on se ihmismieli kummallinen, itse halusin erota, koska syyt ovat mielestäni painavat, ja silti sattuu, sattuu niin saatanasti.
Vai olisiko pitänyt jatkaa liitossa missä ei yhdessä tehdä yhtään mitään, epäreilu ja välinpitämätön mies, ja neljä vuotta kesti tajuta se.
Sitä vaan yritti kaikkensa että voisi elää onnellisena yhdessä elämän loppuun asti, mut eikai sellaista enää olekaan. Tai ainakaan ei voi olla jos toinen ei anna virheitä anteeksi (en tarkoita pettämistä) virheitä joita mies itse myös tekee, ei anna anteeksi, ei unohda.
Haluaisin nyt vain tietää miten tästä elämä muuttuu paremmaksi, nyt kun ei näy mitään toivoa.
Ja haluaisin myös tietää miksi halusit olla kanssani kun et rakastanut minua, tai ainakin jos minua alkuun rakastit, se rakkaus loppui. Olinko vain sinulle apu helppoon elämään?
Ja miten tässä voi enää kehenkään luottaa, kun aina on sattunut valehtelevia pettureita kohdalle?
Vai olisiko pitänyt jatkaa liitossa missä ei yhdessä tehdä yhtään mitään, epäreilu ja välinpitämätön mies, ja neljä vuotta kesti tajuta se.
Sitä vaan yritti kaikkensa että voisi elää onnellisena yhdessä elämän loppuun asti, mut eikai sellaista enää olekaan. Tai ainakaan ei voi olla jos toinen ei anna virheitä anteeksi (en tarkoita pettämistä) virheitä joita mies itse myös tekee, ei anna anteeksi, ei unohda.
Haluaisin nyt vain tietää miten tästä elämä muuttuu paremmaksi, nyt kun ei näy mitään toivoa.
Ja haluaisin myös tietää miksi halusit olla kanssani kun et rakastanut minua, tai ainakin jos minua alkuun rakastit, se rakkaus loppui. Olinko vain sinulle apu helppoon elämään?
Ja miten tässä voi enää kehenkään luottaa, kun aina on sattunut valehtelevia pettureita kohdalle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...menee...itse erosin vaimostani lokakuussa...oli olevinaan sopuero, aivan sama tilanne, kuin sinullakin... muutama päivä meni hienosti, sitten iski joku sokkireaktio...tämän jälkeen 1.5 kuukautta murheen alhossa, sitten surussa toinen mokoma...Nyt on pukannut päälle vihavaiheen, jonka jälkeen tulee kaipuu homma, joka hiipuu sitten pikkuhiljaa pois...ajattelin tästä kesään mennessä tokeentua. Eikö ole outo homma; mitä sitä kaipaa, tai suree? Sitä perhehelevettiäkö...kai sitä sitten tottui 25 vuoden aikana ihmiseen, joka muuten hyrisee onnesta...ja meikis suree tuota ihmistä, voi luoja!!!
Voimia vaan sulle ja lukaseppa se Fisherin erokirja, niin ymmärrät monta asiaa!!!
Itse sinä sen joudut päättämään, miten elämäsi muuttuu paremmaksi. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Eron jälkeen on ensin käytävä itsensä kanssa keskustelu suhteen päättymiseen liittyvistä asioista ja hyväksyttävä oma ratkaisu ja myös elettävä sen ratkaisun kanssa. Jos olit onneton jo neljä vuotta niin varmasti ehdit harkita asioita. Eropäätöstä tehdessään ei välttämättä kuitenkaan tule ajatelleeksi mistä kaikesta eroaa, puolison lisäksi suvusta, osasta ystäviä, asunnostaan, omaisuudestaan. Jos on lapsia niin lasten asioiden järjestely se vasta vaatii miettimistä. Todella paljon aioita käsiteltäväksi. Toivottavasti sinulla on joku, jonka kanssa uhut asioistasi. Selvitä asiat itsellesi enenkuin ajaudut uuteen suhteeseen, jotta tosiaan tiedät mitä haluat.
minun tapauksessa eroan pelkästään miehestä. omaisuutta ei ole mitä pitäisi jakaa, eikä lapsia, tai yhteisiä kavereita, tai sukulaisia mitä jäisin kaipaamaan
sitten näkee, millainen on suomipissis eli femakko eli panopatja ja sitten sitä aviossa ruikutetaan, kun miehessä on kaikki vika.
Ettekö te femakot nyt voi tajuta, että kaikki vika on teissä itsessänne, koska kukaan mies ei teitä voi arvostaa, koska olette niitä haarojanne levitelleet ympäri Suomenniemen,,,,,,
Miehessä vika....naurettavaa............