Hei olen yksi kaukosuhteessa elävä, ja näemme toki joka viikko, mutta mistä tietää, että ihastuminen on muuttunut rakastumiseksi? En tohtisi vaan käyttää noin hienoa sanaa "turhaan" Mistä tietää, että tämä on jo rakkautta, eikä ihastumista? Pliiz auttakaa. Meneekö ajallisesti suhteen alusta 1vk, vai 3kk, vai mitä? Ei kai viikossa ainakaan voi rakastua( eikö se ole vielä ihastumista) ?
rakastumisesta
ihastunut/rakastunut ?
41089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedät itse, jos rakastat. Sitä ei voi kukaan muu sinulle kertoa.
Tässä netistä poimittua Merja Korhosen luennolta:
Stenberg, joka aikanaan, ja on edelleenkin varmaan tutkinut älykkyyttä, hän jossain vaiheessa sitten kiinnostu parisuhteesta. Lieneekö omanelämän kriisejä, vai mitä taustalla, no se ei ole nyt tässä olennaista, mutta hän tosiaan sitten on luonut tämmöisen triangeli-teorian, jossa katsoo, että parisuhteessa on kolme ulottuvuutta, jotka voi siten vähän eri tavalla liittyä toisiinsa ja sitten syntyy erilaisia parisuhteen laatuja. Ja tämä rakkaus kun on sinänsä aika vaikeasti käsitteellistettävissä oleva ilmiö, et se on paljon helpompi jotenkin kokea ja tuntea kuin kääntää teoreettiselle kielelle ja käsitteellistää, niin tämä on yks yritys ja meidän mielestä aika toimiva. Että siinä tosiaan tämä intimiteetti, joka on yks näistä komponenteista, elikkä läheisyys. Sillä tarkoitetaan toisesta pitämistä ja semmoista henkistä ja kaikin puolin ystävyyden kaltaista läheisyyttä, että tunnetaan toista kohtaan sympatiaa ja pidetään toisesta.
Intohimo taas sitten viittaa toisaalta tietysti eroottiseen ja seksuaaliseen vetovoimaan, mutta myös sitten semmoiseen niin kuin vahvoihin tunteisiin. Ja sitoutuminen puolestaan sitten, Stenberg katsoo, että siinä on niin kun useampi vaihe, että tavallaan se pitää sisällänsä päätöksen, että tässä on se ihminen, jota rakastan ja haluan rakastaa. Mutta että sitten siinä on myös se jatko, että tavallaan sitoutuminen ei sen päätöksen perusteella pelkästään kanna vaan, vaan elämäntilanteen vaihtuessa ja sen suhteen jatkuessa niin joudutaan tarkistamaan ja tavallaan päättämään uudestaan siitä sitoutumisesta. Ja hänellä on sitten näitten muittenkin (komponenttien) osalta erilaisia aikatauluja, mutta että näistä syntyy sitten erilaisia kombinaatioita, että pelkästä pitämisestä, läheisyydestä syntyy ystävyyden kaltainen suhde, pelkästä intohimosta semmoinen hullaantuminen, joka voi olla ohi hetkessä, pelkästä sitoutumisesta syntyy aika kalsea liitto, semmoinen tyhjä liitto, jossa on päätetty olla yhdessä, vaikka sitä ei mikään muu pidä yhdessä.
No sitten jos otetaan intimiteetti ja siis läheisyys ja intohimo, niin siitä syntyy tämmönen romanttinen rakkaus. Jos otetaan taas intohimo ja sitoutuminen, se on näitä, mitä luetaan iltapäivälehdistä, päätä pahkaa rakastuttiin ja heti naimisiin ja sitten vuoden päästä luetaan viimeistään jo erosta. No kaikki haluaa tietysti, että nämä kaikki kolme komponenttia olisi läsnä ja siitä syntyy sitten rakkausliitto. Jos tämä täyskäsi toteutuu ja et siinä on sitten jo mukana kaikki ulottuvuudet.
Voi olla hyvä ymmärtää se, että näillä tosiaan, näillä ulottuvuuksilla on erilainen aikataulu. Että niin kuin äsken jo tuli ilmi, tämä sitoutuminen, että se ei niin kuin riitä, että löytää sen ihmisen ja päättää, että tämä se on, vaan siinä on sitten vaiheita, että joutuu sitoutumaan uudelleen siitä huolimatta, että tunnen tämän ihmisen, niin tahdon ja hänen kanssaan jatkan. Intohimoaikataulu on nopea, se syttyy hyvin, voi syttyä ihan salamannopeasti. On niin kun turha kuvitella, että kymmenen vuoden päästä arvelis, että kyllä se kohta tulee. Se tulee siis aika nopeesti, jos on tullakseen. Mutta sitten taas tää läheisyys on semmoinen, joka pääsee kehittymään aika hitaasti.
Onnea ja menestystä.
tv. sitoutumista vaille rakastunut kanssasisar
Se on aivan omasta ajattelusta kiinni, mitä rakkaus itselleen on. Tuskin on olemassa mitään absoluuttista totuutta ja määritelmää, jonka kriteerit täyttäessään voi todeta olevansa rakastunut. Ja parisuhteessa jos jossain huomaa, miten eri tahtiin erilaisilla ihmisillä se rakkauden tunne tulee.
Itselleni rakkaus on tätä:
- Toisen kanssa voi olla täysin oma itsensä: paljastaa syvimmät ajatuksensa, kertoa itseään nolottavat mielialat ja nauraa tai itkeä sydämensä kyllyydestä
- Jos kumppani on sopiva ja edellinen kohta on mahdollista, on hänen kanssaan rento olla. Kun kaipaa tukea ja turvaa, voi aina luottaa omaan kumppaniinsa.
- Molemmat kohdat käännettynä. Eli rakkaan ihmisen suusta tulleet asiat otetaan vakavasti ja yritetään ymmärtää, vaikka olisi miten höhlän ja typerän tuntuisia juttuja. Ja toiselle on aina valmis antamaan tukensa.
- Itselleni seksi on tärkeä osa parisuhdetta, joten kun se on tunteiden täyttämää ja toimivaa, se ruokkii rakkauden tunnetta ja läheisyyttä.
- Kun huomaa, että pienet tai suuremmatkaan ongelmat eivät pistä epäilemään parisuhteen "oikeutta", vaan ensimmäinen ajatus on "miten tämä korjataan". Eli on valmis oikeasti näkemään vaivaa parisuhteen eteen.
Itselleni se kaiken lähtökohta rakkaudessa on, kun toisen oppii tuntemaan, tietää hänen elämänarvonsa, arvostaa tätä ihmistä ja tietää miten hän ajattelee sinusta. Luottamus on tärkeä asia, ja sen ollessa kunnossa tuntee rakkauden todella olevan molemminpuolista.
Ja tosiaan, rakkaus syttyy ja sen ilmaisu riippuu ihmisestä. Oma rakkaani ilmoitti rakastavansa minua jo reilun kuukauden tapailun jälkeen. Hän kyllä tiedosti, ettei tunne minua vielä täysin. Mutta hänelle riitti en asiat, mitkä hän tiesi. Minä uskalsin nuo sanat ääneen lausua vasta myöhemmin, vaikka tunteet olivatkin palavat jo aikaisemmin. Itse suhtauduin niihin sitä ennen kuitenkin ihastumisena ja intohimona.
Ja rakkaus on asia, joka pysyy. Kun se kerran syttyy, on sitä aika hankala tappaa. Asiat voivat käydä vaikeiksi ja ongelmia voi tulla, suhde voi päättyä ja tiet erota. Mutta melko harvoin (minun kokemukseni mukaan) ne tunteet mihinkään katoavat. Kun toiselle pystyy antamaan anteeksi, huomaa sen alkuperäisen arvostuksen ja kunnioituksen olevan siellä. Ehkä tästä syystä itse uskon syvästi ongelmien ratkaisuun. Jos joskus on tuntenut syvää rakkautta toista ihmistä kohtaan, sen voi ongelmien jälkeen löytää uudestaan. Se vain vaatii paljon työtä.
Voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka ja paljon... Mutta ehkä tämä antaa yhden näkökulman asiaan jo tällaisenaankin. Rakkaus on iso asia, sitä ei muutamaan lauseeseen saa mahtumaan.
Onnea parisuhteessasi, oli se sitten rakkautta tai ihastumista. Jos et vielä tiedä, niin odottele... Kyllä se sinulle selviää.
Ihastuminen tarkoittaa sitä että alkaa tykkäämään toisesta ihmisestä tai ihailemaan jotakuta.
Rakastuminen on se nipistelevä tunne vatsan pohjalla. Sitä kun haluaisi jatkuvasti tavata toista ja on sellaisessa onnen huumassa. Se on myös intohimoa toista kohtaan.
Rakastaminen on sitten ihan eri asia. Se on jotain mikä syntyy vuosien saatossa. Se on toisen kunnioittamista, aitoa epäitsekästä välittämästä. Se voi olla ihanaa, mutta sillä voi myös tuhota itsensä. Itse en halua sanoa kumppanilleni rakastavani tätä vielä pitkään aikaan. Käytän mieluummin sanoja: Olen rakastunut sinuun.
Kun poikaystäväni sanoi ensimmäisen kerran rakastavani minua (kuukauden tapailtuamme), kielsin häntä käyttämästä sellaista sanaa.