Rakkaat kaksilahkeiset, valaiskaapas nyt hieman tilannetta..
Perusongelmani on tämä: Nykyinen poikaystäväni ihastui minuun koska minulta suoraan sanottuna puuttuu se paljon puhuttu "naisellisuus", sekä käytöksestä että ulkoasusta. Olen nais-renttu, pukeudun kuten on mukavinta, en kuten on näyttävintä. Jään mielumin kotiin pelaamaan pleikkaria kuin lähden jonnekkin pitkäveteiselle romanttiselle illalliselle, ja keskustelun aiheeni ovat analyyttisiä tai tieteellisiä tunteellisen sijaan. Noh, näistä ominaisuuksista rakkaani siis sanoi minussa pitävänsä. "Olet hyvä omana itsenäsi". Parin kuukauden seurustelun jälkeen mies alkoi kuitenkin marmattaa kaikesta. Häntä häiritsevät kaikki minussa olevat "epänaisellisiksi" luokiteltavat piirteet vähäisestä meikistä housujen käyttämiseen, ja puheenaiheistani vähäiseen hellyydenkipeyteen. Nykyään hänen jokainen lauseensa alkaa "minusta olisi kiva jos sinä.."
ja sitten jotain tyyliin "..pitäisit korkokenkiä, laittaisit joka aamu huulipunaa" ja niin edelleen. Koen tämän loukkauksena, koska hän itse sanoi pitävänsä minusta juuri sellaisena kuin olen. Nyt hän haluaa minun muuttuvan joksikin, jota en ole, ja joka tekee oloni epämukavaksi. :/
KYSYMYS kuuluu.. Pitävätkö miehet poikamaisista tytöistä, vai sanovatko niin vain tilanteen pakosta, ja yrittävät sitten kuitenkin jälkeenpäin muuttaa naista haluaamaansa, "esittelykelpoisempaan" suuntaan?
Eikö se nimenomaan ole hyvä, ettei nainen ole mikään hienohelma, käytä tuntikausia peilin edessä tälläytymiseen, josta seuraa myöhästymisiä? Eikö se ole helpottavaa jos nainen ei ole miehen väkisin mukaansa raahaava shoppaushullu joka haluaa vatvoa tunteitaan päivät pääksytysten? Käsitykseni mukaan juuri kaikki sellainen ärsyttää miehiä.
Missä vika?
Pännii, kun ei viitsisi ruveta teeskentelemään jotain ihan vaan poikaystävän nalkutuksen takia. Tunnen itseni sirkuspelleksi mekossa, hän tietää millainen olen, mutta painostaa silti. Ärsyttää.
Perusongelmani on tämä: Nykyinen poikaystäväni ihastui minuun koska minulta suoraan sanottuna puuttuu se paljon puhuttu "naisellisuus", sekä käytöksestä että ulkoasusta. Olen nais-renttu, pukeudun kuten on mukavinta, en kuten on näyttävintä. Jään mielumin kotiin pelaamaan pleikkaria kuin lähden jonnekkin pitkäveteiselle romanttiselle illalliselle, ja keskustelun aiheeni ovat analyyttisiä tai tieteellisiä tunteellisen sijaan. Noh, näistä ominaisuuksista rakkaani siis sanoi minussa pitävänsä. "Olet hyvä omana itsenäsi". Parin kuukauden seurustelun jälkeen mies alkoi kuitenkin marmattaa kaikesta. Häntä häiritsevät kaikki minussa olevat "epänaisellisiksi" luokiteltavat piirteet vähäisestä meikistä housujen käyttämiseen, ja puheenaiheistani vähäiseen hellyydenkipeyteen. Nykyään hänen jokainen lauseensa alkaa "minusta olisi kiva jos sinä.."
ja sitten jotain tyyliin "..pitäisit korkokenkiä, laittaisit joka aamu huulipunaa" ja niin edelleen. Koen tämän loukkauksena, koska hän itse sanoi pitävänsä minusta juuri sellaisena kuin olen. Nyt hän haluaa minun muuttuvan joksikin, jota en ole, ja joka tekee oloni epämukavaksi. :/
KYSYMYS kuuluu.. Pitävätkö miehet poikamaisista tytöistä, vai sanovatko niin vain tilanteen pakosta, ja yrittävät sitten kuitenkin jälkeenpäin muuttaa naista haluaamaansa, "esittelykelpoisempaan" suuntaan?
Eikö se nimenomaan ole hyvä, ettei nainen ole mikään hienohelma, käytä tuntikausia peilin edessä tälläytymiseen, josta seuraa myöhästymisiä? Eikö se ole helpottavaa jos nainen ei ole miehen väkisin mukaansa raahaava shoppaushullu joka haluaa vatvoa tunteitaan päivät pääksytysten? Käsitykseni mukaan juuri kaikki sellainen ärsyttää miehiä.
Missä vika?
Pännii, kun ei viitsisi ruveta teeskentelemään jotain ihan vaan poikaystävän nalkutuksen takia. Tunnen itseni sirkuspelleksi mekossa, hän tietää millainen olen, mutta painostaa silti. Ärsyttää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleinen stereotypiahan on, että naiset ottavat ensin rentun ja sitten yrittävät kouluttaa hänestä avio- ja perhekelpoista. Käskevät leikkaamaan hiukset ja uudistamaan vaatevaraston jne.
Ymmärrän, että miehet pitävät naisellisuutta viehättävänä, mutta miehet eivät yleensä ymmärrä, ettei se naisellinen ulkonäkö itsestään tule. Sitten he valittavat kun meikkaaminen kestää liian kauan, kosmetiikka ja hiustenkuivaaja vievät liikaa tilaa kylppärissä, rahaa menee liikaa vaatteisiin ja meikkeihin ja kampaajaan ja kuntosaliin ("kyl mäkin pärjään vaan kahdella paidalla koko vuoden!", "ei voi olla yks kynsien lakkaaminen/hiusten kihartaminen/säärien vahaaminen noin vaikeeta" jne.) Eikä tule mieleen, että naiset eivät valita, vaikka joutuvat ihan itse tekemään tuon kaiken työn. Tekisi mieli laittaa mies tekemään itselleen samanlainen kaunistautumisrituaali juhlailtaa varten, ehkä loppuisi narina.
Mutta sitten kun ehdottaa, että ehkä jaksaisikaan meikata/laittaa nättejä vaatteita/korkkareita niin: "Ei, ei, meikkaa vaan, kun oot niin upea ilmestys laittautuneena."
Joo, meni aiheen vierestä. Olen sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse muuttaa itseään toisen takia. Mun mielestä kannattaisi ennemminkin pohtia mistä tuo poikaystäväsi takinkäännös johtuu. Yleensähän halutaan, että kumppani pysyisi juuri sellaisena kun hän suhteen alkaessa oli?
..en kattois päivääkään, jos kaverilla ei ole muuta painavaa ja mukavaa keskustelunaihetta kuin ulkonäköni/tapojeni puutteet.
Oon tosin mies, aihe ei ehkä osunu ja uponnut.
Lähden siitä, että kelpaan ittenäni ja yritän vähän skarpata oman ulkonäön suhteen. Kiloille en mitään voi, mutta pidän hygieniasta huolen. Yritän olla hyvä ihminen....
Minun rakkaani ainakin pitää ja rakastaa minua ylikaiken, vaikka olen 10 vuoden avioliiton aikana lihonut 50 kiloa ja joudun pukeutumaan näinollen miesten isoimpiin vaatteisiin mitä kaupasta löytyy, tosin nykyään ei löydy enää niistäkään kokoluokista minulle vaatteita. Enkä todellakaan käytä meikin meikkiä tai muutakaan naisellista hömppää korkeintaan käyn suihkussa kerran viikossa jolloin pesen myös hiukset, siihen minun itsestäni huolehtimen sitten jääkin. Ei mene rahaa ravintoloihin tai muihinkaan hauskanpito paikkoihin koska voimme pitää hauska aina kotosallakin yhdessä.
kyllä sen maalaisjärjelläkin tajuaa että jokainen normaali mies haluaa naisellisen naisen.
Miehesi on tainnut ihastua persoonaasi, mutta ajan myötä jokainen kumppani havaitsee toisessa virheitä, kukaan ei ole täydellinen, riippuu vaan miten suuria virheitä on kyseessä ja miten paljon jokainen kestää. Tuskin kukaan hetero mies haluaa miestä kumppanikseen.
"Eikö se nimenomaan ole hyvä, ettei nainen ole mikään hienohelma, käytä tuntikausia peilin edessä tälläytymiseen, josta seuraa myöhästymisiä? Eikö se ole helpottavaa jos nainen ei ole miehen väkisin mukaansa raahaava shoppaushullu joka haluaa vatvoa tunteitaan päivät pääksytysten? Käsitykseni mukaan juuri kaikki sellainen ärsyttää miehiä.
Missä vika? "
Itse en todellakaan käytä mitään tuntikausia tälläytymiseen ja jos olen menossa jonnekin jossa pitää näyttää hyvältä niin aloitan kyllä ajoissa ja en ole kertaakaan myöhästynyt mistään sen takia että olisin viettänyt liikaa aikaa peilin edessä. Enkä kyllä raahaa miestä shoppailemaan kanssani, voin kyllä rauhassa mennä kavereiden kanssa tai yksin. Tunteista puhumisessa en näe todellakaan mitään vikaa, vaikka en itse puhukaan niistä tuntikausia, on silti hyvää kertoa toiselle omista tuntemuksista, ja siitä jos välittää toisesta, niin tulee molemmille hyvä mieli.
Mutta se siitä, sano miehellesi että jos et kelpaa sellaisena kuin olet niin se saa painua etsimään itselleen naisellisemman naisen ja sä sit kelpaat jollekin joka sit tykkää susta oikeasti sellaisena kuin olet.