Ahdistaa, olen kohta 21v ja ei ole vieläkään yhtäkään vakavaa seurustelusuhdetta ollut miehen kanssa. Tuntuu että kaikkien muiden elämä pyörii omien miesten, seksin, parisuhteen yms ympärillä. Muut ovat jo hankkineet lapsia, seurustellu jopa 6 vuotta, kihloissa, menossa naimisiin... Tuntuu siltä että olen pudonnut junasta. Muut ovat jo niin paljon kokeneempia. Kaikki ihmiset jotka ympärilläni pyörivät ovat jo varattuja. Haluan samaa, mutta en ole kohdannut sitä sopivaa ihmistä, enkä varmaan tulekaan kun näyttää jo niin epätoivoiselta. On se rankkaa sinkkuna. En kykene kuitenkaan harrastamaan mitään yhdenillan juttuja, kun se ei oo mun juttu. Niistä saisi ehkä hetkellistä onnen tunnetta, mutta en semmoista hae. Kai sitä pitää tyytyä tähän nunna elämään ja hankkia tänne kämppään kissoja tai pitää aloittaa jostain ja tyytyä niihin miehiin jotka ei kiinnosta niin paljon. Ei se kyllä pidemmän päälle auta huijata itseään suhteeseen vai sen takia ettei olisi yksin. Huoh. Kohtalon tovereita?
Ahdistaa tämä sinkkuilu
Ikuisesti sinkku?
81371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sä mariset kun olet kohta 21v ja nyt jo nyt pitäis nussia maailma täyteen kakaroita, sitoutua ja vakiutua. Ja olet nainen?
Tiedätkö mitä! Esim. mä olen aivan normi 26 täyttävä työssäkäyvä mies ja kuulun siihen mies "porukkaan" joita naiset ei huoli, joten sulla ei ole mitään hätää vielä jos otetaan huomioon se tosi seikka että sinun on naisena paljon helpompi saada mies kuin meidän nainen! Mieti kaksi kertaa...
se korkeintaan peruskoulun käynyt niitä geenejänsä alkaa levittelemään ja muutakin...hui kauhistus mikä kaveripiiri.
Ja että vielä 21 vee, voi jessus sentään. Itse olen nainen ja seurustelin ensimmisessä vakavassa suhteessa 23 vuotiaana. Kihloihin menin 30v. Nyt olen 35, ja eronnut sinkku, eikä ahdista yhtään.Eti nyt hyvä ihminen muutakin ajateltavaa elämästä kuin parisuhteet. Nämä sinun naimisiin meneet ystäväsi ovat takulla kolmekymppisenä eronneet jo 90%, joten ÄLÄ YHTÄÄN KADEHDI!!NAUTI nuoruudestasi!!
"ÄLÄ YHTÄÄN KADEHDI!!NAUTI nuoruudestasi!! "
Tämän halusinkin kuulla, kiitos. Tuntuu vain, että nykyään on niin kiire nuorisolla mennä kihloihin ja olla vakituisessa parisuhteessa, omistaa se vakiopano jne. Kyllähän sitä pakostikin tulee mietittyä mitä vikaa minussa on kun en pysy samanlaisessa tahdissa kuin muut. Kai se on siunaus :)
Se on todellakin siunaus, tulet huomaamaan sen vanhenmittaan. Mutta älä myöskään lähde tähän yhden-illan juttu, ale-huorailu lutkailu villitykseen se nimittäin tiputtaa sun "pisteitäs" todella paljon. Nämäkin tulet huomaamaan tulevaisuudessa, riippuen tosin päätöksistäs!
No valitetavasti sinulle ei löydy kohtalotovereita. Kaikki Muut maailman ihmiset ovat seurustelleet 13 vuotiaasta asti ja kaikilla muilla ihmisillä paitsi sulla on elämä tasapainossa, lapsia, vakituinen työ, unelmien parisuhde yms jo 19-ikävuoteen mennessä.
Mene kadulle ja kysy keltä vaan vastaan tulevalta, kukaan ei ole sinkku sinun lisäksesi.
Olet maailman ainuin 21 vuotias sinkku. Mieti sitä.
uggbootsit ovat puhuneet.
...ainoo sinkku, joka haluiasi löytää miehen itselleen. Iste oo 20-vuotias. Välillä musta tuntuu että oon ikuisesti sinkku.
Eihän se kivalle tunnu, kun kaverit puhuu aina poikaystävistään/avomiehistää ja itsellä ei ole ketään.
Mielestäni sun ei kannata luopua toivosta, että löytäisit sopivan miehen itsellesi. Oot vielä nuori, kuten minäkin. Itse en ainakaan ole luopunut toivosta että löytäisin sen oikean vielä joskus.
Ahdistus kumpuaa siitä, kun suurin osa ihmisistä on laumaeläimiä. Kaikki pitäisi tapahtua samalla lailla kuin muillakin, ei kestetä sitä jos itsellä on jokin eri lailla. Tämä tasapäistäminen alkaa jo ala-asteella, jolloin pitää olla tietynmerkkisiä vaatteita. Sitten yläasteella pitäisi tutustua alkomahooliin ja vastakkaiseen sukupuoleen. Täysi-ikäisyyteen tullessa pitäisi olla jo jonkinlaista seurustelukokemusta ja niin edelleen. Kuka määrittelee, milloin mitäkin pitäisi tapahtua? Miksei voisi kulkea omia polkujaan?