Olen asunut tyttäreni kanssa eron jälkeen kahdestaan jo kolme vuotta.
Nyt olisi jo mukava tutustua johonkin mieheen ,koska haluaisin myös hellyyttä itsekkin.
Olen omistautunut täysin tyttärelleni, että hän olisi selvinnyt erostani hyvin.
Nyt ongelma on se, että tyttäreni on mustasukkainen kaikista tapaamistani ihmisistä eritoten miehistä, vaikka ainuttakaan en ole kotiini tuonut!
Tyttö on 12-vuotias ja tulemme erittäin hyvin toimeen, paitsi tässä asiassa.
Olen yrittänyt selittää, että äidistäkin olisi jo mukava saada miesystävä yms.mutta hän hokee, että en tarvitse, ollaan kahdestaan vaan.
Tiedän, että hän pelkää, että äitikin jättää, jos löytää uuden. (isänsä teki niin )
Mikään järkipuhe ei auta, enkä uskalla tuoda edes miespuolista työkaveria kahville, jos tyttö on kotona.
Silloin paukkuu ovet, eikä hän tule edes moikkaamaan.
Toivottavasti tästä joku jotain ymmärsi.
Olisi kiva kuulla kommentteja ja miten saisin tytön tajuamaan, että minäkin haluaisin jo jatkaa elämää ja ehkä jopa seurustella, jos hän vain sallisi?
Nyt olisi jo mukava tutustua johonkin mieheen ,koska haluaisin myös hellyyttä itsekkin.
Olen omistautunut täysin tyttärelleni, että hän olisi selvinnyt erostani hyvin.
Nyt ongelma on se, että tyttäreni on mustasukkainen kaikista tapaamistani ihmisistä eritoten miehistä, vaikka ainuttakaan en ole kotiini tuonut!
Tyttö on 12-vuotias ja tulemme erittäin hyvin toimeen, paitsi tässä asiassa.
Olen yrittänyt selittää, että äidistäkin olisi jo mukava saada miesystävä yms.mutta hän hokee, että en tarvitse, ollaan kahdestaan vaan.
Tiedän, että hän pelkää, että äitikin jättää, jos löytää uuden. (isänsä teki niin )
Mikään järkipuhe ei auta, enkä uskalla tuoda edes miespuolista työkaveria kahville, jos tyttö on kotona.
Silloin paukkuu ovet, eikä hän tule edes moikkaamaan.
Toivottavasti tästä joku jotain ymmärsi.
Olisi kiva kuulla kommentteja ja miten saisin tytön tajuamaan, että minäkin haluaisin jo jatkaa elämää ja ehkä jopa seurustella, jos hän vain sallisi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
12 vuoden ikä on hankala,lapsi on murrosiän kynnyksellä.Tunteet siis vaihtelevat ja mieli myllertää.Tärkeää on mielestäni kuitenkin,että selität lapsellesi omat tunteesi häneen ja sen,että niitä ei mikään tule ikinä muuttamaan.Sinä siis päätät omasta elämästäsi,eikä hän.Sen ikäinen ymmärtää sisimmässään kyllä,vaikka voikin protestoida voimakkaasti vastaan.Kehotan siis sinua jatkamaan elämääsi.Anna tyttärellesi aikaa sulatella asiaa,kyllä hänkin ajan myötä huomaa,että äitikin voi paremmin.Kaikkea hyvää sinulle,toivottavasti löydät mukavan kumppanin!
lapsesi aikuiseksi ja ryhdy vasta sitten etsimään uutta miestä itsellesi. Tyttäresi on täysi-ikäinen jo kuuden vuoden kuluttua. Kun nyt omistaudut hänelle, voit myöhemmin sitten omistautua itsellesi ja muille ihmisille.
Miksi jonkun pitäisi odottaa kuusi vuotta, ennenkuin voi seurustella?
Jos tytölle puhuu asiasta ja kertoo mahdolliselle miesystävälle odotettavissa olavista reaktioista tytön taholta, niin en todellakaan näe estettä uuden suhteen luomiselle!
Miten joku voi ajatella noin?
Pitääkö naisen olla yksin yli yhdeksän vuotta, ennenkuin ..
Höpö, höpö.
Sinulle alkuperäinen kirjoittaja:
Puhu tytölle ja jos ja kun löydät kivan miehen, etene hissuksiin ja niin, että et tosiaan vie tätä miestä heti näytille.
Tutustukaa toisiinne ja sitten kun olette valmiit, niin sitten esittelet tyttärellesi.
Ja valmenna miestä etukäteen ja kyllä itse näet miten mies sitten suhtautuu murkku-ikäiseesi.
Hiljaa hyvä tulee ja onnea matkalle.
Sinäkin jaksat paremmin arkea, kun on joku jakamassa edes ajatuksia.
mitenkään mahdottomana olla sellaista aikaa ilman miestä. Elämää on vielä keski-ikäisenä ja vanhanakin. Ei kaiken tarvitse tapahtua nuorena.
Minulla on kaksi poikaa 11 ja 14v. Erosin reilu vuosi sitten ja päätin, etten esittele uutta miestä ennen kuin olen varma, että suhteesta tulee jotain. Tapasin pari kuukautta sitten ihanan miehen, tutustuttiin kahdestaan kun lapset oli isällä. Tai käytiin syömässä ja leffassa mutta yöksi en vienyt kotiimme kun pojat oli kotona. Mies tuntuu olevan sitoutuvaa tyyppiä ja valmis esittäytymään pojille. Niin sitten tehtiin ennen uutta vuotta. Valmistelin lapsiani mm. sanomalla näin:"odotan teiltä fiksua käytöstä kun äidin ystävä tulee esittäytymään. Silloin kun teidän kavereita tulee meille minäkin puhun heille kauniisti" puhuin myös siitä miten tärkeää aikuisen on saada olla aikuisen seurassa. Tapaaminen meni hyvin ja sen jälkeenkin mies on kyläillyt meillä. Kyllä lapset sopeutuu kun asian esittää oikein ja käyttäytyy fiksusti. Sinä olet aikuinen ja päätät omasta elämästäsi! Lykkyä tykö!
12-vuotiaat lapset ei tosiaankaan päätä vanhempiensa seurustelusta! Niin kuin ei myöskään siitä, ostetaanko uusi auto tai otetaanko lainaa.
"tytär sallisi..." kirjoitat. Asia ei ole tyttären sallimisesta kiinni. Ja lapselta voi ja pitääkin vaatia normaaleja käytöstapoja, myös mahdollisten uusien kumppaneiden suhteen.
Tietysti, jos sinä valitset tiukasti sen, kenen kanssa tyttäresi voi olla kaveri, niin hänellä lienee sitten oikeus sanoa mielipiteensä myös sinun ystävistäsi. Mutta ei silti käyttäytyä huonosti tai paiskoa ovia.
siitä, että lapset ei päätä kenen kanssa aikuinen seurustelee, mutta on tietysti vaikeaa, jos noin näkyvästi mieltään osoittaa.
Mutta älä tunne syyllisyyttä, vaan keskustele tyttäresi kanssa ja kerro oma näkemyksesi.
Kyllä se siitä.
Puhumalla monet asiat selviää.
Olet ehkä omistautunut liikaa tyttärellesi. Ei sekään ole normaalia.
Kyllä teidän osoite on ammattiauttaja, jos ei edes miespuolisia ihmisiä voi kahville kutsua!