Oon just eronnu ja voin fyysisesti todella huonosti.. ei pysty syömään (oksettaa kokoajan), nukkumaan tai tekemään oikeestaan juuri mitään. Nyt on pari kertaa tullu kauhee hengenahdistus, tuntuu etten pysty hengittää ollenkaan ja on pakko mennä ulos, et ees jotenkin saisin happea. Onko tää normaalia?? Mulla ei oo astmaa, eikä mitään sairautta. Tuleeko toi ahdistuksesta vai miks en saa henkeä??
Voiko sydänsuruista..
tulla hengenahdistusta??
61391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jep, samat fiilikset täällä. Kaipa tästä kohta heittää henkensä.. sattuu niin saatanasti.
uskoisin että voi, koska itselleni on myös tullut..sain myös oudon kivun sydämeen...kun hengitin syvään niin saatui fyysisesti monta viikkoa :(
kuin psykosomaattinen oire, googleta siitä lisää tietoa
Itse erosin kuukausi sitten. Multa tipahti viikossa yli kahdeksan kiloa kun en pystynyt syömään mitään. Mä löysinkin yhtenä päivänä itteni sairaalasta ja kun olin kuulemma pyörtynyt Minimanilla ollessani. Todettiin, että mä olin liikkunut ihan liikaa siihen verrattuna mitä mä olin syönnyt.
Kyseessä siis on sydänsurut ja suo ahdistaa. Toiset purkavat ahdistusta juomalla tai polttamalla. Toiset turvautuvat huumeisiin ja toiset menemällä toisen ihmisen kanssa sänkyyn ( eropano ). Mä taas puran ahdistustani ulkoilemalla / liikkumalla. Mä kävelen helposti nykyään vähintään 15km päivässä ja siks ongelmana on se, että pitää pakottaa ittensä syömään, että hengissä pysyy.
Puoltoista kuukautta mennyt tästä erosta ja mä alan PIKKUHILJAA toipua. Välillä pystyn taas alkaa nauttimaan elämästä. VÄLILLÄ mulle taas ruoka maistuu. Muo on auttanu se kun mä tajusin, että mä oon tehnyt enemmän kuin monikaan poikaystävä konsonaan tyttönstä takia. Mä olen tehnyt virheitä, mutta niistä opitaan. Mä olen kärsinyt virheistäni ja jos ei mun tyttöystäväni pystyä muo rakastamaan tälläisenään kuin mä olen kaikkine virheineni niin tuolla on varmasti joku joka pystyy.
Yksi asia on fakta. Vielä joku päivä saan olla taas rakastettu ja saan taas rakastaa. En tiedä onko se hän tai onko se jokin toinen, mutta virheitäni en aio enään toistaa!
Mulla on ihan samat vaivat kuin sullakin! Mies lähti 25 vuoden liiton jälkeen vain viikon varoitusajalla. Meillä on kolme teini-ikäistä lasta, jotka totaalisesti tuntevat isänsä hylänneen heidät! Mies käy pari kertaa viikossa kotona ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nukutaan sentään vierailujen aikana eri huoneissa. Lähdöstä on jo kuukausi aikaa ja mies väittää ettei tiedä tuleeko takaisin vai ei? Toista naista mies ei tunnusta olevan vielä kuvioissa, mutta mustasukkaisuus kuristaa minua!Tämä epävarmuudessa olo raastaa minut hengiltä. Pelkään, että tulen itsetuhoiseksi, koska olen jo muutenkin täysin lopussa tämän asian käsittelemisen kanssa. Lasten takia koetan jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä myös sinulle!
Mulla ihan sama homma,koko ajan sattuu niin vitusti että tuntuu että ei tästä hengissä selviä..oksettaa,ahdistaa,ei pysty syömään..ei jaksais enään.mikään ei kiinnosta.perseestä.