Kokemuksia rockmiehistä???

kysymys. Onkohan homma terveellä pohjalla.

Muista nyt se tosiasia, että olemassa on vain tavallisia miehiä. Toiset pitävät enemmän viinasta ja naisista ja toiset vähemmän.

Tutki kumpaan ryhmään miehesi kuuluu ja mieti onko hän sinulle sopiva.

Hei!

Muusikot on tunnetusti aikalailla viinaan meneviä ja sosiaalisia tyyppejä. Joskus ehkä pakostakin.
Mustasukkaisuus kannattaa jättää kokonaan pois, sillä hänen pitää olla tekemisissä monien ihmisten kanssa ja mennä ympäriinsä yötä myöden. Se on rankkaa, mutta oikeella asenteella siitä selviää.

Siskoni on musiikki alalla ja olen nähnyt läheltä mitä se on. Ei todellakaan mitään glamouria aina.
Naimisissa olevat miehet pokailee naisia, sormukset sujahtaa taskuun, sillä onhan saatava keikan jälkeen.. todellisuudessa kamalaa puuhaa.

En TODELLAKAAN halua yleistää, se on väärin, mutta aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Siskollani on se hyvä puoli, että hänen miehensä on myös muusikko, joten heillä ei synny mitään ristiriitoja siitä koska molemmat ymmärtävät alan vaativuuden.

Mutta TSEMPPIÄ teille ja mene rohkeasti mukaan, oikealla asenteella!!

Ensin täytyy analysoida, että tienaako se sillä musiikilla leipänsä vai onko se sellaista tyypillistä melkein harrastustoimintaan verrattavaa tienaamista. Jos sillä ei tienaa, niin sitten sinun täytyy olla suhteessa se, joka tienaa rahaa, jos kuitenkin katsot, että hänen musiikkitoimintansa on ainoa asia mihin hän pystyy tai sitten pistät äijän vaikka johonkin varastoon töihin, jossa voi sopia työajat, että äijä pääsee keikoille ja levyntekoon.

Keikoilla käyn aina, jos ne on tässä lähellä ja välillä lähden mukaan omalla autolla jonnekin kauemmaksikin, jos mun kavereita lähtee mukaan. Keikkabussiin en ikinä tunge itseäni, koska yleensä ne on niin pieniä, että hyvä kun sinne edes bändi mahtuu. Euroopan kiertueet ja muut ulkomaan kiertueet saa ihan rauhassa hoidella ilman mun läsnäoloa. Jos bändi on studiossa 2 viikkoa - kuukauden, jossain periferiassa, niin yleensä olen käynyt siellä jonkun viikonlopun viettämässä.

Mustasukkainen en ole ollut ikinä, enkä sitä suosittelekaan, koska jos sellaisia asioita alkaa ajattelemaan, niin voi kyllä unohtaa koko suhteen samantien. Samoiten herra rock-muusikko voi unohtaa mustasukkaisuuden, koska se ei muuta kuin vahingoita suhdetta.

Viina on kyllä sellainen asia, että siitä en ole pitänyt naamaani kiinni, koska välillä se menee ihan naurettavaksi ja varsinkin jos koko keikkapalkkio hupenee siihen. Yleensä noi keikkapaikat tarjoaa osan palkkiosta alkoholina eli jos ei halua, että äijä kokonaan alkoholisoituu, niin kannattaa terveyskasvattaa. Jos äijä ei usko, niin sitten kannattaa miettiä, että kannattaako suhdetta jaksaa, jos se menee marttyyritouhuksi sun puolelta. Mun mies on ainakin oppinut järkevään alkoholinkäyttöön, mutta hän taitaakin olla siinä mielessä harvinainen muusikko (ainakin mitä olen vierestä näitä muita bändin jätkiä ja muita muusikoita seurannut).

Palvominen kannattaa lopettaa kyllä heti alkuunsa, koska sä tuskin haluat seurustella minkään sun omien mielikuvien varaan luodun idolin kanssa. Nosta itsesi hänen kanssaan samalle tasolle, koska noita palvojia varmaankin riittää.

Kyllä tuohon arkeen saa aika paljon venyttää pinnaa ja tehdä omituisia järjestelyitä ja joustaa yms. mutta jos suhde kuitenkin toimii, kaikki kunnioittavat toisiaan ja suhde kestää joustamisen, niin mikä ettei. Mä en osaa sanoa, että miten tuo homma toimii lasten kanssa, koska meillä ei ole lapsia, mutta teidän täytyy jutella ja miettiä, että miten kaikki asiat järjestetään. Neuvottelukyky on erittäin tärkeä ominaisuus molemmilla.

Hauskoja kokemuksia kuitenkin muusikon kanssa seurustelusta saa, kuten vapareita konsertteihin ja VIP-tilaisuuksiin ja tutustua muihin muusikoihin. Ne kaikki ovat kuitenkin vain pintaa, että kaikkein tärkeintä on se, että toimiiko se suhde muuten. Mä en ole ikinä ollut mitenkään kiinnostunut statuksesta muusikon heila, vaan olen yrittänyt luoda itsestäni oman persoonan, jota kutsutaan omalla nimellä eikä esitellä pelkästään jonkun tyttöystävänä.

Jos teillä on molemmilla lapsia niin miten voit käydä keikoilla mukana? Vai ovatko lapset jo aikuisia ja keikkoja vähän?

Olen itse seurustellut aikoinani peräti kahden rockmiehen kanssa kunnes vaihdoin businessmieheen.

Mikäli kumppanilla on liikkuva ammatti niin mustasukkainen ei kannata olla. Sillä vain rasittaa itseään ja toista. Aluksi keikoilla on mukava käydä mukana, mutta pidemmän päälle se alkaa tympiä. Jo aika asettaa omat rajoituksensa jos itselläkin on oma ura/ammatti, jonka takia joutuu liikkumaan. Ei yksinkertaisesti ehdi kulkea miehen mukana ja silloin kun ehtii, saattaa keikalla tulla "mitä mä täällä teen" -olo. Ellei itse kuulu bändiin on väistämättä ulkopuolinen!

Jos mies käy keikoilla ja itse "jää kotiin" - ei sekään ole heikkohermoisten hommaa... Melko yksinäistä, ellei kahmi kavereita kasaan ja tietyssä keski-iässä se on melko mahdotonta, kun kaikki ovat perheensä parissa.

Jos rockmiehen kanssa suunnittelee lapsia niin on parempi olla ns. turvaverkosto kondiksessa muuten on aivan liian sidottu lapseen, aina.

Viinankäytöstä kannattaa pitää suu kiinni etenkin miehen työpaikalla..

Oikeastaan rokmiehiin ei ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta, kyllä parisuhde punnitaan kahden aikuisen ihmisen välisen luottamuksen määrällä. Meillä kotona on sovittu että viinaa saa juoda ja mielellään kohtuudella, pientä joustoo kyllä tapauskohtaisesti sitten tapahtuupi.

Luottamuksen varaan me ollaan meidän suhde perustettu, jos toista alkaa vieras kiinnostamaan niin senkus hakee kamat kotoa ja lähtee sitten samantien. Palvojia riittää todella rasitukseen asti mutta pitäähän ihmisillä unelmia olla ja sitä pitää jaksaa ymmärtää.

Oma mieheni ei ole idolini, enkä palvo sitä mitenkään.. Himassa se on vaan tavallinen mies joka erehtyi jättämään kitarat keskelle olohuoneen lattiaa ja levittää sanoituksia pitkin kämppää ja unohtelee niitä sinne tänne. Kämppä on kuitenkin meidän koti ja se joka sotkee myös siivoaa :-)

Tosin elämä on joskus rankkaakin, mutta siitä selviää jos tahtoa riittää ja rakkautta. MOlempien pitää ymmärtää että toinen on vain ihminen, rokki-idoli on vain vaate joka puetaan päälle kun lähdetään ulos ovesta ja keikalle, ja puetaan pois kun tullaan kotiin... joskus aamuyöstä... :-)

Mutta kaikenaikkiaan en koe rokkarin siippana olemista mitenkään erityisenä onnena tai statuksen kohottajana.

Mutta tsemppiä sulle!