Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, joissa eroista huolimatta on kaksi samankaltaista piirettä. Nimittäin naisen tapa olla näkemättä vaivaa toisen eteen. Ensimäisessä suhteessa kumppani näki kyllä vaivaa joululahkoissa, mutta esim. vuoden suhteen aikana hän kutsui syömän hänen tekemänsä ruoka vain pari kertaa, vaikka hän söi mun luonna parisen kertaa kuukaudessa. No, suhde päättyi tunteiden puutteeseen ja toisen naisen kanssa suhteen alkaessa, kiinnitin huomion siihen että löydän naisen jolta löytyisi romanttisuutta ja välittämistä ois enemmän. No, tämä suhde oli tässä mielessä vielä huonompi. Kahden vuoden aikana, hän ei koskaan muistanut minua syntymäpäiväni tekstiviestillä kumemmin ja joskus on kokonaan unohtunut. Lahjoja hän ei halunnut vaihtaa esim. joulusin. En muista että hän olisi kertaakaan valmistanut minulle mitään romanttista tai vaikka tehnyt hienon aterian, kuitenkin toisin päin huomionosoituksia tulee, varsinkin alussa. Nykyisin ne ovat vähentyneet vastavuoroisuuden puuttuessa.
Olenko kohtuuton vaatimuksissani, onko liikaa vaadittu saada hieman huomiota ja nähdä vaivaa toisen eteen? Miten on palstan naisilla teid'n suhteissa? Onko tässä mielessä miehet Marsista ja naiset Venuksesta?
Olenko kohtuuton vaatimuksissani, onko liikaa vaadittu saada hieman huomiota ja nähdä vaivaa toisen eteen? Miten on palstan naisilla teid'n suhteissa? Onko tässä mielessä miehet Marsista ja naiset Venuksesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletpas outoihin naisiin tutustunut, ei voi muuta sanoa. Joko molemmat olivat luonteeltaan tällaisia tai sitten suhde ei heille ollut kauhean merkittävä.
Minulla käy aina niin miesten kanssa, eräs entinen sanoi juhlivansa mieluummin ystävänsä syntymäpäivää kuin minun (oli samana päivänä synttärit). Koskaan en lahjaa saanut, en mitään ateriaa, tai mitään muutakaan.
Tasan ei käy onnenlahjat. Vaikutat juuri sellaiselta romanttiselta ja välittävältä mieheltä josta jokaisen naisen tulisi olla kiitollinen.
itse pyrin aina muistamaan ja ilahduttamaan, oli merkkipäivä tai ei. Minusta pienten ihanien tekojen ja lahjojen antaminen on itsestäänselvyys kun välittää toisesta ihmisestä... toisaalta kyllä, kaikille se ei vain ole tärkeää. En muista milloin, ennen avioliittoani, minua olisi kumppanin tms. taholta muistettu syntymäpäivänäni tai muuten. Valitusta kyllä kuului että miksi ostit lahjan, olisit antanut rahaa :D
Onnekseni löysin elämänkumppanikseni ja lasteni isäksi miehen joka rakastaa ilahduttamista aivan yhtä lailla. Niinkuin joku viisaasti palstalla sanoi, tasan ei käy nallekarkit mutta minulla kävi tuuri.
***
Ei tuo kyllä ole tavallista. Tapailemani naiset ovat kyllä kantaneet kortensa kekoon välittämisen saralla. Tapailin tässä viime vuonna yhtä tyttöä ja hänellä oli tapana tulla käymään luonani viinipullo mukanaan.
Nykyinen voipi keittää minulle kahvit ja tuoda sen krapula-aamuna ihan sänkyyn saakka. Pieni juttu mutta ainakin minä pidän (homma toimii vastavuoroisesti eli kyllä minäkin sitä teetä kiikuttelen pitkin asuntoa).
Ettekö te koskaan tee yhdessä ruokaa?
Vaikka itsellänikin on myös kaksi vastaavaa kokemusta, tiedän silti että myös huomaavaisia kumppaneita löytyy - ei vaan ole osunut omalle kohdalle. Minulla on ilo tuntea eräs gentlemanni mutta hän on varattu. Vaimonsa on varmaankin onnellinen nainen.
Harva miehet muistavat merkkipäiviä tai edes lastensa syntymäaikoja. Kukaan lähipiirini mies ei niitä muista, oma isäni mukaan lukien. Mistähän se johtuu? Eivätkö miehet pidä niitä "tärkeinä" asioina?!?
Jonkin aikaa sitä jaksaa itse olla huomaavainen ja toivoa että toinenkin oppii mutta välttämättä tulee se päivä kun ei enää jaksa yksipuolista yrittämistä. Kuinka tärkeitä sitten pienet välittämisen ja rakastamisen osoitukset itse kullekin ovat, se kai on tapauskohtaista. Huonompi homma on sitten kun sen suhteen kaksi varsin erilaista ihmistä osuu yksiin.
Mainitsin kerran tarkoitushakuisesti kihlatulleni että ostan joskus itselleni kukkia kun ei niitä muuten taida saada. Hänen perustelunsa kukkien ostamattomuuteen oli se ettei hän ollut exälleenkään koskaan kukkia ostellut!
vastaavaa, mutta olen nainen. On todella olemassa välinpitämättömiä ihmisiä, mutta itsellä kävi kyllä vähän niin, että olin todella varautunut tämän asian suhteen seuraavassa suhteessani= ehkä kumppanini tulkitsi sen, että olisin koko ajan vaatimassa tai tarvitsemassa häneltä jotain, ja ettei hän riittäisi sellaisena kuin hän on.
Puhuminen auttaa aina ja nimenomaan omasta puolesta ja omista toiveista, ei siitä mitä haluaisi toisen muuttavan käytöksessään. Esim. tyyliin "oli todella mukava yllätys, kun sinä olit tehnyt näin ja näin minun vuokseni tai "tuntuu todella hyvältä kun pla pla" jne, kyllä sinä tiedät... Ei ole suinkaan tässä tarkoitus syyllistä sinua mutta joskus nuo jutut jää päälle, niinkuin itselläni, ja sitä voi ehkä siirtää joitain ominaisuuksia toiseen ihmiseen tietämättäänkin.
Ei suhdetta voi perustaa vaatimuksille toista ihmistä kohtaan. Minä en ole ruoanlaittaja. Sen mieheni tietää. Tämä asia ei häntä vaivaa. Hän rakastaa minua vaikka en pysty tätä palvelua hänelle, ainakaan kovin usein tarjoamaan. Mieheni ei taas välitä syntymäpäivistä ja lahjojen pakonomaisesta ostamisesta. Edes jouluna. Minua ei haittaa tämä asia, koska rakastan häntä muista syistä kun siitä, että pystyykö hän tarjoamaan minulle krääsää. Minuakin helpottaa kun ei tarvitse pyöriä kaupoissa ennen joulua miettimässä että mitäköhän turhaa nyt tänä jouluna ostaisi. Me tiedämme olevamme toisillemme aivan hurjan tärkeitä ilmankin näitä palveluksia.
Miksi suhteessa pitäisi nähdä vaivaa? Järkevämpää on seurustella ihmisen kanssa jonka kanssa hommat sujuu. Jos vaivaksi voi jotain omassa suhteessani sanoa, niin olen nähnyt vaivaa ymmärtääkseni miestäni ja hän nähnyt vaivaa ymmärtääkseen minua. Olemme yhdessä nähneet vaivaa löytääksemme yhteisen sävelen, jotta meillä olisi entistä mukavampaa ja vaivattomampaa yhdessä. Huomionosoituksia ja palvomista ei meillä harrasteta. Välittämistä ja syviä tunteita osoitetaan monenlaisella muulla tekemisellä ihan arkielämässä.
Miehillä on luonnostaan voimakas tarve helliä ja huomioida naisia. Miehille yksi mahtavimmista jutuista maailmassa on kaunis naisen vartalo, jota saa paijata ja hyväillä. Tästä seuraa juuri miesten suuri tarve kosketella naisia niin paljon. Joillakin miehillä paijaamisen tarve on niin suuri, että osa naisista saattaa jopa ahdistua siitä.
Naiset ovat kuitenkin hyvin itserakkaita ja tällä en tarkoita mitään *askapuhetta siitä, kuinka "nykyaikana kaikki naiset on sitä ja miehet tätä" vaan että uskon naisten olevan synnynnäisesti paljon itserakkaampia mitä suhteisiin tulee.
Naiset monesti yrittää vähätellä miesten tarvetta huomioida naisia sillä, että aina miesten taka-ajatuksena on päästä sänkyyn naisen kanssa. No tiedättekö mitä naiset, se on täysin totta! Heteromiesten yksi olennainen ominaisuus on se, että he tykkäävät naisista ja he tykkäävät myös seksistä heidän kanssaan. Teille se voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta heteromiehille on erittäin loogista, että jos tykkää helliä jotain naista, ei ole mikään yllätys jos haluaa myös panna häntä.
Ymmärrän kyllä, että miesten ja naisten heteroseksuaalisuus on tässä melko erilaista: miehet tykkäävät naisista ja haluavat myös näyttää sen, kun taas naisia ei kiinnosta vaivautua miesten takia mihinkään vaikka heistä sanovat tykkäävänsäkin. Ja niihin vakiovastauksiin joita tähän viestiin saan, niin vastaan jo valmiiksi: kyllä, olen katkera, mutta se ei ole minun vikani. Syytä yksistään teitä naisia ja sekös teitä suututtaa, kun ette voi koskaan omia virheitänne myöntää.
Naisen tapa osoittaa välittämistä on se että hän huutaa, kiukuttelee ja tappelee kanssasi mutta EI ota eroa tai lähde vieraisiin.
Tästä ihanuudesta ja välittämisen laadusta nainen sitten pitää sinua velallisena päivästä toiseen "Katso, olen tässä yhä vaikka meillä on ongelmamme (huom - ongelmaMME, ei naisen onglema yksin...) - nyt sinä olet elämäsi velkaa minulle."
Nainen on kuin mikä tahansa valtauskonto itseriittoisuudessan.
Millaisia teidän ihmissuhteet oikein ovat? Exän kanssa käytiin yleensä yhdessä kaupassa, tehtiin yhdessä ruokaa, löhöiltiin sohvalla ja katottiin leffaa. Siinä naposteltiin toisinaan jotain sipsiä tai poppareita ja "syötettiin" niitä toisillemme. Ruokapöydässä jos mies istui lähempänä jääkaappia niin pyysin esim. "annatko kulta jääkaapista sen salaattikastikkeen..kiitos". Peruskohteliaisuusjuttuja. Tai sitten mies: "muru, olisitko niin ihana että toisit mulle sieltä jääkaapista yhden huurteisen". Ja kiitos perään.
Jos kävin esim. tankkaamassa, niin kun menin automaatille, mies oli jo avaamassa korkkia ja pistooli kädessä valmiina tankkaamaan ettei naisen vaan tarvitse.
Mies aina pyytämättä osallistui ruuanlaittoon. Jollain tapaa. Koskaan ei tullut tunnetta, että mun täytyy nyt tehdä jotain että miellyttäisin sitä jotenkin. Antoisampaa oli tehdä yhdessä.
Minä en arvosta tuota romanttisuutta ja tavaraa. Aito välittäminen on jotain aivan muuta, sellaista arjessa tukemista, keskustelemista ja kaikkea pientä.
Sinä halusit laittaa naiselle ruokaa, mutta nainen ei halunnut laittaa sinulle ruokaa. Voi-voi... En ymmärrä tuota kaupantekoa. Sinä pidit siitä ruuanlaitosta, nainen ei. Mitä vikaa, olisko sen pitänyt pitää siitä vain siksi koska sinäkin pidit? Ethän sinäkään kai tee mitään vasten tahtoasi, pelkästään toista miellyttääksesi.
En itse pidä liiasta huomiosta enkä jalustalle nostamisesta, eikä sellainen suhde minun kanssani onnistu, jossa mies tarvitsee kovasti pönkitystä, huomiota, itsensä korostamista tai vaatii tarkkaa nappien laskemista.
Toki toiselle on kiva tarjota joskus ruoka hyvässä ravintolassa. Elokuvat ja teatterit ovat myös hyviä ajanviettopaikkoja. Mutta jos se menee laskemiseksi kuka keksi minkäkin menon tai näki vaivaa enemmän kuin toinen, niin viduiks män. Täysin samanlaista ihmistä kuin sinä et löydä. Sinun on vain hyväksyttävä toisten ihmisten erilaiset tarpeet.