"Täydelliseen" parisuhteeseen on hiipinyt kumma ajatus: Mieheni mielestä laihat, luonnonkauniit(ei-meikatut), luonnollisen väriset ja kai pitkätukkaiset naiset ovat yksinkertaisesti parempia.
Niin, parempia kuin minä?
Olen keskipitkä,lyhythiuksinen, "normaali"vartaloinen (rinnat, reidet ja perse siis löytyy), meikkaava ja kuitenkin sellainen, no, kai ihan hyvännäköinen, nainen. Meikkaan, mutten rajusti, värjään hiuksiani silloin tällöin, pukeudun siististi ja kauniisti aina tilanteen vaatimalla tavalla, en kuitenkaan typerän muodikkaasti. Käytän koruja, en kuitenkaan yltiöpäisesti. Kotona ollessani pukeudun mukavasti mutta naisellisesti, viihdyn niin korkkareissa kuin lenkkareissakin. Ihan norminainen siis.
Kuitenkin olen toistuvasti kuullut mieheni hyvin hienotunteisesti vihjaavan takapuoleni leveydestä, jonkun vaatteen pälle mahtumisesta, jonkun ruuan tai juoman kaloripitoisuudesta... Ihmettelen tätä suuresti, koska en ole koskaan kokenut itseäni mitenkään lihavana, onhan painoindeksini kuitenkin täysin normaali. Joskus tuollainen vihjailu ei enää olekaan hienotunteista, vaan siitä tulee ihan oikeasti tosi huono mieli, varsinkin jos sen kuulee joku kolmas osapuoli.
Tänään kuulin että meikkaavat naiset tekevät sitä pelkästään saadakseen huomiota. Ahaa. Vai niin. Olen meikannut joka ikinen päivä seurustelumme aikana. Kuten muutoinkin siitä lähtien kun täytin 12. Jopa ollessani sairaalassa, sillä se kohentaa oloani huomattavasti ja yksinkertaisesti pidän meikkaamisesta. Ja kaikki sanovat että on huono itsetunto jos ei voi olla meikkaamatta. Voi pitää paikkansa mutta se ei nyt ole asian ydin. Jokatapauksessa minä nyt vaan tykkään näyttää siistiltä ja huolitellulta, kotonakin. Mieheni kuitenkin kertoi että naiset jotka meikkaavat, tyrkyttävät itseään ja haluavat tulla kaikellatavalla huomatuksi. Punainen tukka on yleensä merkki maksullisesta naisesta. Jännä homma, sillä minulla on ollut suurimman osan parisuhteemme ajasta kirkuvan punainen tukka, joka todellakin sopii minulle. Siis myös muidenkin kuin itseni mielestä. Olenko itsekin vain halpa tyrkky, vaikka tunnistan "tyrkyt naiset" katukuvasta enkä todellakaan pidä heistä. Voiko ihminen olla huorahtava vaikka ei itse edes koskaan tekisi aloitetta vastakkaiselle osapuolelle? Voiko lady olla huora? Mistä mies tietää eron ladyn ja hutsun välillä?
Täytyisikö minun lopettaa ulkonäöstäni huolehtiminen kokonaan vai jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja näinollen tuntea olevani vähemmän hyvä ihminen? Kerroin kyllä kuuluvalla äänellä miehelleni mielipiteeni asiasta ja taisinpa haukkua idiootiksikin siinä sivussa :( Tosi paska fiilis, mielessä pyörii vaan laihdutus ja kateus niitä luonnonkauniita naisia kohtaan joiden ei koskaan tarvitse meikata.
Toisaalta, mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee, mutta kumpahan nyt vaan avauduin. Äh.
Niin, parempia kuin minä?
Olen keskipitkä,lyhythiuksinen, "normaali"vartaloinen (rinnat, reidet ja perse siis löytyy), meikkaava ja kuitenkin sellainen, no, kai ihan hyvännäköinen, nainen. Meikkaan, mutten rajusti, värjään hiuksiani silloin tällöin, pukeudun siististi ja kauniisti aina tilanteen vaatimalla tavalla, en kuitenkaan typerän muodikkaasti. Käytän koruja, en kuitenkaan yltiöpäisesti. Kotona ollessani pukeudun mukavasti mutta naisellisesti, viihdyn niin korkkareissa kuin lenkkareissakin. Ihan norminainen siis.
Kuitenkin olen toistuvasti kuullut mieheni hyvin hienotunteisesti vihjaavan takapuoleni leveydestä, jonkun vaatteen pälle mahtumisesta, jonkun ruuan tai juoman kaloripitoisuudesta... Ihmettelen tätä suuresti, koska en ole koskaan kokenut itseäni mitenkään lihavana, onhan painoindeksini kuitenkin täysin normaali. Joskus tuollainen vihjailu ei enää olekaan hienotunteista, vaan siitä tulee ihan oikeasti tosi huono mieli, varsinkin jos sen kuulee joku kolmas osapuoli.
Tänään kuulin että meikkaavat naiset tekevät sitä pelkästään saadakseen huomiota. Ahaa. Vai niin. Olen meikannut joka ikinen päivä seurustelumme aikana. Kuten muutoinkin siitä lähtien kun täytin 12. Jopa ollessani sairaalassa, sillä se kohentaa oloani huomattavasti ja yksinkertaisesti pidän meikkaamisesta. Ja kaikki sanovat että on huono itsetunto jos ei voi olla meikkaamatta. Voi pitää paikkansa mutta se ei nyt ole asian ydin. Jokatapauksessa minä nyt vaan tykkään näyttää siistiltä ja huolitellulta, kotonakin. Mieheni kuitenkin kertoi että naiset jotka meikkaavat, tyrkyttävät itseään ja haluavat tulla kaikellatavalla huomatuksi. Punainen tukka on yleensä merkki maksullisesta naisesta. Jännä homma, sillä minulla on ollut suurimman osan parisuhteemme ajasta kirkuvan punainen tukka, joka todellakin sopii minulle. Siis myös muidenkin kuin itseni mielestä. Olenko itsekin vain halpa tyrkky, vaikka tunnistan "tyrkyt naiset" katukuvasta enkä todellakaan pidä heistä. Voiko ihminen olla huorahtava vaikka ei itse edes koskaan tekisi aloitetta vastakkaiselle osapuolelle? Voiko lady olla huora? Mistä mies tietää eron ladyn ja hutsun välillä?
Täytyisikö minun lopettaa ulkonäöstäni huolehtiminen kokonaan vai jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja näinollen tuntea olevani vähemmän hyvä ihminen? Kerroin kyllä kuuluvalla äänellä miehelleni mielipiteeni asiasta ja taisinpa haukkua idiootiksikin siinä sivussa :( Tosi paska fiilis, mielessä pyörii vaan laihdutus ja kateus niitä luonnonkauniita naisia kohtaan joiden ei koskaan tarvitse meikata.
Toisaalta, mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee, mutta kumpahan nyt vaan avauduin. Äh.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että miehesi on jostain asiasta suhteessanne epävarma ja kanavoi sen noilla kommenteilla. Jos olet samannäköinen ja tyylinen kuin tavatessanne niin on aika kummaa, että olisikin yhtäkkiä ulkonäköösi tyytymätön.
Kyllä se ongelma taitaa piillä ihan muissa asioissa, kuin ulkonäössä. Kannattaa jutella miehen kanssa kumpienkin fiiliksistä ja miettiä, että mättääkö suhteessanne jokin.
ihastumaan johonkin luonnonkauniiseen meikittä kulkevaan ja hoikkaan, pitkähiuksiseen naiseen
niinhän siinä on voinut käydä. Siksi tämä kaikki kostetaan sitten sanoilla minulle. :(
Onko miehesi itse niin täydellinen että voi vihjailla vioistasi? Sanotaan että luonnonkauniita on tosi harvassa, ja eräät kauneimmiksi tiuleeruimmista naisistakin meikkaavat ja pitävät huoliteltua appereancea..
Luulen että miehesi on yksi niistä miehistä, joiden mielipiteitä ohjaavat hieman vääristyneet kauneusihanteet..
Olen itse juuri tuollainen kuvailemasi meikkaamaton nainen. Ja tiedän, että mieheni pitää enemmän sellaisista kuin sinä, hän on sen itse minulle sanonut.
Tasan ei käy onnen lahjat. :(
Pitäisiköhän meidän vaihtaa ukot päikseen?
täyttää kyllä, varsinkin värjättynä, katunaisen ulkoiset kriterit.
Mutta ehkäpä alitajuntaisesti siis HALUAT näyttää olevasi jaossa, edelleen miehestäsi huolimatta?
Mieti nyt hyvä nainen, ulkonäkö kielii siitä mitä sisällä on. Ulkonäkö on käyntikortti. Se kertoo niistä arvoista joita sinä edustat.
Tosi koomiselta kuulostaa kun sanot erottavasi tyrkyt naiset katukuvasta, etkä pidä heistä? Kuitenkin kelpaisit esikuvaksi heille.
Sitä saa mitä tilaa, sinun miehesi haluaa luonnollisen naisen, joka on lapsilleen äiti.
Hyvä että mies viisastui iän myötä. Horot eivät kauaa kiinnosta.
Miten mukamas punatukkaiset naiset ovat huoria tai niin kuin sanoit katunaisia? Millä logiigalla ajatellaan näin? Oliko Peppi PItkätossukin katunainen? Voi hyvä sylvi tätä miesten järjenjuoksua, ei ole ihme, että suomalaista miestä pidetään maailmalla ihan uunona.
Kaikki aikaisemmin mainitut voivat jotenkin pitää paikkansa. Kuitenkaan siihen en usko, että haluaisin itse pitää itseni "markkinoilla olevan" näköisenä, ei oikein täsmää. Haluan ainoastaan näyttää itseni ja muidenkin silmissä siltä samalta ihmiseltä joka olen koko ikäni ollut. Huoliteltu, siisti ja tyylikäs. Käytännöllisen nätti.
Miehestäni ei voi keksiä rumaa sanottavaa, hän on erittäin miellyttävännäköinen ihminen ja äärettömän hyvätapainen aina. Kuitenkin häntä selvästi ahdistaa ulkoinen olemukseni, joka on tosin pysynyt täysin samana ihan koko parisuhteemme ajan. En kelpaisi esikuvaksi katunaisille, sillä olen vilpittömästi vain mukavan ja ystävällisen oloinen ihminen, en mikään pumppubarbara enkä wanabe-britney.
Kuitenkin, hänellähän on ollut tämä käsitys minusta siis koko seurustelumme ajan. Miksi se nyt sitten vasta tulee esiin, eikö se muka häirinnyt jo alkumetreillä? Miksi mieheni ei seurustele luonnonkauniin keijukaisen kanssa joka ei erottuisi vaikka tyhjällä aavikolla vastaan tulisi? Onko kohdalleni sattunutkin mies joka halusi minut tyttöystäväkseen, mutta kuitenkaan ei vaimokseen...? En tahtoisi olla sellainen uupuneen näköinen kotiäiti, vaan edelleen se sama nainen johon hän ihan oikeasti rakastui.
Ja lisättäköön vielä se, että itse en tunne rakkuteni häntä kohtaan vähentyneen, olen ainoastaan todella surullinen siitä että en vastaakaan hänen realistista käsitystään henkilöstä joka on "Se Ainoa Oikea".
Olisi mukava jos voisi tehdä miehelle mieliksi ja olla ihan vaan ilman meikkiä ja siistejä vaatteita, mutta entäs kun se ei tunnu itsestä hyvältä kun on tottunut siihen että pikku kauneuvirheet saadaan häivyteltyä ja vaatteetkin tuntuvat omilta?
Tottakai seksi, ja hutsun näköinen on kiva, suhteen alkuvaiheessa, ihan kaveritkin kadehtii...
Mutta loppupeleissä ja vakavammassa suhteessa, ei kukaan halua hutsun näköistä naista lapsilleen äidiksi. Luonnollinen nainen löytää paikkansa miehen sydämessä.
Ihmisen tulisikin kasvaa suhteen mukana, (vertaa, vanhus joka pukeutuu kuin teini-pissis, kerää vain otsan rypistyksiä kadulla)
Ehket vain ole kehityskelpoinen. Eivät kaikki ole vaimo ainesta.
Tältäkin palstalta on sitte saatu lukea, kuinka muija on lakannut huolehtimasta omasta ulkomuodostaan eikä enää jaksa sytyttää..
Pitäs olla kaunis, upee ja pukeutua naisellisesti(usein on ollut ylistävää kommenttia venäläisistä naisista)-- sitte ku näin tekee, onkin vastenmielinen lumppu?
Onko se vaan lopulta pienen pojan pelkoa siitä, että on tullut napattua upea mimmi ja alkaa pitkänpäälle pelottaa, että sen joku nappaa?
Kavereiden kommentit "tälläytyvästä" naisesta?
Kuka meistä miehistä selvän ottais...
naisi seksileffan tähden, vaikkapa kaikki he sitä mielellään joskus katselevat? Veikkaanpa että todella pieni prosentti. Useimmat kun meinaavat pysyä väleissä vielä sukunsakin kanssa avioliiton jälkeenkin. Ja haluavat jälkikasvulleen äidin.
Kerrankin järkevää tekstiä! Sitä olen kyllä ihmetellyt, että miten venäläiset tällättyt ja viimeisen päälle viritetyt naiset kiinnostavat miehiä täällä, mutta oma nainen ei saisi pukeutua eikä huolehtia omasta ulkonäöstään. Heti tulee takkiin, jos nainen laittaa itseänsä, pukeutuu ja värjää hiuksensa, heti näyttää lumpulta ja katunaiselta. Pitääkö kaikkien näyttää yhtä harmaalta massalta ja sehän on jokaisen omaa hyvinvointia, jos jaksaa ja viitsii laittaa. Luulisi miehenkin olevan tyytyväinen komeasta naisestaan, mutta taitaa ollakkin niin, että on kade ja pelkää, että joku muu vie.
Uskon, että ap on luonnollisen hyvännäköinen ja laittaa itseänsä maulla. Nainen voi korostaa meikkaamalla hyviä puoliaan ja peittää virheitään, samalla myös oikealla pukeutumisella peittää huonompia kohtia kropassaan. Itsekkin meikkaan ja laitan itseäni päivittäin työni takia, vaatteeni ovat aina siistit mutta yllä virkapuku, en kerro mikä. Olen ihan kaunis kasvoiltani, mutta talvisin hieman kalpea, joten meikkiä on oltava. Olen koko ikäni murrosiästä lähtien käyttänyt huulipunaa, samoin kuin äitinikin, joten se on osa persoonaani. Se on vain miehen heikkoa itsetuntoa, jos ei siedä vaimonsa tyyliä. Ruoho ei ole kuitenkaan vihreämpää aidan toisella, vaikka siellä olisikin joku "luonnonkaunis" tyttö.
ikääne? Miätin vaa että missä iäs sitä sitte pitää muuttua huamaamattomaks?-ä86-
No, kukapa ei nyt luonnonkaunis haluaisi olla? Olispa mahtavaa kun voisi heti herätessään häikäistä muut kadehdittavan upealla ulkonäöllä, ilman mitään vaivannäköä. Vaan aika epätodennäköinen haave tuo...
Mutta oikeesti - jos miehesi on ihastunut sinuun sellaisena kuin nytkin olet, tuskin mieli on siitä mihinkään muuttunut. Eikö hän edelleen ole sinun kanssasi, ja ihan vapaaehtoisesti?
Ehkä hän pelkää että ajan kuluessa sinulle käy kuten kuulemma useimmille; lakkaat näyttämästä upealta ja lihot muodottomaksi möykyksi.
Tai sitten hän on sinusta mustasukkainen ja ilmaisee sen hieman kummallisesti.
Melko ikäviä kommentteja kuitenkin puolisoltasi - keskustelkaa niistä. Mikä nyt oikein mättää?
Aika loukkaava oli yksi vastauskin - ihan kuin kukaan voisi kuvauksen perusteella määrittää kuka näyttää maksulliselta ja kuka ei..
Mulla oli vähän samantapainen ongelma. Yhtenä päivänä sitten vain kysyin mieheltäni, että haluaisiko hän minun päivittävän tyyliäni kun ärsytti vihjailut.
Meille tuli hirveä riita asiasta, sillä mun mielestä miehelläni ei ollut mitään saumaa arvostella minua, ei itsekään mitenkään trendikäs. Lopulta ratkaisimme asian niin, että varasimme ajat kampaamoon ja jättäydyimme ammattilaisen huostaan kerrottuamme ongelmasta. Tulos oli molempia miellyttävä. Miehelle käytiin ostamassa vielä uudet pokat, sillä ne oli auttamattoman vanhanaikaiset. Nyt olemme sitten käyneet alessa etsimässä vaatteita toisillemme. Eli mies ehdottaa ja minä sovitan, välillä on kyllä naurussa pitelemistä. Ja toisinpäin.
Ihan hyvää on tehnyt tämä syyskesällä alkanut projekti, molempien tyyli on muuttunut positiivisesti. Mutta aika rankka aihehan on puuttua toisen persoonaan. Toisaalta kun vihasta pääsee yli niin kyllä mulle ainakin sopii tämä tukka paremmin. Värikin pehmeni ja on luonnollisempi (ennen oli musta). Itse olen miettinyt niin tätä, että joskus toinen näkee selvemmin sen hyvän sussa mitä voisit korostaa. Joskus vain on aika päivittää asioita ja tuulettaa kunnolla. Hiuksethan on silleen mukava että ne kasvaa ja väriä voi vaihtaa uudelleen jos muutos ei miellytä. Vaatteita kannattaa uusia pikkuhiljaa ja ihan rohkeasti eri tyylisiä kokeillen, ostaa ei kannata mitään missä ei viihdy aidosti.
Sokoksella on ainakin täällä pukeutumisneuvoja, sillekin kannattaa varata aika, molemmille, jos muuten ei löydä uutta.
Juu, siis ihan selvennykseksi korostan että en todellakaan kelpaisi katutytöille enkä pornotähdille esikuvaksi. En, olemukseni on kuitenkin aika kaukana siitä. Klassinen kaunis pukeutumistyyli, peittää enemmän kuin näyttää jne. Ihan sitä basic-tyylikkyyttä. Kampaajan laittama tukka, kosmetologin opit meikkauksessa. EI siis katutyttöluukkia.
Tuota noin, kun iästä tuli puhetta niin todellakin, itse ole 28-vuotias, mieheni huomattavasti minua vanhempi. Ok, taidan uskoa itsekin, rakas sulhoni on yksinkertaisesti kai vaan mustis. Ja ilkeä sille päälle sattuessaan ;)
Tosi hyvä vinkki tuo että yhdessä katsotaan toisillemme sopivat lookit. Mieheni tosi usein osteleekin minulle luxuslahjoja, koruja, kalliita meikkejä (!!!), alusvaatteita, bilepaitoja... Jep, joskus on vaikeaa nähdä metsää puilta. :D
Nyt jo hymyilyttää :) Kiitos teille kaikille!
Tässä pari vähän synkähköä tulkintaa.
Voisikohan olla niin että miehesi onkin mustasukkainen sinusta? Hänen olisi "helpompi hengittää" jos sinä muuttuisit harmaavarpuseksi etkä meikkaisi/värjäisi hiuksiasi muuten huolehtisi ulkonäöstäsi.
Tuo vihjailu kaloreista normaalivartaloiselle on vain toinen hallitsemiskeino. Kun sinä tunnet itsesi lihavaksi ja rumaksi niin alat käyttää sellaisia vaatteita, jotka näyttävät säkiltä päälläsi. Tämän jälkeen kukaan toinen mies ei enää vilkaisisi sinuun.
Vihjailun tarkoituksena voi siis olla itsetuntosi horjuttaminen. Pidä pintasi ja toimi peilinä miehesi mielipiteille. Älä ota itseesi - olisikohan miehesi ulkonäössä parantamisen varaa?
Jos ei tilanne tiukan asiallisen keskustelun tai kahden jälkeen muutu niin mieti haluatko elää sellaisen miehen kanssa, joka pahoittaa mielesi tällaisista asioista.
Kommenttini voi kuulostaa tylsältä ja kliseiseltä, mutta ole rohkeasti oma itsesi äläkä välitä siitä mitä kukaan muu ajattelee! Tärkeintä on, että olet itse sinut oman itsesi kanssa. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on ja saa elää juuri niin kuin itse haluaa omaa elämäänsä. Luota itseesi! Musta oli ihan oikein, että korotit ääntäsi poikaystävällesi! Mulle on käynyt aivan samoin ja se tuntui tosi pahalta. Poikaystäväsi taitaa itse olla epävarma. Onnellinen parisuhde syntyy, kun hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin toinen on.Jos hän ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, niin anna jätkän mennä menojaan! Uutta matoa vaan koukkuun! ;)
Oma avomieheni aloitti "arvostelun"/vihjailemisen, vai miksi sitä voisi kutsuakaan, noin puolisen vuotta sitten...
Hänen mielestään on typerää meikata, koska on parempi ilman. Luonnonkauniiden ei kuulemma tarvitse meikata. Hän puristelee mahaani ja kylkiäni, ja vitsailee jenkkakahvoista, makkaroista yms. Olen kuitenkin ihan normaalipainoinen (painoindeksi n. 20). Harrastan liikuntaa, mutta on onhan se totta, ettei mulla mitään sixpäkkiä oo :D Hän neuvoo minulle salilla ohjeita, joilla voisin treenata vatsalihaksia. Viimeksi salilla hän sanoi, että rintanikin näyttäisivät isommilta, jos vyötäröni olisi kapeampi.
Sitten tulee kommentteja syömisteni/juomisteni kaloripitoisuuksista. Kaiken huipuksi hän jatkuvasti sanoo, että olen helppo nainen. Juon kuulemma itseni kaikissa juhlissa humalaan ja tyrkytän itseäni kaikille, ja panen suunnilleen jokaista vastaantulevaa miestä..
Oon sanonut, että minusta ei ole kivaa kuunnella alituiseen moista. Hän pyysi anteeksi, ja sanoi, ettei kuulemma ole tarkoittanut sanoillaa mitään. Silti sama arvostelu jatkuu.. Mun puolesta saa kohta etsiä sitten sellaisen naisen, joka täyttää nämä hänen "kriteerinsä", koska mitäs mä tälläisen miehen kanssa teen, joka ei minua arvosta sellaisena kuin olen..
Jos toista pitää koko ajan moittia niin yleensä itsellä on joku ongelma. Tuskin sinun kannattaa alkaa muuttamaan itseäsi toisen takia - se kuulostaa ajatuksena niin kammottavaltakin. Toki jos teet jotain muutoksia niin tee ne itsesi takia, äläkä miehesi mieliksi. Kysyppä mieheltä suoraan onko hänellä itsellä itsetunto-ongelmia! Yleensä toisessa näkee vain ne "virheet" jotka itsessä ärsyttävät.
Mikäs siinä jos suhteessa tosiaan molemmat puhuvat mitä sylki suuhun tuo (eikä kumpikaan ota itseensä sitä), mutta jos toinen vain piikittelee, niin ei sitä pitkään jaksa.