avoliitossa 15-vuotta yhteisen kodin alla,joista syntyi kaksi ihanaa lasta,sitten mies sanoi kyllästyneensä perhe-elämäämme ja lähti poikamiehenpäiviä viettämään,todellisuus paljastui muutamien kuukausien päästä,hän menikin toiseen avoliittoon,kuinka sinisilmäinen olinkaan,ilmankos hän ei naimisiin koskaan halunntkaan,eikä lisää jälkeläisiä,mutta mitä tästä opimmekaan.
avoliittoko lupaus naimisiinmenosta
sinisilmäinen alusta alkaen
131695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
avoliittolaisia tuntuu täällä netissä pyörivän pilvin pimein.
Avoliitto on todellakin ihan eri asia kuin avioliitto.
Vuodet eivät avoliitosta sen kunnioitettavampaa/lainopillista suojaa antavampaa tee.
Tuolla aiemmin yhdessä kirjoituksessa joku valitti, että häntä voisi jo ruveta kutsumaan rouvaksi kun on ollut 15v avoliitossa. Eikä tajunnut ettei se niin mene.
Niin kun toinenlapsi oli tulonsa ilmoittanut, miksi ette avioituneet? En olisi suostunut, ja varmasti laittanut tilanteen valitse/abortti ja suhde loppuu. Miksi annatte miehelle niin paljon vapauksia, perhe on yhteisyritys ekä siinä voi olla vapaamatkustajaa.
Jos lapsi ei ollut vahinko niin miksi tehdä abortti, jos äiti itsekin on lasta halunnut!? Eikö kannattaisi jättää se ehkäisy pois vasta avioliitossa kuin tehdä abortti, jos mies ei suostukaan naimisiin. Tietysti jos haluaa käyttää lasta kiristyskeinona...
En ymmärrä miten joku voi ajatella noin:valitse suhde tai abortti! Aivan älytöntä leikkimistä vakavilla asioilla! Kasva aikuiseksi.
Ei tietenkään ole. Kihlaus on lupaus avioliitosta ei avoliitto. Avoliitto on enemmänkin usein sellaista koeaikaa. Moni on nopeammin valmis avoliittoon kuin kihloihin tai naimisiin. Tietysti usein toivotaan, että kyseinen henkilö olisi se, jonka kanssa ehkä mennään aikanaan naimisiinkin. Jos heti jo tietää ettei se ole mahdolllista niin miksi mennä avoliittoon? Paitsi, jos ei aio mennä koskaan kenenkään kanssa naimisiin.
Mies kuitenkin oli kanssasi 15 v ja halusi kanssasi kaksi lasta. Ei kai hän nyt ole kokoajan ajatellut, että ei aio loppuelämäänsä missään tapauksessa kanssasi viettää? Ehkä jokin suhteessanne tai hänen tunteissaan on muuttunut. Toiseen avoliittoon hän meni, mutta ei naimisiin. Ehkä hän ei mene koskaan naimisiin. Vaikka voi olla, että menee.
avoliitto siis..kihloissa olimme 15v ja puhuimme naimisiinmenosta,monesti sitä aikoinaan häneltä kyselin,sen kummempaa keskustelua asiasta ei käyty.Se,että täällä useinmiten syyllistetään jompaa kumpaa osapuolta,niin millainen on mies joka sanoo elävänsä elämänsä loppuun kanssasi ja kuitenkin luovuttaa vain siksi,että kyllästyi perhe-elämään.Anteeksi,mutta hänellä oli omat harrastukset,tapasi ystäviään,en pitänyt häntä kahleissa,hänellä oli aikaa mennä,mulla ei ollut aikaa.aikaani kuului lapset,työssä käynti,kotiaskareet ja sekin vähäinen yhteinen vapaa-aika mikä meillä silloin oli,hän oli mielummin ystäviensä parissa,kuin perheensä,joten yrittäkää ymmärtää miltä tuntui yksin kasvattaa,hoitaa lapsia,saamatta toiselta osapuolelta minkäänlaista apua hoitamiseen,saati silloin häneltä saanut tukea,eikä pienintäkään kiitosta asioista mitä hänen eteen tein.mutta kaikesta huolimatta olen toisaalta iloinen,että hän lähti,sillä nyt saan sisustaa kotiani,ostaa uusia huonekaluja,mitä silloin ei saanut,kun kaikki talouden tulot menivät joko hänen pyhään lehmään(auto)tai hän päätti mitä ostetaan ja mitä ei,olikohan tämäkin sitä naisen alistamista,mitä usein kaikkialla tulee ilmi..tiedä tuota.iloista mieltä kaikille,tämä vuosi olkoon parempi kuin viimevuosi...
Kyllä, kihlaus on lupaus avioliitosta, muttei se vielä ole sitä itse avioliittoa! Sinä voit puhua ja sopia meneväsi kumppanisi kanssa naimisiin ja olla ostamatta sormuksiakin, samoin voit ostaakin ne sormukset ja sanovanne olevanne "kihloissa" ja menevänne sitten JOSKUS naimisiin. Huomaatko. Siltikään ne puheet tai sormukset eivät takaa menettekö edes naimisiin, aina voi sattua jotain. Kuitenkin oleellista aidossa kihlauksessa on se, että siinä ollaan, koska pari on suunnittelemassa lähitulevaisuudessa häitä ja näin tekemässäkin konkreettisesti jotain asian eteen. Vielä tässäkin vaiheessa voi kenelle tahansa astua huono onni eteen, eikä naimisiin näin ollen mennäkään. Se vain on raakaa realismia, ettei mikään lupaus tai itse teko, estä paria eroamasta missään vaiheessa elämän polulta. Loppujen lopuksi, avioliittokin on vain instituutti, joka luo kyllä turvan perheenperustamiselle, muttei se takaa yhtään sen sitoutuneempaa kumppania toiselle - se lähtee ihmisestä itsestään.
Sitähän ei voi tietää olisiko avioliittokaan pelastanut suhteenne. Ehkä teille olisi tullut avioero. Samoista syistä kuin avoero tuli.
Laita nyt kädet ristiin ja kiitä yläkerran isäntää, että olet päässyt vapaaksi tuollaisesta miehestä. Ja suunta kohti tulevaa, onnea Sinulle.
Onko pakko mennä naimisiin eilen tuli 17 vuotta avoliittoa ja lapsiakin on siunaantunut 2 kappaletta. Ihan mukavaahan tämä on näinkin. Ei meillä minun tietääkseni ole pettämistä ja toinen asia mies olisi valmis naimisiin mutta minä en. Miksi muuttaa hyvää pakettia? Mitä papin aamen muuttaa? Sitä on joko uskollinen puolisolle tai sitten ei. Ei siihen naimisiin meno mitään vaikuta.
En koskaan suostunut tekemään lapsia ennen avioliittoa. Sen takia meni poikki 3 vuoden seurustelu, mutta hyvä että pidin pääni. Mies tunnusti jossain vaiheessa ettei halunnut koskaan naimisiin. Nyt sillä uus nainen ja lapsi sen kanssa ja avossa asuvat, eron partaalla riitelevät. Itse asun nykyään onnellisesti avioliitossa eikä ole sellaisia murheita mitä oli silloin nuorempana exän kanssa.
Just just kyllä se papin aamen tekee jotkut autuaaks.....
Papin aamen voi todellakin tehdä onnelliseksi.
Avoituminen tuo sellaista turvaa suhteeseen. jota avoliitottolaiset eivät osaa edes kuvitella.
Tietenkin, jos toisen kuolema on samantekevä juttu, niin antaa mennä vaan avoliitossa. Sitten tulevatkin edesmenneen avopuolison koko suku keräämään kodistanne tavaroita, muistoja, vaatteita yms.