siis aikuisen lapsen ja hänen lapsensa puolesta. Tuli avoero lapsellani. Hänellä on 7 v poika, oikea silmäterä. Piti häntä luonaan aina kun kerkesi ja sai ja pystyi. Monta vuotta olivat näin ja kaikki sujui hyvin avoerosta huolimatta. Sitten löytyi uusi heila. No, enää ei lasta otettu samanlailla. Ei sinne voinut kyläänkään mennä enää. Tuli viha kaikkia kohtaan. Myös meitä, isovanhempia kohtaan. Ja viha varsinkin lapsen äitiä eli exää kohtaan. Lapsi kaipasi koko ajan isäänsä. Ei auttanut puheet, ei mitkään. Särkyi lapsen sydän. Isä muutti etelään 500 km päähän uuden avovaimonsa perään, kun tämä sai töitä sieltä. Eipä enää juuri soittele lapselleen. Ei välitä enää. Miten voi tunteet muuttua? Miksi valitsi itselleen puolison, joka ei hänen lapsestaan pitänyt? Miksi hylkäsi lapsen? Voisiko joku antaa järkevää vastausta. Miten olen voinut kasvattaa tällaisen lapsen, joka hylkää oman lapsensa? Olen epäonnistunut ainakin tässä tehtävässä.
Sydän särkynyt
lapsen puolesta
101868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mene jonkun muun juttusille, jossa saat purkaa pahaa oloasi!!!
Panettelulla on lyhyet jäljet...
Kyllä kaupungilla on varmaan tarjota jotain palvelua.
Voisitko ystävällisesti kertoa, mitkä aiheet olet päättänyt sallia tällä palstalla keskusteluihin?? Et voi mennä sanomaan, että tämä ei ole oikea paikka. Ei kaikki tarvitse kuitenkaan ammattilaisten apua, vaan asiasta jutteleminen/keskusteleminen ns. tavallisten ihmisten kanssa riittää hyvin! Jos kuvittelet olevasi jotenkin sellaisessa asemassa, että voit määrätä täällä sallittavat keskustelu-aiheet, ole hyvä ja niputa sallitut vaikka tähän..
Elämä on tällaista. Nykyään ei enää ole sellaiset arvot kuin ennen. Lapsen takia tehtiin kaikki. Nyt kun perheet hajoavat, on jompikumpi vanhemmista aina se, joka joutuu luopumaan. Jotkut ehkä kokevat helpommaksi, kun yrittävät unohtaa koko entisen perheen ja aloittaa uudestaan.
Ei kai heitäkään voi täysin tyrmätä. Emme tiedä taustoja, ei tunteita. Varmasti poikasi välittää lapsestaan. Jos ei sitä tajua nyt, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itsekukin valitsee elämänsä suunnan. Poikasi valitsi noin. Yritä sinä olla hyvä isovanhempi, älä syytä tai morkkaa poikaasi. Lapselle isä on aina isä, vaikka se isä ei aina toimisikaan kaikkien yleisten mielipiteiden mukaan. Rakasta lapsenlastasi, opeta hänet rakastamaan myös toisia ihmisiä. Vikoja on kaikissa. Mikä niistä on pahin vika... kuka sen pystyy sanomaan.
mielen ja pisti ajattelemaan pikkasen ulkopuolisen silmin. Sitä katsoo asioita niin tunnepuolelta kun läheisistä on kyse. Onneksi en ole mennyt siihen "haukkuma"puolelle eli yritän toimia kaikkien etujen mukaisesti. Rakastan edelleen poikaani yhtä paljon mutta sydäntä raastaa , kun ajatteleekin, että mitä hän menettää. No, se on hänen ratkaisunsa ja elämä jatkuu ja onneksi lapsenlapsi tykkää olla täällä meitä ilahduttamassa.
olis kiva keskustella aiheesta kanssasi.laitatkos yhteystietojasi?
kauhean arka antamaan yhteystietojani. Harkinnassa on.
perheet hajoaa ja uusia uusioperheitä tulee lisää, siinä on sit minun lapset sinun lapset hänen lapset kenen lapset? sekopäisten touhua, jos ottaa uuden akan/ukon miksi ne lapset unohdetaan? tulee se arki näille uusioperheillekin, mä en ole koskaan hyväksynyt tätä enkä tule hyväksymään, lapset menevät joka asiassa edelle kyllä aikuiset pärjää aina mutta pieni lapsi joka ei ymmärrä kun isä tai äti hylkää? vastuutonta eikä se ole todellakaan omien vanhempien syytä, jokainen on vastuussa omasta elämästään mutta myös siitä jälkeläisestään.
Muistuttaako se jätetty lapsi sit liikaa sitä toista osapuolta, sillehän lapsi raukka ei mitään voi, mutta säälittäviä on sellaiset vanhemmat jos ne vielä tekevät lisää lapsia kun eivät huolehdi entisistäkään, oma isä on aina oma isä mutta onneksi vielä löytyy parempiakin isiä joka lapselle!
eli olen nyt jo reilusti päälle 20,mutta aivan vauvaiässä ollessani,oikea isäni läksi toisen matkaan,me jäimme veljeni kanssa äidille.muutaman vuoden hän piti meihin yhteyttä,mutta sitten jotain 6-vee iän jälkeen,ei hänestä kuulunut yli 10-vuoteen mitään!!Sen tiesin että etelään se läksi..
todella pahalta se tuntui pienen lapsen mielessä,kun oma isä "hylkää",ei hän enää tunnu isältä,vaikka nyt taas ollaan oltu vähän tekemisissä kun ollaan kasvettu aikuisiksi.
Kyllä sen olen oppinut,että vaikka mikä maailmanihanin ihminen tulisikin elämään,niin ei pidä omaa lastaan jättää ja UNOHTAA!
Minulla ei ole vielä lapsia,ja jos niitä joskus siunaantuu,ja sattuisi ero tulemaan,niin lapsesta pitäsin huolta aivan takuulla,vaikka välimatka olisi pitempi tai uusi puoliso tai mitä tahansa.
no tehdäämpäs niin että kirjoittele sinä minulle [email protected]
laitan viestiä, saattaa kestää välillä jonkin aikaa, mutta kirjoittelehan.
huumeongelmia tai vastaavia ole, mielestäni lapsensa tapaamisen ei pitäisi olla vapaaehtoista vaan pakollista ja säännöllistä.
Vanhempiensa tapaaminen on lapsen oikeus.