hyvää uutta vuotta vain kaikille!
ja sitten heti asiaan, tilanne on seuraava: etäisyyttä on liki 7000 kilometriä ja yhteistä (kauko)historiaa takana jo pari vuotta. sinänsä kyseessä on loistava match ja olemme toistemme parhaat soulmatet, terapeutit, kasvun mahdollistajat ja ystävät, mutta siitä huolimatta (tai sen vuoksi?) yhteisen sävelen löytäminen ei suju ihan ongelmitta.
olemme jo kerran eronneet (joitakin kuukausia sitten, syynä tiivistäen vaikeus luoda yhteistä visiota sekä tehdä kompromisseja liittyen välimatkaan yms), mutta viime aikoina vetovoima on saanut jälleen tunnustelemaan josko mahdollisuuksia olisi muuhunkin kuin etäisyyteen.
tarkennukseksi vielä, että minä olin se jonka aloitteesta erosimme, ja myös minun aloitteestani keskustelemme jälleen aiheesta. ottamalla yhteyttä uudelleen pienen breikin jälkeen halusin sekä ihan vilpittömästi puhdistaa ilmapiiriä että myös yhtä vilpitttömästi tsekata missä menemme ja mitä haluamme.
breikkimme aikana vein elämääni isosti uusille urille ja sovin muun muuassa uudesta työstä kokonaan uudessa maassa. sovin myös alustavasti aloituspäivästä. suhteen toinen osapuoli on halukas palaamaan yhteen ja tulemaan kyseiseen kolmanteen maahan. hän kuitenkin edellyttää että matkustaisin hänen luokseen ennen uutta pestiäni, ajaksi jonka kesto menisi yli alustavasti sopimani aloituspäivän uudessa työssäni. olen jättänyt itselleni tyhjää aikaa ennen aloittamista, juuri tämän vierailumahdollisuuden vuoksi.
suhteen toiselle osapuolelle visiitin pituus on kynnyskysymys ja osoitus siitä, että olen sitoutunut. itse koen jo puhuttujen speksien muuttamisen epämiellyttäväksi ja uskon, että se voisi tehdä hallaa jopa meidän molempien suunnitelmille uudessa maassa. koen myös, että olen osoittanut sitoutumistani jo sillä, että neuvottelin itselleni kuukauden mittaisen breikin ennen työn aloittamista, vaikka toiveena olisi ollut aloitus mahdollisimman pian.
spontaani reaktioni on, etten välttämättä ole valmis venyttämään uuden työn aloittamista kovin pitkään. muutamien päivien viivästys on vielä ok, mutta pari viikkoa tuntuu tylyltä ja väärältä. sitä en tiedä kertooko se rakkauden puutteesta vai jostain muusta, mutten tunne ajatusta luontevaksi tässä tilanteessa. on myös hyvä muistaa, että lähtökohta on joka tapauksessa, että prioriteettini oli breikkimme aikana pistää ensisijaisesti muu elämäni uuteen uskoon ja vasta sen jälkeen nostaa suhdeasia jälleen esiin.
tässä tilanne tällä hetkellä pähkinänkuoressa, mutkat sopivasti oikaistuna. toki pakettiin liittyy paljon henkilökohtaisia pelkoja (liittyen sitoutumiseen, toiseen maahan, jne), oletuksia ja tuntemuksia, kuten usein (ellei aina) ihmissuhteissa. niiden avaamiseen tarvittaisiin kuitenkin kirjasarja, eivätkä ne kaikki ehkä ole tilanteen kannalta juuri nyt edes ratkaisevia. kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin ajattelevia, tuntevia ja koko ajan lisää avoimmutta oppivia aikuisia ihmisiä.
mielelläni kuulen millaisia ajatuksia, tuntemuksia ja mahdollisia omista kokemuksista nousevia vinkkejä tämä teissä herättää. kiitos jo etukäteen, kaikki kommentit ovat toivottuja.
ja sitten heti asiaan, tilanne on seuraava: etäisyyttä on liki 7000 kilometriä ja yhteistä (kauko)historiaa takana jo pari vuotta. sinänsä kyseessä on loistava match ja olemme toistemme parhaat soulmatet, terapeutit, kasvun mahdollistajat ja ystävät, mutta siitä huolimatta (tai sen vuoksi?) yhteisen sävelen löytäminen ei suju ihan ongelmitta.
olemme jo kerran eronneet (joitakin kuukausia sitten, syynä tiivistäen vaikeus luoda yhteistä visiota sekä tehdä kompromisseja liittyen välimatkaan yms), mutta viime aikoina vetovoima on saanut jälleen tunnustelemaan josko mahdollisuuksia olisi muuhunkin kuin etäisyyteen.
tarkennukseksi vielä, että minä olin se jonka aloitteesta erosimme, ja myös minun aloitteestani keskustelemme jälleen aiheesta. ottamalla yhteyttä uudelleen pienen breikin jälkeen halusin sekä ihan vilpittömästi puhdistaa ilmapiiriä että myös yhtä vilpitttömästi tsekata missä menemme ja mitä haluamme.
breikkimme aikana vein elämääni isosti uusille urille ja sovin muun muuassa uudesta työstä kokonaan uudessa maassa. sovin myös alustavasti aloituspäivästä. suhteen toinen osapuoli on halukas palaamaan yhteen ja tulemaan kyseiseen kolmanteen maahan. hän kuitenkin edellyttää että matkustaisin hänen luokseen ennen uutta pestiäni, ajaksi jonka kesto menisi yli alustavasti sopimani aloituspäivän uudessa työssäni. olen jättänyt itselleni tyhjää aikaa ennen aloittamista, juuri tämän vierailumahdollisuuden vuoksi.
suhteen toiselle osapuolelle visiitin pituus on kynnyskysymys ja osoitus siitä, että olen sitoutunut. itse koen jo puhuttujen speksien muuttamisen epämiellyttäväksi ja uskon, että se voisi tehdä hallaa jopa meidän molempien suunnitelmille uudessa maassa. koen myös, että olen osoittanut sitoutumistani jo sillä, että neuvottelin itselleni kuukauden mittaisen breikin ennen työn aloittamista, vaikka toiveena olisi ollut aloitus mahdollisimman pian.
spontaani reaktioni on, etten välttämättä ole valmis venyttämään uuden työn aloittamista kovin pitkään. muutamien päivien viivästys on vielä ok, mutta pari viikkoa tuntuu tylyltä ja väärältä. sitä en tiedä kertooko se rakkauden puutteesta vai jostain muusta, mutten tunne ajatusta luontevaksi tässä tilanteessa. on myös hyvä muistaa, että lähtökohta on joka tapauksessa, että prioriteettini oli breikkimme aikana pistää ensisijaisesti muu elämäni uuteen uskoon ja vasta sen jälkeen nostaa suhdeasia jälleen esiin.
tässä tilanne tällä hetkellä pähkinänkuoressa, mutkat sopivasti oikaistuna. toki pakettiin liittyy paljon henkilökohtaisia pelkoja (liittyen sitoutumiseen, toiseen maahan, jne), oletuksia ja tuntemuksia, kuten usein (ellei aina) ihmissuhteissa. niiden avaamiseen tarvittaisiin kuitenkin kirjasarja, eivätkä ne kaikki ehkä ole tilanteen kannalta juuri nyt edes ratkaisevia. kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin ajattelevia, tuntevia ja koko ajan lisää avoimmutta oppivia aikuisia ihmisiä.
mielelläni kuulen millaisia ajatuksia, tuntemuksia ja mahdollisia omista kokemuksista nousevia vinkkejä tämä teissä herättää. kiitos jo etukäteen, kaikki kommentit ovat toivottuja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti saat suhteenne toimimaan panostustesi ansiosta.
Koita saada puoliso ymmärtämään, että koko työpaikka voi mennä alta, jos liian pitkään siirrät aloitusta ja myös nyt otat suuren riskin, mutta päätit laittaa puolison etusijalle :)
Sano, että se aika vanhassa maassa ei voi olla niin merkityksellinen kuin panostaminen yhteiseen tulevaisuuteen, jonka olet jo aloittanut.
Jos puoliso ei sitä suvaitse, niin onko sittenkään sinulle tarkoitettu?
Muista, että hän saattaa olla katkera erostanne ja saattaa suunnitella myös vain sitä, että sinulta menisi työpaikka alta. Turvaa myös oma tulevaisuutesi...
... tuo mitenkään ihannetilanteelta kuulosta. Itse en tuollaiseen ryhtyisi, mutta meitä on moneksi. Oma suhteeni kopsahti katajaan kun toinen lähti parintuhannen kilometrin päähän. Vaikka ei edes kuin vuodeksi, mutta kyllä nuo ongelmat pinnalle sitten tuli.
Tuossa tilanteessasi epäilen, että ihannekuva vahvistuu etäisyyden takia. Pavlovin koiriahan myö vähän ollaan. Eli pikkuhiljaa herätelty reaktio säilyy pisimpään.
Noh. Kunhan tuli mieleen...
Oletko suhteessa ulkomaalaiseen? Jos olet, toivon että leivänpaahtimestasi syttyvä tulipalo vie sinut ja koko omaisuutesi mennessään, jolloin sinun koko muistosi katoaa maan päältä. Tämä on rangaistus joka on kohtaava kaikkia ketkä luonnon lakeja rikkovat häpeilemättä. Amen.