Kun liika KEHUMINEN ahdistaa...

Totta, hänellä on hieman huono itsetunto :/ Joka ei ole ollenkaan puoleensa vetävää, mutta jotain hänessä on mikä kiehtoisi.... ja halua jonkin verran löytyy ottamaan asiasta selvää. Mutta sitä täydellistä paloa ei ole, johtuneeko siitä että hän pitää mua täydellisenä :/

Ehkä kuitenkin katson tilannetta vielä?

Lilja-19 kirjoitti:

Totta, hänellä on hieman huono itsetunto :/ Joka ei ole ollenkaan puoleensa vetävää, mutta jotain hänessä on mikä kiehtoisi.... ja halua jonkin verran löytyy ottamaan asiasta selvää. Mutta sitä täydellistä paloa ei ole, johtuneeko siitä että hän pitää mua täydellisenä :/

Ehkä kuitenkin katson tilannetta vielä?

Lue lisää

Jotkut miehet oikeasti yrittävät iskeä liialla kehumisella siinä ei ole mitään järkeä.Mielestäni pitäisi vähän kehua koska liika kehuminen on ahdistavaa. Ja sitten rupeaa sekoittamaan ja itseään onkohan tuo oikeasti totta. Monet kehut voivat olla valetta mies keksii niitä,että saisi naisen millä keinolla hyvänsä...

Tai sitten toinen vaan on niin hyvä omissa silmissä. Mä tässä mietin parhaillaan että mitä sanon ihastukselleni... hän on 20v nainen... minun mielestäni älyttömän kaunis - aivan oikeasti olen tätä mieltä eikä minun tarvi valehdella sanoessani sen... mutta hän ei ole kauneusihanteiden mukainen, ei korosta ulkonäköään jne... Ja on sivulauseessa sanonutkin ettei pidä itseään hyvännäköisenä. (teki mieli sanoa että täyttä bullshittiä, sähän olet täydellinen.)

Pitäisikö minun myödätä tuon naisen mielipidettä - jossa en ole samaa mieltä. Minusta hän on oikeasti kaunis ja haluttava. Hän on kaunisvartaloinen minun silmääni (ja takuulla monien muiden silmään!).

Olen ihastunut, täysin ihastunut. Onhan hänessä tiettyjä yleisesti "heikkouksiksi" miellettyjä jotka ei minulle merkitse mitään, esim pienet rinnat. (Jotka minusta vaikuttavat erittäin kauniilta enivei, sopivat hänen vartaloonsa.). Luonne on hiljainen ja ehkä ujokin (joku vois pitää sitä heikkoutena... mulle se on sopivan mysteerinen!) mutta hän on hirmuisen sävyisä ja mukava kun raottaa hiukan verhoa. Taas ominaisuus josta pidän (sosiaaliset ihmiset lähinnä ärsyttävät/ahdistavat minua...).

Joten kertokaapa Lilja ja muut... pitäisikö minun siis valehdella tuolle naiselle että hän on aika tavallinen mielestäni mutta "hyväksyn" sen? Vai pitäisikö kertoa totuus jota hän ei välttämättä sitten ihan heti nielekään koska ei näe omia hyviä ominaisuuksiaan?

En tiedä. Toi on yksi juttu mikä mua arveluttaa ihan hirveästi. Olen korviani myöten ihastunut mutta en tiedä mikä on oikea tapa kertoa kohteelle näkemyksestäni hänestä...

Ja siis en todellakaan kujertele naisille umpialampia, yleensä en pahemmin piittää hamehelmoista vaikka toki silmäni kiinnittyy kauniisiin kasvoihin ja muuhun.

Minusta minulla on oikeus olla täsmälleen sitä mieltä ja nähdä toiset ihmiset omalla tavallani. Se nainen on KAUNIS minulle, haluttava, ihana ja haluan tutustua häneen. Mikä ihmeen rikos on sanoa se ääneen?

Okei. Lupaan että jos sanon sanon sen vaan kerran ja jätän sen sitten hautumaan. Varmaan jos sitä jauhaa päivästä toiseen se alkaa ihmetyttämään.

Kuninkaan Mies kirjoitti:

Tai sitten toinen vaan on niin hyvä omissa silmissä. Mä tässä mietin parhaillaan että mitä sanon ihastukselleni... hän on 20v nainen... minun mielestäni älyttömän kaunis - aivan oikeasti olen tätä mieltä eikä minun tarvi valehdella sanoessani sen... mutta hän ei ole kauneusihanteiden mukainen, ei korosta ulkonäköään jne... Ja on sivulauseessa sanonutkin ettei pidä itseään hyvännäköisenä. (teki mieli sanoa että täyttä bullshittiä, sähän olet täydellinen.)

Pitäisikö minun myödätä tuon naisen mielipidettä - jossa en ole samaa mieltä. Minusta hän on oikeasti kaunis ja haluttava. Hän on kaunisvartaloinen minun silmääni (ja takuulla monien muiden silmään!).

Olen ihastunut, täysin ihastunut. Onhan hänessä tiettyjä yleisesti "heikkouksiksi" miellettyjä jotka ei minulle merkitse mitään, esim pienet rinnat. (Jotka minusta vaikuttavat erittäin kauniilta enivei, sopivat hänen vartaloonsa.). Luonne on hiljainen ja ehkä ujokin (joku vois pitää sitä heikkoutena... mulle se on sopivan mysteerinen!) mutta hän on hirmuisen sävyisä ja mukava kun raottaa hiukan verhoa. Taas ominaisuus josta pidän (sosiaaliset ihmiset lähinnä ärsyttävät/ahdistavat minua...).

Joten kertokaapa Lilja ja muut... pitäisikö minun siis valehdella tuolle naiselle että hän on aika tavallinen mielestäni mutta "hyväksyn" sen? Vai pitäisikö kertoa totuus jota hän ei välttämättä sitten ihan heti nielekään koska ei näe omia hyviä ominaisuuksiaan?

En tiedä. Toi on yksi juttu mikä mua arveluttaa ihan hirveästi. Olen korviani myöten ihastunut mutta en tiedä mikä on oikea tapa kertoa kohteelle näkemyksestäni hänestä...

Ja siis en todellakaan kujertele naisille umpialampia, yleensä en pahemmin piittää hamehelmoista vaikka toki silmäni kiinnittyy kauniisiin kasvoihin ja muuhun.

Minusta minulla on oikeus olla täsmälleen sitä mieltä ja nähdä toiset ihmiset omalla tavallani. Se nainen on KAUNIS minulle, haluttava, ihana ja haluan tutustua häneen. Mikä ihmeen rikos on sanoa se ääneen?

Okei. Lupaan että jos sanon sanon sen vaan kerran ja jätän sen sitten hautumaan. Varmaan jos sitä jauhaa päivästä toiseen se alkaa ihmetyttämään.

Lue lisää

Ja siis tässä on vielä sellainenkin mutka että mä en pidä itseäni hänelle sopivana vaikka mulla itselläni hyvä itsetunto onkin. Olen nimittäin häntä yli 10 vuotta vanhempi ja mulla on lapsia. Olen lasteni takia juuttunut pikkupaikkakunnalle ja tää ihastukseni puolestaan on vapaa kuin taivaan lintu ja selvästi haluaa nähdä maailmaa.

Joten mulla ja hänellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Tiedän että olen ikäisteni miesten keskuudessa monessa suhteessa loistoyksilö... mutta mitenkäs mua huomattavasti nuorempi nainen tälläiseen toimivaan mutta monessa suhteessa kolhiintuneeseen tyyppiin sitten suhtautuisikaan. Siinä suhteessa kyllä voin sanoa että mahdollisuuteni tuntuu aika häviävän surkeilta ja vaikka suhde syntyisi niin miten tulevaisuus, etenkin kun hän varmaankin haluaa nähdä maailmaa jne...

Eli tuntuu että olen toivottomasti ihastunut. Paska mäihä. Silti haluaisin kertoa tuolle naiselle millaisena hänet koen... hän on sen ansainnut. Ja jos haluaa minut niin hän saa myös loistavan miehen... vaikka en sitä todennäköisenä pidäkään. Vaan lähinnä sitä että hän juoksee pakoon eikä halua koskaan nähdäkään :-P

Kuninkaan Mies kirjoitti:

Tai sitten toinen vaan on niin hyvä omissa silmissä. Mä tässä mietin parhaillaan että mitä sanon ihastukselleni... hän on 20v nainen... minun mielestäni älyttömän kaunis - aivan oikeasti olen tätä mieltä eikä minun tarvi valehdella sanoessani sen... mutta hän ei ole kauneusihanteiden mukainen, ei korosta ulkonäköään jne... Ja on sivulauseessa sanonutkin ettei pidä itseään hyvännäköisenä. (teki mieli sanoa että täyttä bullshittiä, sähän olet täydellinen.)

Pitäisikö minun myödätä tuon naisen mielipidettä - jossa en ole samaa mieltä. Minusta hän on oikeasti kaunis ja haluttava. Hän on kaunisvartaloinen minun silmääni (ja takuulla monien muiden silmään!).

Olen ihastunut, täysin ihastunut. Onhan hänessä tiettyjä yleisesti "heikkouksiksi" miellettyjä jotka ei minulle merkitse mitään, esim pienet rinnat. (Jotka minusta vaikuttavat erittäin kauniilta enivei, sopivat hänen vartaloonsa.). Luonne on hiljainen ja ehkä ujokin (joku vois pitää sitä heikkoutena... mulle se on sopivan mysteerinen!) mutta hän on hirmuisen sävyisä ja mukava kun raottaa hiukan verhoa. Taas ominaisuus josta pidän (sosiaaliset ihmiset lähinnä ärsyttävät/ahdistavat minua...).

Joten kertokaapa Lilja ja muut... pitäisikö minun siis valehdella tuolle naiselle että hän on aika tavallinen mielestäni mutta "hyväksyn" sen? Vai pitäisikö kertoa totuus jota hän ei välttämättä sitten ihan heti nielekään koska ei näe omia hyviä ominaisuuksiaan?

En tiedä. Toi on yksi juttu mikä mua arveluttaa ihan hirveästi. Olen korviani myöten ihastunut mutta en tiedä mikä on oikea tapa kertoa kohteelle näkemyksestäni hänestä...

Ja siis en todellakaan kujertele naisille umpialampia, yleensä en pahemmin piittää hamehelmoista vaikka toki silmäni kiinnittyy kauniisiin kasvoihin ja muuhun.

Minusta minulla on oikeus olla täsmälleen sitä mieltä ja nähdä toiset ihmiset omalla tavallani. Se nainen on KAUNIS minulle, haluttava, ihana ja haluan tutustua häneen. Mikä ihmeen rikos on sanoa se ääneen?

Okei. Lupaan että jos sanon sanon sen vaan kerran ja jätän sen sitten hautumaan. Varmaan jos sitä jauhaa päivästä toiseen se alkaa ihmetyttämään.

Lue lisää

"pitäisikö minun siis valehdella tuolle naiselle että hän on aika tavallinen mielestäni mutta "hyväksyn" sen?"

Et voi olla tosissasi! Pitäisi valehdella että hän on rumempi kuin mitä on? No ei missään tapauksessa. Mutta ei sun tarvi koko ajan hehkuttaa että hän on täydellinen, koska silloin hän ei ehkä usko että olet tosissasi.

Juuri tuo mainitsemasi "bullshittiä" -lause olisi mielestäni ollut paikallaan, minä ainakin olisin pitänyt. Itse olen myös aika keskitasoa enkä usein kuule kehuja, mutta joskus kun kuulee ja huomaa toisen tarkoittavan, niin se tuntuu erityisen mukavalta. Jos taas huomaan kehumisen varmasti valehteluksi, niin se tuntuu erityisen ikävältä ja kierolta.

Kuninkaan Mies kirjoitti:

Ja siis tässä on vielä sellainenkin mutka että mä en pidä itseäni hänelle sopivana vaikka mulla itselläni hyvä itsetunto onkin. Olen nimittäin häntä yli 10 vuotta vanhempi ja mulla on lapsia. Olen lasteni takia juuttunut pikkupaikkakunnalle ja tää ihastukseni puolestaan on vapaa kuin taivaan lintu ja selvästi haluaa nähdä maailmaa.

Joten mulla ja hänellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Tiedän että olen ikäisteni miesten keskuudessa monessa suhteessa loistoyksilö... mutta mitenkäs mua huomattavasti nuorempi nainen tälläiseen toimivaan mutta monessa suhteessa kolhiintuneeseen tyyppiin sitten suhtautuisikaan. Siinä suhteessa kyllä voin sanoa että mahdollisuuteni tuntuu aika häviävän surkeilta ja vaikka suhde syntyisi niin miten tulevaisuus, etenkin kun hän varmaankin haluaa nähdä maailmaa jne...

Eli tuntuu että olen toivottomasti ihastunut. Paska mäihä. Silti haluaisin kertoa tuolle naiselle millaisena hänet koen... hän on sen ansainnut. Ja jos haluaa minut niin hän saa myös loistavan miehen... vaikka en sitä todennäköisenä pidäkään. Vaan lähinnä sitä että hän juoksee pakoon eikä halua koskaan nähdäkään :-P

Lue lisää

Älä missään nimessä sano, että hän on tavallinen, aijvan kuin muut... koska a) et tarkoita sitä aidosti ja b) tuollaisen kuuleminen ei kenestäkään naisesta (ei varmaan miehestäkään kuulostaisi kivalta?!) :/

Kehu vain, kun aidosti sitä mieltä olet, mutta tosiaan... pliis, sano se vain kerran :( koska itseäni ahdistaa ja on alkanu ahdistaa tän pojan kehumiset niin paljon että en taida enää haluta hänen kanssaan mitään... tuntuu todellakin, että hän on nii epätoivonen ja että sanoo vain sanomisen ilosta :(

Voimia sulle!

kommentoida.... kirjoitti:

"pitäisikö minun siis valehdella tuolle naiselle että hän on aika tavallinen mielestäni mutta "hyväksyn" sen?"

Et voi olla tosissasi! Pitäisi valehdella että hän on rumempi kuin mitä on? No ei missään tapauksessa. Mutta ei sun tarvi koko ajan hehkuttaa että hän on täydellinen, koska silloin hän ei ehkä usko että olet tosissasi.

Juuri tuo mainitsemasi "bullshittiä" -lause olisi mielestäni ollut paikallaan, minä ainakin olisin pitänyt. Itse olen myös aika keskitasoa enkä usein kuule kehuja, mutta joskus kun kuulee ja huomaa toisen tarkoittavan, niin se tuntuu erityisen mukavalta. Jos taas huomaan kehumisen varmasti valehteluksi, niin se tuntuu erityisen ikävältä ja kierolta.

Lue lisää

Jos mies jatkuvasti kertoo kuinka ihastunut on ja kuinka ihana nainen on, niin vähemmästäkin alkaa ahdistaa! Tottakai saa kehua ja kommentoida, etenkin jos sitä todella tarkoittaa. Mutta kohtuus kaikessa! Jos mies kehuu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuu täydelliseksi, niin mulle tulee sellainen olo, että hän tulee pettymään ja pahasti.