Joskus hieman nolottaa lukiessaan nykyajan ihmissuhdeongelmista. Me elämme melkoisessa hyvinvoinnissa, kun suurimmat ongelmamme liittyvät puolisomme ominaisuuksiin tai siihen ettei täydellistä elämän kumppania ole vielä löydetty. Tämän kirjoituksen tarkoitus on suhteuttaa positiivisellä tavalla niitä suuria ongelmia, joita tällä palstalla asioivat kokevat elämässään. Ehkä asiat eivät niin hullusti olekaan.
Evoluutio on tuottanut meille tiettyjä vaistoja jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Meillä on taipumus yrittää löytää ruokaa kun maha on tyhjä tai juoda kun janottaa. Edelleen meillä on taipumus yrittää löytää kumppani lisääntymistä varten. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi meillä on erilaisia kykyjä/haluja kuten peukalo, nälkä, seksihimot, äidinvaistot jne...
Ihmisen lapsen alkuunpaneminen edellyttää sitä että mies tuntee himoa naiseen ja siittää lapsen. Sitä varten miestä viehättää tietyt naisen ominaisuudet. Edelleen lapsen selviäminen edellyttää parin vuoden kumppanuutta (raskaus imetys), joten miehen kiinnostus on säädelty ko. aikajänteelle. Mikään evoluution solmu ei kuitenkaan ole johtanut siihen että ihminen olisi yksiavioinen. Käsittääkseni mikään luonnonvalinta ei ole aiheuttanut ihmiselle taipumusta viettää onnellinen avioliitto yhden ja saman ihmisen kanssa.
Kuitenkin ihminen on myös sosiaalinen olento. Osaltaan nyös ympäristö muokaa meitä. Kaikkien rakkausromaanien ja televisiosarjojen myötä meille on muodostunut käsitys ns. "oikeasta elämästä". Siinä elämässä ihminen löytää (vaikeuksien kautta) täydellisen kumppanin jota rakastaa ainiaan. Vain ja ainoastaan sellainen loppu on tarinalle hyvä ja kaikki muu on pelkkää murhetta. Meidät on kyllästetty onnellisilla lopuilla ja todellisuus on hämärtynyt. Kuten pikkutyttö pitää itseään rumana verrattuna barbie nukkeen, pitää nykynainen itseään huono-onnisena verrattuna tv-sarjojen näyttelijohin. Ainoastaan täydellinen suhde kelpaa.
Valitettavasti voin kertoa seuraavaa: Täydellinen suhde on vain harvoilla. Aiemmin historiassa oli kuitenkin paljon muita murheita (ruoka, lämpö, lapset) jotka tekivät huonostakin suhteesta edullisen, eikä asiaa vatvottu kuten nyt. Te joilla on huono ihmissuhde olette todennäköisesti samalla viivalla 99% ihmiskunnan kanssa koko historian pituudelta.
Älköömme siis voivotelko asiaa. Hyvä ja onnellinen ihmissuhde ei ole itsestäänselvyys tai "ihmisoikeus". Olkaamme tyytyväisiä siitä mitä on. Se että voivottelee muille: "Voi kun en koskaan löydä sitä oikeaa" on täsmälleen samanarvoista kuin "Voi kun en ole miljonääri". Hyvä ja onnistunut ihmissuhde on arvokas ja harvinainen asia. Sen edellyttäminen elämältä on itsepetosta.
Evoluutio on tuottanut meille tiettyjä vaistoja jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Meillä on taipumus yrittää löytää ruokaa kun maha on tyhjä tai juoda kun janottaa. Edelleen meillä on taipumus yrittää löytää kumppani lisääntymistä varten. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi meillä on erilaisia kykyjä/haluja kuten peukalo, nälkä, seksihimot, äidinvaistot jne...
Ihmisen lapsen alkuunpaneminen edellyttää sitä että mies tuntee himoa naiseen ja siittää lapsen. Sitä varten miestä viehättää tietyt naisen ominaisuudet. Edelleen lapsen selviäminen edellyttää parin vuoden kumppanuutta (raskaus imetys), joten miehen kiinnostus on säädelty ko. aikajänteelle. Mikään evoluution solmu ei kuitenkaan ole johtanut siihen että ihminen olisi yksiavioinen. Käsittääkseni mikään luonnonvalinta ei ole aiheuttanut ihmiselle taipumusta viettää onnellinen avioliitto yhden ja saman ihmisen kanssa.
Kuitenkin ihminen on myös sosiaalinen olento. Osaltaan nyös ympäristö muokaa meitä. Kaikkien rakkausromaanien ja televisiosarjojen myötä meille on muodostunut käsitys ns. "oikeasta elämästä". Siinä elämässä ihminen löytää (vaikeuksien kautta) täydellisen kumppanin jota rakastaa ainiaan. Vain ja ainoastaan sellainen loppu on tarinalle hyvä ja kaikki muu on pelkkää murhetta. Meidät on kyllästetty onnellisilla lopuilla ja todellisuus on hämärtynyt. Kuten pikkutyttö pitää itseään rumana verrattuna barbie nukkeen, pitää nykynainen itseään huono-onnisena verrattuna tv-sarjojen näyttelijohin. Ainoastaan täydellinen suhde kelpaa.
Valitettavasti voin kertoa seuraavaa: Täydellinen suhde on vain harvoilla. Aiemmin historiassa oli kuitenkin paljon muita murheita (ruoka, lämpö, lapset) jotka tekivät huonostakin suhteesta edullisen, eikä asiaa vatvottu kuten nyt. Te joilla on huono ihmissuhde olette todennäköisesti samalla viivalla 99% ihmiskunnan kanssa koko historian pituudelta.
Älköömme siis voivotelko asiaa. Hyvä ja onnellinen ihmissuhde ei ole itsestäänselvyys tai "ihmisoikeus". Olkaamme tyytyväisiä siitä mitä on. Se että voivottelee muille: "Voi kun en koskaan löydä sitä oikeaa" on täsmälleen samanarvoista kuin "Voi kun en ole miljonääri". Hyvä ja onnistunut ihmissuhde on arvokas ja harvinainen asia. Sen edellyttäminen elämältä on itsepetosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja mä taas matemaatikkona lähestyn samaa ongelmaa tullen samaan johtopäätökseen. Yhdyn ajatukseen "olla tyytyväinen siihen mitä on" tai ainakin pyrkiä siihen, sillä jos lähtee etsimään sitä oikeaa niin kyllä voi joutua eräänkin avioliiton rikkomaan ja monta lasta yksinhuoltajuuteen jättämään. Toki eri asia jos joutuu väkivallan kohteeksi tms.
Myöhemmässä teini-iässä alkaa aktiivinen tutustuminen eri ihmisiin joista aletaan miettiä itselleen sopivaa (ehkä jopa koko elämän ajaksi) seksikumppania. Kokeillaan eri kumppaneita että kuka on se täydellinen, ja joidenkin mielestä vasta se kolmas tai neljäs henkilö on sellainen jonka kanssa uskotaan yhteiseen tulevaisuuteen. Käytännössä siinä tapauksessa kahden koskemattoman mahdollisuus löytää se oikea kumppani ensisilmäyksellä on vain 6,25 %, sillä 1/4 * 1/4 = 1/16 eli 0,0625. Sillä vaikka henkilö A sopisi henkilölle B, niin silti henkilö B ei välttämättä sovi henkilölle A.
Se kun ei ole sanottu että kumppani koetaan myöhemmässä vaiheessa olevan se oikea siihen määrättyyn uuteen elämäntilanteeseen, vaikkakin parissa seurusteluvuodessa toki aika realistisen kuvan kumppanistaan saa. Tätä statistikkaa ei tarvitse kuitenkaan säikähtää - itsehän me nämä kuviot saamme aikaiseksi tyytymättömyydellämme. Jos tyytyy siihen mitä saa niin jo näyttää valoisammalta statistiikka.
Valinta on siinä että kumpi on kannattavampaa - särkyneet sydämet vaikko vaatimusten alentaminen.
Mielestäni ei pidä säikähtää sitä että seksi ei aina toimi. Se voi yhtäkkiä toimia taas vuoden päästä ilman että tarvii tutkia syytäkään. Ja sitäpaitsi seksi ei ole ainoa asia avioliitossa. Platoninen rakkaus on esimerkki siitä - henkinen yhteys on tärkeä. Annetaan aikaa toisilleen. Kuunnellaan toisia. Onnellisen elämän avain on siinä kun miettii mitä voi antaa kumppanilleen eikä niinkään siitä että mitä voisi saada. Saaminen on ihana vastalahja. Avoimuus voi johtaa siihen että löytää kumppaninsa uudella ihanalla tavalla. Elämä on paljolti harjoittelemista, harjoittelemisessa on oma ilonsa, iloitkaamme niistä pienistäkin onnistumisista.