Olen saanut "vain neljä tytärtä". Ihan totta, vain tyttöjä. Eipä ole ollut ruusuilla tanssimista sen jälkeen kun neljäs tyttömme syntyi, aina saa kuulla suoria ja epäsuoria huomautuksia asiasta. Ai että mistä asiasta, no siitä että kun ei saatu sitä poikaa, poikaa joka on kaiken a ja o, ilman sitä en ole mitään, en mitään. Eivät edes appivanhemmat ole onnitelleet jälkikasvustani. On todella raskasta kun aivan päin naamaa vittuillaan asiasta ja surkutellaan pojan puutetta ja yllytetään tekemään vielä lisää lapsia jotta jos se poika sieltä vielä tulisi.. Olen monet itkut itkenyt ja tuntenut itseni surkimukseksi. Yritän vaan olla ylpeä lapsistani, joista vanhin päätti juuri peruskoulun komealla 8.8 keskiarvolla jo aloittaa syksyllä lukion. Hän on mieheni suvussa, uskokaa tai älkää, vasta toinen joka käy lukion, ensimmäinenkin oli muuten tyttö, lapseni serkku!! Juuri miehen suku on kovasti painostanut tässä poika-asiassa, ihmettenpä vaan miksi, kun kaikki lasteni poikapuoliset serkut juuri mieheni puolelta ovat vain ammattikoulun käyneitä tai oppisopimuksella eteenpäin menneitä, yksi käy mukautettua peruskoulua, eikä siis tule loistamaan koulunkäynnillään ikinä! Silti nämä pojat ajavat edelle!! Onko muita saman kohtalon kokeneita? Millä pystyn kokoamaan itseni ja miten pystyn tukemaan tyttöjäni ettei heistä vaan tulisi heikon itsetunnon omaavia "turhuuksia", "suutareiksi jääneitä", kun hekin ovat joutuneet kuulemaan omin korvin näitä törkeän suoria valitteluja siitä kun ei ole meillä poikaa!!!
"Vain tyttöjä"
saanut
353657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Parhaiten estät lastesi itsetunnon tuhoamisen näyttämällä itse esimerkkiä, etkä toistelemalla ja surkuttelemalla toisten tyhmyyksiä. Kyllä ne sukulaistenkin silmät siitä aukeavat, kun huomaavat tyttärienne pärjäävän ja pääsevän elämässään eteenpäin. Lyö ihmettelijöille luu kurkkuun ja ilmoita halunneesikin vain tyttöjä, "koska ne ovat helpompia ja pärjäävämpiä lapsia". (vaikkei se aina totta olisikaan...)
Uskomatonta, että jossain täällä on vieläkin noin vanhakantaista ajattelua!!! Mikähän niistä pojista nyt sitten tekee niin suotavia? Luulin, ettei poikien ihannointia enää juuri ole kuin Japanissa ja Kiinassa.
Jotkut suvut vain ovat tuollaisia, joille kelpaa vain "nimenjatkajat", vaikka nykyisin voi tyttökin pitää oman sukunimensä naimisiin mennessään ja jatkaa sitä lapsilleen. Muista kehua lapsiasi sekä heille itselleen että myös sukulaisille, ja jos joku suoraan vielä kehtaa mainita pojan puuttumisesta, sano, että kyllä ne tytöt kohta poikia taloon tuovat! Tsemppiä sulle! Älä välitä tyhmien puheista!
ihanista tyttäristäsi! Ja ole onnellinen,että ne kaikki ovat tyttöjä! Jos yksi olisi poika,hän voisi saada parempaa kohtelua sukupuolensa takia. Itselläni on veli ja sisko,ja varsinkin isoisällemme hän on aina ollut ykkönen! Isoisäni esim. osti auton veljelle kun hän sai ajokortin,mutta ei minulle...
ei sillä sukupuolella ole väliä,oma lapsi on aina rakas. Koita kestää inhottavia sukulaisia,äläkä anna niiden vaikuttaa elämääsi.
että tyttöjä tehdään ja poikia saadaan, eli miehesihän sen sukupuolen "päättää" , minkäs sille voi jos hänellä ei ole ruuti ns. kuivaa. On aina ollut niin että pojat jatkaa sukua, tytöt menee jatkamaan toisten sukua, valitettavasti. Työskenteleekö miehesi kenties kemian alalla? On tutkittu että sillä alalla työskentelevät saavat enimmäkseen tyttövauvoja, myrkyistä johtuen.
Luultavasti miehesi puolen suvun "painostus" pojan "tekemiseen" johtuu siitä, että perinteisesti sukuselvityksesä suku jatkuu pojan kautta. Tämän miehen kohdalla siis suku ei jatku miehesi kohdalla. Mutta onhan muita veljiä ja heillä poikia? joten siinä mielessä suku jatkuu. Ja lapsen sukupuoli määräytyy miehen mukaan. Jos siis valittajia ovat miehesi sukulaiset, laita jo lopultakin luu kurkkuun ja vastaa joku kerta selventävän napakasti tähän liittyen. Ja voithan lakata käymästä isovanhemmilla, jos lapsenlapset eivät kelpaa.
Vaikka miten ollaan sukulaisia, ei ole pakko käydä vittuilua kuuntelemassa.
Kun esikoiseni syntyi, toivottu, odotettu ja tyttö! josta olin siis tavattoman ylpeä ja onnellinen, sain samantyyppisiä kommentteja. Naapuri kuikkasi vaunuihin ja "onnitteli": "nyt vaan poikaa yrittämään"
VAunut olivat siniset ja ostettu tytön syntymän jälkeen, kuulemma "poikaa toivotte kun siniset vaunut ostitte!" Ja silloin äitiyspakkaus oli sininen, johon miehen täti: "poikaa toivoitte kun pojan pakkauksen otitte!" ilkkuen, tyyliin, että "vain" tytön saitte, vaikka enempää odotitte. Se oli loukkaavaa. Lapsi oli terve, kaunis tyttö ja tyttöä toivoin. Että jos valita saa, niin
Niihin on vaikea vastata mitään, kommentit ovat aina niin yllättäviä, loukkaavia, koska itse on onnellinen ja ylpeä lapsestaan ja "onnittelut" ovat tuota luokkaa.
Kun kuopus oli poika, pelkäsin että hän syrjäyttää tyttären. Että tyttöä ei enää huomattaisi..
Kävi päinvastoin. Poika on minun oloinen. Minun sukuni näköinen, ja luonteeltaan minun oloinen. Kropan malli, olemus. Tyttö muistuttaa isänsä sukua kaikin puolin.
Tyttö oli ja on heille aina ollut mieluisempi, se tulee ilmi monella pienellä tavalla ja loukkaa poikaa.
Koska näitä ihmisiä on, joille ainoa oikea ihminen on poikalapsi, emmekä voi heitä muuttaa, pitää vaan yrittää olla välittämättä ja/tai antaa tyjentävä vastaus siitä, että on ylpeä onnellinen ja tyytyväinen tyttäriinsä.
Kuka mitäkin väheksyy! Miehesi suku väheksyy tyttölapsiasi ja sinä väheksyt:
"kaikki lasteni poikapuoliset serkut juuri mieheni puolelta ovat vain ammattikoulun käyneitä tai oppisopimuksella eteenpäin menneitä"
Yhteiskunta tarvitsee myös näitä ammattikoulun käyneitä.
juuri ton takia että kuitenkin piti niitä poikia mollata.
Että vielä nykyaikana Suomessa on tuollaisia ihmisiä! Olin itse aikoinani hartaasti toivottu tyttölapsi, ja lukiessani monien arabien, intialaisten ja kiinalaisten väheksyvästä suhtautumisesta tyttöihin olen joskus ajatellut, etten millään ehdolla haluaisi poikalasta.
Sinun on todellakin oltava ylpeä ja onnellinen tyttäristäsi ja kaikesta, mitä he saavat aikaan. Älä kuuntele tyhmien sukulaisten puheita vaan sano heille, että lapsen sukupuoli on täysin sattuman varassa ja riippuu sitä paitsi miehestäsi eikä sinusta. Mitä suvun jatkumiseen tulee, voit hyvin kannustaa tyttäriäsi säilyttämään oman sukunimensä ja siirtämään sen lapsilleen.
Älä pety, jos joku tyttäristäsi ei menekään lukioon. Myös ammattikoulun käyneet - sekä tytöt että pojat - voivat menestyä elämässään.
En tunne muuta kuin yhden pojan, joka on hyväkäytöksinen ja "kunnollinen", kaikki muut syljeskelevät, haistattelevat, ilkkuvat ja tekevät ties mitä tyhmyyksiä. Jos tietäisin odottavani poikaa, tekisin abortin. En halua muita kuin tyttäriä.
Ensinnäkin ole vaan onnellinen ja ylpeä tyttäristäsi!
Kertaapa miehesi sukulaisille perustietoa biologiasta: juuri miehen siittiösoluthan ne lapsen sukupuolen määrää eli kehoita jatkossa piruilemaan miehellesi kun ei kykene poikaa tekemään . Ihmettele missä lie vika....
No eipä tuokaan kuulostanut kovin täysjärkiseltä...kyllä siitä tytöstäkin voi haistattelija kasvaa..kyllä sen aika pitkälle koti ja kaveripiiri sanelee millainen lapsesta tulee.
Alkuperäiselle viestittäjälle sen verran, että olen pahoillani tilanteestasi, toivottavasti se ei vaikuta liikaa lapsiisi. Ovatko miehen sukulaiset tilallisia..meillä on lähisuvun menneisyydessä vastaavanlaista tyttöjen väheksyntää.
Minuakin oma isäni yritti pojaksi kasvattaa ensimmäiset n.10 vuotta, koska ei poikaa sitten saanut. kakka hommma.
Appivanhempasi eivät varmaan koskaan ole miettineet, että heidätkin ovat tehneet TYTTÖ ja poika ! =))
Joka tapauksessa, tsemppiä!
hei...tuntuu käsittämättömälle, että ihmiset tuollaista ylipäänsä jaksavat jauhaa. Sinulla 4 ihanaa tytärtä, olet suurperheen äiti, ole onnellinen siitä. Sinulla on mahtava saavutus neljässä tyttäressä. Saat niitä poikia aikanaan tyttärien mukana vielä vaikka neljä kappaletta...Minulla yksi tyttö, ei muita lapsia..ja sinulla neljä!! Hei anna niiden valittajien valittaa..kunhan ovat kateita tytöistäsi ta sitten muuten haluavat iskeä, kun selviät hyvin tyttöjen kanssa. Iloitse tytöistäsi, eläkä missään nimessä surkuttele itseäsi...eihän siihen ole mitään syytä. Ja muista aina, että ne pojat ovat miehen siittiöistä kiinni, eivät suinkaan mitenkään sinusta. Vain miehesi voi ratkaista...eli hänen siittiönsä, tuleeko poika vaiko tyttö. Voi nauti lapsistasi, ole ylpeä heistä, äläkä ollenkaan kuuntele moisia juttuja.
Ehkäpä ympäristön kommentit johtuvat vain siitä, että usein 4-lapsisessa perheessä on sekä tyttöjä että poikia. Luultavasti 4 pojan perhe saa kokea samanlaisia kommentteja.
Kuulostaa todella vanhanaikaiselta tämä sukulaisten mielipide! Jättäisin sen suosiolla omaan arvoonsa, enkä murehtisi koko asiaa. Suomessahan on mm. naispresidentti, joten ei liene kurja kohtalo syntyä naiseksi Suomeen?! Itselläni on kaksi tytärtä ja voisin haluta vielä kaksi lisää, niin ihastuttavia ovat tyttölapset!
neljästä hyvinkasvatetusta ja hyvän itsetunnon omaavasta tyttärestä!
Ihmettelen kovasti sukulaistesi ajatusten juoksua.
Luulisi heillekin olevan tärkeintä, että lastenlapset ovat terveitä ja onnellisia,
sukupuoleen katsomatta...
Voimia sinulle!
Kiitos kaikille myötätuntoisesti vastanneille! Hieman taustoja vielä selvitän; maalla asutaan ja vieläpä maalaistalossa, joten se pojan saanti olisi ollut aivan pakkopaikka, ainakin muiden ihmisten mielestä. Olen saanut kuulla asiasta niin monta kertaa niin uskomattoman loukkaavaan sävyyn ettei sitä osaa kuvitella sellainen joka ei sitä ole itse kokenut. Monet itkut oon itkenyt ja välillä jo sortunut itsekin luulemaan että eihän tyttäret ole yhtään mitään, niiden saanti ei ole tehnyt minusta äitiä, niiden saanti on ollut aivan yhtätyhjänkanssa. Kovasti on ollut työtä tehtävä itsensä kanssa että moiset ajatukset, joita ihmiset syytävät niskaan, saisi nujerrettua. Kun neljäs tyttäreni syntyi, tuntui kuin se olisi vaan joku hyvä vitsi, että eihän tämä voi olla totta, taas turhaan, mutta rakastan heitä kaikesta huolimatta ja aion tehdä parhaani että mieheni sukulaiset ja muutkin ajattelemattomat tyypit saisivat vielä olla kateellisia tyttäristäni. Onneksi en ollut itse näkemässä kun anoppini itki kun toinen tytär syntyi, ei ilosta vaan pettymyksestä. Olin silloin vielä sairaalassa vauvan kanssa ja siellä murehdin tullako ollenkaan kotiin tytön kanssa vai ei. Että tällaisia tarinoita täältä maalta... Kiitos vielä kerra kannustavista viesteistä, mielelläni niitä luen vielä lisää itseäni pönkittääkseni.
Tytöt tuovat taloon poikia, vävyjä. Jos siihen sukuun nyt kukaan tervejärkinen miespuolinen enää haluaa tyttöjesi kautta tulla. Ainakaan sinne maalle.
Kasvata ja kouluta tytöistäsi itsenäisiä, tasapainoisia, vahvoja naisia. Ammatilla ja koulutuksella ei ole väliä.
Asutko Pohjanmaalla?
Olen itse asuntu maalla ja tiedän mitä se on, miten ahdasta, kaksinaismoralistista, julmaa. Kaupunkia moititaan, mutta täällä on suvaitsevaisuutta enemmän kuin pienissä pitäjissä.
ovat raisuja, kovaotteisia, meluisia...
itelläni siunaantui vain yxi tyttö ja välillä vielkii haikailen että saisin yhen tytön lisää, mutta ikää jo sen verran ettei enää sihen rumbaan jaksa ryhtyy. kaksi poikaa ja tyttö siinä mulla sarkaa. kyllä meilää tuo tyttö saa erikois kohtelua veljiltään ja isovanhemmiltakin. täytyy seurata kuitenki ettei liikaa. isälle tyttö oikea silmäterä!
mieheni suvulta sain minäkin osakseni kun, vauvoja vahdattiin että löytyykös niistä sitä isän näköö... ja ihan suoraankin loukattiin ja vitsailtiin talonmiehistä, remonttireiskoista sihen malliin että nainen olis parasta tunnustaa tekonsa. pahalta se silloin tuntui mutta aika parantaa. vaikka en sen suvun eteen enää miellelläni menekkään. on se rankkaa jos perinnöksi pojalle jätetään mustasukkaisuutta ja epäluuloja. tuntuu että niitä negatiivisia ominaisuuksia pakolla juurrutetaan uusiin sukupolviin. katkeruutako hieman ehkä. onneksi mieheni ja minä pystytään jättään tollaset oman onnensa nojaan. turhia mielipiteitä saa kuulla aina!
ei tytöissä ole mitään hävettävää, kaikki ollaan yhtä tärkeitä!
tietenkin MIESKUNTOISUUS !! Jos on huonokuntoinen aliravittu mies hän saa vain tyttöjä.
Kyllä se Keke nyt vitsin heitti.Tiedän monta todella hyvä kuntoista ja hyvin ravittua miestä joilla on vain tyttöjä! ! !
Noi tollaset keket on niin säälittäviä tapauksia että mä yritän ohittaa ne olan kohautuksella ja jätän niille vastaamatta koska aivan selvästikään hänellä ei ole älykkyysosamäärä tarpeeksi korkea osallistuakseen ilmeisesti minkäänlaiseen keskusteluun, joku lasten palsta vois olla oikee osoite hänelle. Olen sen kyllä jo elämässä oppinut että joillain on vimmattu tarve vain ja ainoastaan yrittää loukata toisia ihmisiä hinnalla millä tahansa. Saavatko he siitä jonkinlaista tyydytystä, luoja tietää..
sen että vain tyttöjä tulee? Ei ne sen huonompia ole mutta miksi joillekkin tulee kaikki lapset tyttöjä? Eiköhän se ole mies joka sen sukupuolen määrää ..! Jos ei paukut riitä poikiin niin sitten ei....
Jo koulun biologian tunneilla kerrottiin että miehellä on kahdenlaisia siittiöitä, tyttöjä ja poikia. Se kuka syntyy, riippuu "kilpauinnin" tuloksesta. Ensinnäkin, on aivan mahdollista että neljässä "lähdössä" ihan sattumaltakin voittaa tytöt peräkkäin. Aivan kuten on mahdollista että kolikkoa heittäessä tulee neljä kertaa klaava peräkkäin. Tai kruuna. Sattuma on sellaista. Siittiöitä ui skabassa kuitenkin tuhansia. Sen lisäksi tiedetään että joillakin miehillä toisen sukupuolen siittiöt yksinkertaisesti uivat lujempaa ja elävät pidempään kuin toiset. Tämä on yksilöllistä. Siitä johtuu että joillekin tulee vain tyttöjä tai vain poikia, koska heillä joka "lähdössä" maaliin ehtivät ensimmäisenä tytöt tai pojat ja toiset jäävät hitaampina aina viimeisiksi.
Hei! Minulla itselläni on kolme tyttöä enkä ole kyllä koskaan tuntenut siitä minkään laista huonoutta. Minulle on aina ollut pää asia että kaikki ovat terveitä. Sitä en voi kyllä kieltää ettenkö olisi odottanut viimeisen kohdalla et jos tulisi vaihteeksi poika. Kuitenkin kun nuo pienet silmät katsoivat minua suoraan omiin silmiini tiesin, ettei sillä ole merkitystä. Itse asiassa olen erittäin ylpeä kolmen tytön äiti. Minä tiedän että jonain päivänä minulla on monta hyvää huolehtijaa minusta ja miehestäni kun itse olemme vanhoja, koska enemän ne tytöt pitää huolta vanhemmistaan kuin pojat. Enemän minua harmittaisi jos minulla ei olisi yhtään tyttöä. En kyllä käsitä mikä pakko olisi olla niitä poikia. Ja ompahan sitten joskus kuitenkin niitä vävypoikia ja niitähän voi sitten pitää kuin omia. Näin nekin pojat saavat mukavan anopin!
Niin, kovasti jo odotan niitä vävykokelaita kun vanhin tyttö meillä on jo 16, vaan eipä ole vielä näkynyt, toisaalta ihan hyväkin ettei turhaan hosu noiden poikaystävien kanssa, ehtiihän sitä myöhemminkin. Kyllä kovasti itsekin sitä poikaa toivoin, mutta kuitenkin mun vaakakupissa painaa enemmän se että lapsi on terve, itselläni on kehitysvammainen sisar, joka on täysin muiden ihmisten autettavissa, enkä omalle lapselleni millään soisi sellaista kohtaloa. Tuokin on varmaan ihan totta mitä tuumailit siitä, että tyttäret pitävät paremmin huolta vanhoista vanhemmistaan, sitten kun se aika koittaa. Ja sitten joskus kun niitä vävyjä saan, uskon pitäväni niitä kuin omia poikiani!
pitänyt olla poika, kun olen esikoinen. toisin kävi, tyttönä synnyin ja vielä ensimmäinen lapsi! taisi olla isälle iso pettymys, mutta onneksi syntyi pikkuveli, joka on isän suosikki ja tulee aina olemaan. että ei ole helppoa tietää, että mun olisi pitänyt olla poika, jotta olisi täydellinen lapsi.
Juu, eipä tarvitse mennä Kiinaan eikä Intiaan eikä mihinkään muuallekaan ulkomaille, täällä sorretaan tyttöjä lähes yhtä pahasti. Älä sure tyttöyttäsi, itsekin olen vain tyttö, toisena tyttärenä maanviljelijäperheeseen syntynyt pettymys, ja minun syntyi vielä kaksi tyttöä ennenkuin vihdoin tuli poika taloon, jota sitten lellittiin ihan niin pitkälle että sai kotitilan liian halvalla vaikka olisi tyttäretkin sitä halunnut itselleen ostaa jopa kalliimmalla hinnalla, että olisi vältetty lahjavero ja muutkin sisaret saanut osuutensa toisin kuin kävi: veli sai tilan halvalla ja siskot ei mitään. Että näin paljon tytöistä välitetään!!!
Jos et välitä itsestäsi, on vaikea välittää muistakaan. Jos et arvosta itseäsi, et osaa täysin arvostaa muitakaan.
Jos arvostat itseäsi naisena, äitinä, ihmisenä, TYTTÖNÄ, ei sinulla ole mitään vaikeutta arvostaa omia tyttäriäsikään!
Se, mitä mieltä muut ovat tytöistäsi, sinusta jne, se on toisarvoinen asia: jos olet sinut itsesi ja elämäsi kanssa, ei siihen kukaan pääse nokkimaan.
Nyt on helppo nokkia kun sinun heikko kohtasi on löytynyt. Siihen piikittää anoppisi ja miehesi suku.
Kas, nainen, TYTTÖ, se on se anoppikin: ehkä häntäkään ei ole arvostettu sukupuolen perusteella!!
Ihmisarvo se on tytöllä, naisellakin. Jos sellaista ei ole saanut osakseen, on vaikea nähdä hyvää muissakaan ja helposti sitten jää toisten tallottavaksi. Sinä olet kokenut olevasi huonompi koska olet tyttö, ehkä anopilla on sama kokemus? mutta toivottavasti sinun tyttöresi eivät sitä koe, eivät ainakaan sinun ja isänsä taholta, vaikka muu sitä mitä mieltä tahansa onkin!
Kas, siinäpä sulla työmaata! Saada tytöillesi hyvä itsetunto - ei koulu- tai opintomenestyksen tai muunkaan saavutuksen myötä, vaan sen kautta että he ovat sitä mitä ovat ja sellaisinaan hyväksyttyjä!!
Varmasti ihan asiaa kirjoitit! Aina olen ollut kiltti, ehkä liiankin kiltti. En ole noussut vanhempiani vastaan huolimatta siitä mitä tekivät kotini sukupolvenvaihdoksessa, appivanhemmilleni tein kyllä lievän stopin kaikessa siinä rumbassa mitä yhteisen katon alla asuminen toi tullessaan. En ehkä ole koskaan saanut sitä arvostusta, mitä jokaisen kuuluisi saada, tiedä häntä. Helppoa ei kuitenkaan ole taival ollut. Eikö kukaan ole kokenut mitään samanlaista? Eikö sattumoisin joku samanlainen äiti löydä itseään näistä tarinoista? Millaista sitten on elo kun on kaikki ok, eli on niitä poikiakin?
äidilleni kävi samoin kaksi tyttöä tuli 70-luvun alkuun. pojastahan se aina haikaili ja pikkutyttönä hänelle olinki tokaissut että kyllä me titkon kanssa sitten tuuaan sulle poikia. ja niin tuotiin mummulla on jo kolme potraa poikaa meiltä tytöiltä kaxi vävypoikaa jotka ovatkin hänelle tärkeitä kaikin tavoin. mutta muistan kuinka tunsin laitoksella ylpeyttä pojasta vaikka haikeana hiljaa mielessäni toivoinkin tyttöä. no nyt on molempia ja ihan samanlaisia kaakattajia ja sählääjiä ovat koko sakki.
Ounou, olen pahoillani - miehesi puolen suku on ilmeisesti ns. appalakkilaisia. Tylsämielisiä juntteja, joille halonhakkuu edustaa korkeakulttuuria. He eivät tyttöjä arvosta. Poika on heille aina poika, vaikka sillä olisi aina vähän paskaa housuissa ja kuola valuisi suupielestä.
Amisviiksillä varustettu jälkikasvu on heidän ylpeyden aiheensa: "Meitän Martti on semmoisessa amaattikoulusa - nehä ovvähä niinkus yliopistot nykyjänsä". "Hyvä Martti! Äläs ny kuitenkaa siälä iha liikaa sivisty ja ylpisty."
He eivät tuosta kehity, joten katkaise välit kyseiseen roskasakkiin. Appalakkilaisille ominaista on pyrkimys sisäsiittoisuuteen, joten pidä ne kaukana tyttäristäsi.
huonompi jos on käynyt "vain amiksen" ? Sehän on yhtä suurta syrjintää kuin se,että suosii poikia.
ei kyse ole siitä että amikseen menossa jotain pahaa olisi, mutta jos koko perheestä tai suvusta kenelläkään ei riittäisi edes rahkeet muuhun vaikka yrittäisikin ni sit se on merkki jostain. tokkiinsa jos joku haluu amikseen ni onnea matkaan, mut jos se on ainoa vaihtoehto ku muualle on liian tyhmä ni sit o heikompi juttu
Olen meidän perheen toinen lapsi, kuopus. Sen suurempaa syrjintää tai väheksyntää en ole saanut osakseni, mutta tyttö-poika-asetelma oli kuitenkin aina olemassa, ainakin niin kauan kun asuttiin mummon kanssa samassa taloudessa. Parhaiten on jäänyt mieleen se, kun kouluun lähtiessä mummo oli aina tehnyt voileivät veljelle valmiiksi, mutta ei minulle, osaahan se itsekin tehdä... No, mummo oli vanhaa maalaiskansaa, "miehet teki raskaat työt ja emännät keitti ruokaa tuvassa, miehet syö ensin, naiset sitten jos jotain jää". Vanhemmat ei ole sen kummemmin tehneet eroa meidän kohdalla, ehkä joskus veljeni on tuntenut että jopa suosivat minua johtuen nuoruuden harrastuksestani, joka vaati paljon vanhempien aikaa/panostusta. Nykyisin, kun ollaan molemmat lapset jo tahoillamme, on meillä pieni vitsin poikanen: "onkos miehet jo syöneet?"
Uudemman kerran törmäsin tähän poika-asiaan avomieheni vanhempien kanssa, asutaan vielä ihan lähekkäin. Mieheni on perheensä ainoa lapsi, joten voinette kuvitella että mikään muu ei ole tärkeää kun "meidän poika". Tuli kerran lapsista puhetta ja appiukko(jota muuten passataan kotona aika täydellisesti) lausahti että olishan se kiva jos täällä pieni poika juoksentelisi. Tuumasin hänelle että mitäs jos se olisikin tyttö, niin appe vaikersi vähän ja sanoi että, no, kunhan olisi terve. Eipä mitään, nykyisin ei olla juuri minkäänlaisissa väleissä ja lueskellessani tätä viestiketjua ajattelin että jos joskus saadaan mieheni kanssa lapsia niin toivottavasti ne olisi tyttöjä, ne ei ole sen huonompia kun pojatkaan, itse en ainakaan koe olevani. Joskus jopa pystyvämpi, riippuu tietysti vertailukohdasta. Ja tietysti apen "mieliksi" tyttöjä... Yhteenvetona siis, tytöt: olkaa sopivasti ylpeitä siitä mitä olette ja siitä mitä tyttärenne ovat!