Vaimo haluaa erota 8 vuoden avioliiton jälkeen.Meillä on kaksi alle 10v lasta. Sanoo ettei rakasta minua enää. Sovittiin että asumme yhdessä kesään asti. Tiedän että peilistä näkyy suurin osa meidän suhteemme ongelmien lähde. Hyvä uutinen on siis se että asialle on tehtävissä jotain. Huono se onko liian myöhäistä. Töissä haasteita, avio-ongelma ja hiuksetkin harventuneet huomattavasti. Haasteita riittää. Tiedän että mistään en löydä niin mahtavaa naista kuin vaimoni on. Rakastan häntä edelleen. Nyt on yhdestoista hetki muuttua heti. Ja sekin voi olla jo liian myöhäistä. Mutta aion yrittää silti.Ajatus erosta kauhistuttaa.Ennen kaikkea todennäköisesti elämäni suurimman rakkauden menetyksen pelko on päällimmäinen tunne ja se että ei voi olla läsnä koko ajan lastensa elämässä.Onko kukaan onnistunut vielä näinkin vaikeassa tilanteessa pelastamaan liittonsa? Neuvoja?
Vaimo haluaa erota
M34Espoo
192766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Koskapa mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee? Ei niin mihinkään. Voit hyvin jo pitää itseäsi eronneena miehenä.
Sulla on ollut 10 vuotta aikaa muuttua tätä ennen. IHMEITÄ EI TAPAHDU.
Miksi hänen olisi pitänyt muuttua jo suhteensa alkuajoista lähtien? Kyllä vika yleensä kehittyy ajan saatossa, sitä ei vain heti huomaa.
Minä taas tsemppaan nimimerkki "M34Espoo":ta, lusikka kauniiseen käteen. Ihmisellä on mahdollisuus muuttua, sitä pitää vain tosissaan haluta. Suurin ongelma tulee olemaan vaimosi luottamuksen voittaminen, jotta saisit uuden mahdollisuuden näyttää hänelle sen puolen itsestäsi, mihin hän aikoinaan rakastui. Vielä jos työ hallinnoi liiaksi elämää sotkien oman siviilielämän kuviot, on syytä miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Oletko valmis uhraamaan vaimosi/perheesi urasi tähden? Saisitko mitenkään balanssoitua koti/työelämää?
Itse taiteilen samanlaisten ongelmien kimpussa. Avioelämää takana 13 vuotta. Vaati hurjasti töitä, jotta elämä palaisi raiteilleen.
Oikee asenne sinulla!
Tottakai yrität jos kerran rakastat vaimoasi,ikinä ei ole liian myöhäistä!
Mun mies *löysi toisen* tosin ,asui pois 2vkoa ja
rukoili päästä takasin *ero paperitkin laitettiin* miehen pyynnöstä......Tosin teillä eri juttu,koska ei toden näköisesti kolmatta osapuolta ,mutta tahdoin tarkoittaa sitä ett ,minäkin annoin viellä mahdollisuuden miehelleni ,vaikkakin teki sen pahimman virheen!
Nyt mennyt hyvin......ehkä se oli vaan hetki putsata pöytä *teinirakkaus pari kun ollaan* yhdessä oltu 27v ja siitä naimisissa 19v.
Ole avoin ajatustesi kanssa vaimollesi,huomioi häntä....järjestä kahden hetkisiä hauskoja ,mutta silti rennon romanttisia hetkiä .......äläkä yritä liikaa ettei tule sellainen tunne vaimollesi ,että väkisin yrität!
En tiedä missä olet *mokannut* kun sanoit ett kun katsot peiliin niin siellä on se syy!
Anna katseittes tuntua vaimosi kropalla ,näytä tunteesi ja sano kauniita sanoja *tarkottaen niitä* se ,että on avoin ja osaa rakastaa niin ,että toinen tuntee ja huomaa sen ...tulee sellainen turvallinen ja onnellinen olo!
Niin se meillä ainakin nyt toimii!!!
Ollaan rehellisiä ja uskalletaan näyttää tunteet!!
Tsemppiä yritykseen ja hurjan hyvää tätä vuotta 2008!!
saman katon alla, nyt 2 vuotta erossa.
Ja kaikki meni niin kauan "hyvin" kun mun nauhalla oli tilaa kuunnella toisen vittuilut.
Eli kuten itsekin esität asian, että nöyristele poju kyllä se sitten toimii!
Oon tosi ihmeissäni että naiset saa olla millaisia vaan, ja miesten on alistuttava?
luulin et olet 35v.....no teillä on kertynyt paljon hyviä yhteisiä vuosia kyllä ne ylämäet voittaa jos molemmat haluaa!
Lapsetkin teillä jo lähes aikuisia *oletan* niin alkaa uusi vaihde elämässä......pitää keksiä yhteisiä harrastuksia ynm.
Meilläkin se auttoi kun oltu teinistä asti kimpassa ja sitä piti vaan toista liian itsestäänselvyytenä!
Puhutaan nykyisin paljon enemmän ja avoimin ,jonka kautta seksi elämäkin sai intohimoa ,vaikkakin siinä ei mitään vikaa aikaisemminkaan ollut.
Parisuhdetta pitää MOLEMPIEN vaalia!
avioliittoleirille!
Itse olen vähän samantapaisessa tilanteessa ja olen tullut siihen tulokseen, että jos katsoo toisen ihmisen ja suhteen hänen kanssaan riittävän tärkeäksi, pitää tehdä kaikki mitä tehtäväksi on tilanteen "pelastamiseksi".
Itse olen noudattanut vanhaa neuvoa, että puhuminen parin kanssa auttaa, vaikka se sattuukin kun ollaan rehellisiä.
Se että saatko täältä arviota onnistumismahkuista niin en usko. Liian monimutkaisia, tunne-elämään liittyviä asioita nämä jutut jotta voisi arviota antaa.
Tsemppiä vaan. Ja muista että sulla ei liene paljonkaan hävittävää mutta sitäkin enemmän voitettavaa, kävi miten kävi.
Kyllä vikaa on paljon minussa. Olen ollut itsekäs työnarkomaani ja joskus alkoholiakin käyttänyt (satunnaisesti) liikaa. Vaimolla kun on nollatoleranssi siinä.lastenhoidossa voisin auttaa enemmän ja kodinhoidossa myös.Suurin ongelma lienee se että vastaava kriisi on käyty jo pari kertaa läpi ja aina olen luvannut muuttua.Ja jäänyt jotenkin puolitiehen. Ymmärrettävästi vaimolla ei ole mitään uskoa siihen että nyt asiat olisivat jotenkin toisin. Eipä auta muuta kuin todistaa se teoilla.Jostain luin että ei saa mennä paniikkiin, ei pidä pohtia ja keskustella parisuhdetta koko ajan, pitäisi koittaa pitää hauskaa yhdessä. Hienointa on se että oman toiminnan muuttaminen itsestä kiinni.Pokerinpeluun olen lopettanut kokonaan mutta työasiat ovathankala juttu koska olen yrittäjä eli töitä on vaikea päästä pakoon - silti ylitöitä voi ja pitää ruveta välttämään. Alkoholin käytön lopettaminen kokonaan ei ole ongelma ja työpaikallakin pitäisi pystyä viihtymään alle 9 tuntia säännöllisesti.Nyt tässä olisi sitten 5 kuukautta aikaa näyttää teoilla että elämässä pehe on ykkönen ja kaikki muu kakkosta. Kuten totesitte hävittävää ei ole joten viimeiseen asti yritän.Ja nuo muutokset tekevät minusta muutenkin paremman ihmisen joten vaikka ero tulisi niin parempaan suuntaan sitä kai sitten kehittyy.Kiitos kommenteista!
Mieheni on työnarkomaani ja tekee sekä viikolla että viikonloppuna pitkiä päiviä. Minä olen se joka hoitaa kaikki kotityöt. Ilmainen piika saa hiljalleen tarpeekseen ja lähtee. Ukko on kuin jossain hotellissa, käy vain syömässä ja nukkumassa. Ei ole yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. Koen ettei minua arvosteta ja läheisyydenkaipuuta huomioida. Olen liian hyvä hautautumaan elävältä, joten jos ei muutosta tule muutoin, niin kyllä käräjäoikeus hoitaa. Sorry vaan mutta tiedän täsmälleen miltä vaimostasi tuntuu. Jos usko ja luottamus parempaan on mennyt, niin ainoastaan teot voivat jotain todella muuttaa. Vaimosi rakastaa sinua vielä, mutta on pettynyt liian monta kertaa tyhjiin lupauksiisi. Ainakin minä vielä rakastan, mutta ansaitsen enemmän - todellisen yhteisen elämän ja vuorovaikutteisen parisuhteen.
Oletkos yhtään yrittänyt ravistella miestäsi hereille asiassa? Ei sellainen ainakaan ratkaise mitään, että kun mitta tulee täyteen, niin se on kerrasta poikki. Eri asia on tietysti se, ettei miehesi useista huomautuksista/varoituksista huolimatta liikuttaisi eväänsäkään asioiden eteen, niin silloin ei jää varmaankaan vaihtoehtoja. Ajattelisin vain, että jos miehelläsi sen verran älli pelaa, niin ymmärtäisi mitä on menettämässä ja ymmärtäisi alkaa toimimaan suhteenne eteen.
Olen tässä 11 vuoden yhdessäolon aikana ensin ymmärtänyt että paljon pitää töitä tehdä, mutta ymmärrys on johtanut siihen että hänellä "on lupa laiminlyödä" minua ja parisuhdetta. Olemme keskustelleet asiasta ja hän myöntää laiminlyönnin, sekä liiallisen työnteon. Mulla vaan ei enää riitä usko siihen että "kyllä asiat saadaan muutettua". Ilmeisesti ukko ei usko että tästä mihinkään lähden, vaan kuvittelee että bluffaan. En aio jäädä tähän toiseksi 11 vuodeksi odottamaan muutosta vaan varoitukset kovenee ja olen tosissani. Vaikuttaa siltä että sanominen vaan ei mene jakeluun.
Uhkaileminen etenkin avioerolla on kuin terrorismia, siihen ei pitäisi ryhtyä, tällaiseen terrorismiin nöyrtyvät puolisot saavat nöyrtyä siihen lopun ikäänsä.
Samoin valittaminen ja riitely, ne vievät ihmisiä vain kauemmas toisistaan.
Jos tuntuu siltä että jonkin asian pitää muuttua, muuta omaa toimintaasi älä vaadi sitä toiselta.
Esimerkkinä: sen sijaan että valittaisit siitä ettei toinen vie sinua ulos syömään tai järjestä romantiikkaa, järjestä sitä itse.
Et pysty muuttamaan pysyvästi toista riitelemällä tai uhkailemalla, mutta pystyt omalla toiminnallasi muuttamaan yhteistä elämäänne paremmaksi.
Voithan sä yrittää. Mutta jos ei sinulla mitään oikeaa isoa vikaa ole kuten vaikka tolkuton viinanjuonti, niin on paha keksiä mitä voisit muuttaakaan.
Onpa kuitenkin kesään asti aikaa olla vaikka enemmän muksujen kanssa. Helpottaa sitten jos käy niin, että lapset menevät muijallesi.
Vaimosi on todennäköisesti miettinyt tämän asian tarkkaan ja pitkään. Ilmoitus erosta on harkittu. En tiedä auttaako mitkään muuttumisyritykset, jos tunteet on kuolleet pettymyksistä. Sanot, että olet yrittänyt muuttaa tapojasi ennemminkin, mutta ovat jääneet puolitiehen eli siis olet aina palannut siihen entiseen. Miten nyt kuvittelet vaimosi uskovan, että muutoksesi ovat pysyviä. Hän ei mitä ilmeisimmin enää luota sinuun eikä kykyysi/haluusi muuttua. Ehkä teidän on parempikin tässä vaiheessa erota tästä suhteesta. Jos kykenet todella tekemään muutoksia elämäntapoihisi, voitte myöhemmin yrittää paluuta yhteen. Liittonne tämmöisenään ei ilmeisesti enää toimi.
Jos lupaa toiselle (yrittää) parantaa tapansa, niin pitäähän sellainen lupaus pystyä pitämään. Asennoituminen merkkaa paljon. Siinä pitää olla täysillä mukana eikä saa luovuttaa tai alkaa lusmuilla kesken kaiken.
Mutta on puolisonkin oltava valmis tulemaan sen verran vastaan, että laittaa ainakin vähäksi aikaa erouhkauksensa jäihin ja lähtee mukaan katsomaan, onnistuisiko muutos parempaan. "Peilille on huono puhua".
Molempien on tietysti oltava mukana. Mutta on myös niin, että jos toinen on saanut jo mittansa täyteen tyhjiä lupauksia, saattaa erilleen liukuminen olla jo yli kriittisen pisteen. Silloin ei pelkkä toisen osapuolen tahdonilmaisu auta eikä sen pettyneen luottamusta hevin palauttamaan. Riippuu paljon siitä mitä yhteistä oikeastaan koetaan enää olevan siinä suhteessa, jos perustukset on murentuneet. Ero on silloin vain ajan kysymys.
vaimo hakee eroa eikä yhtään kuuntele mitä minulla on sanottavaa. Olin kuin puulla päähän lyöty sinä päivänä, kun vaimo ilmoitti muuttavansa muualle ja laittavansa eropaperit sisään. Myönnän, etten ole ollut mikään romantikko ja paremmin olisin saanut huolehtia vaimostani, mutta minua loukkaa syvästi se, etten tahdo saada mahdollisuutta osoittaa, miten paljon häntä rakastan ja tarvitsen. Tyhmähän sitä on ollut, kun ei aikanaan ole huoltanut suhdetta riittävästi. Mutta ei vaimon menettelytavoissakaan ole kehumista. Jos parisuhteessa on ongelmia (vaikkapa vain toisella), niin kyllä niistä pitäisi keskenään pystyä ensin puhumaan, ennen kuin aletaan miettimään radikaalimpia ratkaisuja.
Vaimoni kun ei mitään varoitellut ennen ilmoitusta. Molemmat paiskittiin pitkiä päiviä töissä (ei lapsia) ja illat menivät yhteisten ja omien harrastusten parissa sekä itselläni sohvalla nuokkuessa väsyneenä...
Arki tuli vastaan, tunteet kadonneet ja vapauden kaipuu tms... ei helv. kun ei voinut puhua aikaisemmin mitä mielessä pyöritteli. Tokihan pienet ja isommatkin asiat alkavat kasautumaan ennen "räjähdystä". Peiliin saan katsoa, kun en ole kuunnellut "herkemällä" korvalla oireita ja miettinyt omaa käytöstäni. Turhaa tiuskimista pikku jutuista yms.
Haluaisin saada mahdollisuuden! Ollaan keskusteltu vihdoinkin ja näen monet asiat aivan erilailla, kuin aiemmin. Ongelma on, että hän ei halua yrittää mutta ei kuitenkaan tiedä mitä haluaa?
Olen hänen paras ystävänsä mutta ei muuta!
Järjestin vaimolleni naapurista oman kämpän pariksi kk mihin pääsee "muuttaamaan" reilun kuukauden päästä. Tiedä sitten oliko hyvä vai huono veto mutta saa omaa-aikaa miettiä asioita.
vaimona, joka yritti ottaa asiaa puheeksi aika ajoin, tuloksetta. Näin jälkeenpäin on tunne, että miehelle ei tullut mieleen, että vaimo tarkottaa täsmälleen sitä mitä sanoo. Ei mitään piilomerkityksiä, tyhjiä uhkailuja eikä vihjailuja. Ehkä se oli osaksi omakin vika; keskusteluyritykset ja nalkuttaminen kärsivät inflaation. Mies vain ajatteli, että kunhan puhuu - siis vähätteli. Nyt sitten ihmettelee, että mikset puhunut aikaisemmin. Onkohan tässäkin asiassa olemassa miesten kieli ja naisten kieli.