Asiani ei ihan täysin kuulu tähän alueseen,mutta lähelta liippaa...
Minulla ja ex:llä on yhteishuoltajuus,ollut jo kolmatta vuotta.Lapsi (poika 6v) asuu äidillään.Vahvistettu tapaamissopimus on seuraava:lapsi on isällä 2 vrk viikko ja lomat ja ylimääräiset vapaat sovitaan erikseen (tiedän että joku sanoo että sopimus on ylimalkainen,mutta hankala vuorotyöläisenä saada joku säänölinen rytmi tapaamisiin)
Tähän saakka lapsen tapaamiset ovat sujuneet hyvin,mutta lapsen äiti sai eräänä päivänä "kohtauksen" alkoi lapsen vaihto tilanteessa sanomaan että viikottainen tapaaminen on liian hankalaa ja tapaamiset täytyisi muuttaa vähintään parin viikon välein tapahtuvaksi ja uhkaili myös että aikoo hakea yksinhuoltoa myös.
En toki hänen vaatimuksiinsa suostunut kun ei ole mitään todellista syytä alkaa tapaamisia ja huoltajuuksia muuttamaan.Varsinkin kun poika viihtyy valtavan hyvin luonani ja myös lapsen hoidan esimerkillisen hyvin.Kysymys kuuluukin että voiko ex esim lastenvalvojan kautta muuttaa nykyisiä sopimuksia,vaikka en olisi asiaan suostuvainen,vai onko käräoikeus paikka missä asiat lopullisesti selvitetään jos ex aikoo uhkailustaan kiini pitää.Epäilen myös että lastenvalvoja on kovinkaan innokas asettumaan lapsen äidin puolelle,koska olen joutunut useaan otteeseen turvautumaan lastensuojelu viranomaisiin äidin toimissa lasta kohtaan ja veimpä lapsen tässä lääkäriinkin äidillä ollessaan lapseen tulleista mustelmista johtuen (sormilla painetut mustelmat käsivarteen) lääkäri teki asiasta lastensuojelu ilmoituksen viranomaisille ja kävimme asian tiimoilta palaverissä sosiaali ihmisten luona.Tällä tarkoitan vain että en todellakaan ole suostuvainen huonontamaan tapaamissopimustani,hänen yksinhuoltaja haaveista puhumattakaan
Eli onkohan huolta että äiti asioissaan onnistuisi vai saako viedä asian lakitupaan niin halutessaan.Kiitos vastauksista.
Minulla ja ex:llä on yhteishuoltajuus,ollut jo kolmatta vuotta.Lapsi (poika 6v) asuu äidillään.Vahvistettu tapaamissopimus on seuraava:lapsi on isällä 2 vrk viikko ja lomat ja ylimääräiset vapaat sovitaan erikseen (tiedän että joku sanoo että sopimus on ylimalkainen,mutta hankala vuorotyöläisenä saada joku säänölinen rytmi tapaamisiin)
Tähän saakka lapsen tapaamiset ovat sujuneet hyvin,mutta lapsen äiti sai eräänä päivänä "kohtauksen" alkoi lapsen vaihto tilanteessa sanomaan että viikottainen tapaaminen on liian hankalaa ja tapaamiset täytyisi muuttaa vähintään parin viikon välein tapahtuvaksi ja uhkaili myös että aikoo hakea yksinhuoltoa myös.
En toki hänen vaatimuksiinsa suostunut kun ei ole mitään todellista syytä alkaa tapaamisia ja huoltajuuksia muuttamaan.Varsinkin kun poika viihtyy valtavan hyvin luonani ja myös lapsen hoidan esimerkillisen hyvin.Kysymys kuuluukin että voiko ex esim lastenvalvojan kautta muuttaa nykyisiä sopimuksia,vaikka en olisi asiaan suostuvainen,vai onko käräoikeus paikka missä asiat lopullisesti selvitetään jos ex aikoo uhkailustaan kiini pitää.Epäilen myös että lastenvalvoja on kovinkaan innokas asettumaan lapsen äidin puolelle,koska olen joutunut useaan otteeseen turvautumaan lastensuojelu viranomaisiin äidin toimissa lasta kohtaan ja veimpä lapsen tässä lääkäriinkin äidillä ollessaan lapseen tulleista mustelmista johtuen (sormilla painetut mustelmat käsivarteen) lääkäri teki asiasta lastensuojelu ilmoituksen viranomaisille ja kävimme asian tiimoilta palaverissä sosiaali ihmisten luona.Tällä tarkoitan vain että en todellakaan ole suostuvainen huonontamaan tapaamissopimustani,hänen yksinhuoltaja haaveista puhumattakaan
Eli onkohan huolta että äiti asioissaan onnistuisi vai saako viedä asian lakitupaan niin halutessaan.Kiitos vastauksista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitenkäs tän perusoikeuden Suomalaiselta ihmiseltä poistat?
Miksi pelkäät asiaa noin paniikissa, kun kuvittelet muutoin noin vahvolla olevasi?
Jotenkin annat vainoharhaisen kuvan itsestäsi, noin ylimalkain. Vai liekö tämä sitten koko ongelmien todellinen syy.
Miksi nimittelet minua vainoharhaiseksi? en vaan jaksa kaikkea kolmen vuoden aikana tapahtunutta epäkohtaa ja ongelmaa lapsen elämässä äitinsä luona ollessaan kirjoittaa.
Lapsen edun mukaista ei ole tosiaankaan se että tapaamiseni harvenevat ja äiti pääsee höykyttämään lasta pidempiä aikoja luonaan,puhumattakaan yhteishuoltajuuden purkamisesta.
Lapsen äiti on narssisti,persoonallisuus häiriöinen.Seikka jota ei voi ohittaa.Ja miksi minä luopuisin oikeuksistani lasta kohtaan jos ex:llä nyt vaan sattuu olemaan sellainen mielipide.Ex:n puolelta ei ole tullut kuin sontaa ja asioiden vaikettamisia lapseen liittyen minulle kaiken tämän kolmen vuoden aikana.Sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto että yritän hankkia lapsen huoltajuuden pelkästään itselleni
ex-puolisoasi, olisipa hauska kuulla millä sanoilla hän kehuu sinun hyvyyttäsi ja reiluuttasi, hhahhahhhahha.--- oikeesti?
Kenen luulet uskovan yksipuolisen juttusi? Ei uppoa minuun ainakaan, kun en kuule toisen osapuolen näkemystä.
Katsos tänne saa kirjoittaa mitä skeidaa sylki suuhun sattuu tuomaan, (muka narsistinen äiti???) hhehehhhehe.
Hauska purkauksesi kuitenkin toki oli. Kiitos nauruista.
Yhteishuoltospimuksen muuttaminen tai purku onnistuu kun molemmat osapuolet siihen suostuu ja se tehdään yhteiselllä sopimuksella.
Jos toinen osapuoli ei suostu, voi muutosta haluava osapuoli viedä asian oikeuteen. Hänellä pitää olla perustelut sopimuksen muuttamiselle.
Jos oikeuteen menette, tulee sinulle mahdollisuus kertoa oma kantasi asiassa ja se millaista sopimusta sinä haluat ja millä perusteilla. Tai jos esim. haluatkin yksinhuoltajuutta. Kaikki haluamasi vaihtoehdot voit esittää.
Oikeus sitten harkitsee ja ratkaisee asian, lapsen edun kannalta parhaalla tavalla. En tiedä, mutta minulla on se käsitys, että oikeus voisi ratkaista asian myös toisin kuin kumpikaan on ehdottanut, jos lapsen etu sitä vaatii ja se olisi mahdollista vaikka kumpikaan ei olisi ehdottanut.
Älä sinä panikoi. Kun vaan tiedät mikä on lapselle paras ja mihin sinä itse suostut. On edullisempaa olla joustava kuin jyrkkä.
Ei lähivanhempi, eli tässä tapauksessa tuo ex, voi yksipuolisesti määrätä huoltajuussopimuksen sisällöstä.
Eikä lastenvalvoja muuta (tarkalleen ottaen "vahvista") huoltajuussopimusta ilman molempien osapuolten suostumusta ja varsinkaan, jos sitä toinen haluaa käytännössä perusteetta. Mikään peruste ei mielestäni ole se, että viikottaiset tapaamiset ovat toiselle "hankalia". Kysymys kun on lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, ei siitä että jommankumman vanhemman elo pitäisi olla ei-hankalaa.
Oikeuteenhan kuka tahansa voi viedä minkä tahansa asian. Oikeus on velvoitettu kuulemaan sosiaaliviranomaisia tälläisissa asioissa, jotka ovat velvoitettuja antamaan oman lausuntonsa asiasta. Ja sitä ne eivät voi tehdä tuosta vaan, vaan joutuvat tutkimaan tilanteen. Oikeus sitten päättää tuon lausunnon perusteella tuomionsa; yleensä ratkaisu on se, mitä ao. lausunnossa suositellaan, mutta voi päättää tosinkin.
Laki on kyllä puhtaasti lasten edusta lähtevä. Niinpä ns. "sossuntädit" ja myös oikeus joutuu pohtimaan huoltajuusasiat lapsen edun kannalta. Siinä ei sitten paina yhtään se, että onko jokin asia "hankala" vanhemmille vai ei, kunhan ei ole ylitsepääsemättömän hankalaa - koska se ei ole enää lapsen etu.
Stemiä nyt vaan, jossei ole mitään erityistä/painavaa syytä harventaa tapaamisia, niin homma jatkuu entisellään. Tietysti kannattaa nyt pohtia oikeasti sitä lapsen etua: onko tuo hänelle toimiva ja paras vaihtoehto kokonaisuudessaan?
x-puolisosi voi hakea oikeudelta tarkennusta tapaamisoikeuksiin. Kellonaikoja jotka sovitaan etukäteen. Oma on vikas jos et pysty pitämään sovittuja asioita. Ei auta valitukset. Toki ex-puolisosikin täytyy voida ennakoida elämäänsä, eikä sitä voi tehdä jos tapaamiset on niin ja näin.
Eikä ne lasta etävanhemmalle anna siksi ettei pysyt tapaamaan lasta silloin kun on sovittu. Päinvastoin, voisit vaikka katsoa, siistin paikan taka vasemmalta ja perääntyä sovussa, vieläkun sulla on jonkinmoinen tapaamisoikeus! Ja jonkinmoinen sopu lapsen äitiin. Se olis viisasta.
Ei se käräjäoikeus määrää mitään kellonaikoja, jotka se tietää etäpuolisolle olevan mahdottomia toteuttaa. Se nimenomaan kun ei ole lapsen edun mukaista.
että hän haluaa sinuun etäisyyttä noiden tekemiesi ilmoitusten vuoksi. Ei usko itsekään pystyvänsä pitämään näppejäään irti lapsesta tai muuten kunnolla huolehtiman, ja pelkää sen seurauksia.
Noiden tapahtumien valossa hän ei tule yksinhuoltajuutta saamaan missään tapauksessa. Mikäli taas vanhemmista toinen (exäsi) ei ole yhteistyöhaluinen eikä -kykyinen, lastenvalvoja todennäköisesti suosittelisi mahdollisessa oikeusmenettelyssä yksinhuoltajuutta sinulle. Näin on näreet.
Yksinhuoltajuus ei ole liitoksissa tapaamisiin.
Vaikka lapsi on teillä yhteishuoltajuudessa ja hakisit yksinhuoltajuutta, tapaamiset on kuitenkin sovittuja. Ei yhteishuoltajuudessa voi olla rikkomatta tapaamissopimusta, eikä yksinhuoltaja saa estää lasta tapaamasta etävanhempaa.
Yhetishuoltajuus kehitettiin, jotta ne etävanhemmat, jotka kokivat itsensä ulkopuolisiksi (usein isät), saavat kokea olevansa täyspainoisia huoltajia. Se eroaa yksinhuoltajuudesta näiltä osin: lapsen sair. tiedottaminen, koulun vaihto, uskonnon vaihto. Siinäpä ne.
Yhetishuoltajuudessa voidaan sopia mitä tahansa tapaamisoikeutta, samoin yksinhuoltajuudessa. Jos joku siis "ottaa lapset pois" toiselta, siihen tarvitaan kyllä näytöt.
Exästä ei pääse eroon, muuta kuin pystyttelemällä mahdollisimman yksituumaisessa sopimuksessa, eli tapaamiset on selkeästi määritelty ja niistä ei tarvitse neuvotella riitaa välttääkseen.
Jos lapsella on vaaraa, lastensuojelu hoitaa asian.
Olen ollut vuosia tilanteessa, jossa näistä on taisteltu. Lapsen isä kun halusi nähdä miten sattuu, omien tarpeidensa mukaan, ja lapselle oli vaikea selvittää, miksi se silloin käy. Elämä meni jatkuvaksi häirinnäksi ja sopimiseksi tapaamisista ja lapsi ei ssanut elää tavallista arkea kodin pihapiirissä leikkikavereiden kanssa, vaan isä oli koko ajan vaatimassa ( 4x vko) tapaamista.
Lapselle ovat muutkin ihmiset tärkeitä, ja vanehmmat eivät saa kamppailla näistä omien tarpeidensa tyydyttämiseksi.
Jos lapsesi äiti / sinut todetaan vaaralliseksi lapselle, tai tilanne tarvitsee rauhoittaa, lastensuojelun tarvitsee mennä väliin. Jos on kysymys teidän valtataistelustanne ja sonnan heittämisestä poteroista, hävetkää aikuiset ihmiset.
Minäkin häpeän. Exä riittää samaa edelleen, eli kiun sanoin, että en pidä hänestä, yrittää nyt todistaa minun olevan huono äiti.
Sinun exäsi, kuten minä, saattaa osin vain yrittää päästä sinusta irti.
Tällaisissa tilanteissa jokainen tuntuu ajattelevan omaa etuaan ja se voi tulla narsistiseksi ja myös vaikuttaa siltä. Narsisimia on kaikissa, eri asia on narsisteinen psykopaatti, luepa siitä!
Olen itseasiassa aivan samaa miettinyt.Sekin kuvastaa hänen kyvyttömyyttään hoitaa lasta hyvin koska on asunut keväästä näihin päiviin vanhenpiensa luona.Ex on 35 vuotias ja tosiaan asuu vanhemillaan lapsen kanssa.Ja lähinnä minä ja ex:n mummo olemme vastanneet lapsen hoidosta.(itse huitelee uuden miesystävänsä luona)Ex:llä on omistusasunto jota pitänyt vuokralla,tosin viikko-pari sitten on muuttanut omaan osakkeensa lapsen kanssa.On minulla ulkopuolistakin tukea omien kertomusten tueksi lapsen huonon ja välinpitämättömän äidin toimista lapsen suhteen.Sekin kuvastaa jotain ex:n käytöksestä ja tyylistä että ositus-lapsentapaamiset-ja osingot täytyi hoitaa lakimiehen välityksellä.Ja on myös lakimies edelleen kuulolla jos tulee todella hälyttäviä uutisia lapsen elämään liittyen.Katsotaan pitkässä juoksussa vaikka tosiaan vielä olisinkin lapsen yksin huoltaja?
www.eroperhe.netissä, saat asiallisempia vastauksia