Keskenmeno / lääkärissä käynti

Siis kipuja ei ole, vain verta, vähän niin kuin kuukautisten lopulla. Olen ehkä nyt vähän hölmö, kun en halua mennä sinne lääkäriin.

Arvelinkin, että päivystyksessä sanotaan juuri noin, että vain äärimmäisessä hädässä sairaalaan / lääkäriin. Neuvolassa taas sanotaan, että mene lääkäriin, älä soita tänne.
Kiitos kannustuksesta. Se matka olisi ollut vanhempieni luokse, mutta en menekään sinne.

Tää on ihan hölmö kommentti. Itselläni rv 10 2 alkoi niukka vuoto, vain paperiin. Sitten rv 10 4 kerran kastui side verestä ja pönttöön pieni hyytymä. Vasta rv 10 6 alkoi alavatsaa särkeä/supistaa ja raskausmateriaalia tuli ulos sekä vuoto runsasta. Soitin heti neuvolaan kun vuotoa tuli paperiin ensimmäisen kerran, sanottiin että normaalia. Soitin päivystykseen kun tuli hyytymiä, sanottiin että spontaani keskemeno, jos vuodon kanssa pärjää kotona niin arkena (tapahtui siis viikonloppuna) yhteys omalle terveysasemalle. Ihan olis voinu vaikka matkustaa, ei keskemenoa voi estää eikä pelastaa.

Edellinen raskaus oli mennyt kesken 6 3, vuoto alakoi samalla tavalla, että vain pyyhkiessä paperiin rv 10 4. Keskeytynyt keskemeno, pääsin ultraan vasta rv 12 2 jossa todettiin siis alkion kuoleen viikolla 6 3. Lääkkellinen tyhjennys tuolloin.

En tiedä, mitä ajatella. Se matka joka tapauksessa peruuntui, ja menen lääkäriin, mutta vasta maanantaina. Pelottaa, mutta olen varma keskenmenosta, joten mitään pelättävää ei pitäisi olla. Pieniä kipuja on tullut, ja vuotokin runsaampaa.

eka raskaus... kirjoitti:

En tiedä, mitä ajatella. Se matka joka tapauksessa peruuntui, ja menen lääkäriin, mutta vasta maanantaina. Pelottaa, mutta olen varma keskenmenosta, joten mitään pelättävää ei pitäisi olla. Pieniä kipuja on tullut, ja vuotokin runsaampaa.

Lue lisää

Minulla oli hieman samantyyppinen kokemus joku aika sitten. Raskaus oli n. viikoilla 4-6 kun keskenmeno alkoi tulla. Samaan aikaan edessä oli työmatka ulkomaille keskiviikosta sunnuntaihin. Vuoto alkoi maanantaina ja ystävällinen terveydenhoitohenkilökunta otti huomioon myös tulevan matkani niin että pääsin kaikkiin tutkimuksiin nopeasti. Matkalle sain mukaan lääkärikertomuksen tutkimuksista jotta jos jotain sattuu, on hoitohenkilökunta ajan tasalla. Henkisesti olin kovilla, kun vuoto jatkui koko matkan ajan ja olin vieraiden ihmisten keskellä. Fyysisesti kivut pysyivät siedettävinä. Joskus kuitenkin on näitä tilanteita että työt on hoidettava ja koska en ollut invalidisoitunut, päätin itse lähteä. Rankkaa oli, mutta toisaalta, sain muuta ajateltavaa eikä tarvinnut rypeä kotona veressä ja itsesäälissä (sellaisenkin keskenmenon olen kokenut).

melkeinsamankokenut kirjoitti:

Minulla oli hieman samantyyppinen kokemus joku aika sitten. Raskaus oli n. viikoilla 4-6 kun keskenmeno alkoi tulla. Samaan aikaan edessä oli työmatka ulkomaille keskiviikosta sunnuntaihin. Vuoto alkoi maanantaina ja ystävällinen terveydenhoitohenkilökunta otti huomioon myös tulevan matkani niin että pääsin kaikkiin tutkimuksiin nopeasti. Matkalle sain mukaan lääkärikertomuksen tutkimuksista jotta jos jotain sattuu, on hoitohenkilökunta ajan tasalla. Henkisesti olin kovilla, kun vuoto jatkui koko matkan ajan ja olin vieraiden ihmisten keskellä. Fyysisesti kivut pysyivät siedettävinä. Joskus kuitenkin on näitä tilanteita että työt on hoidettava ja koska en ollut invalidisoitunut, päätin itse lähteä. Rankkaa oli, mutta toisaalta, sain muuta ajateltavaa eikä tarvinnut rypeä kotona veressä ja itsesäälissä (sellaisenkin keskenmenon olen kokenut).

Lue lisää

tosin tuskat on on suuremmat, mitä pidemmällä raskaus on! henkisesti tietenkään menetystä ei voi verrata!

eka raskaus... kirjoitti:

En tiedä, mitä ajatella. Se matka joka tapauksessa peruuntui, ja menen lääkäriin, mutta vasta maanantaina. Pelottaa, mutta olen varma keskenmenosta, joten mitään pelättävää ei pitäisi olla. Pieniä kipuja on tullut, ja vuotokin runsaampaa.

Lue lisää

toivottavasti maanantaina lääkärissä kaikki oli hyvin.

joups kirjoitti:

tosin tuskat on on suuremmat, mitä pidemmällä raskaus on! henkisesti tietenkään menetystä ei voi verrata!

tuska km jälkeen henkisesti on rankkaa, oli sitten raskaus alussa tai pidemmällä. olen samaa mieltä siitä, että mitä pidemmälle päästään, on sitä jo ajatuksissaan asennoitunut uuteen tulokkaasen. Minulla keskenmeno rv 12 4 eli se eka kolmannes oli ylitetty ja luulin kaiken olevan ok, kunnes sitten tuli km. Pahin järkytys mitä voin kuvitella...oli jo ajatellut salaa mielessä ja ääneen asioita...ja kaikkea pahensi se, että moni oli huomannut muutoksen minussa ja nyt oli sitten aika kertoa että eipä sitten raskaus jatkunutkaan...Meille tämä oli eka kerta että tulin edes raskaaksi ja sitten vielä kävi näin.
Km on aina suuri pettymys ja menetys.

kkkkkki kirjoitti:

tuska km jälkeen henkisesti on rankkaa, oli sitten raskaus alussa tai pidemmällä. olen samaa mieltä siitä, että mitä pidemmälle päästään, on sitä jo ajatuksissaan asennoitunut uuteen tulokkaasen. Minulla keskenmeno rv 12 4 eli se eka kolmannes oli ylitetty ja luulin kaiken olevan ok, kunnes sitten tuli km. Pahin järkytys mitä voin kuvitella...oli jo ajatellut salaa mielessä ja ääneen asioita...ja kaikkea pahensi se, että moni oli huomannut muutoksen minussa ja nyt oli sitten aika kertoa että eipä sitten raskaus jatkunutkaan...Meille tämä oli eka kerta että tulin edes raskaaksi ja sitten vielä kävi näin.
Km on aina suuri pettymys ja menetys.

Lue lisää

hei. mulla sama homma keskenmeno rv 12 4 (oli keskeytynyt keskenmeno sikiö vastasi viikoja8 ) rupesi itsekseen tulemaan pois mutta silti tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.meille kans eka raskaus jota olimme odottaneet jo 1,5 vuotta. kamala kokemus, henkisesti tosi kova paikka! kivutkin kyllä olivat todella kamalat=( meillä myös asiasta tiesi lähes kaikki=( siinä sitten kertoa itkukurkussa ettei kaikki mennytkään niinkö piti.. voimia kaikille km.n kokeneille!

----- kirjoitti:

toivottavasti maanantaina lääkärissä kaikki oli hyvin.

Sunnuntaina oli pakko soittaa päivystykseen, koska vuosin kuin seula ja kivut olivat kovimmat ikinä tuntemani. Siellä käskettiin tulla paikanpäälle. Menin, ja minut ohjattiin synnytysosastolle. Tunnin odotin mieheni kanssa siellä, ja itkin jatkuvaan, koska kivut olivat niin kovat.
Vihdoin pääsin uä-tutkimukseen, ja lääkäri totesi kyseessä olevan tuulimunaraskaus. Minua pidettiin sairaalassa yli kaksi vuorokautta niin, että sunnuntaina ja maanantaina yritettiin lääkkeillä tyhjentää kohtua. Kun se ei onnistunut, niin eilen tiistaina minulle tehtiin kaavinta, ja illalla pääsin kotiin.
Elämäni kamalin kokemus, varsinkin, kun en ollut millään tajunnut (tai edes halunnut) pelätä tuommoista.
Kiitos kaikille, jotka patistivat lääkäriin. Pelot kävivät toteen, mutta pahempaa kauhua se olisi täällä kotona ollut.

eka raskaus... kirjoitti:

Sunnuntaina oli pakko soittaa päivystykseen, koska vuosin kuin seula ja kivut olivat kovimmat ikinä tuntemani. Siellä käskettiin tulla paikanpäälle. Menin, ja minut ohjattiin synnytysosastolle. Tunnin odotin mieheni kanssa siellä, ja itkin jatkuvaan, koska kivut olivat niin kovat.
Vihdoin pääsin uä-tutkimukseen, ja lääkäri totesi kyseessä olevan tuulimunaraskaus. Minua pidettiin sairaalassa yli kaksi vuorokautta niin, että sunnuntaina ja maanantaina yritettiin lääkkeillä tyhjentää kohtua. Kun se ei onnistunut, niin eilen tiistaina minulle tehtiin kaavinta, ja illalla pääsin kotiin.
Elämäni kamalin kokemus, varsinkin, kun en ollut millään tajunnut (tai edes halunnut) pelätä tuommoista.
Kiitos kaikille, jotka patistivat lääkäriin. Pelot kävivät toteen, mutta pahempaa kauhua se olisi täällä kotona ollut.

Lue lisää

kuulla viestisi...todella harmillista että raskaus keskeytyi. Nyt vaan annat itsellesi aikaa suruun, aina se on kova menetys, tiedän kokemuksesta. Raskauden kokeminen, oli se sitten kuinka alussa tahansa, on aina ainutlaatuista ja kun se on toivottu, on km todella kauhea kokemus. Voimia teille!

----- kirjoitti:

kuulla viestisi...todella harmillista että raskaus keskeytyi. Nyt vaan annat itsellesi aikaa suruun, aina se on kova menetys, tiedän kokemuksesta. Raskauden kokeminen, oli se sitten kuinka alussa tahansa, on aina ainutlaatuista ja kun se on toivottu, on km todella kauhea kokemus. Voimia teille!

Lue lisää

Kiitos, eihän tässä auta muu kuin jatkaa normaalia elämää, kurssit eivät odota keskenmenon kokenutta. Joka päivä itkettää, mutta jospa se tästä. Pikkuisen pelottaa yrittää uudelleen, jos käy samalla tavalla, mutta sitä ei saa selville, jos ei koeta. Toivon itsekin meille parempaa onnea ensi kerralla.

saman kokenut kirjoitti:

hei. mulla sama homma keskenmeno rv 12 4 (oli keskeytynyt keskenmeno sikiö vastasi viikoja8 ) rupesi itsekseen tulemaan pois mutta silti tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.meille kans eka raskaus jota olimme odottaneet jo 1,5 vuotta. kamala kokemus, henkisesti tosi kova paikka! kivutkin kyllä olivat todella kamalat=( meillä myös asiasta tiesi lähes kaikki=( siinä sitten kertoa itkukurkussa ettei kaikki mennytkään niinkö piti.. voimia kaikille km.n kokeneille!

Lue lisää

kertominen muille on tosiaan ollut kauheaa.meilläkin tosiaan kaikki tiesivät. sitä ajatteli, että kun kolme kk on ohi, kaikki menee jo todennäköisesti ihan ok. meilläkin molemmat sikiöt ilm. kuolleet noin rv 9.eli odotettiin kahta ja joko molemmilla ollut jotakin pielessä tai sitten vaan toisella ja sitten toinenkin alkanut voimaan huonosti. nyt tässä odottelen että kuukautiset sitten jossain vaiheessa alkais. viikon päästä jälkitarkatus.sitä miettii koko ajan että jos kaikki olis mennyt hyvin, olisin nyt sillä ja sillä rv:lla. turhaa itsensä kiusaamistahan se on, mutta ei sille mahda mitään.sitä suree kuitenkin vielä, päivittäin.
kun uusi raskaus koittaa (pitää ajatella positiivisesti että se päivä koittaa vielä), olokin ehkä helpottuu kun ajatukset uudessa raskaudessa. mutta eihän asioita voi ja tarvitse unohtaa. ne vaan hieman helpottavat ja niistä tulee osa elämää.

eka raskaus... kirjoitti:

Kiitos, eihän tässä auta muu kuin jatkaa normaalia elämää, kurssit eivät odota keskenmenon kokenutta. Joka päivä itkettää, mutta jospa se tästä. Pikkuisen pelottaa yrittää uudelleen, jos käy samalla tavalla, mutta sitä ei saa selville, jos ei koeta. Toivon itsekin meille parempaa onnea ensi kerralla.

Lue lisää

nyt kannataa antaa itselleen lupa surra, olithan kuitenkin raskaana ja menetys on aina kova paikka, oli raskaus millä viikolla tahansa. jokainen tarvitsee oman aikansa ja surua on turha lykätä, tulee muuten jossain vaiheessa esille.
olen itse nyt surrut pari viikkoa kun sillon tuli km, nyt vasta tällä viikolla palasin töihin ja vieläkin tekee päivittäin surulliseksi. ehkäpä uusi yritys ja onnistuminen aikanaan helpottavat mieltä ja saavat ajatukset taas uuteenraskauteen.
itse koin että puhuminen ja kirjoittaminen näistä omista tunteistä auttaa, pitää saada purkaa ajatuksia, vaikka ne ehkä olisivatkin päivästä toiseen samoja. jokainen kuitenkin käsittelee ja kokee surun omalla tavallaan ja kukaan ei voi sanoa että kauanko saa surra, se on jokaisella meillä yksilöllistä.
voimia sinulle ja miehellesi, älkää unohtako toisianne vaan jakakaa ajatuksenne ja tukekaa toisianne.

kkkkkki kirjoitti:

kertominen muille on tosiaan ollut kauheaa.meilläkin tosiaan kaikki tiesivät. sitä ajatteli, että kun kolme kk on ohi, kaikki menee jo todennäköisesti ihan ok. meilläkin molemmat sikiöt ilm. kuolleet noin rv 9.eli odotettiin kahta ja joko molemmilla ollut jotakin pielessä tai sitten vaan toisella ja sitten toinenkin alkanut voimaan huonosti. nyt tässä odottelen että kuukautiset sitten jossain vaiheessa alkais. viikon päästä jälkitarkatus.sitä miettii koko ajan että jos kaikki olis mennyt hyvin, olisin nyt sillä ja sillä rv:lla. turhaa itsensä kiusaamistahan se on, mutta ei sille mahda mitään.sitä suree kuitenkin vielä, päivittäin.
kun uusi raskaus koittaa (pitää ajatella positiivisesti että se päivä koittaa vielä), olokin ehkä helpottuu kun ajatukset uudessa raskaudessa. mutta eihän asioita voi ja tarvitse unohtaa. ne vaan hieman helpottavat ja niistä tulee osa elämää.

Lue lisää

meillä kans ku tuli tasan 12 viikkoo täyteen niin luin ukolle yhtä vauvakirjaa jossa luki näin " tässä vaiheessa on aika todennäköistä että pieni ihminen jota kannat sisälläsi tulee näkemään päivänvalon " silloin alkoi itsekkin uskomaan että kyllä me se oma nyytti saadaan! muutaman päivän päästä rupeski sit vuoto=( km:stä on nyt 4 viikkoo ja uudet yritykset on alotettu=) eilen kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. paljon voimia sulle!!

saman kokenut kirjoitti:

meillä kans ku tuli tasan 12 viikkoo täyteen niin luin ukolle yhtä vauvakirjaa jossa luki näin " tässä vaiheessa on aika todennäköistä että pieni ihminen jota kannat sisälläsi tulee näkemään päivänvalon " silloin alkoi itsekkin uskomaan että kyllä me se oma nyytti saadaan! muutaman päivän päästä rupeski sit vuoto=( km:stä on nyt 4 viikkoo ja uudet yritykset on alotettu=) eilen kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. paljon voimia sulle!!

Lue lisää

Vähän samaa kirjaa on taidettu lukea...meidänkin kirjassa tais olla juuri samoilla sanoilla nimittäin. Meillä piti olla ultra vielä samana päivänä kun sitten km tapahtu. eli odotettiin kovasti ultraa ja sitten edellisenä yönä alkoi kauheet supistukset 3min välein ja vuoto. aamulla lääkäriin ja eipä siitä sitten sinne ultraan menty...alkujaan innolla odotettu päivä päättyikin kyyneliin. Meillä tuli kaksi viikkoa keskenmenosta ja ens viikolla jälkitarkastus. meillä pakkasesta alkioiden siirto edessä, kunhan nyt ekat kuukautiset alkais ensin ja voidaan todeta että kaikki kunnossa ja sit tokasta kierrosta kait uusi yritys. tuli vaan mieleen, että vaikka lapsettomuutta takana todella useita vuosia, niin olen kuullut että joku on saattanut tulla km jälkeen helpostikkin raskaaksi siis heti km vuodon jälkeen niin ettei ekoja kuukautisia edes tule. no, vaikee edes ajottaa yritystä oikelle ajoille kun mulla ei ovulaatio ole mitenkään huomattavissa oleva juttu ja munasolu ei läheskään aina edes irtoo. joten pitää odottaa vaan klinikalle pääsyä.

kkkkkki kirjoitti:

Vähän samaa kirjaa on taidettu lukea...meidänkin kirjassa tais olla juuri samoilla sanoilla nimittäin. Meillä piti olla ultra vielä samana päivänä kun sitten km tapahtu. eli odotettiin kovasti ultraa ja sitten edellisenä yönä alkoi kauheet supistukset 3min välein ja vuoto. aamulla lääkäriin ja eipä siitä sitten sinne ultraan menty...alkujaan innolla odotettu päivä päättyikin kyyneliin. Meillä tuli kaksi viikkoa keskenmenosta ja ens viikolla jälkitarkastus. meillä pakkasesta alkioiden siirto edessä, kunhan nyt ekat kuukautiset alkais ensin ja voidaan todeta että kaikki kunnossa ja sit tokasta kierrosta kait uusi yritys. tuli vaan mieleen, että vaikka lapsettomuutta takana todella useita vuosia, niin olen kuullut että joku on saattanut tulla km jälkeen helpostikkin raskaaksi siis heti km vuodon jälkeen niin ettei ekoja kuukautisia edes tule. no, vaikee edes ajottaa yritystä oikelle ajoille kun mulla ei ovulaatio ole mitenkään huomattavissa oleva juttu ja munasolu ei läheskään aina edes irtoo. joten pitää odottaa vaan klinikalle pääsyä.

Lue lisää

joo mäkin oon kuullu että keskenmenon jälkeen ois helppo raskautua. me ei siis odoteltu niitä ekoja menkkoja vaan uskallettiin heti koittaa ku vuoto loppu. meillä oli yritystä tosiaan kesästä 2006 ja nyt vasta tuli eka plussa. ei oo tarvinnu mihinkään hoitoihin lähteä. toivon todella että meillä molemmilla käy ensi kerralla hyvin=)

meilläkin olis ollu n-p ultra viikon päästä ku vuoto alko. sitä mekin innolla odotimme, kuviteltiin jo minkä kokonen kaveri olis nyt.

----- kirjoitti:

nyt kannataa antaa itselleen lupa surra, olithan kuitenkin raskaana ja menetys on aina kova paikka, oli raskaus millä viikolla tahansa. jokainen tarvitsee oman aikansa ja surua on turha lykätä, tulee muuten jossain vaiheessa esille.
olen itse nyt surrut pari viikkoa kun sillon tuli km, nyt vasta tällä viikolla palasin töihin ja vieläkin tekee päivittäin surulliseksi. ehkäpä uusi yritys ja onnistuminen aikanaan helpottavat mieltä ja saavat ajatukset taas uuteenraskauteen.
itse koin että puhuminen ja kirjoittaminen näistä omista tunteistä auttaa, pitää saada purkaa ajatuksia, vaikka ne ehkä olisivatkin päivästä toiseen samoja. jokainen kuitenkin käsittelee ja kokee surun omalla tavallaan ja kukaan ei voi sanoa että kauanko saa surra, se on jokaisella meillä yksilöllistä.
voimia sinulle ja miehellesi, älkää unohtako toisianne vaan jakakaa ajatuksenne ja tukekaa toisianne.

Lue lisää

Minua helpottaa myös, kun saa kertoa asioista, puhua tai kirjoittaa. Itse asiassa en kertonut vielä raskaudesta kenellekään muulle kuin parhaalle ystävälleni, mutta nyt olen kertonut keskenmenosta muillekin kavereilleni, koska haluan kertoa...
On hyvä asia, että on kumppani vierellä, joka tukee tässä asiassa. Vaikka välillä tuntuu, että mies ei koe tätä yhtä raskaana kuin minä.

eka raskaus... kirjoitti:

Minua helpottaa myös, kun saa kertoa asioista, puhua tai kirjoittaa. Itse asiassa en kertonut vielä raskaudesta kenellekään muulle kuin parhaalle ystävälleni, mutta nyt olen kertonut keskenmenosta muillekin kavereilleni, koska haluan kertoa...
On hyvä asia, että on kumppani vierellä, joka tukee tässä asiassa. Vaikka välillä tuntuu, että mies ei koe tätä yhtä raskaana kuin minä.

Lue lisää

kokevat raskauden tietenkin eritavalla kuin me naiset. ensinnäkin jo fyysiseltä kantilta. ja hormoonit vaikuttaa myös naisella. itse olen yrittänyt välillä unohtaa (kun lapsettomuutta jo vuosia) lapsen teon ja yrittänyt vaan elää, mutta kyllähän se kuukausittain aina nousee esille kun kuukautisvuoto alkaakin ja on niin odottanut sitä että ei alkaisi. ja jos on jo raskaana, on saanut tuntea sen pahoinvoinnin, vatsanipristelyt ja muut raskauden tunteet sekä tietty masu kasvun. onhan se ihan eri asia kuin miehillä. toki mies elää mukana koko ajan mutta ei ihan samalla tavalla kuin me naiset.
mutta ei toisaan pidä väheksyä miesten osuutta, kyllä he yrittävät henkisesti olla koko ajan mukana ja naisten tulisi myös antaa heille se mahdollisuus. minulla ainakin aivan upea mies joka kyllä ollut alusta asti hengessä mukana 110%:sti.
ja kyllä tosiaan puhuminen helpottaa. jos kaiken pitää vaan sisällään, vi ne jossakin vaiheessa alkaa "kummittelemaan", joten suremisessa ei ole kyllä mitään pahaa.

saman kokenut kirjoitti:

joo mäkin oon kuullu että keskenmenon jälkeen ois helppo raskautua. me ei siis odoteltu niitä ekoja menkkoja vaan uskallettiin heti koittaa ku vuoto loppu. meillä oli yritystä tosiaan kesästä 2006 ja nyt vasta tuli eka plussa. ei oo tarvinnu mihinkään hoitoihin lähteä. toivon todella että meillä molemmilla käy ensi kerralla hyvin=)

meilläkin olis ollu n-p ultra viikon päästä ku vuoto alko. sitä mekin innolla odotimme, kuviteltiin jo minkä kokonen kaveri olis nyt.

Lue lisää

...olen kuullut kuitenkin, että km jälkeen kohdun limakalvo ei ole välttämättä vielä palautunut, joten sen vuoksi olisi hyvä odottaa ne yhdet kuukautiset. Alkion kiinnittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää että juuri se limakalvo on palautunut normaaliksi.
toisaalta sit jos heti tulis raskaaksi ja se limakalvo ei ole kunnossa vielä, niin km riski suuri ja sit taas lykkääntyy alkion siirto, meillä kun nämä hoidot menossa ja luomusti tehtynä ei onnistu. mut meillä se jälkitarkastun ensi viikolla ja sit vasta aletaan taas lääkärin kanssa klinikalla juttelee jatkosta ja uudesta alkion siirrosta. kyllä tässä taas menee jokusen aikaa siihen siirtoon joten sellanen häviävän pieni mahis luomu raskauteenkin on, mutta se kyllä hyvin epätod. näk, meillä kun tätä lapsettomuutta se noin 10v.
samoin me kuviteltiin joka viikko että miltä näyttää masussa, millon rtaajat muodostuu, silmät umpeutuu jne. ja sitten km tulessa ultraa katsellessa olikin järkytys. nyt muutaman viikon asiaa ajateltuani olen miettinyt, että miten kauheeta se olisi ollut jos olisivat olleetkin jo kehittyneet kuten pitääkin rv 12 4 eli olisivat olleet jo ihan ihmislapsen näkösiä (lähestulkoon). nyt kun km olikin tullut jo noin rv 9, olivat vielä aika "möykkyjä" muodoltaan. siis eihän siinä mitään hyvää koko asiassa ole, mutta luulen että kun järkytys oli jo nyt aivan kauhea, olisi se ollut aivan hirvittävää katosa sitä ultra laitteen monitoria ja nähdä ne jo lähes ihmilapsen näköisinä. minulla pitkään kummitteli juuri nimittäin se näky ultraliatteen kuvaruudussa. näin vaan kuinka sikiöt lepäsivät ja hieman "lilluivat" siellä pussissa.olo oli yht'äkkiä aivan tyhjä.

kkkkkki kirjoitti:

...olen kuullut kuitenkin, että km jälkeen kohdun limakalvo ei ole välttämättä vielä palautunut, joten sen vuoksi olisi hyvä odottaa ne yhdet kuukautiset. Alkion kiinnittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää että juuri se limakalvo on palautunut normaaliksi.
toisaalta sit jos heti tulis raskaaksi ja se limakalvo ei ole kunnossa vielä, niin km riski suuri ja sit taas lykkääntyy alkion siirto, meillä kun nämä hoidot menossa ja luomusti tehtynä ei onnistu. mut meillä se jälkitarkastun ensi viikolla ja sit vasta aletaan taas lääkärin kanssa klinikalla juttelee jatkosta ja uudesta alkion siirrosta. kyllä tässä taas menee jokusen aikaa siihen siirtoon joten sellanen häviävän pieni mahis luomu raskauteenkin on, mutta se kyllä hyvin epätod. näk, meillä kun tätä lapsettomuutta se noin 10v.
samoin me kuviteltiin joka viikko että miltä näyttää masussa, millon rtaajat muodostuu, silmät umpeutuu jne. ja sitten km tulessa ultraa katsellessa olikin järkytys. nyt muutaman viikon asiaa ajateltuani olen miettinyt, että miten kauheeta se olisi ollut jos olisivat olleetkin jo kehittyneet kuten pitääkin rv 12 4 eli olisivat olleet jo ihan ihmislapsen näkösiä (lähestulkoon). nyt kun km olikin tullut jo noin rv 9, olivat vielä aika "möykkyjä" muodoltaan. siis eihän siinä mitään hyvää koko asiassa ole, mutta luulen että kun järkytys oli jo nyt aivan kauhea, olisi se ollut aivan hirvittävää katosa sitä ultra laitteen monitoria ja nähdä ne jo lähes ihmilapsen näköisinä. minulla pitkään kummitteli juuri nimittäin se näky ultraliatteen kuvaruudussa. näin vaan kuinka sikiöt lepäsivät ja hieman "lilluivat" siellä pussissa.olo oli yht'äkkiä aivan tyhjä.

Lue lisää

teillä onkin pitkä matka takana!! toivon todella että te saatte pikkuisen nyytin!! joo mulle kans on tiedossa se että limakalvo voi olla heikko yms.. mut sitten taas ajateltiin ku niin moni on kuitenkin heti raskautunut ja hyvin on mennyt. kerroinko jo että mulla oli eilen jälkitarkastus ja kaikki oli kunnossa, kohtu tyhjä ja paikat siistinä=) kohdun vierestä löyty joku juttu, mutta se kuulemma on laskimon laajentuma. parin viikon päästä pitää käydä näyttäytyyn uudelleen.

mulla kans se ultrakuva kummittelee, pieni pelko iski niin että tohtiikohan sitä sitten kun on raskaana niin mennä edes ultraan jos siellä taaskaan pian ei sydäntä näykkään=(
no sitä nyt ei kannata miettiä mut kamala kokemus se oli!

saman kokenut kirjoitti:

teillä onkin pitkä matka takana!! toivon todella että te saatte pikkuisen nyytin!! joo mulle kans on tiedossa se että limakalvo voi olla heikko yms.. mut sitten taas ajateltiin ku niin moni on kuitenkin heti raskautunut ja hyvin on mennyt. kerroinko jo että mulla oli eilen jälkitarkastus ja kaikki oli kunnossa, kohtu tyhjä ja paikat siistinä=) kohdun vierestä löyty joku juttu, mutta se kuulemma on laskimon laajentuma. parin viikon päästä pitää käydä näyttäytyyn uudelleen.

mulla kans se ultrakuva kummittelee, pieni pelko iski niin että tohtiikohan sitä sitten kun on raskaana niin mennä edes ultraan jos siellä taaskaan pian ei sydäntä näykkään=(
no sitä nyt ei kannata miettiä mut kamala kokemus se oli!

Lue lisää

...on takana.monta on kyyneltä vuodatettu ja hammasta purtu kun muut raskautuvat ja synnyttävät lapsia.ei koskaan voi oikeen osallistua vauva keskusteluihin kun muut äidit vaihtaa kuulumisia imetyksestä jne.välillä tuntuu, että saankohan koskaan kokea kaikkea tuota. tosiaan yritystä iman mitään hoitoja on monia vuosia ja sitte puolet ajasta hoidoissa erilaisia lääkkeitä kokeiltu ja nyt sitten viimisinä vuosina keinohed. ja nyt koeputkihed.
minäkin olen kuullut,että moni on tullut heti helposti raskaaksi ja kaikki mennyt loppuun asti ok ja sit tietysti päinvastasiaki tarinoita.
meillä kuitenki epätodennäköstä että mitään tapahtuisi ilman apuja, eli eletään nyt normaalisti ja jos nappais niin sehän olisi iloinen ihme.joka tapauksessa klinikalle meno edessä.
No hyvä juttu,että jälkitarkastuksessa kaikki oli ok! ja yleensähän sen jo voi itsekin päätellä, jos vuoto ei jatku ainakaan sitä kahta viikkoa pidempään,ei ole mitään yliääräsiä kipuja jne.mulla vuotoa oli 2viikkoa ja nyt olo kaikinpuolin ok ja luulen ja toivon että ultrassa
varmaan ton jälkitarkastuksen jälkeen voi kääntääelämässä uuden lehden, kun tietää että kaikki ok ja uutta yritystä voi periaatteessa alkaa miettimään.mutta toki ikävät tapahtumat eivät pyyhkiydy pois, eikä tarvitsekaan.

se ultra kyllä tulee tulevaisuudessa pelottamaan ja nyt kyllä olen päättänyt, että kenellekään en kerro vaikka testi näyttäisi plussaa.aion kyllä vaikka yksityisellä käydä ultrassa välissä, sillä minusta on ihan kauheeta, että vasta siellä noin rv 12 pääsee ultraan.
mehän oltiin noin rv 7-8 ultrassa ja kaikki ok. sit vasta seur kerran piti olla rv 12 4 alkuraskauden ultra, mutta sinne ei sitten koskaan päästy kun samana päivänä tuli km.
Kyllähän aika parantaa ja pitää alkaa vaan suuntaamaan ajatukset kohti uutta ja ehkä sekin auttaa tässä kun mieli positiivinen!

----- kirjoitti:

kokevat raskauden tietenkin eritavalla kuin me naiset. ensinnäkin jo fyysiseltä kantilta. ja hormoonit vaikuttaa myös naisella. itse olen yrittänyt välillä unohtaa (kun lapsettomuutta jo vuosia) lapsen teon ja yrittänyt vaan elää, mutta kyllähän se kuukausittain aina nousee esille kun kuukautisvuoto alkaakin ja on niin odottanut sitä että ei alkaisi. ja jos on jo raskaana, on saanut tuntea sen pahoinvoinnin, vatsanipristelyt ja muut raskauden tunteet sekä tietty masu kasvun. onhan se ihan eri asia kuin miehillä. toki mies elää mukana koko ajan mutta ei ihan samalla tavalla kuin me naiset.
mutta ei toisaan pidä väheksyä miesten osuutta, kyllä he yrittävät henkisesti olla koko ajan mukana ja naisten tulisi myös antaa heille se mahdollisuus. minulla ainakin aivan upea mies joka kyllä ollut alusta asti hengessä mukana 110%:sti.
ja kyllä tosiaan puhuminen helpottaa. jos kaiken pitää vaan sisällään, vi ne jossakin vaiheessa alkaa "kummittelemaan", joten suremisessa ei ole kyllä mitään pahaa.

Lue lisää

Tottahan se on, että miehille kokemus on erilainen, ymmärrän sen. Ja he käsittelevätkin asiaa erilailla. Ja minun mies on ainakin minuun verrattuna se järjen ääntä kuunteleva, minä taas elän täysin tunteella. On hyvä, että tasapainotamme toisiamme sillä tavalla!
Helpottaa, kun tietää, etten ole ainoa tässä tilanteessa oleva. Ja sitä paitsi toisilla (kuten sinulla) on takana pitkä taival yrittämistä, minulla ei...

kkkkkki kirjoitti:

...olen kuullut kuitenkin, että km jälkeen kohdun limakalvo ei ole välttämättä vielä palautunut, joten sen vuoksi olisi hyvä odottaa ne yhdet kuukautiset. Alkion kiinnittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää että juuri se limakalvo on palautunut normaaliksi.
toisaalta sit jos heti tulis raskaaksi ja se limakalvo ei ole kunnossa vielä, niin km riski suuri ja sit taas lykkääntyy alkion siirto, meillä kun nämä hoidot menossa ja luomusti tehtynä ei onnistu. mut meillä se jälkitarkastun ensi viikolla ja sit vasta aletaan taas lääkärin kanssa klinikalla juttelee jatkosta ja uudesta alkion siirrosta. kyllä tässä taas menee jokusen aikaa siihen siirtoon joten sellanen häviävän pieni mahis luomu raskauteenkin on, mutta se kyllä hyvin epätod. näk, meillä kun tätä lapsettomuutta se noin 10v.
samoin me kuviteltiin joka viikko että miltä näyttää masussa, millon rtaajat muodostuu, silmät umpeutuu jne. ja sitten km tulessa ultraa katsellessa olikin järkytys. nyt muutaman viikon asiaa ajateltuani olen miettinyt, että miten kauheeta se olisi ollut jos olisivat olleetkin jo kehittyneet kuten pitääkin rv 12 4 eli olisivat olleet jo ihan ihmislapsen näkösiä (lähestulkoon). nyt kun km olikin tullut jo noin rv 9, olivat vielä aika "möykkyjä" muodoltaan. siis eihän siinä mitään hyvää koko asiassa ole, mutta luulen että kun järkytys oli jo nyt aivan kauhea, olisi se ollut aivan hirvittävää katosa sitä ultra laitteen monitoria ja nähdä ne jo lähes ihmilapsen näköisinä. minulla pitkään kummitteli juuri nimittäin se näky ultraliatteen kuvaruudussa. näin vaan kuinka sikiöt lepäsivät ja hieman "lilluivat" siellä pussissa.olo oli yht'äkkiä aivan tyhjä.

Lue lisää

Ihan kamalaa olisi, jos keskenmeno tulisi siinä vaiheessa, kun se lapsi näyttää jo ihan oikealta vauvalta.
Puhuin oman äitini kanssa oman keskenmenon jälkeen keskenmenoista ja hän myönsi, että kun minä olin ollut 5-vuotias, hän oli tullut raskaaksi, vaikka oli käyttänyt kierukkaa. Raskaus oli keskeytynyt viikolla 19 (!), ja sikiö oli oikeasti ollut jo yli 20 cm pitkä, kamalaa :(

eka raskaus... kirjoitti:

Tottahan se on, että miehille kokemus on erilainen, ymmärrän sen. Ja he käsittelevätkin asiaa erilailla. Ja minun mies on ainakin minuun verrattuna se järjen ääntä kuunteleva, minä taas elän täysin tunteella. On hyvä, että tasapainotamme toisiamme sillä tavalla!
Helpottaa, kun tietää, etten ole ainoa tässä tilanteessa oleva. Ja sitä paitsi toisilla (kuten sinulla) on takana pitkä taival yrittämistä, minulla ei...

Lue lisää

meillä taitaa olla eli mieheni se järki ja minä tunne. toki molemmilta löytyy molempia puolia, mutta minulla tuo tunne vahvempi.
et todellakaan ole yksin asiassa. meitä on todella paljon ja luulempa että moni ympärillämme saattaa kärsiä samasta asiasta,m utta koksa asia on niin henkilökohtainen ja arka, ei siitä puhuta ääneen. en minä ainakaan halua yleisesti kuuluttaa että olemme vuosia yrittäneet saada lasta, mutta emme siinä ole onnistuneet.ja toki kun sitä yrittämistä on todellakin monia vuosia ja ikäkin alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan tuohon hedelmällisyyteen minulla, on välillä usko tähän asiaan todella koetuksella. mutta tuskallista se on kaikille, oli sitten yrittämistä minkä verran takana tahansa.
koska tulin ensimmäsen kerran eläissäni eds raskaaksi, jota todellakin odotettu se monta monta vuotta, oli minulle keskenmeno todella raskas ja kun olin jo ylittänyt ensimmäisen kolmanneksen, luulin että nyt kaikki menee hyvin. minullakin oli jo masu kasvanut hieman, joten olin hankkinut valmiiksi muutamia mamma vaatteita...juuri tuossa viikolla ne viikkasin takaisin pussiin ja laitoin odottamaan ,toivottavasti pikaista raskautumista.

----- kirjoitti:

meillä taitaa olla eli mieheni se järki ja minä tunne. toki molemmilta löytyy molempia puolia, mutta minulla tuo tunne vahvempi.
et todellakaan ole yksin asiassa. meitä on todella paljon ja luulempa että moni ympärillämme saattaa kärsiä samasta asiasta,m utta koksa asia on niin henkilökohtainen ja arka, ei siitä puhuta ääneen. en minä ainakaan halua yleisesti kuuluttaa että olemme vuosia yrittäneet saada lasta, mutta emme siinä ole onnistuneet.ja toki kun sitä yrittämistä on todellakin monia vuosia ja ikäkin alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan tuohon hedelmällisyyteen minulla, on välillä usko tähän asiaan todella koetuksella. mutta tuskallista se on kaikille, oli sitten yrittämistä minkä verran takana tahansa.
koska tulin ensimmäsen kerran eläissäni eds raskaaksi, jota todellakin odotettu se monta monta vuotta, oli minulle keskenmeno todella raskas ja kun olin jo ylittänyt ensimmäisen kolmanneksen, luulin että nyt kaikki menee hyvin. minullakin oli jo masu kasvanut hieman, joten olin hankkinut valmiiksi muutamia mamma vaatteita...juuri tuossa viikolla ne viikkasin takaisin pussiin ja laitoin odottamaan ,toivottavasti pikaista raskautumista.

Lue lisää

Uskon, että keskenmeno tuntuu todella raskaalta, varsinkin, kun on yrittänyt pitkään, ja on erityisen iloinen siitä, että on raskaana.
Joskus kun pelkään, että en ikinä tule raskaaksi, mieleeni tulee myös pelko siitä, että suku alkaa tökkiä mahaan, että millonkas sitä teille on tulossa tuota perheenlisäystä. Olen ajatellut, että siinä tilanteessa tekisi mieli räjähtää oikein kunnolla, että "Me ei saada lapsia!!". Olen kuitenkin perusluonteeltani todella kohtelias, joten mitä luultavimmin luontevasti vain valehtelisin, että "Me tehdään lapset sitten kun on sen aika."
Minäkin hommasin jo muutaman vaatekappaleen sitä varten, että ne sopivat päälle sittenkin, kunhan maha on iso. Eipä niille ollutkaan sitten käyttöä, mutta onneksi ne ovat kaikki kuitenkin ns. normaaleja vaatteita eli voin käyttää niitä ilman raskauttakin, en vain tiedä, haluanko...

t.minä kirjoitti:

Uskon, että keskenmeno tuntuu todella raskaalta, varsinkin, kun on yrittänyt pitkään, ja on erityisen iloinen siitä, että on raskaana.
Joskus kun pelkään, että en ikinä tule raskaaksi, mieleeni tulee myös pelko siitä, että suku alkaa tökkiä mahaan, että millonkas sitä teille on tulossa tuota perheenlisäystä. Olen ajatellut, että siinä tilanteessa tekisi mieli räjähtää oikein kunnolla, että "Me ei saada lapsia!!". Olen kuitenkin perusluonteeltani todella kohtelias, joten mitä luultavimmin luontevasti vain valehtelisin, että "Me tehdään lapset sitten kun on sen aika."
Minäkin hommasin jo muutaman vaatekappaleen sitä varten, että ne sopivat päälle sittenkin, kunhan maha on iso. Eipä niille ollutkaan sitten käyttöä, mutta onneksi ne ovat kaikki kuitenkin ns. normaaleja vaatteita eli voin käyttää niitä ilman raskauttakin, en vain tiedä, haluanko...

Lue lisää

..pystynyt pitämään niitä mamma vaatteita. muutama paita on sellaisia, että niitä periaatteessa voisi käyttää vaikka ei ole raskaana, mutta en vaan jotenki pysty. pistin ne nyt pussiin ja toivon että niille tulee pian käyttöä.
minulle on moesti tullut vastaan noita ikäviä tilanteita joissa udellaan vauvojen tekemisestä. minäkin olen näköjään sen verran kohtelias, että en halua tilanteesta ja kysyjää hankalaan tilanteeseen ja vastaan jotakin ympäripyöreää. en tiedä miksi, mutta niin vaan aina teen. kai minä yritän säästää siinä jotenkin myös itseäni, vaikka toisaalta harmittelen moesnti jälkikäteen että miksi en sanonut että "nyt kyselet liian henkilökohtaisia" tms.tiedän tuon tunteen kun tuntuu että räjähtää ja alkaa itkemään ja huutaa vaan että ei voi saada ehkä koskaan lasta.

itse olen aina ollut varovainen näissä kyselyissä, sillä koskaan ei voi tietää onko takana lapsettomuutta tms. ja itseasiassa, mitä pirua se edes kenellekkään muulle kuuluu kuin pariskunnalle itselleen. ihmiset vaan ovat niin kiinnostuneita toisten asioista, ikävä kyllä.

Tällästen "onko pikku kaverilla kaikki hyvin" tyyppien takia kaikki paikat olis täynnä ja muut ei pääsis vaikka hätä. Ei päivystys edes monesti ota, eikä neuvola. Jos vuotaa niin ei noilla viikoilla voi mitenkään estää vaikka keskemeno, eikä mikään kotona oleminen sitä keskenmenoa jos se se olisi, estä. Jos matka vie ajatukset muualle, niin se on tervettä pitää myös mielenterveys kunnossa. Ihme syyllistämistä.