Heippa!
Kerronpa tositarinen elävästä elämästä.
Olen 49v kahden pikku-ukkelin mummu. Jo 4-vuotiaana olin sairaan ylipainoinen. En muista kuinka paljon siinä vaiheessa olen painanut, mutta muistan että 17-vuotiaana painoin 104kg!
Sen jälkeen on painoni pyörinyt noin 130-140kg välillä....huh huh!
Erosin ensimmäisestä miehestäni 2002 tammikuussa. Löysin ns elämäni rakkauden ja menimme naimisiin 2003. Viime kesäkuun 12. päivä hän menehtyi täysin yllättäen...jäin yksin...
Siitä alkoi sitten oma elämänmuutokseni! Päätin, että nyt teen täydellisen elämäntaparemontin!! Ja tein kanssa...painoin kesäkuun alussa 136kg! Jätin pois ylimääräisen rasvan, sokerin...eli rakastamani makkaran, suklaan, pullan ym ym. Myös punaisen lihan poistin ruokavaliostani kolesterolin vuoksi. Syön vain kalaa ja tipuja eri muodoissa, paljon hedelmiä ja kasviksia, tummaa leipää ja eritoten näkkäriä (intohimoni nykyään) :o) Liikuntaa en järin paljon lisännyt mitä nyt kesällä pyöräilin kauppareissuni. Ja johan on tapahtunut kummia!! Tänä aamuna (5.1.2008) puntari näytti 100,5kg eli pudotusta 35,5kg!! Tavoitteeni on pudottaa paino tuonne noin 70-kiloiseksi. Jo nyt on aivan uskomaton tunne ostella vaatteita...saan ne nykyään ihan normaalikaupoista...ei tarvitse enää etsiä ns isojen tyttöjen kauppoja! Vaatekokoni oli vielä viime kesäkuun alussa valmistajasta riippuen 56-60...nyt se on 46-48 :o)
Jossain vaiheessa tätä rumbaa huomasin jo ajattelevani niin etten ole millään dieetillä..tämä on nyt elämäntapa josta en aio luopua!
Tsemppiä ihan jokaiselle joka taistelee ylipainon kanssa!!! Sinä pystyt jos todella haluat!! Usko pois!!
Pirjo
ps huima kilomäärä tässä ajassa selittyy shokki-aloituksella...eli jäätyäni leskeksi en viikkoon syönyt oikeastaan mitään..sellaista aloitusta en toivo kenellekään...
Kerronpa tositarinen elävästä elämästä.
Olen 49v kahden pikku-ukkelin mummu. Jo 4-vuotiaana olin sairaan ylipainoinen. En muista kuinka paljon siinä vaiheessa olen painanut, mutta muistan että 17-vuotiaana painoin 104kg!
Sen jälkeen on painoni pyörinyt noin 130-140kg välillä....huh huh!
Erosin ensimmäisestä miehestäni 2002 tammikuussa. Löysin ns elämäni rakkauden ja menimme naimisiin 2003. Viime kesäkuun 12. päivä hän menehtyi täysin yllättäen...jäin yksin...
Siitä alkoi sitten oma elämänmuutokseni! Päätin, että nyt teen täydellisen elämäntaparemontin!! Ja tein kanssa...painoin kesäkuun alussa 136kg! Jätin pois ylimääräisen rasvan, sokerin...eli rakastamani makkaran, suklaan, pullan ym ym. Myös punaisen lihan poistin ruokavaliostani kolesterolin vuoksi. Syön vain kalaa ja tipuja eri muodoissa, paljon hedelmiä ja kasviksia, tummaa leipää ja eritoten näkkäriä (intohimoni nykyään) :o) Liikuntaa en järin paljon lisännyt mitä nyt kesällä pyöräilin kauppareissuni. Ja johan on tapahtunut kummia!! Tänä aamuna (5.1.2008) puntari näytti 100,5kg eli pudotusta 35,5kg!! Tavoitteeni on pudottaa paino tuonne noin 70-kiloiseksi. Jo nyt on aivan uskomaton tunne ostella vaatteita...saan ne nykyään ihan normaalikaupoista...ei tarvitse enää etsiä ns isojen tyttöjen kauppoja! Vaatekokoni oli vielä viime kesäkuun alussa valmistajasta riippuen 56-60...nyt se on 46-48 :o)
Jossain vaiheessa tätä rumbaa huomasin jo ajattelevani niin etten ole millään dieetillä..tämä on nyt elämäntapa josta en aio luopua!
Tsemppiä ihan jokaiselle joka taistelee ylipainon kanssa!!! Sinä pystyt jos todella haluat!! Usko pois!!
Pirjo
ps huima kilomäärä tässä ajassa selittyy shokki-aloituksella...eli jäätyäni leskeksi en viikkoon syönyt oikeastaan mitään..sellaista aloitusta en toivo kenellekään...
Vastaukset 18
Vanhimmat
hienosta saavutuksesta!
Täällä kaimasi vm.-62. Tulipa hyvä mieli luettuani viestisi. Pahoittelen tottakai menetystäsi, mutta nostan hattua sinulle uskomattomasta yrityksestäsi. Itse täällä kamppailen 24 ylikilon kanssa ja kirjoituksestasi sain todellakin potkua lisää. Oikeen hyvää jatkoa ja voimia sinulle. En epäile yhtään ettetkö onnistuisi, sillä niin positiivinen ja motivoitunut kuva kirjoituksestasi jäi, että "tuo tyttö se on tosissaan".
Tulinpa iloiseksi kun luin kirjoituksesi.
Olet tehnyt mahtavat työn!
Itselläni juuri TÄNÄ aamuna tuli niin täydellnen vitutus että nyt riittää tämän oman läskin ulkoiluttaminen ja mukana raahaaminen.
Lapsena olin minäkin karsee pullero. 1950 luvulla oli hyvä, jos kakara oli lihava.
No, aikuisena ja vielä yli 40 vuotiaaksi olin tosi tosi laiha - eli pituutta 1.79 ja painoin about 62-65 kiloa mutta sitten:
en tiedä mitä erikoista tapahtui mutta paino alkoi nousemaan - pahimmillaan 100 kg....
en syö rasvaa juuri ollenkaan ( en pidä rasvaisista ruuista) kotona ei ole koskaan mitään makeaa, leivän päälle sipaisen benecolia koska minulla on ollut aivoainfarkti, syön pääasiassa riisia ja jkv pastaa.
Sehän minulla ehkä tökkii - kun inhoan lihaa, kaikissa muodoissa, en voi syödä kalaa.
En tiedä miten söisi että paino taas tippuisi.
Kolme vuotta sitten oli perhetragdia jonka aikana ( 3 kk ) laihduin 32 kiloa.
Mutta siinä vaiheessa olin niin burn out ja masentunut,ettei painonpudotus meinannut oikein mitään muiden murheiden rinnalla.
Nyt minäkin olen kahden ihanan silmäterän mummo. Heillä on hauskaa kun mummolla on pehmä iso vatsa, nauraa kihertävät ja laskevat asiast leikkiä.
Olen kyllä its mukana leikinlaskussa.
No niin siis:
tänään olen aamupalaksi ottanut kupillesen kahvia, ruisleipäviipaleen eikä muuta - ai juu pari lasia vettä.
Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoimintaa jota lääkitään, mutta lääkityksestä huolimatta kilpirauhas arvot eivät ole asettuneet.
Että tässä sitä nyt sitten sinnitellään, kun olen tosissani jonkun asian suhteen, sen myös teen.
Minua harmittaa vaatekaapissa roikkuvat vaatteet joita en tässä vaiheessa EDES kestä nähdä,,,harmittaa niin...
Mutta ehkä se aurinko paistaa tänne risukasaankin...
Minulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Todettu 3,5 v sitten. Silloin painoa oli tullut 10 kg lisää, mutta en sitä osannut yhdistää vajaatoimintaan, sillä lopetin niihin aikoihin myös tupakoinnin. Nyt on 4 kk:n aikana painoa tullut taas lisää 7 kg. Viime viikolla kävin labrakokeissa ja eilen lääkärini soitti tulokset ja kilppari oli alkanut taas oireilla ja nyt lääkitystä lisättiin. Seurailen nyt tässä, josko tämä lisätty Thyroxinin annostus auttaisi yhtään laskemaan tätä painoa. On tää kilppariongelmakin tosi v-mäinen ja ennenkaikkea salakavala. Vasta jälkeenpäin osaa aina yhdistellä noita oireita kehossa tapahtuneisiin muutoksiin.
Joo, en ihan ymmärrä miksei arvoja saada kohdalleen?
Ensin minulla oli 1 Thyroxin vuorokaudessa, sitten 2 ja nyt 3 mutta arvot ovat yhä yläkantissa.
Väsyttää, voisin nukkua ihan koko ajan ja vaikka torkahdan joskus päivällä - unta riittää kyllä yöksikin eli olen todella väsynyt.
Olen 58 vuotias, työkyvyttömyyseläkkeellä.
Sairastanut myös aivoinfarktin,että tässä on tullut vähän kyseenalaisia bonuksia elämässä...
silti hiilihydraadeja, alkaa kroppa valmistaa itse rasvaa ja kerryttää sen hätävaralle kroppaan ja verisuonen seinämiin. Siinä syy, että lihot!
Lisäsi ihminen TARVITSEE hyviä rasvahappoja. Hyvä rasva polttaa pois sitä huonoa rasvaa.
Ei sikaakaan lihoteta rasvalla, vaan jauhoilla ja perunalla enimmäkseen.
Joten ota järki käteen ja ala syödä kohduudella hyviä rasvahappoja, kuten rypsiöljyä ja syö mieluummin leivän paikkalla kananmunaa,(Ilman keltuaista, se sisältää liikaa kolestroolia) krillattua kanan rintaa, ilman nahkaa. Saat niistä proteiinia ja se pitää nälän kauemmin loitolla, kuin leipä. Pilko itsellesi jokapäivä muutama isohko tomaatti ja iso kappale tuorekurkkua. Leikkaa ne kauniisti kauniiseen tarjoiluastiaan, ja pidä se aina saatavilla, voit syödä niitä niinpaljon kuin haluat ja pörssi kestää.
Jätä leipä ja peruna mahdollisemman vähäksi. Pullat ja muutkin leivonnaiset voit myöskin unohtaa.
Mutta jos joskus erehdyt ottamaan, niin ota vain YKSI, muista että opettat itsesi sanomaan EI:)
Juo ainakin litra päivässä puhdasta vettä. Kahvia ja teetä voit juoda, mutta vältä myöskin liikaa kahvin juontia.
Syö jokapäivä kaksi hedelmää.
Osta askelmittari ja kävele jokapäivä vähintäinkin kaksi tuhatta askelta. Jos et tykkää käydä lenkillä niin kävele vaikka portaita ylös ja alas noin kymmenen minuuttia kerran tunnissa, jos voit, tai sitten kerralla noin parin kilsan lenkki.
Voit myöskin pitää hedelmäpäivän kerran viikossa halutessasi. Esimerkiksi jos sinulla on karkkipäivä, vaihda se hedelmä päiväksi ja syö vain niiden lisäksi esim. kurkkua ja tomaattia niinpaljon kuin haluat!
Tsemppiä, kokeile! Uskon että ainakin vointisi paranee, jos maltat näitä vapaasti noudatettavia neuvoja vähääkään seurata.
Jos vain haluatte niin olisi mukava vaikka sähköpostin välityksellä vaihdella kuulumisia ja esim ruoka-ohjeita ym ym vinkkejä :o)
Mulle voipi laitella osoitteella [email protected]
Olen ihan ite kehitellyt kaikenlaisia ns poppakonsteja millä vähän huijata itseään...esim kun iskee kaamee pullanhinku...laitan kaffemukin pohjalle vähän kardemummaa ja sit kuumaa kahvia päälle...a vot ku jää ihanainen pullanmaku suuhun :o)
Pirjo
ja kahvi on kyllä kokeiltava.
Laittaisitko muita yhtä hyviä vinkkejä tänne palstalle.
Itse olen pudottanut lokakuun 2005 106,2 kg:sta nyt 64,8 kg:aan, pituus 170 cm. Enkä tahtois kilojani takaisin, en. On kannattanut, totta vieköön!!!
Hei tämä on ihan uskomatonta! Onnea ja tosi paljon tsemppiä vaan uudelle elämän alulle ja muutokselle :)
aivan hirveän paljon ja voimia pitää paino kurissa :)
Täällä Pirjo 49v:n "bestis". Sain tänä aamuna tekstarin, jossa Pirjo ilmoitti nähneensä vaakassa ensi kertaa reiluun 30:een vuoteen kaksinumeroisen luvun! Onnittelut x 1000 000!!!!!
Eikö ole hienoa!!!!! Huusin täällä itsekin riemusta tekstarin luettuani. =))))
Ei ole pelkoa etteikö Pirjo "pääse maaliin" painonsa kanssa. On hän niin motivoitunut siihen, eikä lakkaa ihmettelemästä ja ihastelemasta niitä kaikkia uusia asioita mitä tämä uusi olomuoto on tuonut tullessaan. Olen myös luvannut pamauttaa häntä leipälapiolla takaraivoon, jos lipsumista tapahtuu. =))))
Laihdutin itsekin viime keväänä 6 kg mutta se tuntuu kovin vaatimattomalta Pirjon rinnalla. Itse käytin Painonvartijoitten Points-ohjelmaa ja olen sitä mieltä että ilman sitä en olisi onnistunut. Suosittelen!
Lopuksi muutama sananen kolesterolista, koska tunnetusti ylipaino ja korkea kolesteroli ovat hyvää pataa keskenään. Minulla oli viime helmikuussa kolesteroliarvot yläkantissa. Verenpaine samoin. Remontoin myös ruokavalioni ja tein kaikkeni jotta kolesteroli olisi laskenut. Ja kyllähän se sitten laskikin! =)))Kokonaisarvo tippui 6:sta 3,6.een ja huono kolesteroli 4.08:sta 1.6:een. Ruokavalion lisäksi kuritin kolesterolia punariisillä. Luontaistuotekaupasta saa punariisipuristeita,joita otin alussa 2 aamuin-illoin ja nykyään 2 x 1 kaps. Niiiin, sekin vielä että nuo arvot tippuivat 3 kuukaudessa, eikä lääkäri meinannut uskoa silmiään. =)))))
Toivotan kaikille läskisotaa käyville oikein onnellista ja tuloksia tuovaa alkanutta vuotta!
Hienoa että olet saanut pudotettua painoa ja jaksat jatkaa! :) Kirjottelehan lisää tänne kuulumisia :)
täysin miltä sinusta tuntuu, olen kokenut samanmoisen painon pudotuksen itsekin ja olen onnenni kukkuloilla! Myös vaatekoot menivät samaa rataa...
Onnea sinulle hurjasti, olet tehnyt parhaimman päätöksen elämäsi suhteen, mitä olla voi! Itse olen tehnyt tämän kaiken myös täysin elämäntaparemonttia noudattaen, en millään ihmedieteillä. Siksi kuulosti niin tutulta, kun luin kirjoitustasi. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota liikunnan lisäämiseen ja lihasmassan kasvattamiseen, kohtuuden rajoissa tietysti. Olen tehojumpannut, nostellut painoja jne. Kai tiedät, että lisääntynyt lihasmassa kuluttaa kaloreita enemmän, kuin läski? :)
Eikö olekin ihanaa olla vaateostoksilla? Enää ei tarvi ottaa sitä mikä vaan sattuis mahtumaan päälle, vaan voi valita minkä tahtoo.
Vielä olis pudotettavia kiloja jäljellä, mutta ne tippuvat tässä pikkuhiljaa matkan varrella.
Onnea myös sille nimettömälle, joka on pudottanut hurjasti painoa!
Kiitos kun olette jakaneet kokemuksenne ja ennenkaikkea menestyksenne! Itse aloin laihdutuksen viime kesäkuussa, jolloin vaakan näytti lukemaa 130! Tämän aamun saldo oli 108, joten matkaa on vielä taitettavana lujasti, olen 175cm pitkä. Sainpas kauhean sisun päälle näistä teidän tarinoistanne, joten kiitos tosiaankin kovasti niistä, ja valtavaa tsemppiä jatkossakin!
tarinoita on todella kiva lukea ja ne antavat itsellekin uutta puhtia kilojen karistukseen.
Itse aloitin vuodenvaihteessa ja on vielä pitkä tie onnistumiseen (30 kg). Lisää noita onnistumistarinoita meille läskien kanssa taisteleville!
Paljon onnea upeasta saavutuksesta, varmasti pääset tavoitteeseen!
Itse liityin syksyllä xtravaganza-ryhmään kun en omin voimin onnistunut ruokavaliota muuttamalla tms ja nyt on 30 ylikilosta lähtenyt jo puolet pois. Onnellinen olen!
Minä myös liityin joulukuun alussa xtravaganzaan ja olen tosi tyytyväinen! 10 kiloa lähtenyt joulun pienestä repsahduksesta ja takapakista huolimatta. Olo tosi kevyt ja liikunnasta tullut jopa intohimoni. Alun pari viikkoa oli melkoista opettelua, mutta nyt elämän tai päivän tärkein asia ei enää ole syöminen vaan enegiaa voi suunnata muuhunkin.
Kiitos sydämeni pohjasta ihan kaikille kannustuksesta !!!!! Ketään erottelematta tahi pois jättämättä :o) paitsi tietty toi Talikakku ansaitsee maininnan :o) Olemme hänen kanssaan olleet ns sydänystävät kohta kait 30v...hän on sivusta seurannut taivaltani näiden hytkyjeni kanssa :o) Olen sen sata kertaa aloittanut dieetin ja aina se on mennyt pers...poskelleen!
Mutta ei nyt!! Ja Talikakusta vielä sen verran, että hänessä ei tällä hetkellä muuta suurta ole kuin...sydän...enkä tarkota mitään laajentumaa :o) Vaan ihan sitä, että hänellä on suuri, lämmin ja sympaattinen sydän..ilman hänen tukeaan ja apuaan en viime kesästäni olisi selvinnyt!!!!
Saavuin juuri äsken ihanasta tapahtumasta! Tyttäreni vihittiin ja heidän pieni 2kk vanha poikansa sai nimen..Niko Oskari :o) Olipa tarjolla kystä kyllä ja kakkua kans...vaan enpäs ottanutkaan muuta kuin salaattia ja kaloja...ai niin...otinhan minä yhen lihapullan *läpsii sormille*...Eli tämä elämäntapa on kieltäytymisiä mutta myös uskomattomia fiiliksiä siitä, että kykenee kieltäytymään :o)ja voi taas rinta rottingilla kuin Tammelantorin pulu jatkaa eteenpäin tyytyväisenä itseensä! Toki joskus täytyykin vähän ns herkutella MUTTA se ei saa tulla tavaksi...itse herkuttelen joskus ostamalla jäätelön enkä suinkaan seuraavana päivänä rankaise itseäni kurttaamalla suoliani vaan syön ihan normaalisti niinkuin siihenkin asti. Jos yrittää olla liian vähällä ravinnolla pienen herkuttelun jälkeen, on äärimmäisen suuri vaara sortua tyyten!
Sitten vielä tähän oman uuden olemuksensa ihmettelyyn...tein suorastaan järkyttävän havainnon *kaivaa nitroja*...HERRAISÄSENTÄS...MULLAHAN ON LUITA!!Oli aika huikea tunne kun kyljestä, lonkasta ja rintapielistä löytyi ihan oikeita luita:o))) Ne kun oli ennen peittyneet melko tuhdin talikerroksen uumeniin...tunsin olevani kuin "Kadonneiden luiden metsästäjä" :o) Ainoa sellainen ei-niin-kiva juttu on se, että koska painoni on pudonnut näinkin tiukkaa tahtia ei nahkani ole enää tässä iässä palautunut kovin hyvin...pallean tyhjässä nahkaleilissä voisin kaupasta salakuljettaa vaikka kapan siikliä eikä kukaan huomaisi mitään :o) Nooh...ne on aikas pieniä juttuja kaiken muun rinnalla...:o)))
Kirjottelen taas kuulumisia lisää kun kilot karisee :o)
Tsemppiä kaikille meille! Mehän tehdään tää...eiks nii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pirjo