Hei!
Erosin ulkomaalaisesta miehestäni kesällä -04. Hän oli ollut väkivaltainen sekä fyysisesti että henkisesti. Olen saanut useita mustelmia juuri sellaisiin paikkoihin, joista ne eivät näy. Kuristelu ja potkiminen oli tuttua myös. Kerran jopa kuristi minua puukko toisessa kädessä. Uhkasi tappaa minut, jos jättäisin hänet. Mies oli erittäin mustasukkainen ja vainoharhainen. Syytti minua suhteesta usein, kun lähdin esim. kauppaan ilman häntä. Jos käytin koiria ulkona 15 min. kauemmin, olin kuulemma ollut jonkun miehen kanssa. "Eihän kukaan taluta koiria tuon kauemmin, varsinkaan tuollainen läskiperse". Meillä oli kaksi pientä lasta ja olin aina yksin kotona heidän kanssaan, kun herra itse kävi baareissa. Mies tuli pahalle päälle, jos olin yhteydessä perheeseeni ja ystäviini. Lopulta sain tarpeekseni ja otin lapseni ja lähdin vanhempieni luokse, jotka asuivat samalla paikkakunnalla.
Mies tuli hulluksi. Hävitti tavaroitani, joita en ollut saanut hakea, koska jätin hänet. Soitteli ja uhkaili jatkuvasti. Tässä vaiheessa olisin ollut vielä valmis yrittämään uudelleen, jos hän olisi vain ymmärtänyt miksi lähdin. Minä kuulemma lähdin toisen miehen vuoksi, hänessähän ei ollut mitään vikaa. Mies alkoi uhkailemaan myös perhettäni. Sanoi polttavansa vanhempieni talon ja yön aikana jätti sytkäreitä oven taakse viestinä. Jatkuvasti soitteli vanhemmilleni, vaikka hänelle oli sanottu useaan otteeseen, että se haittaa vanhempieni yritystoimintaa (yritys kotona). Pelkäsin valtavasti sekä itseni, lasteni ja perheeni puolesta. Mies erityisesti vainoi siskoani, koska hän tiesi minun olevani läheinen siskoni kanssa. Hän uhkasi kidnapata lapset ulkomaille. Hain lähestymiskieltoa. Lopulta mies sitten palasi takaisin kotimaahansa.
Viestit ja soitot jatkuivat. Välillä hän oli rauhallinen ja uskoin, että voisimme olla ystäviä lasten vuoksi. Pian mielialat kuitenkin muuttuivat ja hän tuli syyllistäväksi ja vihaiseksi. Olin pilannut hänen ja lasten elämän. Olin itsekäs ja kukaan ei koskaan haluaisi minua. Seuraavana päivänä hän taas rakasti minua ja myönsi kaikki virheensä ja jos olisin hyvä äiti, niin yrittäisin uudestaan lasten hyväksi. Soittoja ja viestejä tuli jatkuvasti. Vinoharhaisuus jatkui. "Miksen vastannut heti puhelimeen? Olin saunassa. Kenen kanssa?" "Kuka siellä on? Ei kukaan. Lapset ja minä. Kuulen miehen äänen. Kuka se on? Telkkari." Hän lupasi muuttua ja välillä olikin erilainen, normaali. Aloin uskomaan olevani huono äiti. Lapsilla oli ikävä isäänsä ja hänellä lapsia. Vain minä olin esteenä onnelliselle perhe-elämälle. Olin yksinäinen, tunsi syyllisyyttä ja lopen uupunut jatkuviin kysymyksiin, haukkumisiin ja syyllistämiseen. Suostuin yrittämään uudelleen, jos hän oikeasti muuttuisi. Mies lupasi.
Tällaista sitten kesti parisen vuotta. Välillä sain rohkeutta ja lopetin suhteen ja taas uhkailut ja syyttelyt minua ja perhettäni kohtaan alkoivat. Miehellä oli ystäviä asuinpaikkakunnallani, jotka raportoivat jokaikisen asian takaisin hänelle. Heikkona ihmisenä ja mielenrauhan vuoksi taas suostuin yrittämään uudelleen. Mies jopa sai toisen naisen raskaaksi ja silti syytti minua kaikesta. Järkyttyneenä makasin toisen miehen kanssa ja toivoin, että hän jättäisi nyt minut rauhaan. Ei, syyttely jatkui ja taas minä otin hänet takaisin. Koko tämän ajan mies siis asui ulkomailla ja olimme yhteydessä netin ja puhelimen välityksellä. Miehellä oli velkoja, joita hän maksoi pois ennen kuin muuttaisi takaisin tänne. Itse olin onnellinen, että hän oli vielä kotimaassaan. En uskaltanut suoraan sanoa, että haluan suhteen loppuvan, koska tiesin, että uhkailut ja syyttelyt alkaisivat.
Vuosi sitten kesällä sain tietää, että mies oli jo parisen kuukautta ollut suhteessa naisen kanssa, jonka kanssa hänellä nyt oli vauva. Ajattelin, että nyt saisin syyn laittaa suhteen poikki. Olin varma, että jopa hän ymmärtäisi nyt jättää minut rauhaan. Pyysin, että olisimme ystäviä lasten vuoksi. Mies tuli taas uhkailevaki. "Jos olisin kunnon ihminen, uskoisin häntä, enkä jotain toista naista. Jos olisin kunnon äiti, en tahallani pitäisi lapsiani erossa heidän isästään. Tapan sinut ja kenenkään, joka tulee sinun ja minun lasteni lähelle. Tapan siskosi ja perheesi, koska he yllyttävät sinua etsimään uuden miehen...". Pelkäsin ja otin hänet takaisin.
Nyt ennen joulua mies sitten oli saanut velkansa maksettua ja muutti tänne. Jo parissa päivässä huomasin, että hän ei ollut muuttunut yhtään. Riitaa tuli kun lähdin koirien kanssa lenkille!! Jotenkin sitten vain tajusin, että se on nyt tai ei koskaan. Joko kestän tätä loppuelämäni tai sitten otan riskin ja lopetan suhteen. Pelkäsin valtavasti ottaa asian puheeksi. Sanoin, että en rakasta. Suhde ei toimi. Lapset ovat onnellisempia kun hän on kotimaassaan (lapset itse sanoivat), koska he pelkäävät riitoja. Tällä kertaa mies ei kuitenkaan tullut väkivaltaiseksi. Varmaankin koska lapset olivat vieressäni koko ajan. Hampaita näytteli kuitenkin ja uhakili tappaa ja hakkaa joku kaunis päivä. Minun pitäisi myös hyvästellä perheeni mahdollisimman pian. Ostin vähäisillä rahoilla miehelle lentolipun ja rukoilin, että hän lähtisi.
No, hän lähti. Jo tunnissa sain mielenrauhan takaisin, lapset olivat taas normaaleja, nauravaisia. Vasta silloin tajusin, että mies ei koskaan tulisi muuttumaan. Tajusin, miten sairas hän oli. Hän oli vuosia uhkaillut minua, jotta pysyisin suhteessa hänen kanssaan. Hän oli syyllistänyt ja saanut minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksi. En ollut uskaltanut kunnolla koskaan laittaa suhdetta poikki.
Nyt sitten tein sen taas. Laitoin suhteen poikki. Uskallanko tällä kertaa pysyä päätöksessäni? Uhkailut ja syyllistämiset ovat taas alkaneet. Olen huono äiti. Pilaan lasten elämän. Olen pilannut miehen elämän tahallani. Minulla on toinen mies, jonka hän tulee tappamaan. Minun ja perheeni tulisi varoa, koska hän voi tulla koska tahansa tänne. Mies on kuitenkin viisaampi kuin ennen; hän ei uhkaile tekstiviesteissä. Aikaisemmin en saanut lähestymiskieltoa, koska mies ei ollut tässä maassa. Loppujen lopuksi itse peruin hakemuksen. Pelkään, että jos en vastaa puhelimeen, hän tulee tänne. En tiedä mitä hän tekee. Poliisitkin tulevat paikalle puolessa tunnissa (testattu on). "Sitähän kerkee tappaa jonkun monta kertaa siinä ajassa", mies kerran naureskeli!!
En tiedä mitä teen. Miten saan hänet luovuttamaan ja jatkamaan elämäänsä? Olen jo luovuttanut, että olisimme ystäviä lasten tähden. Hän haluaa, että lähetän lapset hänen luoksen lomille, vaikka hän ei puhu suomea ja lapset eivät puhu hänen kieltään! Uhkaa viedä asian oikeuteen. En halua estää lapsia tapaamasta isäänsä, mutta en kuitenkaan halua lähettää heitä ulkomaille maahan, jossa he eivät ole koskaan käyneet, eivätkä ymmärrä kieltä. Lapset eivät ole koskaan asuneet isänsä kanssa samassa talossa paria kuukautta kauemmin. Eivät he oikeastaan tunne koko miestä.
Mitä mä teen?
Erosin ulkomaalaisesta miehestäni kesällä -04. Hän oli ollut väkivaltainen sekä fyysisesti että henkisesti. Olen saanut useita mustelmia juuri sellaisiin paikkoihin, joista ne eivät näy. Kuristelu ja potkiminen oli tuttua myös. Kerran jopa kuristi minua puukko toisessa kädessä. Uhkasi tappaa minut, jos jättäisin hänet. Mies oli erittäin mustasukkainen ja vainoharhainen. Syytti minua suhteesta usein, kun lähdin esim. kauppaan ilman häntä. Jos käytin koiria ulkona 15 min. kauemmin, olin kuulemma ollut jonkun miehen kanssa. "Eihän kukaan taluta koiria tuon kauemmin, varsinkaan tuollainen läskiperse". Meillä oli kaksi pientä lasta ja olin aina yksin kotona heidän kanssaan, kun herra itse kävi baareissa. Mies tuli pahalle päälle, jos olin yhteydessä perheeseeni ja ystäviini. Lopulta sain tarpeekseni ja otin lapseni ja lähdin vanhempieni luokse, jotka asuivat samalla paikkakunnalla.
Mies tuli hulluksi. Hävitti tavaroitani, joita en ollut saanut hakea, koska jätin hänet. Soitteli ja uhkaili jatkuvasti. Tässä vaiheessa olisin ollut vielä valmis yrittämään uudelleen, jos hän olisi vain ymmärtänyt miksi lähdin. Minä kuulemma lähdin toisen miehen vuoksi, hänessähän ei ollut mitään vikaa. Mies alkoi uhkailemaan myös perhettäni. Sanoi polttavansa vanhempieni talon ja yön aikana jätti sytkäreitä oven taakse viestinä. Jatkuvasti soitteli vanhemmilleni, vaikka hänelle oli sanottu useaan otteeseen, että se haittaa vanhempieni yritystoimintaa (yritys kotona). Pelkäsin valtavasti sekä itseni, lasteni ja perheeni puolesta. Mies erityisesti vainoi siskoani, koska hän tiesi minun olevani läheinen siskoni kanssa. Hän uhkasi kidnapata lapset ulkomaille. Hain lähestymiskieltoa. Lopulta mies sitten palasi takaisin kotimaahansa.
Viestit ja soitot jatkuivat. Välillä hän oli rauhallinen ja uskoin, että voisimme olla ystäviä lasten vuoksi. Pian mielialat kuitenkin muuttuivat ja hän tuli syyllistäväksi ja vihaiseksi. Olin pilannut hänen ja lasten elämän. Olin itsekäs ja kukaan ei koskaan haluaisi minua. Seuraavana päivänä hän taas rakasti minua ja myönsi kaikki virheensä ja jos olisin hyvä äiti, niin yrittäisin uudestaan lasten hyväksi. Soittoja ja viestejä tuli jatkuvasti. Vinoharhaisuus jatkui. "Miksen vastannut heti puhelimeen? Olin saunassa. Kenen kanssa?" "Kuka siellä on? Ei kukaan. Lapset ja minä. Kuulen miehen äänen. Kuka se on? Telkkari." Hän lupasi muuttua ja välillä olikin erilainen, normaali. Aloin uskomaan olevani huono äiti. Lapsilla oli ikävä isäänsä ja hänellä lapsia. Vain minä olin esteenä onnelliselle perhe-elämälle. Olin yksinäinen, tunsi syyllisyyttä ja lopen uupunut jatkuviin kysymyksiin, haukkumisiin ja syyllistämiseen. Suostuin yrittämään uudelleen, jos hän oikeasti muuttuisi. Mies lupasi.
Tällaista sitten kesti parisen vuotta. Välillä sain rohkeutta ja lopetin suhteen ja taas uhkailut ja syyttelyt minua ja perhettäni kohtaan alkoivat. Miehellä oli ystäviä asuinpaikkakunnallani, jotka raportoivat jokaikisen asian takaisin hänelle. Heikkona ihmisenä ja mielenrauhan vuoksi taas suostuin yrittämään uudelleen. Mies jopa sai toisen naisen raskaaksi ja silti syytti minua kaikesta. Järkyttyneenä makasin toisen miehen kanssa ja toivoin, että hän jättäisi nyt minut rauhaan. Ei, syyttely jatkui ja taas minä otin hänet takaisin. Koko tämän ajan mies siis asui ulkomailla ja olimme yhteydessä netin ja puhelimen välityksellä. Miehellä oli velkoja, joita hän maksoi pois ennen kuin muuttaisi takaisin tänne. Itse olin onnellinen, että hän oli vielä kotimaassaan. En uskaltanut suoraan sanoa, että haluan suhteen loppuvan, koska tiesin, että uhkailut ja syyttelyt alkaisivat.
Vuosi sitten kesällä sain tietää, että mies oli jo parisen kuukautta ollut suhteessa naisen kanssa, jonka kanssa hänellä nyt oli vauva. Ajattelin, että nyt saisin syyn laittaa suhteen poikki. Olin varma, että jopa hän ymmärtäisi nyt jättää minut rauhaan. Pyysin, että olisimme ystäviä lasten vuoksi. Mies tuli taas uhkailevaki. "Jos olisin kunnon ihminen, uskoisin häntä, enkä jotain toista naista. Jos olisin kunnon äiti, en tahallani pitäisi lapsiani erossa heidän isästään. Tapan sinut ja kenenkään, joka tulee sinun ja minun lasteni lähelle. Tapan siskosi ja perheesi, koska he yllyttävät sinua etsimään uuden miehen...". Pelkäsin ja otin hänet takaisin.
Nyt ennen joulua mies sitten oli saanut velkansa maksettua ja muutti tänne. Jo parissa päivässä huomasin, että hän ei ollut muuttunut yhtään. Riitaa tuli kun lähdin koirien kanssa lenkille!! Jotenkin sitten vain tajusin, että se on nyt tai ei koskaan. Joko kestän tätä loppuelämäni tai sitten otan riskin ja lopetan suhteen. Pelkäsin valtavasti ottaa asian puheeksi. Sanoin, että en rakasta. Suhde ei toimi. Lapset ovat onnellisempia kun hän on kotimaassaan (lapset itse sanoivat), koska he pelkäävät riitoja. Tällä kertaa mies ei kuitenkaan tullut väkivaltaiseksi. Varmaankin koska lapset olivat vieressäni koko ajan. Hampaita näytteli kuitenkin ja uhakili tappaa ja hakkaa joku kaunis päivä. Minun pitäisi myös hyvästellä perheeni mahdollisimman pian. Ostin vähäisillä rahoilla miehelle lentolipun ja rukoilin, että hän lähtisi.
No, hän lähti. Jo tunnissa sain mielenrauhan takaisin, lapset olivat taas normaaleja, nauravaisia. Vasta silloin tajusin, että mies ei koskaan tulisi muuttumaan. Tajusin, miten sairas hän oli. Hän oli vuosia uhkaillut minua, jotta pysyisin suhteessa hänen kanssaan. Hän oli syyllistänyt ja saanut minut tuntemaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksi. En ollut uskaltanut kunnolla koskaan laittaa suhdetta poikki.
Nyt sitten tein sen taas. Laitoin suhteen poikki. Uskallanko tällä kertaa pysyä päätöksessäni? Uhkailut ja syyllistämiset ovat taas alkaneet. Olen huono äiti. Pilaan lasten elämän. Olen pilannut miehen elämän tahallani. Minulla on toinen mies, jonka hän tulee tappamaan. Minun ja perheeni tulisi varoa, koska hän voi tulla koska tahansa tänne. Mies on kuitenkin viisaampi kuin ennen; hän ei uhkaile tekstiviesteissä. Aikaisemmin en saanut lähestymiskieltoa, koska mies ei ollut tässä maassa. Loppujen lopuksi itse peruin hakemuksen. Pelkään, että jos en vastaa puhelimeen, hän tulee tänne. En tiedä mitä hän tekee. Poliisitkin tulevat paikalle puolessa tunnissa (testattu on). "Sitähän kerkee tappaa jonkun monta kertaa siinä ajassa", mies kerran naureskeli!!
En tiedä mitä teen. Miten saan hänet luovuttamaan ja jatkamaan elämäänsä? Olen jo luovuttanut, että olisimme ystäviä lasten tähden. Hän haluaa, että lähetän lapset hänen luoksen lomille, vaikka hän ei puhu suomea ja lapset eivät puhu hänen kieltään! Uhkaa viedä asian oikeuteen. En halua estää lapsia tapaamasta isäänsä, mutta en kuitenkaan halua lähettää heitä ulkomaille maahan, jossa he eivät ole koskaan käyneet, eivätkä ymmärrä kieltä. Lapset eivät ole koskaan asuneet isänsä kanssa samassa talossa paria kuukautta kauemmin. Eivät he oikeastaan tunne koko miestä.
Mitä mä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itsekin eronnut ulkomaalaisesta. Ei kuitenkaan ihan samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Kuitenkin suhde oli mitä oli yli 10 vuotta. Erosinkin ensimmaisen kerran jo aikaisemmin ja silloin mies roikkui koko ajan oven takana ja otin takaisin tai ei sitä koskaan edes oikeen sovittu. LUpasi kyllä muuttua mutta kaikki mielestäni vain paheni. Sitten vain mittani tuli täyteen ja muutin,siitä nyt yli vuosi aikaa ja tilanne kyllä jotenkin rauhoittunut.Aluksi lähetti päivittäin haukkumis viestejä. Lasten huoltajuus jäi minulle hänen oman käytöksensä vuoksi. Luulen jos hakisit aluksi lasten huotajuutta se olis kaikista parasta. voithan hakea paikkaa jostain turvakodista jos tilanne vaatii. Jos miehesi käytös väkivaltaista ei hänellä mahdollisuutta huoltajuuteen. Toisaalta kun antaa ajan kulua niin ainakin minusta tuntuu että tilanne on nyt aiankin meillä menossa parempaan suuntaa ja lasten tapamisetkin sujuvat jo aika sovitusti. Mieheni ei ole kyllä ollut mikään hirveän mustasukkainen tai fyysiseti väkivaltainen.. Saan vielä kyllä joskus näitä arvostelu viestejä, mutta en enään välitä niistä.Olen myös kuunnellut näitä sinua ei huoli kukaan ja vastaavaa. PITÄÄ VAIN KASVATTAA ITSELUOTTAMUSTA EIKÄ VÄLITTÄÄ SELLAISESTA Pitää vain pysyä päätöksessä ja soittaa muutaman kerran ne poliisit paikalle ja hakea apua niin sillä voi olla suotuisa vaikutus. En kyllä suosittelisi tuollaisessa tilanteessa lähettämään lapsia ulkomaille. Isällä ei kuitenkaan ole heitä sinne oikeus viedä ilman sinun lupaa. Passit piiloon. Ymmärrän kyllä sinua koska tunnen ja tiedän näitä ulkomaalaisia miehiä. Se että nainen jättää on kaikista pahinta monelle. Jos olet päätöksen tehnyt , miksi kärsiä vuosikaudet kuitenkin se ero voi joskus olla lapsillekin parasta. hae apua . soita vaikka kriisipuhelimeen sieltä voi saada neuvoa mistä saisit apua esim. turvapaikan.Pelko on vain voitettava. JAKSAMISIA!!
Hoida lapsi asiat ja huoltajuus kuntoon. Muuta muualle, salaa osoitteesi(maistraatti,posti,numeropalvelut ym) ja puhelinnumero(numeropalvelut, osoitteet). Ja huolehdi ettei mies seuraa ketään uuteen paikkaan tai kysy tuttavilta. Joskus voi olla pakko muutta nimiäkin -ainakin näennäisesti, jos tilanne on kovin uhkaava. Lisäksi työpaikka, tietääkö mies missä olet töissä.. sekin vielä. Olet ottanut aikoinaan hirveän riesan tuosta miehestä itsellesi... harmi että mies paljastui sellaiseksi... ulkomailla näitä riittää ja suomessakin joitain.
Älä ole missään yhteydessä enää mieheen koskaan, jos kerta noin uhkailee, on kai vaarallinen.
Pelko ja lamaantuminen ei auta sinua nyt. Vaan se että oikeasti pysyt siitä kaukana -muuta pian piiloon, et vastaa mihinkään vaikka viestisi 1000 kertaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa, suomessa ei kukaan muu auta kuin sinä itse ítseäsi. Tee se nyt.
En tajua että edes kysyt uskallatko pysyä päätöksessäsi. Jos et pysy, niin terveys ja henki voi mennä. Ainoa tie on hankkiutua kauas psykopaateista -eli jos tarinasi on totta mitä tässä kerrot. Miksi jatkaisit kärsimyksiä ja odottaisit että pahaa voisi tapahtua. Hae onnellisempi elämä.
Nyt ota selvää lapsi asiasta, älä anna miehen lapsilla kiristämisen vaikuttaa -et voi tavata vaarallista miestä enää, ja selvitä muutto asiaa pian -ettei ukko ilmaannu enää ovelle. Muuta vaikka toiselle paikkakunnalle ja älä puhu kenellekään siitä edes lapset, älä anna miehen tuttujen seurata...
Mies ei muutu -ymmärrä se, ja mies ei tule ymmärtämään vaikka lässyttäisit kuinka ystävyydestä, koska ei ole normaali mies vaa uhkaillut ja väkivaltainen...ja pystyy pahempaankin ehkä.
Sääli lapsia jos joutuvat muuttamaan, ja kaverit jää ja tuttu ympäristö. Mutta sulla ei ole varmaan vaihtoehtoja nyt ? Kokemusta on näistä asioista, että en tässä lämpimikseni höpöttele...
Olet kovin sinisilmäinen ollut. Avaa siis silmät jo.
Jos mies olisi rakastanut, niin olisi aivan erilailla toiminut. Ja ymmärtänyt ettei tee väärin. Onko hän maasta kotoisin, jossa alistetaan naisia ym.?
Älä ilmoita enää miehelle mitään, tai kerro aikeistasi. Poistu hiljaa takavasemmalle, ettei satu mitään selkkauksia. Niinkauan kunnes olet muuttanut pois, voi olla että joutuu näyttelemään "ettei tässä mitään" lähes samoin viestein kuin ennen... eli lapsijutut kuntoon pian ja muuta äkkiä. Ettei mies tule oven taa.
Valitettavasti ainoa vaihtoehto on muutto ja salaus, koska tuollaisille henkilöille ei voi mitään...et saanut lähestymiskieltoa esim.
Niin kamalaa muuttaa, mutta itse tein niin joskus ja se toimi. Muuten ei pääse eroon ja piina jatkuu kaiketi.
Lapsi asioista joku päättää, ja ne ovat ensimmäinen tässä jutussa. Lasten pitää olla tavoitettavissa. Kysy neuvoja jostain pian.
Päätä toki itse, mutta jos haluat päästä uhkailevasta eroon, niin ei auta kuin pysyä kaukana siitä.
Turvakodeissa joskus neuvotaan asioissa, mutta joskus sieltä voi joku kieltäytyä neuvomasta jos ei sinne ole menossa. Että en tiedä mistä kysyt neuvoja lapsijuttuun, ehkä joku näillä palstoilla osaa sanoa...vaikka avioero puolella tms. lakiasiat...
Ongelmana on se, että kun ei tiedä uhitteleeko vaan vai toteuttaako joskus. Mutta sitä toteutusta en jäisi odotteleen, ei voi tietää siis.
Mitä teetkin ei tarvitse suhteestanne enää puhua koska sitä ei ole jos oikein käsitin. Vain lapsiasiat on ainoa mikä pitää hoitaa. Lapset voi puhua puhelimessa ja tavata jossain muualla -jonkun muun saattajan kanssa. Mutta sinuun ei pitäisi olla mitään valtaa miehellä enää. Ei niin jaksa elää että toinen uhkaa koko ajan.
Ystävät ovat tukenasi. Ja vanhempien kanssa voi puhua.
minäkin ja voimat alkaa olemaan vähissä, jos haluat jutella näistä ongelmista niin laita vaikkapa meiliä
[email protected]