Olen nyt 50 v ja liittoa 21 v takana. Seksi ei luista ja sitä kautta ei oikein muukaan.
Kannattaako tässä iässä enää lähteä kulissiliitosta, vai tyytyäkö lopun ikäänsä kädestä pitely-tason läheisyyteen?
Miten on teillä, jotka lähditte liitosta varttuneella iällä, kannattiko? Vieläkö löytyi puhtia sinkkurintamalla?
Kannattaako tässä iässä enää lähteä kulissiliitosta, vai tyytyäkö lopun ikäänsä kädestä pitely-tason läheisyyteen?
Miten on teillä, jotka lähditte liitosta varttuneella iällä, kannattiko? Vieläkö löytyi puhtia sinkkurintamalla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos olet mies,kipaisepa katsomassa niitä satoja sinkkuilmoituksia esim. 24 treffipalstalla.Saat jonkinlaisen kuvan,kuinka paljon teitä 40-50 v miehiä etsii naisia.Jos olet nainen,varaudu,et n. 20-30 v ja varatut miehet pommittaa sua!Se aluksi imartelee,mut nyt vuoden yksinolon jälkeen olen kurkku myöden seksinvonkaajia:( Et sellaset on mun henkkohtaiset kokemukset.Jollakin muulla on varmasti positiivisempi kuva sinkkudesta näin kypsemmällä iällä.
Jos itsetuntosi kestää eron ja olet pitänyt itsestäsi huolta niin henkisesti kuin ruumiillisesti niin siitä vaan sinkkuilemaan,on siinäkin omat hyvät puolensa.
Minun mielestäni sinkkuus ei ole mikään lopullinen tila eikä siihen kannata pyrkiä mieluummin katselisin rauhassa ympärilleni ja aloittaisin jossain vaiheessa uuden suhteen kun ole päässyt vanhasta kokonaan eroon.Kulissi avioliitto tekee sinusta lopulta katkeran ihmisen joka puhuu jokaiselle miksen sillon eronnut.Ajattele millaiset kulissit sulla on kymmenen vuoden päästä.Kaikkein pahinta on jos puolisosi huomaa kulissit huonoksi ja haluaakin erota ennen sinua.
Totta useimmiten se, että kiertoon joudutaan. Mutta sinne jouduttuaan ja päästyään tosiaan vanhasta irti niin on varmasti elämisen arvoista aikaa.
Jos 50-vuotiaana jo seksi loppunut ja aktiiviaikaa voi olla ihan hyvin 15..jopa 20 vuotta, niin kyllä sen eron kärvistelyn näin ajatellen jaksaa. Kuinka paljon menettäiskään jäätyään katkeroituneeseen murjotusliittoon.
Kun nuorin lapsikin on jo 16 v niin ei sekään enää este.
Mitä kanssaihmiset sanotte kun kerron että olen elänyt täysin seksittömässä liitossa yli 15 vuotta syynä sekä miehen haluttomuus että kaikenlainen kyvyttömyys - myös kommunikoida.
Olen niiiiiiin täynnä tätä paskaa vaikka minä joka perinteisesti en usko mihinkään - minä-kostan- asioihin olisin kohta valmis siihenkin..
sellaisen kuvan, että ei tosiaan parisuhde toimi. Mietit liittoa, sinkkuutta jne - olemisen systeemiä, mutta et edes mainitse vaimoasi. Lienee kuitenkin sen liiton toinen yksilö.
Mutta tuon itsekkään asenteen takana olet yksinäinen, tajuan sen. Yksinäisyys voi olla pahempaa parisuhteessa kuin yksin koettuna. Minusta tuntuu, että pitkän avioliiton jälkeen se sinkkunakin olo on jotain muuta, kuin miltä se liitosta katsottuna näyttää. Itse erosin viime keväänä. Mulla on edelleen vaikeuksia sellaisten perusasioiden kanssa, kuten: miksi tehdä mitään, kun sen tekee pelkästään itselleen?
Miksi mennä kävelylle? Miksi tehdä oikeaa ruokaa? Ei niitä asioita kukaan jaa mun kanssa. Olin 24 vuotta parisuhteissa (2 x 12 v) ja isänä omille ja muiden lapsille. Nyt itsekseen elämä tuntuu lähinnä oudolta: kaikki mitä teen, on ihan vain mulle. Enimmäkseen tuntuu hyvältä, mutta välillä se on todella tyhjää.
Minä en lähtenyt avioliitostani: minut lähetettiin. Mulla on kuitenkin uusi, ihana nainen. Kyllä rakkautta on tarjolla kaiken ikäisille ihmisille. Itselläni uupuu pari vuotta viidestä kympistä ja löysin romanttisen ja eroottisen rakkauden. Mutta minä oon romanttinen pölvästi, altis rakastumaan ja sitoutumaan.
Sinun kirjoitus oli lyhyt ja lakoninen: et kerro tunteistanne mitään. Mua jäi juuri se kaivelemaan. Ajattelet asiaa noin kylmästi, puntaroit liiton ja sinkkuuden kannattavuutta ja päätät suhteenne jatkosta tuollaisella perusteella. Ei se parisuhteen jatkolle anna hyvää ennustetta. Mutta ei se sille sinkkuudelle anna sen parempaa toivetta: keskinkertaista seksiä on maailmassa tarjolla, kun yksinäiset hakevät lämpöä. Jos se riittää, niin hyvä. Jos mietiskelet uuden rakkauden mahdollisuutta, niin musta tuntuu, että se vaatii hiukan lämpöä ja hölmöyttä myös sinulta.
En minä osaa ketään neuvoa, tiedän vain miten oma elämä on mennyt. Minusta tuntuu, että jos pelkän seksin takia eroaa, voi käydä niinkin, että saa pelkkää seksiä. Viiden kympin paremmalla puolella se ei kuitenkaan ole nousujohteinen ura.
Nimimerkille -ukko-
Kysymykseni polttopiste oli rajattu kapeaksi tarkoituksella. Näin saan vastauksia juuri siihen, mikä kaivertaa. Eli kysymyksen lähtökohta oli se, että on jo erottu ja miten kukin "varttuneemmalla iällä oleva" on sen kokenut ja miten on selvinnyt.
Kaikista muista eroon jotavista syistä on täällä ollut hyvinkin paljon asiaa ja itsekin olen niitä vuosia kohdallani puntaroinut. Niistä en siksi enää kirjoittanut.
Tosiasia on, että eroaminen on niin vaikeaa, että Kukaan ei sitä tee ilman pitkää harkintaa. Myös syyt on oltava painavia.
Yksin seksin puute ei vielä liittoa heti saa kaataa, vaan se, mitä seksin puute pitemmällä tähtäimellä tekee liitolle: tilalle tulee kylmyys, kireys..riidat..
varmistaa nuo perusasiat, kun ne puuttuivat ap-kirjoituksestasi.
Seksiä tosiaan on tarjolla kaikenikäisille, samoin kuin rakkauttakin.
Sinkkuna oleminen on kaksipiippuinen juttu: tahtooko sitä olla sinkkuna sinkkuuden takia, vai onko se tila, jossa voi etsiä uutta suhdetta.
Itse olen aika parisuhdehakuinen: lyhyet ja väliaikaiset suhteet eivät tunnu hyvältä. Voihan se olla taidon puutettakin: en osaa olla kuin parisuhteessa. Niinpä mun eron jälkeinen sinkkuaika jäi käytännössä olemattomaksi. Ihastuin ja sitten ihan rakastuin melko nopeasti uuteen naiseeni. Se kävi helposti, koska vaikka avioero lähti exän aloitteesta, se ei ollut ylläri: iso osa erokivuista tuli prosessoitua jo ennen eroa.
Kun erosin huomasin, että niin on tehneet aika monet muutkin: seksi-, seurustelu-, rakkauskumppania etsiviä eronneita keski-ikäisiä ihmisiä on Suomi pullollaan. Jos ei itsellä ihan kummallisia tai epärealistisia vaatimuksia ole, niin kyllä sitä seuraa löytyy. Ne nuoret tytöt ei ehkä meidän perässä kuitenkaan juokse, joten saat varautua tapailemaan mukavia, eronneita yh-äitejä.
Täällä palstoilla miehet välillä puhuvat juuri siitä, että eivät tahdo yh-äitiä, kun siinä tulee vieraan miehen kakarat kaupanpäällisinä. Se taitaa kuitenkin aikuisten eronneiden ihmisten suhteissa olla tosiasia: eronneilla on lapsia, usein vielä kotona ja juuri äiteen kotona. Sen jos kestää, ei pitäisi olla ongelmia seurusteluosastolla.
Olet varmaan miettinyt jo asian tarkkaan, joten irti vaan. Silti ei se seksi ole sen kaiken syy, syyt on syvemmällä, luulisin. Sulla on vain yksi elämä, joten älä katkeroita itseäsi kieriskelemällä kulississa.
Itse tein - 50 mies - ratkaisuni vuosi sitten ja en ole katunut pätkääkään. Katselen sinkkuna rauhassa, harrastan mitä lystää ja olo on vapaa. Lapset tosin jo maailmalla. Niiden takia tosin meni näinkin pitkään. Se oli kyllä hyvä näin jälkeenpäin ajatellen, vaikka välillä tuntui, että
täytyy irtautua. Ihmiset vaan muuttuu avioliiton aikana ja sitä ei tunne toisiaan niinkuin olisi tarvis.
Kyllä ne talous ym. asiat järjestyy. Ota rauhallisesti ja pidä pää "kylmänä" ; tsemppiä.
Vuosi on vierähtänyt tosi mukavasti.
tulevaisuudelta, ja mitä sinkkuilu mielestäsi pitää sisällään.
Onko se riippumattomuutta, vapautta? Onko se seksinhakua, suhteenhakua, enemmän (nuhjuisia) baari-iltoja, yhdenyönjuttuja, mitä?
Itse vapautin itseni ja exäni kuolleesta liitosta, ja nyt voimme molemmat huomattavasti paremmin.
Lapset on jo aikuisia, joten ratkaisu oli sikälikin helppo.
Sen tiedän, että uutta suhdetta en etsi, en yksinkertaisesti halua enkä pysty sitoutumaan enää.
Teen sitä mikä tuntuu kivalta, eikä tarvitse tehdä mitään puolisoa miellyttääkseen. Uusia harrastusmahdollisuuksia on vaikka millä mitalla, esimerkiksi.
Pidän itsestäni hyvän huolen, ulkoisesti ja sisäisesti.
Jotenkin oleminen ja eläminen on nyt niin hyvää!
Etenkin kun välit exään säilyi hyvinä.
Living is easy!
terveenä pysykkään niin on aina parempi asua yksin kun juopon ja väkivaltasen kanssa.
Saa rauhassa sairastaa ainakin.
..olen saanut olla melkein rauhassa. ;)
Siis eron jälkeen, enkä edes huolis jotain naista sotkeen omaa elämääni.
Ja ei ole ollut mitään irto- tai muita suhteita ennen ja jälkeen...Hyvin menee silti, mutta menkööt?
Ainut joka ihmetyttää, on se et miksi tämä minun olotila häiritsee muita? .. Olosuhteet kun on minulla kyllä ok vaikka suurperheelle..Ja kun vielä on alkoholin käytön suhteenkin melkein nolla.... Mutta sehän on muiden päänvaiva ei minun, näin sen ajattelen...
Kyllä se on niin ihmisestä ja hänen persoonallisuudestaan kiinni, että mitä saa avioliitosta tai sinkkuudesta!
Sosiaaliset, aktiiviset ja joustavat ihmiset hyvinä sosiaalisine kommunikaatiotaitoineen rakentavat sinkkuelämästäkin loistavan. Toisaalta - tällainen ihminen kykenee rakentamaan myös väljähtyneestä liitosta paremmana, jos haluaa...
Sen sijaan hiljaisempi, passiivisempi eläjä, mies tai nainen, jää sitten helposti yksin jos 5-kympin tienoilla lähtee sinkkumarkkinoille...
Ja kyllähän se sinkkuilu kivaa on jos siitä tykkää. Ja yksin elokin sujuu, jos ja kun sitä terveyttä riittää - niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla... Mutta jos ei, niin sehän on sitten hankalampi juttu elellä yksin..
Jos on aktiivinen ja monipuolinen elämästä nauttija, on sitten ihmissuhteista tai harrastamisesta, sosiaalisuudesta tms. kyse, silloin elämä on upeaakin vapaana.
Jos kaipaa perinteistä perhe-elämää/parisuhde-elämää sinkkuus voi olla painajainen. On paljon yksinäisiäkin hetkiä ja juhlapyhiä mitkä pitää oppia sietämään.
Olen nelikymppinen ja sain paljon vastauksia deittisivuilla yli kuusikymppisiltäkin, mistä se sitten kertoo, kertokoon sulle ne kuusikymppiset.
Sinkkuuden autuudesta kyselevälle herrasmiehelle
tässä vähän naisnäkökulmaa!
Jouduin sinkuksi pari vuotta sitten vaikka kynsin hampain taistelin eroa vastaan. Miehelle taisi tulla 40-kriisi ja burn-out yhdellä kertaa. Loppu-
niittinä alkoi sitten pitää yhtä työkaverinsa kanssa ja asuu nyt hänen kanssaan.
Sinkkuelämä alkoi itkun kanssa ja kuljin hysteerisena viikonloput huoneesta toiseen. Kahdelle lapselleni pimahtelin ja itkin pienimmästäkin. Netistä löysin juttuseuraa.
Eka suhde syntyi nettituttavuudesta ja hyvä syntyikin. Oltiin yhdessä 1,5 vuotta, yh-iskä ja minä. Tyssäsi vaan uusperheen perustamiseen, mies
otti ritolat kun halusin yhteen asumaan.
Kuukausi suhteen päätyttyä löysin netistä uuden.
Yh-iskä taas, minua 8 vuotta nuorempi. Nelisen kuukautta takana ja ollaan rakastuneita. Tulevaisuudesta en nyt puhu, otin opikseni. Kumpikin näistä uusiosuhteista on parempi kuin 15
vuoden parisuhteeni konsanaan -ehkä olen oppinut
jotakin! Yksinolo on minulle tervan juontia -seurustelu on ihanaa, samoin hyvä seksielämä!
Anna palaa! Olen 51-vuotias ja elämäni on jees!