Totta vai tarua?

Naiset ovat toisilleen aina kateellisia, välillä ilman aihettakin. Moni nainen haaveilee huononnäköisestä, uskollisesta miehestä. Silloin oma hyvännäköisyys tuplaantuisi :)

Minä tein noin, olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Vaikka olenkin korviani myöten rakastunut, niin saan koko ajan kuulla ympäriltä kuinka mieheni on niin paljon alempaa tasoa kuin minä. Mies on tyytyväinen ja kaverit kuulemma kateellisia.

En kadu mitään, koska ulkonäön, rahan ja statuksen puutteet korvautuvat kaiken muun täydellisyydellä. En ole ikinä tavannut toista hänen kaltaistaan, enkä varmaan osaa kelpuuttaa ketään muuta, jos meillä joskus menee poikki. Hän on rehellisin, huumorintajuisin, viisain ja avarakatseisin mies, jonka olen tavannut. Seksi on hyvää, hän ottaa minut kaikessa huomioon, samalla hän on paras kaverini. Pystymme lukemaan toisiamme kuin avointa kirjaa. Ja kyllä ne omatkin kaverini ovat kateellisia, koska suhteemme menee niin hyvin eikä mieheni edes vilkaise muita. Enkä minäkään.

Kuulosti varmaan vastarakastuneen horinoilta, mutta on se arkikin jo nähty ja yhdessä yli selvitty.

Suosittelen kaikille sen ulkokuoren taakse katsomista, itselläni se oli paras asia mitä elämässäni on tapahtunut.

Minäpä tein niin aikaisemmin. Lähes jokainen miesystäväni on ollut "ikisinkku-poikamies" joka ei ole saanut naista. Päälle päin kiltti ja suhteen alussa vaikuttanut siltä, että olisi iloinen, kun vihdoin saa naisen. Joopajoo.. jokainen mies on näyttänyt oikeat karvansa ajan mittaan. Jos ei ole ollut niin katkera, että onkin alkanut ajan mittaan kostaa minulle sitä, ettei ole aikaisemmin kunnollista naista saanut, on mies osoittautunut jollain tapaa sosiaalisesti rajoittuneeksi. Minä tyhmä kun luulin, että "ujous" ja kokemattomuus ovat piirteitä, jotka ajan mittaan karisevat pois, kun elää parisuhteessa. Miehen ns. ujous ja kokemattomuus ovat jokaisella kerralla osoittautuneet sosiaaliseksi rajoittuneisuudeksi, joka lähentelee psyykkistä sairautta. On vaikea erottaa ihmisestä, johtuuko ns. ujous kokemusten puutteesta, huonosta itsetunnosta vai psyykkisestä sairaudesta.

Olen aina luottanut ihmisiin, katsonut sisäistä kauneutta ja antanut kaikkien kukkien kukkia. En ole ajatellut olevani jotenkin miehen yläpuolella, vaikka olen ollut "halutumpi" vastakkaisen sukupuolen silmissä, kuin nuo tapaamani miehet. Ajattelin todellakin, että tuollaisesta hieman kokemattomasta(anteeksi nyt - naisten silmissä ei-kiinnostavasta miehestä) voisi löytyä kaunis sielu, ja ihminen joka todella arvostaa parisuhdetta. Metsään mentiin. Kukaan näistä miehistä ei ollut alkoholisti, rikollinen tms vastaavaa, vaan päälle päin aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.

Otin opikseni, ja jatkossa katselen "itseni tasoisia" miehiä.

Jos nainen on miehen mielestä itseään laadukkaampi, niin jossain vaiheessa huonon itsetunnon puuskassa jättää naisen.

komean miehen kannattaisi ottaa ujo ja susiruma nainen.Nainen pysyy uskollisena,kun ei muille kelpaa ja miehellä on taas todennäk.vientiä liiton ulkopuolellakin.

Sellainen mies voisi olla hellä, huomioonottava ja rakastava, mutta se ei korvaa sitä puutetta, [...] että nainen ei koskaan todellisuudessa rakastuisi mieheen, rakastaisi tätä, haluaisi tätä seksuaalisesti eikä olisi kanssaan onnellinen saati nauttisi hänen seurastaan ja huumorintajustaan.

On kokeiltu, huonoksi havainnoitu.