Mieheni on elänyt koko (37v) ikänsä äitinsä vaatimusten alla. meillä on tapahtunut kaikenlaista ja olen välillä pitänyt miestäni nynnerönä, kun hän ei ole saanut äidilleen sanottua vastaan pienissäkään asioissa.
Nyt vuoden vaihtuessa kävi ilmi, että mieheni kyllä on sanonut ja sanoo asioista, mutta äiti ei kuuntele tai ei ainakaan arvosta mieheni sanomisia sen vertaa, että ottaisi ne todesta. Minusta tämä on miehelleni erittäin nöyryyttävää.
Mieheni hoitaa käytännössä kaikki äitinsä asiat raha-asioita myöten, vaikka äiti on täysissä sielun voimissa (äiti 65 v). Mieheni sanoo, että hän naulaa vaikka tuolin seinään jos hänen äitinsä haluaa ja on osoittanut, että on helpompaa toteuttaa älyttömimmätkin vaatimukset, kuin edes yrittää puhua järkeä.
Olen myös hoitanut paljon anopin asioita. Anoppi on muuttanut vasta ja hoidimme kaikki muuttoon liittyvät asiat. Olen anopille kohtelias ja pyrin olemaan loukkaamatta häntä, vaikka pidän sen etäisyyden minkä voin.
Mieheni on kuitenkin nykyään hyvin uupuneen ja masentuneen oloinen. Rumbaa kun on riittänyt ja hän on totisesti saanut osansa hoitaa. Eilenkin oli iltamyöhään "pikkuasioita hoitamassa", eli anopin lukuisia tauluja ripustamassa. Olen huolissani ja miettinyt, miten sanoa hänelle, että ottaa välillä vähän "lomaa" äidistään. Äitinsä kun kyllä pärjää itsekseenkin kotonaan.
En ole erottamassa miestäni äidistään, sillä tiedän silloin kaivavani itselleni sudenkuoppaa. Olen yrittänyt sietää tilannetta ja olla mieheni tukena, kun on yritetty asioita järkevästi hoitaa. En kohta enää yhtään ihmettele miehiä, jotka kännipäissään haulikolla ampuvat äitinsä. Kyllä ihmisen mitta voi jossain vaiheessa täyttyä yli. onneksi mieheni ei ole viinaan menevä :-), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan, kun käytän tuota vertausta henkisestä prässistä.
Nyt vuoden vaihtuessa kävi ilmi, että mieheni kyllä on sanonut ja sanoo asioista, mutta äiti ei kuuntele tai ei ainakaan arvosta mieheni sanomisia sen vertaa, että ottaisi ne todesta. Minusta tämä on miehelleni erittäin nöyryyttävää.
Mieheni hoitaa käytännössä kaikki äitinsä asiat raha-asioita myöten, vaikka äiti on täysissä sielun voimissa (äiti 65 v). Mieheni sanoo, että hän naulaa vaikka tuolin seinään jos hänen äitinsä haluaa ja on osoittanut, että on helpompaa toteuttaa älyttömimmätkin vaatimukset, kuin edes yrittää puhua järkeä.
Olen myös hoitanut paljon anopin asioita. Anoppi on muuttanut vasta ja hoidimme kaikki muuttoon liittyvät asiat. Olen anopille kohtelias ja pyrin olemaan loukkaamatta häntä, vaikka pidän sen etäisyyden minkä voin.
Mieheni on kuitenkin nykyään hyvin uupuneen ja masentuneen oloinen. Rumbaa kun on riittänyt ja hän on totisesti saanut osansa hoitaa. Eilenkin oli iltamyöhään "pikkuasioita hoitamassa", eli anopin lukuisia tauluja ripustamassa. Olen huolissani ja miettinyt, miten sanoa hänelle, että ottaa välillä vähän "lomaa" äidistään. Äitinsä kun kyllä pärjää itsekseenkin kotonaan.
En ole erottamassa miestäni äidistään, sillä tiedän silloin kaivavani itselleni sudenkuoppaa. Olen yrittänyt sietää tilannetta ja olla mieheni tukena, kun on yritetty asioita järkevästi hoitaa. En kohta enää yhtään ihmettele miehiä, jotka kännipäissään haulikolla ampuvat äitinsä. Kyllä ihmisen mitta voi jossain vaiheessa täyttyä yli. onneksi mieheni ei ole viinaan menevä :-), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan, kun käytän tuota vertausta henkisestä prässistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuuluvat henkisesti yhteen nyt ja iankaikkisesti ja sinä et voi asialle yhtään mitään, vaikka hankkisit hirvikiväärin, sillä sen jälkeen istut loppuelämäsi vankilassa.
Vaimo on vierasta verta ja vieras kaikenkaikkiaan, tunkeileva otus ja toisten miesten jäte nykyään.
Että silleen.
Saanko kysyä, kauanko olet ollut vaimona? ja eikö teillä ole omaa perhettä?
Miksi miehesi on noin riippuvainen äidistään? Tai päinvastoin?
lapsellinen!! Äiti ja poika ei kuulu mitenkään yhteen. Eläimetkin osaa vieroittaa pentunsa niiden omaksi ( ja emon itsensä) parhaaksi. Mutta et näköjään sinä!!??
Oletko eläimiä alempi vai umpikiero????
39 vuotta ja hyvin menee. Mieheni kävi äitinsä eläessä onneksi siis onneksi häntä katsomassa eri kaupungissa ja minä olin mukana ja lapset myös ja usein ja lisäksi olimme kaksi kertaa viikossa minun vanhemmillani.
Meidän suvussa kaikki ovat olleet joitakin typeriä poikkeuksia lukuunottamatta todella läheisiä toisilleen ja tulee olemaankin.
Poikani ovat nytkin, vaikka heillä on oma koti ja huvilat, molemmat kotona käymässä ja toinen, joka asuu 20 km:n päässä on kaksi yötä ja toinen asuu samassa taloyhtiössä, joten tapaamme joka päivä kaksi kertaa, kuten minäkin aina tapasin vielä aikuisena yli 90-v mummuni, että silleen, meidän suvussa pidetään yhtä, muutama poikkeus on, kuten joka säännössä, mutta heitä ei kukaan kaipaakaan.
Onneksi minulla ei ole miniöitä, vaan todella hyviä ystäviä ja kummilapsia.
eläimellisiä eläimiä ja umpikieroja miesten rahamassien rohmuajia. Onneksi poikani sen tietävät ja osaavat varoa suomipissisjäteläjiä.
Kyllä on naiset hieman eri tasoa Etelä-Euroopassa esim.
Suomessa nainen on käytetty tavara ja jäte.
Olen sitten umpikiero tai en.
Itse tulen sijoitusomaisuudellani toimeen erittäin hyvin, koska se on suurudeltaan euromillejä.
jos uupuu ja masentuu äitinsä taulujen ripustamisesta!
On aivan luonnollista, että poika auttaa äitiään muutossa. Se ei ole mikään älytön vaatimus. Sekin on luonnollista, että sinä autat anoppiasi. Äiti on auttanut ja hoitanut poikaansa silloin kun tämä oli avun tarpeessa. Nyt ovat osat vaihtuneet. Ja lisäksi miehesi perintö säästyy, kun äidin ei tarvitse palkata taulujen ripustajaa.
En usko, että miestäsi masentaa äitinsä auttaminen vaan sinun häijy suhtautumisesi siihen. Nuo haulikkopuheet osoittavat, että mielenterveytesi horjuu. Ellet pysty itse pääsemään eroon moisista aatoksista, hae ammattiapua. Anoppisi lisäksi myös miehesi ja muut läheisesi saattavat olla vaarassa.
Mistä teitä ilkeitä ja laiskoja miniöitä oikein sikiää? Etkö sinä auta edes omia vanhempiasi?
oikein ymmärtää tämän alkup. kirjoittajan sanomaa..
Ei hän itse ole ketään ampumassa vaan poika usein käy äitiinsä tai isäänsä käsiksi jossain vaiheessa, kun rajan yli on menty. Voi tytärkin toki tehdä samoin.
Uupumus ei tule taulujen ripustelusta vaan kaikesta muusta, valittaahan täälläkin moni, että masentui kun treffikumppanin kanssa kahvilla kävi eikä sitten ottanutkaan enää yhteyttä..oliko se kahvikupin nosto huulille niin raskasta?
Yhdessä olisitte myös taulutkin ripustaneet nopeammin ja mukavammin? Voisi käydä päinvastoinkin kun naiset päästetään sisustamaan..;)aikaa menee tuplaten..
En minäkään voisi olla menemättä äitini tai isäni avuksi jos pyytäisivät, kovin usein ei pyydetä, (siis mies olen) saisivat pyytää useammin, en masentuisi siitä.
Menisin kuitenkin naiseni kanssa avuksi, en yksin , miksi yrität pitää etäisyyttä?? Jospa miehesi masentuu tästä syystä kun et halua nähdä rakasta äitiään?
No sitten kun äiti on "poissa" josta olisit tyytyväinen, voi käydä niin että miehesi ei oikein tyytyväinen ole suhun sen jälkeen..
taisi kirjotus osua omaan päähään..taidat olla juuri sellainen anoppi jota en kenellekään soisi..olen itsekin sitä mieltä että lasten kuuluu auttaa vanhempiaan tietyissä asioissa..mutta rajansa kaikella.