MORO!
Olisiko kommentteja, rohkaisuja ja vinkkejä siihen, miten ns. sinkkuhelvetistä pääsisi pois? Pitääkö luopua kumppanin etsinnästä täysin? Olen nyt muutaman vuoden (olen nyt 34 v) ollut nettitreffeillä, sinkkubileissä jne., ja tuttavuuksia on kyllä löytynyt. Koskaan ei kuitenkaan mitään pysyvää, vaikka itse yrittäisi. Aina vain jatketaan eteenpäin, levottomasti, etsien jotain. Tiedän kyllä, että itselläkin on vaikeuksia rakastua/ihastua jne, joten en tässä millään miehiä syytä. Mutta juuri tämä toivoton jatkuva liike, ainainen siirtyminen jonnekin muualle, sitoutumisen välttäminen miesten osalta. Tuntuu siltä, että jos on kerran sinkuksi jäänyt, ei kierteestä pääse pois vaikka haluaisi! Vinkit ja rohkaisut ovat tervetulleita! Olen kyllä valmis tekemään paljon sen eteen, etten olisi yksin. En muuten ole mikään avioon jne hinkuja, joten sellaista stressiä en kyllä ole tuttavuuksilleni aiheuttanut. Mutta onko tosiaan niin, että sinkkuhelvetistä on mahdoton päästä pois?
Olisiko kommentteja, rohkaisuja ja vinkkejä siihen, miten ns. sinkkuhelvetistä pääsisi pois? Pitääkö luopua kumppanin etsinnästä täysin? Olen nyt muutaman vuoden (olen nyt 34 v) ollut nettitreffeillä, sinkkubileissä jne., ja tuttavuuksia on kyllä löytynyt. Koskaan ei kuitenkaan mitään pysyvää, vaikka itse yrittäisi. Aina vain jatketaan eteenpäin, levottomasti, etsien jotain. Tiedän kyllä, että itselläkin on vaikeuksia rakastua/ihastua jne, joten en tässä millään miehiä syytä. Mutta juuri tämä toivoton jatkuva liike, ainainen siirtyminen jonnekin muualle, sitoutumisen välttäminen miesten osalta. Tuntuu siltä, että jos on kerran sinkuksi jäänyt, ei kierteestä pääse pois vaikka haluaisi! Vinkit ja rohkaisut ovat tervetulleita! Olen kyllä valmis tekemään paljon sen eteen, etten olisi yksin. En muuten ole mikään avioon jne hinkuja, joten sellaista stressiä en kyllä ole tuttavuuksilleni aiheuttanut. Mutta onko tosiaan niin, että sinkkuhelvetistä on mahdoton päästä pois?
Vastaukset 38
Vanhimmat
kierteessä minäkin. Naiset vaan "kiinnostuu".
Mä oon huomannu juurikin tämän saman. Itse haluaisin jo sitoutua, mutta tuntuu, että miehillä se on maailmanloppu! Halutaan vaan tavata lisää ja lisää naisia loputtomiin:P.
Ok, en itsekkään mikään helppo tapaus ole... mua on petetty monet kerran, joten mun on hankalaa luottaa miehiin. Kuitenkin yritän. Painostamisestakaan mua ei voi syyttää, naimisiin menoa en ole pahemmin miettinyt ja lapsia en halua.
Ja miehillä olen senkin huomannut, että vaikka jonkin sortin kiinnostusta olisi niin silti pidetään etäisyyttä, ettei vaan pääse liian lähelle toista. Otetaan tässä esimerkiksi eräs mies jonka olen yli vuoden tuntenut... törmäillään silloin tällöin kaupungilla ja jutellaan, on sanonut mua upeaksi ihmiseksi, mutta ei muuta. Uutena vuotena sitten laittoi mulle viestiä ja vastasinkin siihen, sen jälkeen ei sitten mitään.
Miksi edes muistaa pari kertaa vuodessa jos ei kiinnosta? ei voi tajuta tuota miesten logiikkaa:P
Tiedät varmasti että suurin osa sinkkumiehistä haluaa parisuhteen mutta ne myös suurin osa haluaa niitä jälkeläisiä ja sinä et, joten minkä helvetin takia nämä miehet sitten kuluttaisivat suhun aikaa jos eivät voisi saada lapsia?? Tässä ei ole todellakaan kysymys mistään maailmanlopusta, joten katso sinäkin sinne peiliin välillä...
Etkö sä oo kuullut laatikkoteoriasta. Sen mukaan miehellä on tietty määrä laatikoita, joihin se neitoja kerää. Niin kauan kuin neito pysyy laatikossa, eli osoittaa kiinnostusta, vastaa kun sille laittaa viestiä, tai jopa käy yökylässä jne. asia on kunnossa. Mikäli neito alkaa pyristellä ja pyrkiä eroon laatikosta - eli virittelee jotakin toisen miehen kanssa tai muuta vastaavaa ryhdytään toimiin.
Ongelma on myös, jos neito haluaakin rajoittaa miehen laatikkogalleriaa ja ryhtyä seurustelemaan, silloin laatikkoon hankitaan useimmiten uusi yksilö. Karkoittettuun neitoon tosin saatetaan ottaa yhteyttä vielä vuosienkin jälkeen, jospa se olisi kesyyntynyt ja suostuisi jälleen rooliinsa. Miehet saattavat olla hyvin mustasukkaisia laumaansa keräämistä yksilöistä, vaikka eivät edes ns. pariutuisi kaikkien kanssa.
Erään kerran laatikkoon sitten sattuu astumaan Queen bee, ja silloin äijän rakennelma todennäköisesti romuttuu ja hän on valmis sitoutumaan, vaikka ei koskaan aiemmin olisi edes kuvitellut niin tekevänsä. Legendaariset tarinat kuningattarien valloituksista, saa yhä useamman naisen kokeilemaan laatikkoelämää, mikäli lykästäisi tällä kertaa itseä.
No kun ei ole tullut juurikaan puheeksi edes tuo lapsiaihe. Mä en siitä itte ala mitään puhua, jos mies ei ala kyselemään ja harvemmin miehet alkuvaiheessa mistään lapsista tosiaan puhuu:P
Tai sitten jos aiheesta on puhuttu niin on mieskin ollut sitä mieltä ettei halua lapsia.
Joten katso vaan itte sinne peiliin, emmä mikään idiootti sentään ole.
Tuo on gigoloteoria. Ja se ei ole normaalia kunnon miehen touhua, jos mies haluaa paneskella siellä ja täällä oman mielen mukaan... niin että roikottaa naisia turhaan myös henkisesti... "Kesyyntynyt nainen" laatikossa on narsistien touhua!! Ei normaali terve mies tarvitse kokoelmaa kesyyntyneistä, vai elämmekö barbaarisella aikakaudella edellaan? Ja vieläkö pitää uskotella että miehillä vaan on nyt muka oikeus pitää naisia haaremityyppisesti.
"Laatikko teoria" on pelkkä kulissi ja pas**n puhumista. "Queen bee" on täydellinen nainen mistä haaveiltiin, mutta sekin voi olla mielikuvan varassa...
Keräilijät voisivat harrastaa seksiään samanlaisten naisten kanssa joka hakee vain seksiä sitoumuksetta, mutta jättäisivät viattomat rauhaan. Ja sydämet särkemättä. Joillain voi olla vuosien tuska.
Jep.
Jos joku mies paljastuisi keräilijäksi, niin takuulla pisteet romahtaisivat silmissäni. En ihailisi enää ollenkaan.
Olen huomannut saman asian. Olen muuten samanikäinenkin. Nykyään tuntuu että kolmikymppiset naiset ovat tosiaan juuttuneet siihen sinkkuuteen. Ei jakseta edes yrittää tutustua paremmin kun 'ei vaan ole fiilistä'. Tutustuminen jätetään ja uutta saalistamaan. Ja uusiahan aina löytyy.
Odotukset on kohotettu sinne 'jalat menee alta aina kun kohdataan'-tasolle. Siinä onkin yrittämistä koska ihan tavallisia ihmisiä me sinkkumiehet ollaan.
Joten ohjeeksi neuvon kärsivällisyyttä siihen että tuntee saattavat kasvaa ajan kanssa. Oikeasti niitä täydellisiä prinssejä ei ole.
En nyt tiedä missä maailmassa sinä liikut mutta kyllähän ne ovat miehet jotka hukkuvat massaan. Vaikea nousta sieltä kymmenistä yrittäjistä sellaiseksi että saisi edes yhden vastausviestin naiselta. Puhumattakaan mistään sen pidemmästä.
Sen ihmeen kun näkisi että nainen olisi aloitteellinen niin jopa toimisi.
Mä en ymmärrä ajatusta ettei tuo mies joka kirjoittaa/tapaa minua ole kiinnostunut jonkun teorian perusteella minusta vaikka se haluaa tavata/kirjoittaa. Sen ymmärrän että mies hyytyy siihen ettei kukaan nainen yleensä kirjoita/tapaa vaan suuntaa jo uutta mahdollisuutta olla kirjoittamatta/tapaamatta kohti.
"kaikilla (miehillä) on kymmeniä viestikumppaneita."
Olet harhainen.
Olet vakavasti harhainen.
Olet hyvin vakavasti harhainen.
Voi tietysti olla, että sinulle kuten naisille yleensä kelpaavat vain ne suosituimmat, joilla tosiaan onkin automaattisesti "kymmeniä" jo jonossa.
Ihan turha ihmetellä, ettei tällaista saa omakseen. Sehän se ongelma on, kun naiset mittaavat arvoaan sillä, millaiselle alfamiehelle he kelpaavat hetken huviksi, ja kuvittelevat saavansa tämän myös omakseen. Kaksi aivan eri asiaa.
Kun tapaa uuden ihmisen, luulee että nyt tässä se on. Yrittää tutustua ja tapailla ja hiljalleen mies vain jättää AINA ottamatta yhteyttä vähintään kuukauden kahden kuluttua. Nämä kaikki miehet ovat olleet 35-45 vuotiaita.(itse ap:n ikäinen) Olen tavannut nyt (tositarkoituksella) niin monta miestä, että en jaksa enää. Nyt keskityn täysin omiin harrastuksiini, työhöni ja ystäviini. Minä luovutan.Kiitos siitä kuuluu teille miehet. Ja kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi perhettä, mutta en ota siitä päätavoitettakaan. Ehän minä niitä yksin halua, vaan rakastavan miehen kanssa yhteisiä.Suurin osa miehistä ei halua vakiintua ja karkaa välittömästi käsistä, kun nainen mainitsee jotain sen suuntaista.
Kun Grönlanti on jo melkein puoliksi sulanut ja kun Antarktis on sulanut, niin merenpinta nousee 65 metriä, joten ei kai täysijärkinen siihen halua mitään kotipesää rakentaa.
Yksin on helpompaa, kun ei tarvitse itkeä lasten takia....
h.......moisia pellejä ja sutturoita, joita ei kukaan viisas ja älykäs mies jaksa katsella eikä kuunnella.
Sellaista iänikuista natinaa ja järjen köyhyyttä...voivoi
"Kun tapaa uuden ihmisen, luulee että nyt tässä se on. Yrittää tutustua ja tapailla ja hiljalleen mies vain jättää AINA ottamatta yhteyttä vähintään kuukauden kahden kuluttua."
Olen itse törännyt samaan ja enää ei jaksa aloittaa aina alusta ja päätyä siihen samaan. Siksi olen osaltanut luovuttanut. Yksin niitä lapsia ei saa ja adoptiokin omalla kohdallani on vaikeampi kuin muilla adoptiota yrittävillä yksinäisillä ihmisillä.
...................................
Kyllä se siltä tuntuu, että sinkkuhelvetistä on mahdoton päästä pois. Itse olen ollu 10 vuotta sinkkuna, ja välillä tuntuu, että sinkkuus ahdistaakin. Yritystä sinkkuuden lopettamiseenkin on ollut, mutta ilmeisesti noin kolmekymppiset naiset ovat jo niin itsenäisiä, että ei haluta miestä hidastamaan omaa elämää. Ja sama koskee varmaan meitä yli kolmekymppisiä miehiäkin. Mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että luopuisin sinkkuelämästä välittömästi, jos joku kiva nainen osuis kohdalle. Mutta täällä pohjoisen pikkukaupungissa se vaan tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta. Eteenkin, kun itse en paljonkaan käy baarissa. Vietän iltani mielummin kotona hyvän kirjan, tai leffan merkeissä. Kahvilassa kyllä viihdyn. Luulisi, että siellä voisi tavata jonkun kivan naisen, mutta eipä niin ole ainakaan mulle käynyt.
Kiitos,
ongelmani kanssa en tosiaan ole yksin... Kiitos neuvoistakin, täytyy ehkä yrittää antaa ns tunteille aikaa kehittyä, jos symppistyyppi astuisi kuvioihin. Vaikka kyllähän vaistoaankin pitää seurata, jonkinlaista virettähän pitää alusta asti olla... En vielä itse luovuta, mutta ymmärrän kyllä teitä jotka annatte asian olla. Eihän vuosikaupalla jaksa tällaista tunteidenkauppaa käydä. Toivottavaa on, että deittailun itsetarkoituksena pitävät saavat puuhailla irtosuhteiden ja deittien parissa loputtomiin jos niin haluavat, ja että me suhteesta haaveilevat saamme mahdollisuuden todella rakentaa jotakin yhteistä samanhenkisen ihmisen kanssa.
No huh huh. Olipas "Käytösroolit hukassa" juttu mukaanlukien kaikki siitä alaspäin olevat jutut melkoista haukkumista.
Olet oikeassa. Kyllä vaistoaankin pitää seurata. Ongelma onkin, että miten löytää sieltä "deittailun itsetarkoituksena pitävien" joukosta se ihminen, joka mahdollisesti on liikkeellä tositarkoituksella. Niitä kun ei oikein jaksais. Siis näitä deittailun itsetarkoituksena pitäviä ihmisiä. En tiedä, että olenko kenties joskus sellaiseen törmänny. Mutta jokainen pieleen mennyt treffi ottaa mulle aika lujille. Vaikka niitä ei ole sinkkuaikana monta ollutkaan.
Voi olla, että kyseessä on ihan vaan laiskuus - ei jakseta yrittää. Itse tunnistin tämän piirteen itsessäni jo muutama vuosi sitten ja lopetin aktiivisen deittailun, lähinnä sillä asenteella että se nainen löytyy jos on löytyäkseen. Tämä on toiminut vaihtelevalla menestyksellä. :-D
A propos muuten, olet iältäsi ja asenteeltasi/luonteeltasi (tai noh, sen verran mitä voi nettitekstistä päätellä) aika lähellä sellaista naista, mitä aikoinani etsinkin. Pistä mailia, [email protected]. :) (eihän sitä koskaan tiedä).
Mielestäni tämä fanaattinen naisten aseman vahvistaminen yhteiskunnassamme on saanut sivuilmiönä aikaan sen, ettei miehillä enää ole "varaa" aikaisemman tyyliseen jämäkkyyteen, jossa mies vei naista, ja nainen alistui.
Lisäksi tuntuu, että yleinen ilmapiiri on täällä Suomessa kauhean negatiivinen/välinpitämätön koko deittailukulttuuria kohtaan. Toisin sanoen miehet ja naiset eivät enää arvosta toisiaan yksilöinä, vaan enää merkitsee vain raha ja yleinen status. Muutenkaan suomalaiseen kansanluonteeseen ei ole koskaan kuulunut luontevana "rituaalina" tuntemattomiin ihmisiin tutustuminen, joten tämä deittailukulttuuri sopii mielestäni huonosti meille.
Mitä tulee itse ongelmaan, niin on valitettavaa puolin ja toisin, ettei deittikumppanit viitsi tutustua toisiinsa paremmin, vaan ne "jalat alta" pitäisi kaatua jo ensi silmäyksellä. Täytyy siis olla todella hyvä näyttelijä, että pystyy feikkaamaan näin hyvin. Suurin osa kun on ihan tavallisia persoonia, jotka lämpenevät hitaasti.
Parasta olisi siis luopua niistä mediasta peräisin olevista kriteereistä ja alkaa tututustumaan syvällisemmin ja ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja myös niihinkin kandidaatteihin, jotka eivät sytytä ensi silmäyksellä.
Onneksi löysin elämäni naisen viime syksynä! Mikä parasta, molemmilla oli täysin samanlainen lähtökohta, eli seurusteluasioissa täysin kokemattomia. Mutta päivä päivältä kokemusta on jo karttunut! Ikää molemmilla yli 30 v.
Hyvän parisuhteen löytäminen vaatii enemmän onnea kuin lottovoitto. ainakin netistä se on täysin turhaa, naisten vaatimukset kumppanin suhteen ovat usein täysin epärealistisia. Tai vastapainona saa kuulla että "en haluu liikuntahullua miestä, tulee vaan ulkonäköpaineita itselle kun liikunnasta en tykkää"=) Ja kaljamahaksi en ala, olkoon..mie luovutan..nettinaiset lannistivat mut;)
Suosittelen Egyptiä, Turkkia, Saksaa tai Iso-Britanniaa.
Ainakaan minä en enää tässä iässä (35v) jaksa enää kiinnostua suomalaisista naisista.
erään sinkun, joka oli siskoni ystävä ja hän etsi kaikenlaisista sinkkubileistä elämänkumppania itselleen, mutta ei sitten millään onnistunut. Loppujen lopuksi tämä umpistadilainen kolmekymppinen nainen on tänä päivänä maatilan emäntänä. En muista, mistä hän tämän miehen löysi, mutta rohkean vedon teki. Veljeni otti myös morsiamen stadista ja siellä he maalla elävät onnellisina lapsien kanssa.
Ei muuta kuin että maalta löytyy hyviä miehiä, eikä ne miehet ole ihan köyhiä kuten monesti kaupungissa. On metsää, taloa, mökkiä, autoa jne. Ja miehet maalla osaavat tehdäkin jotain käsillään eikä vain pelata tietokoneiden kanssa.
Olet oikeassa, he osaavat tehdäkin jotain, yleensä he juovat kaljaa, ajavat traktorilla ja pukeutuvat huonosti sekä tappelevat ja ammuskelevat haulikolla summan mutikassa sinne sun tänne.
Ajatellut kuinka idiootti olet noiden stereotypioides kanssa, sä olet ilmeisesti niitä kloppeja joita pitäis vetästä leukaan mennen tullen!
Koska en itse ole "maalainen" niin toivoin että et koskaan kävele vastaan koska se voi olla sun viimeinen ihmis kohtaaminen mitä elämäs aikana tulet kohtaamaan....
Maalaiset ovat lisäksi väkivaltaisia, rajaseutujen väki yleensäkin on sivistymätöntä ja sangen hanakkaa turvautumaan nyrkkeihin ja puukkoihin, kylän pappi, opettaja ja noitatohtori poislukien.
Kyllä sitä kaljaa osataan kitata ja tapella stadissakin ihan riittämiin. Paineet kasvavat, kun kämpät ovat pieniä eivätkä kaikki saa sitä luxusduunia. :) Pitäis olla tilaa!
Itse olen asunut sekä maalla että kaupungissa. Kummastakin löytyy juntteja ja fiksuja. Jos miehen ainoa hyvä puoli on se, että osaa pukeutua hyvin, niin se on aika laiha lohtu se.
Ihan oikeasti. Tiedän omaltakin kylältä monta hyvää miestä, jotka menevät ihan hukkaan ilman naista. Monet maalta kotoisin olevat naiset muuttavat kaupunkiin ja luulevat, että sieltä se onni ja autuus löytyy. Ei se niin mene välttämättä. Kaupungissa voi hankkia ammatin ja opiskella, mutta kyllä maaseutu tarjoaa niin hyvät mahdollisuudet perustaa perheen. On turvallisempaa. Stadin koulutkin ovat nykyään ihan hirveiksi menneet, kun kakarat käyttäytyvät ihan miten sattuu.
mitään. Jos asuu koko elämänsä Kehä III:n sisäpuolella ja ainoa tieto maaseudusta perustuu Iltalehden uutisotsikoihin, niin et kyllä paljon tiedä omasta maastasi Suomesta.
Stadissa kaikki on kiinni miehestä itsestään, ei siitä kuinka isot pellot Hiski-vainaa isojaossa sai haalittua.
Stadissa menestyvä jätkä ajaa Bemarilla ja tekee luksusduunia, duunia jonka on itse hankkinut, ei Hiski-vainaalta monen mutkan kautta perinyt.
Ne, jotka ei "luksusduunia" saa, ovat yksinkertaisesti saamattomia. Kaupungissa meinaan mikään ei ole mahdotonta, mutta mitään tekemättä on turha odottaa mitään, koska ei ole iskällä Hiskin peltoja perintönä muhimassa.
Menestystäkin on niin monenlaista. Nämä "luksusduunit" ovat yleensä enemmän tai vähemmän jonninjoutavia.
Niinhän se menee, että mitä turhempi työ, sen parempi palkka. Vai pidätkö jääkiekkoilijan vai sairaanhoitajan työtä tarpeellisempana? Ruoan tuottaminenkin on itse kunkin syömisen kannalta varsin hyödyllistä.
Minä saan ihan hyviä kiksejä esim. siitä, että onnistun auttamaan lammasta poikimisessa ja näin pelastettua kenties sekä emon että karitsoiden hengen.
Sekin on menestystä, vaikkei niillä lihanmyyntituloilla välttämättä ihan uutta BMW:tä ostetakaan. Elämää (=eläimiä) kunnioittava ja arvostava miehenpuoli voi olla kiinnostuneempi omienkin jälkeläistensä hyvinvoinnista kuin bailaamiseen ja bemareihinsa keskittynyt. Mutta onhan niitä naisiakin joka lähtöön.
Ei teiltä ennenkään mielipiteitä kyselty. Hommaa ensin se työ ja bemari, tule sitten vasta jeesutelemaan lisää...
Kuka sitä bemarii haluu kun on varaa johtotähteen :D
Mieluummin se savolainen ku tollanen toisia mollaava opportunisti...
mutta täällä asuttuani olen todennut, että ihmiset aika vähän välittävät toisista ihmisistä. Ehkä se on hyväkin asia, että saa olla rauhassa ja ei liikaa udella ja tuppauduta kylään ja aktiivisuushan on itsestään kiinni, mutta maalla on enemmän yhteisöllisyyttä ja välitetään enemmän toisista ihmisistä.
Miksi pitäisi saada luxusduuni, jos ei ole muuta elämää? Moni haaveilee hyvästä parisuhteesta, rakkaudesta ja perheestä. Ei se duuni ole koko elämää!
"Kaupungissa voi hankkia ammatin ja opiskella, mutta kyllä maaseutu tarjoaa niin hyvät mahdollisuudet perustaa perheen. On turvallisempaa. Stadin koulutkin ovat nykyään ihan hirveiksi menneet, kun kakarat käyttäytyvät ihan miten sattuu."
Ihan näin maaseudulla eläneenä ja lapsuuden traumat saaneena, en tule ikinä laitamaan (mahdollisia) lapsiani pieneen kyläkouluun. Asuimme lapsuuden n. 500 asukkaan kyläpahasessa ja siellä todellakin tunsi, että on muualta muuttanut, vaikka sukujuureni seudulta olivatkin. Lisäksi se asenne, ettei niiden HYVIEN perheiden lapset kiusaa, on saanut minut ihan miettimään, mikä olisi lapsieni parhaaksi.
Kun sen hyväksyy että luonnonvalinta toimii nykyäänkin ja vain parhaat saa ja vain voittaminen merkitsee naisten ollessa kyseessä, niin kyllä ihminen jopa suomalainen mieskin löytää elämään niitä asioita jotka kantavat arjessa, toki vasta pakon edessä useimmiten.
Pakko pistää etsimään sisältöä elämään muista asioista. Niin kovalta kuin se tuntuukin niin perusteetonta toiveikkuutta ei ole miesten syytä pitää yllä kovin kauan. Jos naisten kanssa onnistaa niin se ylensä selviää jo aika nuorena ja jos ei onnista niin ei iän lisääntyminen ainakaan osakkeita nosta.
Luonnonvalinta toimii tässä ajassakin, joten perusteeton toiveikkuus ja unelmat naisesta ja perheestä on meidän tähän aikaan sopimattomien miesten syytä unohtaa, mikäli haluat säilyttää edes jonkinlaisen itsekunnioituksen ja tasapainon elämässä.
Olen pohtinut että miesten onnistumiseen naisten kanssa sopii aika hyvin rinnastus työttömyyteen, jos työttömyys pitkittyy niin mahdollisuus työllistyä heikkenee hyvin voimakkasti ajan kasvaessa.
niin pullosta, siitä viini pullosta ei sitten kannata sisältöä elämään hakea ainakaan kovin pitkäaikaisena hoitona.
Onnea ja menestystä kohtalo tovereille ympäri suomenniemen.