Eilen tapasin erään naisen työasioissa, joka kolahti muhun aika lailla. Tunsin ihan helvetinmoista vetoa sitä kohtaan. Nainen ei ollut mikään missityyppi, vaan pikemminkin ihan tavis ja kuulemma tahollaan naimisissa.
Tämä ei mitenkään nyt sitä seikkaa himmennä, että olen lääpälläni omaan naiseeni, eikä mulla ole aikeitakaan pettää, koska se on mulle se oikea.
Tämä vähän kuin alustuksena seuraavalle.
Mä olen ollut sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle on olemassa "se oikea" ja niitä on monta, tää eilen tapaamani nainen ilmeisesti oli yksi niistä oikeista.
Koko hommassa on vaan sellainen ongelma, että on pieni mahdollisuus, että ne kaksi toisilleen sopivaa ihmistä tapaa, että molemmat tuntevat samoin ja että molemmat ovat vapaita.
Mitä olet siitä mieltä, onko jokaisella tässä maailmassa jossakin se oikea? Onko niitä yksi vai useampi ja oletko itse tuntenut joskus tavanneesi sellaisen ihmisen, johon olet tuntenut käsittämätöntä vetoa? Joo ja vielä jos olet, johtiko juttu koskaan mihinkään?
Tämä ei mitenkään nyt sitä seikkaa himmennä, että olen lääpälläni omaan naiseeni, eikä mulla ole aikeitakaan pettää, koska se on mulle se oikea.
Tämä vähän kuin alustuksena seuraavalle.
Mä olen ollut sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle on olemassa "se oikea" ja niitä on monta, tää eilen tapaamani nainen ilmeisesti oli yksi niistä oikeista.
Koko hommassa on vaan sellainen ongelma, että on pieni mahdollisuus, että ne kaksi toisilleen sopivaa ihmistä tapaa, että molemmat tuntevat samoin ja että molemmat ovat vapaita.
Mitä olet siitä mieltä, onko jokaisella tässä maailmassa jossakin se oikea? Onko niitä yksi vai useampi ja oletko itse tuntenut joskus tavanneesi sellaisen ihmisen, johon olet tuntenut käsittämätöntä vetoa? Joo ja vielä jos olet, johtiko juttu koskaan mihinkään?
Vastaukset 40
Vanhimmat
monia sopivia on olemassa, ei siinä mitään ihmeellistä ole.
oikeasti kolahtaa, kun tuollaisia höpiset.
joo, monia oikeita ja monia ei niin oikeita löytyy.
junnunpana tuli tuollaisia ihastumisia...mutta nykyään ei, koska ajattelee mitä siitä voisi parhaimmillaan tulla ja aikataulut on buukattu täyteen. ei kerkeä seurustella, koska se on aina toisesta päästä pois
sillä palstalla ei lutkailla
epärelevantteja
on täysin pois suljettu, jota ei voi olla, eli exitus kovasti kokonaan
On vain ihmisiä joiden kanssa aika menee nopeammin kuin toisten.
Mä uskon että ihmiselle on olemassa monta mahdollista oikeaa kumppania. Sehän ei tarkoita että siltikään elämässään saisi välttämättä kokea suuren rakkauden, mutta ei voi olla niin että jokaiselle olis olemassa ainoastaan yksi ja ainoa oikea. Kukaan tuskin sitä ehtis elämänsä aikana löytää ja tiedän useitakin ihmisiä jotka kokevat olevansa sen heille oikean kanssa. Toisten kanssa vain palaset loksahtaa kohdalleen paremmin kuin toisten. Mä oon kokenut tuon loksahtamisen aika monenkin kanssa eikä se välttämättä ole edes johtanut suhteeseen syystä tai toisesta.
Usein muuten ajatellaan että jos suhde loppuu niin se toinen ei ollut se oikea. Jos on 20 vuotta ollut onnellinen jonkun kanssa mutta jossain vaiheessa kliseisesti sanottuna kasvetaan erilleen, se toinen muuttuukin jonkinlaiseksi virheeksi tai epäonnistuneeksi suhteeksi. Miks? Onko kaiken takana se ajatus että aito rakkaus ei lopu koskaan, se on aina koko elämän kestävä?
Miksi koko elämän kestävä suhde on se mikä tässä maailmassa määritellään siksi oikeaksi rakkaussuhteeksi? Eikö oikea rakkaus voi kestää vaikka vaan 2 viikkoa? Eihän se rakkaus lakkaa olemasta tuon 2 viikon aikana vain koska se jossain vaiheessa loppuu. No joo, 2 viikkoa on nyt ehkä turhan lyhyt aika puhua rakkaudesta mutta ehkä joku ymmärtää mun pointin tämän sekavan tekstin takana ;)
josta ammentaa vuosien saatossa.
" Jos on 20 vuotta ollut onnellinen jonkun kanssa mutta jossain vaiheessa kliseisesti sanottuna kasvetaan erilleen, se toinen muuttuukin jonkinlaiseksi virheeksi tai epäonnistuneeksi suhteeksi. Miks?"
Mä oon ollu teini-ikäsestä asti saman miehen kanssa ja jos joskus sattuu käymään niin köpelösti,että tämä suhde syystä tai toisesta kariutuu (mitä en tietenkään toivo) niin en missään nimessä voisi ajatella miehen olleen väärä tai että olisin millään tapaa aikaani tässä suhteessa hukannut. Ehdottomasti on ollut oikea mies nämä vuodet ja toivottavasti tulee olemaan tästä eteenpäinkin. Mutta elämä vie ja kuljettaa,ei mitään voi tietää etukäteen.
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin,että ehdottomasti jokaiselle on mielestäni olemassa enemmän kuin yksi "oikea". On useampia ihmisiä joiden kanssa voisi elämänsä elää, joillain näitä ihmisiä tulee vastaan useampi kun taas jotkut eivät huonolla tuurilla törmää heistä yhteenkään.
mielenkiintoinen näkökanta.
Mutta enemmänkin mä ajoin sitä takaa, että joku ihminen niin kuin toi Vili sanoi kolahtaa. Siis maailma on täynnä kuvankauniita naisia, jokka ei silti saa mun mielenkiintoa herätettyä, sitten tulee joku ihan tavallisen näköinen nainen, joka saa mun varauksettoman huomioni.
Siis sellainen ihminen, jota sinkkuna alkaisi heti piirittämään. Vaikka se nainen ei välttämättä valtaosassa miehiä herättäisi minkäänlaisia fiiliksiä.
Tarkoitatko että joillain on enemmän rakkautta annettavana vai että joillekin elämä on enemmän lempeä jolloin saa enemmän sitä rakkautta osakseen?
Mä haluan ainakin yrittää olla kiitollinen siitä rakkaudesta mitä saan osakseni vaikkei se lopun elämää ehkä kestäiskään. Eihän kukaan niitä eroja tietenkään toivo, ne kuitenkin on elämän vaikeimpia asioita mutta elämä jatkuu niidenkin jälkeen eikä jonkun kanssa koettuja kauniita asioita vie erokaan pois.
Siinä tapauksessa että joku on joutunut esim huijauksen kohteeksi tms niin ymmärrän katkeruuden ja sen että kokee toisen virheeks.
Mulla lähti näin perjantain kunniaks ajatus vähän rönsyilemään ;)
Sen kun joku osaiskin selittää mikä se joku juttu on, mikä saa kiinnostuksen heräämään. Tuolla alempanahan joku selitti tosi hyvin rakastumisen, rakastamisen ja tahtomisen ja niinhän se menee mutta "sitä jotain" ei pysty kukaan koskaan määrittelemään. Se on se mikä tekee rakkaudesta ja ihastumisesta niin mielettömän ihania asioita, vaikka niihin liittyy toki paljon surua ja tuskaakin.
Olen sitämieltä, että on olemassa monenmonta todella oikeeta, hyvin oikeeta, sopivaa jne. Jotkut eivät ole nyt oikeita mutta muutaman vuoden päästä tai elämäntilanteen muuttuessa ovat erittäin oikeita.
Olen tuntenut pari kertaa mutta ei ne ole johtanut mihinkään enempään vaikka mahdollisuudet siihen olisi ollut. Mä en saa ikinä niitä joita h a l u a i s i n.. prkl. Niin.. minä 3:n lapsen yyhoona en ole oikein kenellekkään tällä hetkellä "se oikea" mutta muutaman vuoden päästä homma voi muuttua :)
siinä, että:
-ne kaksi kohtaavat
-molemmat ovat vapaita tai haluavat vaihtaa
-molemmat tuntevat samoin
-toinen uskaltaa tehdä aloitteen.
Yyhoo tai ei onhan nykyään noita uusioperheitä.
Mä en uskalla tehdä aloitteita. Tai olen mä pari kertaa tehnyt mutta ne just meni käteen :)
Enkä mä halua uusioperhettä joten joudun linjallani marssiin vielä pitkään. Tosin seurusteluahan se ei estäisi muttei miehet todellakaan tajua etten etsi mitään uutta isukkia/elättäjää, en suostuisi muuttaan edes samaan talouteen. Niin ja sitten kun omat lentää pois kotoa, en muuttaisi yhteen miehen kanssa jolla on pieniä lapsia. Vaikeeta on, onneksi mä viihdyn yksin :)
Tosiaan, se oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla hetkellä on se vaikeus. Mutta koska niitä oikeita kuitenkin on monia ei kannata olemassa olevaa toimivaa suhdetta vaihtaa. Eronahan on vaan uutuudenviehätys joka sekin häipyy tutustumisen myötä. En tarkoita sinua vaan ihan yleisesti mitä olen seuraillut. Niin minunkin exäni alkoi aika pian eron jälkeen haikaileen takaisin kun huomasi ettei siellä ollutkaan mitään erilaista alkuhuuman haiduttua.
olemassa keskimäärin 40 täydellistä vastinkappaletta maassamme. Tuo hömppätutkimus pyöri joskus hetken julkisuudessa. Sen verran siinä on pohjaa, että jokainen meistä kohtaa jossain elämänsä vaiheessa ainakin pari ihmistä, joiden kanssa vois iskee hynttyyt yhteen saman tien. Ihan eri homma kohtaako ne fiilikset.
Sä oot siis vaan tavannu yhden niistä neljästäkymmenestä. :) Mulla ei oo viime vuosina pahemmin kolahdellu, saas nähä miten lounarilla käy ja kukaa tulee vastaan. :D
se taisi olla toinen, nääs ton C:n on pakko olla yksi, koska sen kanssa eläminen on mielekästä ja muuten tuntuu niin oikealta.
Se veto, mitä tunnet ensitapaamisella tai edes ensimmäisen vuoden aikana, on aivokemiallinen poikkeustila. Tämä nk. rakastuminen on tila aivoissa, joka tulee eteen joitain kertoja elämässä ja valitsee vain sillä hetkellä tarjolla olevista potentiaalisen kohteen. Jos siis olisit tavannyt kyseisen naisen pari vuotta aiemmin tai myöhemmin, hän tuskin olisi säväyttänyt samalla tavalla. Sattumaa.
Se oikea koostuu seuraavista asioista:
- Jokin fyysinen potentiaali on oltava, jotta se rakastuminen kohdistuu tähän henkilöön
- Sen jälkeen selvitellään yhteisiä elämänarvoja ja tavoitteita, arjen sujuvuutta ja tarpeiden yhteensopivuutta... tätä kutsutaan myös tutustumiseksi, ja tänä aikana voi alkaa kasvaa aito kiintymys (=rakkaus) yksilöä kohtaan mikäli hän vastaa kumppanitoiveitasi edellämainituilla saroilla.
- Kolmas vaihe on se tärkein: tahto. Se sijoittuu rakastumisvaiheen jälkeen eli sitä pitää odotella pari kolme vuotta yleensä. Siinä vaiheessa suurin piirtein tunnet toisen, aivokemia ei ole sotkemassa harkintakykyäsi, ja voit päättää, TAHDOTKO tämän ihmisen olevan sinulle se oikea. Ja jos tahdot, myös sinun on tehtävä sen eteen töitä. Tahtominen on valintoja omissa toiveissasi ja toiminnassasi, ja mikäli molemmat kovasti tahtovat ja vaiheen 1-2 kriteerit täyttyvät, voi syntyä pitkä, toimiva parisuhde.
Oikeita voi olla useampi, mutta se ei ole mikään ulkoa määrätty kohtalo. Jos se ensimmäinen oikea pysyy oikeana halki elämän niin muita ei ilmesty. Sattumanvaraisia ihastuksia (vaihe 1, joka siis on sitä aivokemiaa, ei valittavissa!) sen sijaan eteen tulee useimmilla, kuten sinullakin nyt.
mutta osasit kyllä paukutella meikän lennosta maanpinnalle.
Noin kun asian selität, vaikee sitä on sitten kumota, minä kun en isommin edes kohtaloihin usko.
Olisi vaan pirun kiva tietää, mikä on se juttu joka saa jonkun ihmisen tuntumaan siltä, että kemiantehdas korvien välissä alkaa paiskia ylitöitä.
kaikki johtuu vain liiasta humaltumisesta alkoholin vaikutuksen alaisena
sen naisen jättää rauhaan ja hyväksyy aivokemia-selityksen, mutta sitten vielä kymmenen vuoden päästä sen naisen tullessa vastaan pulssi nousee ja sitä ei saa vuodessakaan mielestään. Voiko olettaa jotain muuta?
Nyt en kyllä ossoo tuollaiseen vastata, koska en ole moisesta koskaan kuullut, niin en ole asiaa ajatellut. Tiedän kyllä tapauksia jossa päädytään uudelleen yhteen nuoruusihastuksen kanssa, mutta silloin siinä vaiheiden 1 ja 2 välissä on vain ollut piiitkä aika, muuten kaava on sama.
Ehkä olet kokenut jotain rivikansalaista suurempaa :) En tiiä...
Jotkut väittää että se juttu on sopiva feromoni. Mutta tiedä häntä onko moisesta todisteita.
on jokaiselle, mut kaikki ei koskaan tapaa sitä ja niistäkin, jotka sen tapaavat, vain pieni osa saa viettää loppuelämänsä tämän kanssa, mutta he ovatkin silloin varmaan maailman onnekkaimpia ihmisiä.
"Onko niitä yksi vai useampi ja oletko itse tuntenut joskus tavanneesi sellaisen ihmisen, johon olet tuntenut käsittämätöntä vetoa?"
No, ajattelen siitä ensirakkaudestani niin.
"Joo ja vielä jos olet, johtiko juttu koskaan mihinkään?"
Johtihan se nyt johonkin.
skovan, et niitä voisi olla useitakin, mut jotenkin se ajattelutapa mun mielestä mitätöi sen oikean ainutlaatuisuutta.
Moni teistä sanoi, et ihminen tapaa elämänsä aikana useita, joiden kanssa kemiat osuu yksiin ja kaikki toimii, mut ei kaikki tapaa. Kyllä mulla ainakin ne tosi harvassa on ja niistäkin puolet naisia, joten ei tuo vielä riitä tekemään ihmisestä sitä oikeaa - mun mielestä.
Vaan se vaatii jotain niin paljon enemmän. Kyllä mä uskon, et siinä on kohtalolla sormensa pelissä tai jos haluaa uskoa sielunkumppanuuteen niin ehkä kaikki on lähtöisin niistä edellisistä elämistä:)
Joka tapauksessa uskon, et vain harvat jotka yhteen päätyy on toisilleen niitä oikeita, mutta kaikille sillä ei ole ees merkitystä. Riittää kun toisen kanssa on hyvä olla ja rakkaus kukoistaa.:)
Olen kerran tavannut miehen, joka olemuksellaan ja TUOKSULLAAN (ei partavesi) sai mut, jalat maassa olevan ihmisen käyttäytymään täysin päättömästi. Molemmat olivat silloin varattuja tahollaan, mutta mikään järjen ääni ei kuulunut veren kohinan alta... Mahtavaa oli ja tästä on vuosia, vuosia aikaa. Toivottavasti en kuitenkaan enää törmää (tässä elämäntilanteessa ainakaan) henkilöön. Järjellä ajateltuna väärä, mutta kemiat meni tosi kohdalleen... Mitään en kadu, en pysty...
Uskon että ei ole yhtä ainoa oikeaa. Uskon että on useita, ehkä ei monia, mutta muutamia oikeita jotka kohtaan elämässäni. Ne ovat oikeita minulle, mutta olenko minä oikea heille? Olen kohdannut pari kappaletta.
Luin jostain ajatuksen että elämässä on kaksi tärkeää kysymystä. Ne pitää kysyä oikeassa järjestyksessä. 1. Mihin olet menossa ja 2. Kuka kulkee kanssasi. Se oikea on vierellä näiden kysymysten jälkeen.
Jotkut ihmiset vaan tuntuvat sopivan toisilleen kuin luodut, eli ovat ilmeisesti niitä oikeita toisilleen. Huomaan sen veljessäni ja hänen kihlatussaan, huomaan sen toisessa veljessäni ja hänen tyttöystävässään.. Omalla kohdallani huomaan sen ollessani tietyn miesystävän kanssa, ja mikä parasta jos mies kun mies on samaa mieltä..
Luulen että sen tasan yhden ainoan oikean etsiminen/löytäminen koko Maapallolta veisi enemmän kuin eliniän, joten on heidäytyttävä vain sattuman (ehkä eräänlaisen kohtalon..) johtadutukseen..
Jos ja Kun sitten tapaa sen sopivimman tyypin ja hänen kanssaan alkavat asiat ja elämä sujua sekä ehkä myös yhteistä "historiaa" alkaa kertyä (vaikkakin vain suht vähän aikaa mutta hyvää aikaa), niin hänestä voi tulla sitten se Oikea (ihan isolla O:lla)..
"oletko itse tuntenut joskus tavanneesi sellaisen ihmisen, johon olet tuntenut käsittämätöntä vetoa? Joo ja vielä jos olet, johtiko juttu koskaan mihinkään?"
Joo, ainakin kerran olen tuntenut niin käsittämätöntä vetoa toiseen, että voidaan puhua rakastumisesta ensisilmäyksellä... Mieskin kyllä kiinnostui minusta ja juttu johti suhteeseen, vaikkakin sen intohimoisuus taisi hämmentää tätä muuten melko uskovaista miestä ja sai hänet välillä perääntymäänkin.. Vieläkin hän on pitänyt yhteyttä, joten kai jutussamme jotakin ihmeellistä oli..Tosin en usko enää hänen olevan se oikea minulle, koska meillä oli aikanaan tosi paha riita, hyvin intohimoinen sekin.. :/ Tiedä häntä..
Pakko niitä on useimpia olla sillä mua harmittas sit aii-iivan suu-unnnattomasti ellei niitä olis ollukkaa ku vaan se yks.
Rakkaushan se ei merkitse mitään.
voihan niitä elämän suuria rakkauksia olla useita, ja varmasti jokaiselle muutamia ainakin kohdalle tuleekin, mut ei se tarkoita et kaikkien tarvisi olla just niitä oikeita. Ei se oikea ole useinkaan se, jonka kanssa eletään loppuelämä yhdessä ja jonka kanssa perheitä perustetaan. Tai siis ihannetilannehan se ois, mutta varmaan ihan äärimmäisen harvoin mahdollista.
Enkä mä oo mielestäni ees yhtään kyyninen asian suhteen, mut noin sen näen.
Kun sanot että voi olla elämän suuria rakkauksia useita niin mikä suuren rakkauden erottaa siitä "oikeasta"? Mikä ominaisuus on sitten se mikä tekee toisesta sen täydellisen oikean?
juuri se henkinen yhteys, joka sen erottaa. Rakkauttahan voi tuntea muutenkin. Ei meillä eksänkään kanssa sellaista yhteyttä ollut, mutta silti rakastin häntä.
Toisen kanssa taas on tuntunut enemmän se henkinen puoli olleen kohdillaan. Oliskohan se sitten juuri tuo...? Vai se tunne, että sen kanssa tuntuu kuin olisi kotona, tulee tunne että tähän mä kuulun, juuri tämän ihmisen viereen, enkä mihinkään muualle.
Vaikeaahan se on selittää... Ja vaikeaa sitä varmaan on tunnistaa, jos sellainen kohdalle tulee. Monet ainakin ovat huomanneet sen vasta jälkeenpäin, kun ovat aikansa haahuilleet ympäriinsä.
Ja enkai voi itsekään sitä varmaski tietää, mutta niinkauan ainakin olen siihen uskonut, etten mä nyt ihan hakoteillä voi olla.:) Ei se nyt ainakaan se kaikista väärin ihminen mulle ole, siitä ainakin menen takuuseen :D
Kai nämä on sellaisia asioita ettei näihin ole mitään yksiselitteistä logiikkaa tai ajattelutapaa olemassa, näistä vois puhua vuoden päivät taukoamatta siltikään pääsemättä mihinkään tyydyttävään loppuratkaisuun. Jokaisella on oma tapansa ja ideologiansa, jonka läpi tarkastelee näitä asioita joten vastauksia taitaa olla yhtä monta kuin kysyjiäkin.
Mulle tärkeintä olis että sais tuntea tuon "kodintunteen" toisen kanssa ollessa, siitä ei tarvitse lähteä mihinkään vaan se itsessään riittää sellaisenaan. Enkä tarkota tässä mitään suhteen kehittymistä, toki suhteella on niitä omia vaiheitansa ja se elää osapuoltensa mukana läpi elämän, vaan sitä että jollain tavalla ei koe tarvetta kiristää tai löysätä otettaan, koska sydämessään tuntee, että se on nyt siinä. Noin mä ajattelen mun "oikeasta" ja oon tuntenut tuon tunteen kahden ihmisen kanssa. Nämä tapaukset poikkeaa toisistaan täydellisesti mutta silti se tunne oli niin samankaltainen.
Juu, mä meen hakeen vähän viiniä. Jospa sen jälkeen ajatukset kulkis selvempinä kun en mä nyt itsekään tajua mitä kirjoitan. Ei oikein ajatus kulje näin pitkän ja rankan (uudenvuoden juhlinta on rankkaa) päätteeksi... :)
ja tuntemukset on varmasti tosi yksilökohtaisia..
mut pääasia on, et JOTAIN SUURTA JA kihelmöivän kutkuttavaa tuntee :-)
JOkos on viini nousuut päähän? Mä juon vaan nuo parit kaljat tuol jääkapista, enempää kunnei oo.
On nii hemmetin pahaa viiniä mut pakko juoda pois ku sitä kerran on. Ei tätä ainakaan viemäriin kaadeta ;)
Tällaista se on.
miten mä nyt sitten olen pettänyt naiseni, olisi ihan helkkarin kiva tietää?
Jään innolla odottelemaan vastausta.
Tässä on nyt eräänlainen ristiriita. Kun miehet kerran tarvitsevat huomattavasti enemmän aikaa ottaakseen selvää tunteistaan naista kohtaan ja että haluavatko vakavaa suhdetta vai eivät (vrt. niihin lukemattomiin kirjoituksiin, joita täällä esiintyy asiasta), niin sä huomasitkin heti, että nainen olis sulle yksi niistä oikeista. Mikä tässä yhtälössä ei nyt oikein toimi? =)