Avoerosta reilu puolivuotta. Mies petti. Omasta mielestään hän jätti minut ensin, mutta unohti kertoa siitä minulle. Olen todella katkera, vihainen ja itsetunnon pohjamudissa. Lapsen kanssa pärjäilen, mutta yön tunteina kyynelvirrat eivät tahdo tyrehtyä. Yhteiseloa oli kuitenkin takana yli 15 v. ennen eroa ja voin vakuuttaa että minut tyrmättiin täysin. Miten pääsen tästä tunteesta eroon? Miten saan pidettyä itseni kurissa, etten siirrä katkeruuttani lapseeni, tähän asti olen jaksanut, mutta päiväpäivältä se on vaikeampaa.
Mies hakee säännöllisesti lapsen itselleen, mutta muistaa aina esitellä voiton merkkejään, esim. syötyä kaulaa ym. Olemme kuitenikin jo yli nelikymppisiä ja tuntuu kuin hän haluaisi vain lisätä tuskaani. Olen kysynyt, miksi hän haluaa vielä loukata minua, eikö jo riittäisi, niin hän esittää viatonta. Onko eroissa aina tärkeintä loukata lisää ja lyödä lyötyä vielä enemmän? Olen yrittänyt antaa sanan viiltää samalla tavalla, mutta huomaan että nekin sattuvat enemmän minuun kuin kohteeseen. Miten erosta voi toipua ilman että se jättää pysyvän katkeruuden vai jättääkö se minut lopullisesti tälläiseksi. En kaipaa halvennuksia tyhmyydestä, koska ne eivät auta tässätilanteessa.
Mies hakee säännöllisesti lapsen itselleen, mutta muistaa aina esitellä voiton merkkejään, esim. syötyä kaulaa ym. Olemme kuitenikin jo yli nelikymppisiä ja tuntuu kuin hän haluaisi vain lisätä tuskaani. Olen kysynyt, miksi hän haluaa vielä loukata minua, eikö jo riittäisi, niin hän esittää viatonta. Onko eroissa aina tärkeintä loukata lisää ja lyödä lyötyä vielä enemmän? Olen yrittänyt antaa sanan viiltää samalla tavalla, mutta huomaan että nekin sattuvat enemmän minuun kuin kohteeseen. Miten erosta voi toipua ilman että se jättää pysyvän katkeruuden vai jättääkö se minut lopullisesti tälläiseksi. En kaipaa halvennuksia tyhmyydestä, koska ne eivät auta tässätilanteessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
haluaa sinua vielä kiusata, ja hieroa veistä haavassa. Koita vain nyt tehdä kaikkesi, ettet anna asioiden enää loukata itseäsi, tai älä anna sen näkyä, niin exälläsi voitonhuuma alkaa hälvetä. Itsesi takia etsi uusi seurustelukumppani, sillä se auttaa sinua pääsemään henkisesti irti vanhoista haamuista. Lapsi tietenkin etusijalle huomiossa, mutta omaakivaakin pitää olla, vaikka erottu ollaankin. Tai sitten jokin vertaistukiryhmä, jossa voi tuntemuksia eroahdistuksesta purkaa. Seurakunnalta voisi varmaan ensin kysyä. Tsemppiä tv. 40v mies ;-)
On ihan samat tuntemukset, vaikka olenkin mies.
Ehkä auttaa ajatus, että meitä on valtava määrä
tämän saman tuskan kanssa eläviä. Yöt ovat todellakin se vaikein aika ja siksi usein öisin
kirjoittelen sähköposteja ja sillä yritän tuskaani
lieventää. toki on harvassa yleensä ihmiset joiden
kanssa näistä asioista voi kertoa. Mutta lapsi on
mahdollisesti pelastajasi. Oletan hänen sinua siinä
henkisesti vielä paljon tukevan, kunhan molemminpuolinen luottamus asiassa vakiintuu.
Olen ollut yksin tässä myös puolisen vuotta, eikä
tuo tuska muutakuin lisääntyy, mutta uskon sen
pikkuhiljaa johonkin koteloituvan. Ei oikein mi-
tään pysty edes tekemään, mutta jos jotakin kevyttä näpertelyä pystyy kehittämään, jolla saa
ajatukset pois tuosta surusta. Silleen ehkä pie-
ninä paloina saa tuon "möykyn" rinnasta pois.
Mun tarinani on samanlainen. Melkein kymmenen vuotta yhdessä ja saatiin upea lapsi. Vaimoni petti mua työkaverinsa kanssa ja jäi siitä kiinni. He olivat jatkaneet pettämistä jo pitemmän aikaa, mutta kumpainenkin tahollaan jatkoi kulissielämää normaalisti kiinnijäämisen pelosta huolimatta. Yksi puhelinsoitto lopetti kaiken ja me muutettiin erilleen asumaan. Mä jäin yksin kaikkine ongelmineni ja pohja elämältä oli hävinnyt. Aikaa tästä on noin reilu vuosi.
Nyt alkaa helpottamaan. Anteeksi en voi vieläkään antaa, mutta olen alkanut saada elämäniloni takaisin. Eli, aika parantaa, mutta tiettyä itsetutkiskelua olen joutunut tekemään tähän tilaan pääsemiseksi.
Ensinnäkin olen huomannut omat virheeni ja antanut ne itselleni anteeksi. Vikaa oli meissä kummassakin. Exäsi tietysti vierittää kaiken sun syyksi ja päinvastoin, mutta eroon tarvitaan aina kaksi. Exäsi ei voi sua enää loukata, muista se. Se on poistunut sun elämästäsi ja sun on jatkettava eteenpäin. Sulla on nyt parempi olla kuin huonossa suhteessa, usko pois, vaikka et tällä hetkellä tunnekaan näin. Kaikki mitä exäsi sulle tekee ja millä se yrittää sua loukata menee ohi, raakasti ohi. Ei vaikuta suhun mitenkään. Sä voit tehdä sen päätöksen, ettei sun exäsi voi sua loukata. Tee se päätös heti.
Älä ryntää heti uuteen suhteeseen. Se ei tule onnistumaan, jos lähtökohdat eivät ole oikeita. Siis tarvitaan oikeanlaista rakkautta.
Pidä huolta lapsestasi ja itsestäsi. Kaikki tulee kääntymään parhain päin. Selviät siitä. Ai mistä niin tiedän? Siitä, että tällainenkin ikuinen pessimisti kuin minä, selvisi siitä kaikesta. Alussa mä ajattelin, että mun elämäni on nyt ohi, mutta väärässäpä olin. Sä teet sen saman tempun. Sulla on se tarvittava voima ja sun tarttee vain hakea ja löytää se. Sen jälkeen helpottaa. Tsemiä.
Karkerat fiilikset ne kuuluu eroon myös, mutta heti kun "silmä" välttää, kannattaa niistä tosiaan taistella itsensä ulos. Olla niitä kaikkia paska-asioita ylempänä. Ja toi on niin älyttömän lapsellista nelikymppiseltä mieheltä esitellä fritsujansa SINULLE! Kai sä jo huomasit millainen nuija se oli, ei siinä enää fritsuilla asiaa tarvitse vakuutella.
Aika monelle miehelle (sanon näin, kun itse olen nelikymppinen nainen)on käynyt niin, että.... Ensin mennään nuorena naimisiin, ollaan pitkässä liitossa ja sitten kun ero nelikymppisenä on tosi, aletaan elää sitä parikymppisen elämää, mutta se on armotta ohitse. Pitkässä liitossa ei edes tajua mitä ulkopuolella tajuaa, sitä mennään töihin-kotiin-töihin-kotiin, eletään sitä omanlaista arkea ja kun se ero ykskaks yllättää, sitä aletaan tosiaan elää sitä taaksejäänyttä nuoruutta ja usein se henkinenkin puoli sellaisilla tyypeillä on ollut yhä sillä parikymppisen tasolla...
No se ei auta tohon sun katkeruuteen, mutta kuten edelliset kirjoittajat on vakuuttaneet, se menee ohi ja sä selviit ihan varmasti. Anna raivon tulla ulos, ota tyyny avuksi ja paisko sitä seiniin (ja ajattele että se on se sun ex) ja lyö ja raivoa siihen tyynyyn ja lopulta kun oot siihen meuhkaamiseen niin väsynyt... sä huomaat että sua alkaa jo hymyilyttää moinen sekoileminen.
Kun pikkuhiljaa (niin se tosiaan tapahtuu LIIAN HITAASTI kun tahtoisi jo olla tosi vahva ja uudessa elämässä kiinni ja toi vaihe kaukana takana) sä voimistut ja ala nauttia kertakaikkiaan niistä asioista jotka SULLE on tärkeitä ja sun lapselle. Ajattele sitä exää VAIN sun lapsesi isänä, saat henkisesti itseäsi irti siitä että te olitte perhe. Se äijä fritsuineen on vain sun lapsesi isä, ota etäisyyttä ajatuksillasi koko tyypistä.
Lyötyä ei saa lyödä, niin mulle opetettiin kotona. Ja se on taivahan tosi. TSEMPPIÄ!
Ei siis tajua mitä ulkopuolella TAPAHTUU :)
eroon. hän pettää nykyistäänkin yhtä paljon kuin sinua petti.
pettäjämiestä kaipaa eron jälkeen.en voi uskoa todeksi.
Ketään ei kiinnosta typerät kommenttisi.
siitäkö kenkä nyt puristaa? itkuja ei tarvitse itkeä yöllä eikä päivällä exän vaan nykyisen petetyn ykkösen.
hekkeri, hekkeri osta lekkeri;>))))))))))))))))))hieno yritys mutta ei kolahduttanut...
Kuule, eihän tuo mies ole surusi arvoinen. Anna vanhan olla ja jätä hänet omaan arvoonsa. Mitä siitä, vaikka esittelisikin mokomaa kaulaansa? Älä todellakaan vastaa pahaan pahalla. Jos et halua tavata miestä, mikä sekin on mahdollista, niin sosiaalitoimen kautta uskoisin, että lapsen nouto voi järjestyä niin, että et tapaa herraa. Mutta jos katsot, että kykenet häntä tapaamaan, niin jätä todellakin omaan arvoonsa. Älä ole katkera...mitä hyvää siitä sinulle on? Älä ole hänelle vihainen...mitä siitä kostut? Hän EI ole tunteidesi arvoinen. Minulle kävi samoin kuin sinulle tosin vain 11 vuoden jälkeen, mutta en ole edes halunnut vihaa tai katkeruutta tuntea. Parempi on yrittää etsiä itselle uutta elämää. Yritä todeta itsellesi, että miehesi ei ole tunteidesi tai kiukunpuuskiesi arvoinen. Kohtele häntä hyvin mutta etäisesti. Silloin sinä olet noussut hänen yläpuolellensa. Samoin muista aina lapsellesi puhua kauniisti hänen isästään. Silloin olet voittanut paljon.
puhua lapselleen? Hyi olkoon.Mies on ilmiselvästi käskenyt jonkun naisen purra kaulansa mustaksi että voi sinut tehdä mustasukkaiseksi.Hyi et kait sure tuommoista rypijämiestä.
Sen vuoksi, että lapsi ansaitsee pitää "hyvän" isän. Isä - vaikka olisi miten kamala mies naisia kohtaan - on kuitenkin lapsen isä. Mielestäni lapsen täytyy saada itse muokata käsityksensä isästänsä. Hänen täytyy saada rakastaa isäänsä ollessaan pieni, koska lapsi on aina lojaali molempia vanhempiaan kohtaan ja rakastaa luonnostaan molempia vanhempiaan. Toinen asia on kokonaan se, jos isä olisi paha lasta kohtaan...esim. väkivaltainen tms...silloin lasta tulisi suojella isältänsä (mutta mielestäni tässäkään tilanteessa ei auta puhua pahaa isästä lapselle).
mallia. Valitan pettäjämiestä ei lapset rakasta. Lopunikäinen viha miestä/ isää kohtaan tulee tasan tarkkaan. On tullut jo.
Mutta oli minunkin miehellä joku toinen ennen kuin lähti eli petti. Lapseni kuitenkin rakastaa isäänsä yli kaiken (jos äitiä ei oteta lukuun :)). Aina puhun hyvää lapselle isästänsä...siitä, kuinka isä häntä rakastaa ja kaipaa jne jne. Yhdessä hänelle monesti soitamme ja itse asiassa soitan miehelle usein vain kertoakseni lapsesta ja siitä, mitä pienelle kuuluu, koska on hänen isänsä ja minusta on aivan ihanaa, että hän on edelleen isä lapsellensa. Se antaa minulle aivan valtavan turvallisuudentunteen...jos minulle jotain pahaa kävisi, niin lapsella on kuitenkin rakastava isä, joka taatusti pitää hänestä hyvää huolta.
sitä minäkin toitottelin,kyllä isänne rakastaa mutta ei lapsia voi petkuttaa he kyllä huomaa että isälle on tärkein uuden naisen lapset ja lapsenlapset.
Ei rakasta.
Kuulehan Kottarainen, hyväksy aivan rauhassa asia että mies teki tyhmyyden rikkoessaan kotinne.
Ainakin sinä sait piää lapsen joka on jo lottovoitto. Kyllä te yhdessä pärjäätte.
Mies kuulostaa melko kypsymättömältä tai sitten sadistilta. Kummassakin tapauksessa olisi parempi ettet tapaisi häntä hänen hakiessaan lastasi. Voisiko kenties ystävättäresi tai naapuurisi saattaa lapsesi kadun/tien/pihan yli autolle miehen hakiessa?
Vastaavasti palauttaessa, voisiko ystävättäresi/naapurisi/joku perheen jäsenesi olla lasta vastassa?
Tällä hetkellä teillä ei ole mitää sanottavaa toisillenne joten on täysin tarpeetonta tavata nenä nenää vasten, varsinkaan miehesi käyttäytyessä kierosti, kertomallasi tavalla.
Kyllä tuo haava ajan mittaan paranee mutta tällä hetkellä sinun todellakin olisi parasta välttää koko miestä.
kas aika kuluu kello käy vanhenee meistä jokainen... mut petettyä,katkeraa,loukattua sydäntä ei aika paranna VAAN TUON KAIKEN PASKAN VOIT VAAN SIIRTÄÄ SIVUUN . Lähde tanssimaan,lenkille, etsi uusi harrastus, keksi jotain ihan tyhmääkin nytko sulla on aikaa ITSELLESI, ainakin sillon ,kun lapsi on isällään TEMPASEHAN kunnolla itsesi hyvän oloosi nähden ,TYÖNNÄ sivuun PASKA siitä vaan niin VANHAT AJAT UNOHTUU , sinä annat/aika antaa pikkasen periksi ja huomaat VALON tulleen iltoihisi. terv.. kolmevuotta meni ja nyt helpottaa.Et voi antaa elämääsi johdatella aika sairaalta kuulostavan miehesi tempuille. NOSTA HYMY KASVOILLESI AINA ,KUN MIEHESI KATSOO SUA ,SILLÄ SINÄ KATSOT KORKEAMMALTA.terv.27v yhdessä ja nyt 3v erossa.
Kiitos kaikille tuesta ja ajatuksista. Ehkäpä tästä vielä noustaan. Usko itseeni kaipaa vielä vahvistumista, mutta ehkä joskus vielä uskallan luottaa johonkin toiseen.