heti valmistumisen jälkeen.
Eka oikea työpaikka löyty mollin kautta. Olin työttömänä ollessani "ajanvietekoulussa" (eli sain sen 8e(?) enempi ku kävin parina iltana koulussa/kurssilla) ja sen kautta olin työharjottelupaikassa. Opiskelu ja työharj.paikka olivat sopiva silta työpaikkaan, jonka sain silloin. Paikka irtos kai sen takia, että haastattelija oli aivan huippu ja meillä on/on ollu samoja "ongelmia". :) Paikan saatua sekä työharjottelupaikka että koulu jäivät.
Muut työt on löytyny kyselemällä. Tosin ne onkin ollu niitä mihin pääsee kuka tahansa, joka haluaa.
Ikä lähempänä kolmeakymmentä.
Aika turhauttavaa oli toi työttömyys. Olin jo siinä uskossa, että en saa mitään paikkaa ja hain opiskelupaikkaa muualta ja toiselta alalta.
Päivääkään en oo suoranaisesti koulutusta vastaavaa työtä tehny. Syynä se, että työnantajat vaatii alalta 2v työkokemusta ja erään kalliin (jos olisin firmassa sisällä niin työnantaja kustantaisi, mutta kun en oo...on maksettava ite)kurssin käymistä. Kuinka tuo olisi ollu vastavalmistuneella mahdollista?
Nykyisiin hommiin ei paljoa oo taustoista kyselty. Oon menny haastatteluun ja siinä onkin jo sopimus nenän edessä. :O
Aika nuoria vastaajia, joten tässä vähän eri ikäluokkaa
-kokonaan työttömänä muutaman kuukauden, sellaisia pikkuhommia siinä välillä soviteltua päivärahaa nostaen, tarkkaa aikaa en oikein osaa sanoa. Enimmillään kokopäivätöiden välillä on ollut n. vuosi, mutta en siis täystyöttömänä.
-työtä olen saanut vaikka miten. Itse hakemalla, käymällä kysymässä, tukityötä..varmaan kaikkea mahdollista, yhdessä vaiheessa myös yritystoimintaa
-kuulun välille 40-50 v.
-Olen vihannut itseäni työttömänä ollessani, myönnän harkinneeni jopa itsemurhaa, mutta perheeni olemassaolo on estänyt sen tekemästä. Toisaalta perheen vuoksi työnhakualuettakin olen joutunut rajaamaan
Nyt en ole töissä, vaan uudelleenkoulutuksessa. Työssä ollessa on ollut moninverroin helpompaa päästä haastatteluun kuin työttömänä. Harjoitteluja ei erikoisemmin ole arvostettu, eikä tukityötä jos se jotenkin on käynyt selville.
Vielä lisää: En uskonut, että koskaan joutuisin työttömäksi, koska olen aina ollut ahkera, pidetty työntekijä ja aktiivinen. Mutta niin vain kävi ja sen jälkeen työelämään takaisinpääsyyn on saanut tehdä hartiavoimin töitä. En usko enää oikein pätkieni takia mihinkään pääseväni, kun tässä iässä pitäisi olla pitkiä kokemuksia yhdestä paikasta. Luultavasti oma yritys on ainoa vaihtoehto ja tässä opinnon ohella teen jo oheistyötä sen eteen. Sen sanon, että jos joskus palkkaan ihmisiä, niin työttömyysjakso voi olla ihan positiivinen juttu, se opettaa nöyryyttä. Kunhan jotain on yritetty tehdä, se riittää. Omahyväisiä ihmisiä en voi sietää.
Minäkin olen vanhemmasta ikäluokasta. Olen ollut useasti työttömänä, oikea pätkätöiden erikoistuntija.Nyt olen ollut kolmisen kuukautta kotosalla.Työt olen saanut yleensä itse hakien moneen eri paikkaan, työkkäristä en ole koskaan saanut töitä.En edes käy koko laitoksessa.Työhaastatteluissa lyhyitä työpätkiä saa kyllä selitellä ja monesti haastattelut ovat muistuttaneet inkvisition kuulustelua. Olen kuitenkin ahkera ja tunnollinen työntekijä ja myös pidetty työpaikoillani.
Minäkin olen harkinnut omaa yritystä, mutta pääoma vaan puuttuu.
Työttömyys on todella masentavaa, ja se vaikuttaa kaikkeen elämässä; parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin, omanarvontuntoon ja itsetuntoon.Joskus ihmettelen, että miten voi työelämässä olla näin huono tuuri. Mietin myös usein mikä vika minussa on, kun muutkin työllistyvät, mutta en minä.
"Joskus ihmettelen, että miten voi työelämässä olla näin huono tuuri. Mietin myös usein mikä vika minussa on, kun muutkin työllistyvät, mutta en minä."
Tuo oli just niin kuin mä olisin sen kirjoittanut. Mä en tiedä olenko mä vanhempaa vai nuorempaa ikäluokkaa kun olen vähän yli kolmekymppinen, mutta musta kuitenkin välillä tuntuu että mä olen jollain mustalla listalla, kun muut työllistyvät sentään joskus, mutta mä en ikinä.
Mulla on parikin amk-tutkintoa, joiden lisäksi olen käynyt muutamia lyhyempiä kursseja, mutta työkokemusta mulla on säälittävän vähän - sitä kun on vähän vaikea saada, kun ei pääse töihin. Enkä todellakaan ymmärrä, miksi en pääse. Aiemmista työpaikoistani olen saanut todella hyvät arvostelut. Olen hakenut töitä suunnilleen kaikilla tietämilläni tavoilla: seurannut ilmoituksia netistä ja lehdistä, lähetellyt avoimia hakemuksia, kysellyt firmoista töitä sähköpostitse ja puhelimitse ja käynyt jopa paikan päällä. Muutaman vuokratyöfirmankin listoilla olen, vaan eipä ole siitäkään apua ollut. Olen hakenut sekä oman alan että muita töitä, en tosin mitään fyysisesti raskasta, koska mun selkäni ei sellaista kestä.
Hakemuksissani ei pitäisi olla mitään vikaa, olen antanut "asiantuntijoiden" katsoa niitä ja ne ovat kuulemma hyviä. Haastatteluissa pyrin aina olemaan siisti, nätti ja hyvin valmistautunut. Ulospäinsuuntautunut olen luonnostani, sitä mun ei tarvitse harjoitella tai näytellä. Jännitän jonkin verran, mutta se ei kuulemma näy musta päälle päin. Viime vuoden puolella pääsinkin moneen haastatteluun, mutta sen työpaikan saa aina joku muu kuin minä.
Ei lapsia, ei päihde- tai mielenterveysongelmia, ei rikostaustaa, ei maksuhäiriöitä, en tupakoi. Asun suht eteläisessä osassa Suomea keskikokoisessa kaupungissa, jossa on kyllä jonkin verran työttömiä, mutta jossa myös monet työllistyvät.
Tästä tuli melko pitkä vuodatus, anteeksi jos se jotakuta häiritsee. En vain oikeasti ymmärrä, mikä mussa on vikana. Yritänkö kenties liikaa? Mä nyt en vain jaksa uskoa, että kukaan tulisi mua kotoakaan hakemaan. Vai ajattelevatko työnantajat ehkä, että minussa täytyy olla jotain vikaa kun en ole tällä koulutuksella työllistynyt? Sille mä en sitten mahda mitään.
Tsemppiä kuitenkin kaikille kohtalotovereille, ehkä se päivä paistaa joskus risukasaankin ...
-Kuinka kauan olit työttömänä? Oliko kyseessä mones kerta kun olit/olet työttömänä?
Valmistuin viime keväänä AMK-tutkintoon, jonka jälkeen 4kk työttömänä, ei ainoatakaan haastettelua vaikka hakemuksia laitoin PALJON (en voi edes laskea, muuten tulee armoton v**utus..) Sitten "luovutin" ja hakeuduin hanttihommiin. Aikaisemminkin on työttömyysjaksoja ollut.
-Miten sait töitä (kanava)?
Mollista näin ilmoituksen, ei vissiin ollut pahemmin nykyiseen hommaani tunkua, kun melkein jo puhelinkeskustelun perusteella paikka luvattiin..
-Ikäluokkasi? (ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikää)
30-vee
-Miten koit työttömyyden, varsinkin jos se pitkittyi, jaksoitko luottaa siihen, että työllistyt?
Todella masentavana, en jaksa uskoa enää lainkaan siihen että työllistyn omalle alalleni, valmistumisesta kohta jo vuosi ja se ei kyllä työnhaussa näytä hyvältä. Nykyinen työ on loppumassa tämän kuun lopussa, paniikki tulevaisuudesta on JÄRKYTTÄVÄ! Kulunut vuosi on työn suhteen ollut erittäin masentava ja itsetuntoa tuhoava, enkä tiedä mistä löytyisi voimia aloittaa hakurumba taas alusta..pelottaa:(
-Ja, oletko omalla alallasi töissä, jos et, niin kuinka esim. työhaastattelutilanteessa suhtauduttiin edelliseen taustaasi?
Joo, eli en todellakaan ole omalla alallani töissä, en juuri kauempana voisi olla:(
Ihania kirjoituksia! kiitos niistä. On lohduttavaa lukea että muillakin on samankaltaisia ongelmia. Kaikkein eniten **tuttaa kun ei pääse edes haastatteluun näyttämään että on oikeasti hyvä tyyppi!