Aiemmasta keskustelusta tuli mieleen kysyä Teiltä, että miten huolettomasti suhtaudutte tekemättä jääviin töihin tai pieniin arjen vastoinkäymisiin?
esim. tulet perjantaina kotiin ja kämppä on kuin pommin jäljiltä niin sinä:
A) Siivoat mukisematta juoden sivussa kahvia ja kuunnellen radiota
B) Siivoat kiroten
C) Kaivat syyllisen esiin sohvatyynyjen välistä ja potkit ylös siivoamaan jälkensä
D) Rojahdat sohvalle ja kurkit televisiota lehtipinojen välistä
E) Muutat viikonlopuksi siskon/veljen/vanhempien luokse
Itse osaan olla varmasti raivostuttavankin huoleton pieniä juttuja koskien. Luulen sen johtuvan siitä että mun keskittymiskyky on olematon, kun en katso lattialla lojuvaa lehtipinoa niin sitä ei ole olemassa.
esim. tulet perjantaina kotiin ja kämppä on kuin pommin jäljiltä niin sinä:
A) Siivoat mukisematta juoden sivussa kahvia ja kuunnellen radiota
B) Siivoat kiroten
C) Kaivat syyllisen esiin sohvatyynyjen välistä ja potkit ylös siivoamaan jälkensä
D) Rojahdat sohvalle ja kurkit televisiota lehtipinojen välistä
E) Muutat viikonlopuksi siskon/veljen/vanhempien luokse
Itse osaan olla varmasti raivostuttavankin huoleton pieniä juttuja koskien. Luulen sen johtuvan siitä että mun keskittymiskyky on olematon, kun en katso lattialla lojuvaa lehtipinoa niin sitä ei ole olemassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
B ja C vaihtoehdot ovat käytössä, jälkikasvu on sen verran kovaa levittelemään tavaroita.
En vaan osaa viihtyä sotkun keskellä.
En mä kyllä kovin suurta stressiä mistään pienistä asioista ota mutta rajansa kaikella. Mä suhtaudun arjen asioihin niin, että ne on vaan hoidettava jotta vois nauttia sitten niistä kivoista asioista elämässä täysillä.
Mun normaali perjantai menee niin että rojahdan sohvalle ja siinä hetken köllittyäni ja sotkusta kämppää tuijotellessani alkaa häiritsemään se kaaos liikaa joten sitten vietän illan siivoillen ja kiroillen jotta saisin edes lopun viikonlopun viettää rauhassa. Joskus se siivous sujuu jopa lauleskellen ja hyvillä mielin mutta mä inhoan siivoamista niin paljon että useimmiten päästelen pari ärräpäätä siinä samalla. Siivouksen jälkeen on taas rento ja hyvä olo mutta se hetki ennen siivousta on pieni stressin aihe mulle :)
sotkusta aina pää kipeeks, joten todennäköisesti ottaisin buranan ensalkuun, sit menisin hermosavuille ja tietysti sen kahvinkin laittaisin tippumaan...
Ehkä ottaisin sit tunnin nokoset ja senjälkeen alkaisin hullun vimmalla siivoamaan.
Yleensä kyllä pyrin siivoamaan sitä mukaa kun tavaroita alkaa vääriin paikkoihin joutumaan, ettei sit ehdi syntyä mitään kaaosta.
Muihin asioihin liittyen monet vastoinkäymiset lannistaa ja masentaa entisestään. Mulla on aika huono stressinsietokyky ja vastoinkäymisiä en helpolla kestä kyllä alkuunkaan.
Pyrinkin aina parhaani mukaan välttämään niitä kaikin mahdollisin tavoin tulevaa ennakoiden ja yritän minimoida mahdolliset tulevat takapakit tekemisissäni.
OOn meinaan huomannut, et vastoinkäymiset ei ikinä jää vaan yhteen, vaan niistä tulee aina sellanen vastoinkäymisten suma, ettei niistä kukaan jaksa yksin selvityä.
Se vaan on niin ,et jos joku asia menee huonosti niin sit menee kaikki muutkin asiat päin persettä.
D, tai sitten C.