Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Vuosi vaihtuu...

    voi mikä vuosi takana..katkeran suloiset muistot sydämessä...muistan vain ne hyvät heteket,vaikka ainainen ahdistus vieraana oli...miksi aika aina kultaa muistot?
    Nyt vain suloinen kaipuu,olen päästänyt hänet menemään...en ollut se "oikea" hänelle...toivon kaikkea hyvää hänelle uudessa suhteessaan..ja toivon,ettei hän vihaa minua..mutta on tuskaisaa ajatella häntä ja toista yhdessä,onnellisina...huh...mut kai tämä helpottaa,aikaa se näköjään vie ja paljon kyyneleitä valuu...ja itse toivoo löytävänsä uuden rakkauden,joka eheyttäisi minut taas....
    3645
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Luulen tietäväni, näin itsekin eron tuskissa kärsineenä. Älä odota uuden rakkauden eheyttävän sinua, sinun täytyy itse eheyttää itsesi.Vaikka kuinka murehtisit menneitä, et saa niitä takaisin, teet vaan oloasi yhä surkeammaksi. Yritä ajatella niin, että elämä antoi sinulle tämän kokemuksen, jotta oppisit jotain seuraavaan ihanampaan suhteeseen. Anna ajan kulua ja keskity itseesi. Robert Frostin sanoin:(Ajella virran mukana, antaa periksi kevään mennen,taipuen nähdä tarkoitus, kadonnen ajan ja lemmen.)

    Äänestä

    • Tiedän toki,ettei kukaan mua muu voi eheyttää kuin itse.Siksi en pystykään uuteen suhteeseen vielä,en varmasti pitkään aikaan.Mut kiitos lohduttavista sanoistasi:)

      Äänestä

    • Eron tuskassa kirjoitti:

      Tiedän toki,ettei kukaan mua muu voi eheyttää kuin itse.Siksi en pystykään uuteen suhteeseen vielä,en varmasti pitkään aikaan.Mut kiitos lohduttavista sanoistasi:)

      Niin,halusin sulle vielä sanoa,että ymmärrän sua kyllä täysin.Vielä kun on toisessa kiinni ja näkee tai ajattelee hänet jonkun muun seurassa, on kuin sydän revittäisiin irti. Yritä jaksaa , niin mäkin yritän...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Eron tuskassa kirjoitti:

    voi mikä vuosi takana..katkeran suloiset muistot sydämessä...muistan vain ne hyvät heteket,vaikka ainainen ahdistus vieraana oli...miksi aika aina kultaa muistot?
    Nyt vain suloinen kaipuu,olen päästänyt hänet menemään...en ollut se "oikea" hänelle...toivon kaikkea hyvää hänelle uudessa suhteessaan..ja toivon,ettei hän vihaa minua..mutta on tuskaisaa ajatella häntä ja toista yhdessä,onnellisina...huh...mut kai tämä helpottaa,aikaa se näköjään vie ja paljon kyyneleitä valuu...ja itse toivoo löytävänsä uuden rakkauden,joka eheyttäisi minut taas....

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu