En nyt tiedä onko tämän ihan oikea palsta tälle asialle mutta en nyt parempaakaan paikkaa tälle keksinyt :)
Kysymys siis kuuluu, te jotka olette aiemmin olleet kihloissa/naimisissa, mitä olette tehneet vanhalle kihla-/vihikisormukselle?
Itse olen ollut kihloissa ja kihlauksen purkauduttua hävitin sormuksen. Olen nyt seurustellut uuden miesystäväni kanssa reilut 2 vuotta ja tänään löysin hänen kihlasormuksensa edellisestä suhteestaan. Tämä herätti minussa aika ristiriitaisia tunteita. En oleta että kaikkia vanhoja muistoja tarvitsisi heittää pois, mutta ei myöskään tuntunut mukavalta löytää tuollaista muistoa vanhasta suhteesta.
Kysymys siis kuuluu, te jotka olette aiemmin olleet kihloissa/naimisissa, mitä olette tehneet vanhalle kihla-/vihikisormukselle?
Itse olen ollut kihloissa ja kihlauksen purkauduttua hävitin sormuksen. Olen nyt seurustellut uuden miesystäväni kanssa reilut 2 vuotta ja tänään löysin hänen kihlasormuksensa edellisestä suhteestaan. Tämä herätti minussa aika ristiriitaisia tunteita. En oleta että kaikkia vanhoja muistoja tarvitsisi heittää pois, mutta ei myöskään tuntunut mukavalta löytää tuollaista muistoa vanhasta suhteesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisin halunnut säilyttää, mutta se on kadonnut (en tiedä missä vaiheessa katosi). Mutta siis ehdottomasti olisin säilyttänyt.
Jos nyt toista ihmistä niin paljon rakastaa, että on sen merkiksi kihlasormuksenkin ostanut, niin kyllä se minun mielestäni on asia, jonka saa muistaa!
Koetko sen jotenkin uhaksi itsellesi, että hän on säilyttänyt sormuksen vai mistä tässä nyt oikeasti kiikastaa?
En itsekään tiedä miksi oudot tunteet nousivat pintaan kun näin sormuksen. Ehkä se on jotain pelkoa, tai jotain..Tuntui (ja tuntuu edelleen) pirun pahalta. Itse hävitin sormuksen ja muut koska en halunnut jättää itselleni mitään näkyviä muistoja, ne muistot mitä haluan muistaa ovat sydämessäni.
niin, että vein sen kultasepälle, jotta hän hioi kaiverruksen pois.
Sormus on laadukas timanttisormus ja käytän sitä välillä oikeassa nimettömässä.
Mieheni ei tosin tiedä tuon sormuksen historiaa, mutta tuskin olisi mustasukkainenkaan. (Meillä siis sellainen "kylmä liitto".)
Miehellä oli edellisen suhteen kihlasormus tallessa, kun tapasimme. Sittemmin se on kadonnut (todennäköisesti muuton yhteydessä), mutta ei sitä varta vasten lähdetty pois heittämään. Ja ihan hyvin olemme yhdessä pysyneet vuosikymmenen ja molempien sormea koristaa uusi sormus.
molemmat olette kihloissa olleet aiemmin, ja eronneet.
Kumpikin samallalailla sanansa syöjiä.
Minäkin katselin jonkun aikaa ex-mieheni aikaisemman suhteen sormuksia. Ne myytiin sitten aikanaan oikeastaan minun vaatimuksesta kultasepälle. Kun sitten erosin exästä, säilytin sormuksia jonkun aikaa, en tiedä miksi, mutta sitten kävin muuttamassa ne rahaksi kultasepänliikkeesä. Missään nimessä en olisi niitä sormuksia halunnut tuoda uuteen suhteeseen.
Ymmärrän aloittajan tunteet hyvin. Itse olin kanssa jotenkin sekaisin niistä exäni ex-suhteen sormuksista - varsinkin sen jälkeen, kun näin, että ne ovat täysin samanlaiset kuin olimme itse ostaneet. Eikä kyseessä olleett edes sileät sormukset, vaan kuvioidut.
Noh, onneksi se on elettyä elämää.
Meillä on molemmilla laatikot kellarissa jossa on ns vanhan elämän muistoja.
Mies oli ollut kihloissa exänsä kanssa, myös se kihla sormus on siellä laatikossa, uskoisin että kirjeitä, kuvia yms muuta sillä on siellä myös. Aivan kuten minullakin on exältä saatuja koruja, valokuvia yhteisiltä ajoilta ja sen sellaista.
Vanhaa suhdetta ei minusta tarvitse hävittää kokonaan, antaa olla laatikossa kellarissa kuvat ja muut, jos niitä joskus jopa katsoa haluisi.
Mihinkään näkyvälle tai kodin sisälle en halua mitään kuvia, koruja yms sellaisia, mutta kellarissa saa olla.
Molemmat pakattiin kaikki nuo tilpehöörit kellariin kun ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutettiin. Ehkä ne laatikot joku päivä heitetään roskiin, mutta ei ainakaan vielä.
saaduilla rahoilla kaljaa.
Tänään tarjosin pitkään sormessa ollutta nykyiselle
kumppanille,mutta ei ollut halukas vastaanottamaan.
Asia on vielä avoin ja jos sopuun päästään pistän
sen sormeeni .Muussa tapauksessa ,ehkä ensimmäisen
kohtalo.
Mitä sitä olematonta muistelemaan.