Kuinka alhaalta ja korkealta pystyt laulamaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Octaves.gif
Linkin kuvasta löytyy nuotteja jotka auttaa löytämään omat rajat. Nuottirivin puolivälissä on g-avain ja sen oikealla puolella yksiviivainen c-nuotti. Se löytyy pianosta keskeltä.
Soita ja laula se. Sitten valkoisia koskettimia pitkin vasemmalle pykälä kerrallaan soittaen ja laulaen. Kuvassa mennään samoin pykälä kerrallaan vasemmalle.
Älä hämäänny kun kuvan nuotit lähtee korkeammalta. Ne on F-avaimen takana joten ne on silti matalempia kuin se yksiviivainen c mistä aloitettiin.
Mene pykälä kerrallaan vasemmalle eli alemmas ja katso mikä nuotti oli alin minkä pystyit laulamaan. Ensimmäiset kahdeksan nuottia on pieniä ja seuraavat kahdeksan suuria nuotteja.
Sama yksiviivaisesta c:stä oikealle eli korkeammalle. C:stä h:n on yksiviivaisia ja sitten c:stä eteenpäin kaksiviivaisia. Etsi korkein mikä puhtaasti suustasi lähtee.
Unohdetaan miesten ja naisten välinen ero. Kaikki voi lähteä tuosta keski-c:stä mittaukseen.
Oma alani näin mitaten on isosta A:sta kaksiviivaiseen f:ään.
On hyvä muistaa että kyse on ominaisuudesta, ei viasta. Jos mieheltä ei taitu Ola Siltsu, voi aina sanoa että olenkin baritoni enkä mikään tiukkaperseinen tenori.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Octaves.gif
Linkin kuvasta löytyy nuotteja jotka auttaa löytämään omat rajat. Nuottirivin puolivälissä on g-avain ja sen oikealla puolella yksiviivainen c-nuotti. Se löytyy pianosta keskeltä.
Soita ja laula se. Sitten valkoisia koskettimia pitkin vasemmalle pykälä kerrallaan soittaen ja laulaen. Kuvassa mennään samoin pykälä kerrallaan vasemmalle.
Älä hämäänny kun kuvan nuotit lähtee korkeammalta. Ne on F-avaimen takana joten ne on silti matalempia kuin se yksiviivainen c mistä aloitettiin.
Mene pykälä kerrallaan vasemmalle eli alemmas ja katso mikä nuotti oli alin minkä pystyit laulamaan. Ensimmäiset kahdeksan nuottia on pieniä ja seuraavat kahdeksan suuria nuotteja.
Sama yksiviivaisesta c:stä oikealle eli korkeammalle. C:stä h:n on yksiviivaisia ja sitten c:stä eteenpäin kaksiviivaisia. Etsi korkein mikä puhtaasti suustasi lähtee.
Unohdetaan miesten ja naisten välinen ero. Kaikki voi lähteä tuosta keski-c:stä mittaukseen.
Oma alani näin mitaten on isosta A:sta kaksiviivaiseen f:ään.
On hyvä muistaa että kyse on ominaisuudesta, ei viasta. Jos mieheltä ei taitu Ola Siltsu, voi aina sanoa että olenkin baritoni enkä mikään tiukkaperseinen tenori.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Linkin kuvasta näet miten erinimiset sävelet asettuvat pianon koskettimille. Klikkaa oikealla olevaa kuvaa suuremmaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sävelkorkeus
Se ensimmäinen c on ihan keskellä pianon koskettimistoa.
luultavimmin nimet on A1 ja h2 eli keskic:stä 9 askelta alas, ja samasta c:stä 13 ylös ja nainen oon
Suurin piirtein isosta E:stä kaksiviivaiseen C:hen, (Tuo C menee vielä ylennettynäkin, D alkaa olla jo äärirajoja)
Toki vielä oktaavia korkeammalle pääsen oopperamaisella äänenmuodostyksella, mutta kun se ei ole minun juttu, niin en ole sitä välittänyt treenata kunnolla kuntoon. Eli käytännössä se on niin, että saan oopperaäänet toimimaan parhaiten tavuilla uu-uu-uu, oo-oo-oo tms. Mutta normaalia tekstiä en pysty laulamaan, ääni särkyy. En osaa muodostaa ääntä enää oikein kun konsonantteja ja äänteiden vaihteluita tulee mukaan..
Kevyeen musiikkiin on siis suuntaus.. :D
Laulatko todella kaksiviivaiseen f:ään asti?
Kun tenori laulaa korkean ceen, silloin puhutaan kaksiviivaisesta ceestä? Naisen ääni on oktaavia korkeampi kuin miehen ja naisten korkea c on kolmiviivainen.
Tulee vain aina laulettua nuo sävelet oktaavia alempaa. Eli kontra a:sta yksiviivaiseen f:ään olis oikeampi ilmaisu. Lähinnä nyt kuitenkin hain tuota väliä millä kukin pystyy laulamaan.
Tarkasti ottaen iso C on vielä mulla käytettävissä, iso E on jo mukavuusalueella. Yksiviivainen e yläpäässä tulee helpostikkin, g hyvänä päivänä väkisin. Vois sanoa että olen baritoni. Alakerta vain laajempi.
Kun nyt vielä edes muutamat vaivaituis mittaamaan rajojaan niin päästäis keskusteluun että "mitä sitten".
Mulla meni tuosta g-viivaston alimmaisesta eli c:stä sinne apuviivaiselle g:lle silleen suhtkoht. helposti. Siitä ylemmät ei ehkä kuulosta enää niin hyvältä. Mikä siis olen äänialaltani?(mezzosopraano vai sopraano,?)
ehkä sopraano, riippuu mistä katsoo mutta kuinka alas pääsit? Kai alemmas keskic:stä?
Pääsen kyllä siitä vähän alemmaskin, mutta sieltä ei oo niin mukava laulaa, eikä kuulosta ihan parhaalta.
sopraano oot..
pitsi,kun ei löydy kammarista pianoa minulta- eikä varmaan monelta muulta...muuten olis ihan kiva testata tuo :)
yläGeehen..mikä olen? metso soitimellako :) kyllä lähtee, sanopa musä, että kun joskus aikoinaan lauloin kuorossa, olin altto, ja sitten meille vaihtui kuoronjohtaja, minut heitettiin sopraanoksi! siihen loppui kuorolaulaminen minulta!oisko vika ollut minussa vai puutteellisessa äänenmuodostuksessa?
Nykyään mennään uskomattomiin suorituksiin!ja ..ps. en kehu!
Mä oon laulanu yhden mieskuoron kanssa oikein levyllekkin kakkosbassoa. Siis alinta ääntä. Kyllä mä sinne kovasti pääsin mutta kun mieli teki tenoriksi sooloa vetään. No sinne ei rahkeet olsi kyllä riittäny. Eikä tenoriksi yllä vieläkään.
Ajattelinkin jatkossa kehittää keskustelua siitä että mitä väliä ja merkitystä tällä lokeroinnilla on. Mutta palataan siihen myöhemmin.
Ei tähän nyt näytä kannanottoja enää tulevan. Siis olkoon koko asia. Erittäin moni on jutun näköjään lukenu. Ajattelen että moni on omiin nimiinsä salaa äänialansa testannut neuvojeni mukaan.
Koko juttu jäi vähän kesken kun ei päästy siihen toivomaani keskusteluun että: mitä sitten?
Moni laulunopettaja ei halua näitä lokerointeja tehdä ollenkaan. Laulajan ääniala on mikä on. Persoonallisesti. Omaani selvitin ja oon vissiinkin sitten bassobaritoni. Sävy baritonin ja baritonin ylä-äänet treenin tulosta. Mutta mitä sitten? Tenoriin en yllä, siis pudotan vähän laitteella tenoriäänialan karaokelevyn sävellajia.
Tärkeää olis kuitenkin tietää tuo oma äänialansa. Näin voimme sovittaa sävellajit laulamissamme biiseissä meille sopiviksi. Käytännössähän tuo toimii siten että kokeilemme uutta biisiä ja pyydämme juontajaa laskemaan tai nostamaan jos ei levyllä oleva sävellaji ole sopiva.
Yleisesti ottaen vois todeta että sävellaji kannattaa valita niin korkea kuin ääniala antaa myöten. Harrastelija saa parhaimman intensiteetin kun melodia kulkee hänen äänialaansa nähden hyvinkin siellä yläpäässä. Kummelimaisesti puristamme perseellä normaalisti. Jotkut Edelmaiset tunnelmamörinät on eri juttu.
Treenatessa kannattaa sitten kyllä kehittää tuota alarekisteriäkin. Alun lämmittelyssäkin toimii hyvin kun laulaa itselle oikein helpolla alueella meneviä biisejä. Lämmettyä kannattaa yrittää saada sama voima, koskettavuus eli intensiteetti myös alarekisterissä.
Olavi Virta oli loistava laulaja valtavan laajalla alueella. Tenorina hän vetäisee puhtaasti kaksviivaisen C:n ja saa tyttöjen housut ..... siis luo erittäin vahvan tunnelman myös erittäin matalalla kulkevalla melodiaosuudella. Tässä hän poikkee selkeästi tämänpäivän tangokuninkaallisista. No ei nuorilta pojilta tietysti voi samaa vaatiakkaan. Olakin oli parhaimmillaan vasta aikuisena.
Mitä vielä? No siinäpä tärkeimmät. On siis hyvä tietää äärirajansa ja niitä voi treenaten yrittää kehittää. Ei kannata masentua vaan ottaa oma äänialansa omaan persoonaan kuuluvana vahvuutena ja toimia sen mukaan. Äänialaansa kannattaa treenata intensiteettiä. Siis läpi koko äänialansa.
Kun laulaja vetaisee tunteella ja ankaralla paatoksella ylimmän äänensä, (puhtaasti) kuulija mieltää sen korkealle pääsemiseksi. Vaikka seuraava vetäisis oktaavia ylemmäs. Ääniala on siis hyvin persoonakohtainen. Laulajalla sitä pitäis tietysti vähän olla. Kolmen sävelen äänialalla ei montaa biisiä kunnialla vedä. No se oli vitsi.
laulamisiin. musä.
Kiitos sinulle, luulen että laulajat monetkaan eivät tiedä omaa äänialaansa, vahinko, sillä se tieto voisi olla monen muuten äänellisesti lahjakkaan laulajan boosteri eteenpäin!
Tiedän että olet ollut hyvällä asialla, ja toivon että aina kun saat jotain uutta esille, voisit tuoda sen tänne meidän kaikkien nähtäväksi, jos joku ei aina ymmärrä, niin sille ei taas voi mitään! Minä olen mezzosopraano sitten..;))
Levyillä Ola käytti aluetta matalasta G:stä korkeaan A:han. Korkeaa C:tä hän ei varmaan koskaan laulanut. Öiset kitarat laulun Ola päättää korkeaan A:han ja se on luultavasti hänen ylärajansa. Samoin ääni on sävyltään baritoni, aina ei ratkaise kuinka korkealle pääsee vaan äänityyppi on ratkaiseva. On korkealle laulavia alttoja, mutta ei heistä sen takia sopraanoja tule. Jaakko Ryhänen, basso, pystyy laulamaan korkean b sävelen, mutta bassona pysyy.
Oma äänialani on ala F:stä 1.viivaiseen a:han.